Univelkaantunut 10-kuisen äiti etsii kohtalotovereita

Siis ei ole todellista, kerroit aivan kuin meidän pojasta joka on myös 10kk. On nukkunut ja nukahtanut aina todella huonosti, rituaaleihin kuulunut myös meillä tuo sängyn reunalla heijaaminen. Ja raivarit ovat niiiiin tuttuja. Olisi tosi kiva vaihtaa väsähtäneitä ajatuksia meilitse, mulle voit kirjoittaa tänne kuukkitytto@jippii.fi

muiden samankaltaisia kokemuksia... Mulla poika on 10kk ja nukkuu todella huonosti. yksi yö heräsi paniikissa ja konttasi pitkin sänkyä edes takasi... tiedä sitte mikä oli... sain sen rauhottumaan tissiin... oli kyllä kammottava kokemus...

Tänään oli neuvola ja siellä täti kertoi jostain tassu systeemist

ä,

äsken sen vielä nim

en

kin mui

st

in

mutta kun tässä ympärillä pyörii tätä pientä porukkaa (joka nähtävästi näppäilee myös kirjaimia.....) niin pääs unohtumaan.

mut systeemi kuullosti yksinkertaiselta. kahdella kädellä hyvin rauhoittavaa sivelyä ja ssssss ääntä. pitäis kolmen yön jälkeen näkyä jo tuloksia....



mut mulla tökkii jo yhden yön jälkeen .nyt haukottelen niin että suu repee....



Onko teille muille sanottu et no nuku päivällä ku pieniki nukkuu... Kokeilin - ei tuu uni....

on se kumma... luulis että ku saa nukkua ni sitte ei vaan uni tuu.... illalla sama juttu... päätän et meen aikasemmin sänkyyn ku isompiki nukkuu...

ja sitte pyörin hereillä ja tuijotan kelloo et kohta pieni herää....

aamulla sitte vielä vaikeempaa herätä ja päivä menee usvassa....



huh huh tulipa melkoinen romaani...

MUt jaksamisia kaikille ja tässä vanha kunnon klisee: kyllä se siitä....

Ja on vieläkin. Yöt vaan muuttuivat levottomiksi liikkeellelähdön ja hampaiden myötä, pojan ollessa nelikuinen. Sitä ennen hän oli hyvä nukkumaan. Tällä hetkellä tilanteemme on seuraavanlainen. Palasin vajaa kuukausi sitten töihin (vuorotyö) ja poika aloitti päiväkodin. Päivisin poika on varsin rauhallinen ja nukkuu hyvin päiväunia, joiden määrä lisääntyi päiväkodin aloituksen myötä kolmiin. Yöunet vähenivät samassa suhteessa. Nukkumaan mennään klo 21-22 ja herätään noin klo 6.00. Poika herää vielä 2-5 kertaa yössä. Välillä kieltämättä väsyttää, mutta yritän nukkua välillä päivisin, kun poika on päiväunilla. Ja usein tulee mentyä yhtä aikaa pojan kanssa nukkumaan. Kotona on sotkuista ja poika syö liiankin usein valmisruokia. Yritän kuitenkin hyödyntää kaikki pienetkin arkea helpottavat asiat, jotta oma väsymys pysyisi edes kohtuullisena. Neuvolassa sanoivat, että vauva voi aivan hyvin syödä vuoden ikään asti 1-3 kertaa yössä. Vuoden iässä voi alkaa pikkuhiljaa yösyötöistä vierottaa. Olen siis yrittänyt ajatella, että yöimetys on vielä aivan normaalia. Enkä ole lasta vielä yötissistä vierottanut. Keran olen yrittänyt unikoulua, mutta se kaatui omaan väsymykseen. On niin paljon helpompaa vaan syöttää lasta öisin, kun yrittää saada muilla keinoin rauhoittumaan. Tällä hetkellä on käynnissä puhumaan- ja kävelemään opettelu. Etenkin se puhumaan opettelu tuntuu nyt valvotavan. Yölläkin pitää herätä sanomaan opittua sanaa... Myös pottailuharjoitukset on hiljattain aloitettu. Päiväkotiin poika on jo aika hyvin sopeutunut. Meillä ainakin kaikki uudet asiat ja hampaat pistävät vähäksi aikaa yöt aivan sekaisin. Sitten ne taas rauhoittuvat vähäksi aikaa, kunnes opitaan jotain uutta tai puhkeaa uusi hammas.

On kuin omaa elämäänsä lukisi melkein kaikista viesteistä. Meidän vauvasta sanottiin synnärillä, että eipä ole taas aikoihin tullutkaan tuollaista kainaloista maailmaan, kun ei rauhoittunut toisesta yöstään alkaen mihinkään muualle kuin äidin kainaloon ja tissille. Me heräillään alkuyö 1-2 tunnin välein ja lopuyö 15min.-tunnin välein. Tyttö ei ota pulloa eikä suostu syömään kiinteitä (ne tosin vasta aloitettu, tyttö 6 kk). Tätä menoa on kestänyt nyt siis 6 kk ja kohta alkaa hymy meikäläisellä hyytymään. Tähän asti olen jaksanut olla optimistinen, mutta nyt on pelko hiipinyt esiin siitä, mihin tytön kanssa vielä joudutaan. En ole ollut imetysväliä (max. 2 tuntia) pitempää aikaa erossa vauvasta vielä koskaan. En tosin pitkää aikaa haluakaan olla, mutta välillä olisi kiva antaa vastuu isälle ja mennä rauhassa vaikkalenkille ilman pelkoa siitä, että kohta tulee soitto, että kotona on helvetti revennyt. Monesti meinaa jo hiipiä takaraivoon ajatus siitä, mitä minä olen tehnyt värin, kun en saa lastani pidettyä rauhallisena ja tyytyväisenä, ne naapurin lapsetkin ovat niin " kilttejä" ja meillä tuollaisia palosireenejä. Tiedän ettei syy ole minun, mutta entäs jos kuitenkin olen tehnyt jotain väärin tai jättänyt jotain tekemättä???!!!???

Itse kirjotin aiheesta jokin aika sitten. Voit lukaista, tässä linkki:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6390487&t=6390487&appid=&…



Oikeen korviin pisti kun sanoit että vauva on ollut hermostunut syntymästään saakka, aivan sama meillä. Hoitajat eivät tienneet mitä tehdä kun vauva ei rauhottunut millään, huusi ja häiritsi muita. Tutti ja pullo, edes sokeritipat ei tepsineet.



Muutenkin vauvasi kuulosti aivan meidän tytöltä. Nyt tosin meillä oli melkeen viikon aivan loistavat yöt eli vauva saattoi nukkua 11 tuntiakin putkeen. Nyt on taas sitten heräillyt normaaliin tapaan ja saattaa yöllä monet kerrat alottaa kauhean itkukonsertin jolle ei näy loppua. Uskon johtuvan hampaista taas mutta en tiedä. Nämä herkät vauvat kun tuntuvat olevan myös hyvin kipuherkkiä eli pienetkin kivut kiusaavat kovasti. Olen sen huomannut aikanaan itkuisen esikoisen kohdalla, hän vielä 6-vuotiaana itkee kipua TODELLA herkästi, kun taas vauvana rauhallinen keskimmäisemme itkee vasta sitten kun aivan kauheasti sattuu. Jos meidän poika valittaa sairautta niin sillon pitää jo mennä lääkäriin, jos esikoinen valittaa niin voi ihan rauhassa katsella muutaman päivän.



Mutta asian vierestä tuo, sori. Toivon teille jaksinkia ja uskoa tulevaisuuteen että lapsi oppii nukkumaan kun ikää tulee lisää!!

Meidän poika reilu 4 kk ja taitaa olla vähän samaa pataa lapsesi kanssa. Itse olen huomannut, että vaikka joku niksi ei olisi toiminut vielä pari viikkoa sitten se voikin toimia nyt (esim. oppi syömään tuttia vasta 3,5 kk iässä).



Joka tapauksessa mun ystävä aloitti kapaloimaan 9 kk ikäistä yökukkujaa ja se rauhoitti tyttöä, vaikka kapalo ei ollut aiemmin toiminut. Siitä innostuneena pyöräytin yksi ilta raivona huutavan pojan lakanaan tiukalle rullalle ja nukahti lähes sekunnissa! Outoja on vauvat. Tälläkin hetkellä poika nukkuu päikkäreitä lakanarullassa. On sitten typerän näköistä, mutta tepsii. Kapalo ei siis aiemmin ollut kyllä auttanut (meillä kummallakaan).

Taisit kirjoitella aikoinaan " haikkareihin" (HIGHNEED), itse vain lueskelin ja hymistelin mielessäni, että kiva kun on muitakin temperamentiltaan kovia/vaativia vauvoja. Vertaistuki tuntuu olevan ihan paras tuki.



Kiitos TUHANNESTI tuosta linkistä! Käyn Vauva-puolella sen verran harvoin, että pino on mennyt minulta autuaasti ohi.



Kerron vielä hieman meidän pojasta: Hän on atoopikko, todennäköisesti allergikko (testit nega, mutta oireilee ihollaan aika voimakkaasti) ja osasyy (isokin) levottomuuteen ja ärstyisyyteen lienee epämiellyttävä olo. Hänen on vaikea sulataa uusia asioita ja hän menee helposti pois tolaltaan. On oppinut raivoamisen taidon todella varhain, muut ovat päiviteleet asiaa. :D On aivan ihana " kahden tuulen poika" : on NIIN AURINKOINEN ja pelkkää hymyä hyvinä hetkinään, mutta minuuttia myöhemmin on suorastaan pelottavan hurjalla tuulella.

Ostin äskettäin unipussin, joka tuntuu muilla toimivan täydellisenä keksintönä. Meidän poika kokee sen kai vapauden riistona: on ihan kauhuissaan, kun liikkuminen on sen myötä rajoitettu. Kapalointia harrastin silloin, kun vauva oli pienempi ja se TODELLA tuntui hieman rauhoittavan.

Oikein naurattaa kun luen teidän tapauksesta, niin tutulta kuulostaa (vaikka eihän siinä todellakaan ole mitään nauramista!).



Jep, meidänkin tyttönen on hyvinä hetkinä todella aurinkoinen ja huonoina hetkinä...... Hänen äänensä on niin _KOVA_ että sitä ei meinaa pystyä kuuntelemaan. Mieskin joka minusta ihailtavasti kestää lasten huutoa ja itkua ja muutenkin musta kuuntelee hirveän kovalla musiikkia jne, ei meinaa selvitä kun pikkutytsä huutaa.



Luulen siis että nuo huonot yöt meidän (ja teidän) tapauksessa liittyvät paljon tuohon luonteeseen, teillä varmasti vielä oman lisän tuo atopia!



Mutta kuten sanottua, kyllähän hampaat ja epämukava olo ovat varmaan kaikista kurjia olotiloja mutta herkät vauvat eivät ollenkaan osaa kestää sitä. Meidän poika ei itkenyt hampaita, ei itkenyt vatsaansa, vaikka hänellä oli vatsakipuja ja maha aina kovalla, häntä ei häiritse jos jalkaan, käteen tai mihin tahansa vähän sattuu kun taas tuntuu että meidän tytöillä pitää olla täydellinen olotila että voivat " elää ihmisiksi" . Esikoinenkin meillä on pienessäkin flunssassa aivan poissa tolaltaan ja kun hän valittaa pääkipua niin en oikeasti tiedä onko jotakin vakavaa vai vaan vähän epämiellyttävä olo.



Vauvoja on moneksi =)

Meille on siunaantunut kaupungin KOVAÄÄNISIN lapsi, joka huutaa itsensä ihan siniseksi. Bussimatkat ovat aina hieman jännittäviä. =)



KENTille myös PALJON voimia ja huumorinripauksia aamuyön tunnille. Kiva tietää, ettemme ole pippuripakkauksemme kanssa yksin.



Lisää kokemuksia, kommenteja ja ajatuksia otetaan avosylin vastaan!

Täällä kanssa yksi kohtalotoveri, todella tutulta kuulostaa. Meillä poika 6kk ja rapiat ja nukkuminen mennyt ihan mahdottomaksi. Vuoden loppuun asti nukkui sentään yöt hyvin, heräsi kerran-kaksi, mutta kun vuosi vaihtui,vaihtui rytmikin. Sairasti hieman samaan aikaan ja liekö siitä saanut nuo univaikeudet alkunsa tai sitten ruoka tai hampaat tai...???

Päiväunet on olleet aina hakusessa eikä ole koskaan oikein vaunuissa nukkunut ulkona muutoin kun liikkeessä ollessa, sisällä päiväunet on 30min-tunti.

Mutta ne yöt, menee kyllä nukkumaan ihan hyvin ja itsekseen nukahtaa kun tutin pari kertaa laittaa, sitä ei kuitenkaan jatku kauaa vaan yleensä tunnin-kahden päästä alkaa rumba. Ensin pyöriskellään ja potkitaan peittoa pois, siinä vaiheessa kuuluu jo hengityksestä että alkaa pojalta hermo mennä kun ei uni tule ja sitten se alkaa : itketään niin kauan että äiti tulee tarjoamaan vettä ja laittamaan tuttia, tämä toistuu koko yön tunnin-kahden välein. Välillä rauhoittuu noihin, välillä joutuu myös ottamaan syliin ennenkuin alkaa uudelleen nukkua.

Pojalla myös aikainen aamuherääminen tapana, herää yleensä viiden maissa ja sen jälkeen ei nuku vaikka mitä tekisi.

Ei ole pitkään aikaan enää syönyt yöllä vaikka tarjottukin on joten ei ilmeisesti nälkäänsä heräile.

Omat unet ovat kyllä myös täysin kadonneet kun nuo tunnin pätkät varsinkin ovat niin lyhyitä että en itse ehdi ollenkaan nukahtaa kun alkaa jo " uusi kierros" .

Meillä myös sanottiin jo sairaalassa että poika temperamenttinen ja vaativa luonne...ja näin on ollut.

Myöskään perhepedissä ei ole koskaan nukkunut vaan aina omassa sängyssä eikä vieressä suostukaan nukkumaan, kokeiltu on sekin.

Joten tavallaan " perusasiat" pitäisi olla kunnossa mutta ei vaan uni tule ja huomaa selvästi että lapsi itsekin tosi hermostunut kun ei kertakaikkiaan ikäänkuin " pysy" unessa ja nukahtaminen vaikeaa kun kerran herää. Tiedä sitten mitä tekisi, kai se pitää vaan tosiaan toivoa että vielä joskus saa nukkua...edes muutaman tunnin. Vähän lohduttaa kun tietää että on meitä muitakin.

Koitetaan jaksaa!

Toivottavasti teidän yöunien laatu paranisi vauvan kasvaessa.

En pysyisi edes laskuissa, jos laskisin. Mutta puhutaan enemmästä, kuin 5 kertaa ja näppituntumalla voisin sanoa, että kerran tunnissa, mitä joskus olen kelloa koittanut seurata. (Joillekin jo pari kertaa voi tarkoittaa useasti, niin selvennän hieman) Ja en edes tiedä, koska tämä rumba alkoi, _tosi_ pitkään on kestänyt.



Nälkää se ei ole, sillä vauva imuuttelee pari kertaa ja nukahtaa heti takaisin. Arvuutella saattaa, että onko se läheisyyden kaipuuta (tarkistaa, että äiti on lähellä) vai ilmavaivoja (mitään ei ulos juuri tule, kun jumppailee jaloilla tai hieroo masua) vai onko allergiaa vai korvatulehdusta vai mitä.



Kiinteät aloitettiin tasan 6kk, eikä ole muuttanut mitään. Todella hyväntuulinen tyttö on ja terve. En oikein tiedä, miten syytä lähtisi tutkimaan. Kerran nukkui 2 yönä klo 00-06, mutta hölmönä en sitten pistänyt merkille, että mitä ehkä oli silloin tehty toisin, nyt sitä on vaikea koittaa muistella tai kalenterista lueskella jotain vinkkiä :( Sen tiedän, että ainakin toisena yönä nukkui mahallaan.



Outoa kuitenkin on, että en tunne olevani univelkaantunut. Ollaan nukuttu perhepedissä ja on ollut tosi helppo antaa tissi suuhun ja jatkaa omia unia. Välillä toki aamulla päätän, että päivällä otan sitten torkut, mutta ei päivällä enää nukuta ja kun on hommiakin tehtävänä :) Jonkinlaista hajamielisyyttä kyllä on ilmassa ja se on varmaa, että päätöksenteko on minulle ihan kamalan vaikeaa.



Vaunuissa tyttö on alkanut nukkumaan iltaisin hyvin. Tänään meni torkuille klo 19:25 ja edelleen nukkuu. Eräs toinenkin ilta jatkoi iltatorkuilta suoraan yöunille ja heräsi vasta 03:30. Eli mikähän siinä on, kun vaunuissa uni maistuu? Se, kun äidin tuoksu ei ole vieressä vai se, kun on kivan ahdasta nukkua vai mikä. Pari yötä me on kokeiltu sivuvaunua, eli pinnasängystä laita pois ja sänky ihan mun viereeni. Tämä, jotta meidän väliin tulisi pieni hajurako ja ehkä ei tisuttelu houkuttele niin paljoa. Mutta yhtälailla nukkumaan mentyään tyttö heräsi pian.



Jotain tässä nyt kai pitäisi tehdä... Tsemppiä meille kaikille!

Ja ainoa mikä auttaa nukkumaan, eikä tarvitse nousta ylös on rinta. Eli tuttina ollaan pitkin yötä. Aamusella, kankeana samassa asennossa herätessä kun sänkyyn mennessä, käsi lukkiutuneena korvan tasolle ja sen miljuuna kertaa heränneenä päätän aina että nyt pidetään unikoulua.. (yritetty on ja huutoa riitti tuntikaupalla)

Mutta kun vanhempi lapsi herättää aikasin aamulla niin yöllä en jaksa edes ajatella muuta..Rytmitkin, jos niitä edes on, ovat kallistuneet niin, että neiti valvoo pitkälle yli puolenyön ja nukkuisi aamupäivällä. Omat unet jäävät aika vähäisiksi..

Olen yrittänyt herättää aamulla aikasemmin, mutta puolentunnin päästä on pakko pistää takas unille.

Ei ole muuten mikään ' ärsytys herkkä' tai kipuherkkä. Ei vaan osaa nukkua:/

Monen kertomukset kuulosti NIIN tutulta. :) Meillä tissi oli mainio tainnutusväline, mutta seitsämän-kahdeksan kuisena vauva ei huolinut sitä lainkaan päiväaikaan ja maidontulo vain pikku hiljaa hyytyi. Vaikka tunnettekin olevanne huvituttina, niin ainakin se tuntuu tepsivän monella restoutumiseen ja sitä kautta nukahtamiseen. Suuri apu :)



Viime yö oli alle viiden heräämisen yö ja tunnen olevani levännyt. Taisin nukkua ensimmäistä kertaa neljä tuntia putkeen sitten viime huhtikuun. :) Nukkumaanmeno tosin kesti kaikessa aktiivisuudessaan yli tunnin. Poika havahtui jatkuvasti unen rajamailta ja alkoi tastella vastaan.



Elän siinä toivossa, että kun ikää karttuu ja vauvasta tulee taapero/leikki-ikäinen, tämä helpottaa. Tosin sattaahaan tämä nukahtamisen vaikeus pahentuakin, mutta toivossa on hyvä elää.

...minä kun luulin olevani väsynyt ;-)...meillä vauveli on vasta 4 kk, mutta yhtään kokonaista yötä ei olla vielä nukuttu. Ilmavaivat vaivaa edelleen kaikista kikkakolmosista ja ruokavalion rajoittamisista huolimatta niin, että yöt ovat tosi rikkonaisia (1-2 välein heräämistä). Onneksi vauva ei aina herää, kun otan kädestä kiinni ja työnnän tuttia suuhun. Ja silloin, kun vauva välillä nukkuisi pidemmän pätkän, vaikka ruhtinaalliset 3 ! tuntia, niin tietenkin itse heräilen tottumuksesta...ja siihen vielä päälle ajoittainen miehen kuorsaus, joka muuten on tooosi ärsyttävää, kun ei muutenkaan saa unta :-p.



Lisäksi tietysti kuvaan kuuluu normaalit rytmin muutokset, hampaiden " kutitukset" , " viihdytä minua" -kaudet, jne....Ei mulla koskaan mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vauva-arjesta ollut, mutta en arvannut sen näin rankkaa olevan. Surullista on se, että sitten välillä itku kurkussa ja väsyneenä yritän hoitaa parhaalla mahd. tavalla muuten niin ihanan iloista lasta, joka muuten myöskin on aikamoinen herkkis joissakin asioissa (esim. itkukin sitten vastaavasti tulla pärähtää helposti)....



Koska sitä oikein pääsee nauttimaan siitä paljon puhutusta ihanasta ja " helposta" vauva-arjesta ;-)?

Itse olin varautunut pahimpaan (mm. koliikki etc.), mutta kyllä vauva-arki on toden totta yllättänyt minut raskaudellaan (ja ihanuudellaan!). Jos nukkumatavat on juuri saatu unikoululla balanssiin, tulee uusi taito (tai vaiva, mm. hampaat) ja silloin kaikki heittää kärrynpyörää.



Tähän mainittakoon pojan 9-kuisena opittu pystyyn nousemisen taito: 10 kertaa yössä UNISSAAN pystyssä huojuminen ei varmaan lukumääränä riittänyt. Siihenhän sitten herättiin, kun joku " pirulainen" kerran oli hänet seisomaan nostanut. :D No, nyt nukutaan taas vaihteeksi perhepedissä (nimimerkillä laiska äiti) ja riesana on vain tuo normaali heräily.



Voimia myös sinulle, Marimira!



Ap

vielä pakko vastata, kun alkoi kovasti naurattamaan kuvailusi pojan huojumisesta keskellä yötä xD ...Hienoa, että jaksat kuitenkin heittää huumoria noista jutuista, vaikka silloin ei varmasti naurattanut ;-p..

Heräsi illalla vaunuissa n. 23:30 (nukahti siis 19:25) ja vaihdoin vaipan ja nukutin (=imetin) takaisin uneen, vaunuihin isän puolelle sänkyä. Nukuttaminen tosin kesti kauan, havahtui kevyestä unesta jatkuvasti (argh!) ja nukahti vihdoin 01 ja heräsi aamulla vasta 06:30 ekan kerran! Wau! Tissiä taas ja unet jatkuivat perhepedissä. Olin silti rättiväsynyt aamulla, outoa.



Vahvistuu nyt siis vaan se tunne, että vauva herää tissiä imuuttelemaan, kun se siinä vieressä nököttää :) Eli nyt koitetaan niin, että vauva sivuvaunuun isän puolelle, jotta äiti ei tuoksuisi ihan vieressä. Paree vaihtaa lakanakin, onhan sitä äidin tuoksua siinäkin :)



Kaikkea sitä on hommailtava, että saa selkoa tähän asiaan :)

Meillä vaunuissa on liian ahdasta yönukkumiseen. Poika on 11,5 kg ja 78 cm ja viskoo kovasti itseään unissaan, joten ahdasta tulee. Hyvä, että teillä tämä keino tällä hetkellä toimii (viikon päästä voi ollakin jo toimimaton juttu :D).



Ap