Voiko koululaisen antaa olla syömättä useamman tunnin
ajan arkisin ja vielä pitempään viikonloppuisin?
Tähän mennessä olen koululaisen antanut syödä yläkerrassa omassa huoneessaan, kun ei ole tullut ns. lämmintä ruokaa tänne syömään meidän kanssamme. Mutta isona harmina on se, ettei hän tuo alas lautasia ja ruokailuvälineitä ja laseja, vaan kaikki jäävät huoneeseensa. Kiva sieltä niitä on sieltä hakea viikon loppupuolella tai joskus voi mennä pitempikin aika, kun en aina niin kerkeä ylhäällä edes käymään - täällä alhaallakin on kaikkea tekemistä.
Joten ajattelin, kun lapsi joka tapauksessa tänne alas tulee illalla telkkaria katsomaan noin seitsemään pintaan, että jospa sitten tarjoaisin hänelle tuhdin iltaruoan-iltapalan-yhdstelmän. Arkena ruokaväliä tulee edelliseen ateriaa noin 8 tuntia ja viikonloppuisin yli 10 tuntia, jos ei siis tule päiväruokaa alas syömään
Kommentit (17)
Et siis käy kertaakaan yläkerrassa päivän aikana? Kuinka paljon ylipäätään vietät lapsesi kanssa aikaa? Ei ole ok.
vanhemmuus hukassa?
ei se täältä netistä kyllä löydy.
Entä jos ensimmäisenä opettaisit pentusi itse siivoamaan huoneensa ja kertoisit hänelle kotisi ruokailuajat.
...näin siis kasvaa nuoria, jotka eivät viitsi tehdä mitään, odottavat valmista ja mm. viskovat karkkipaperit ja mehupurkit käsistään minne sattuu, kun ei ole opetettu roskiksen käyttöä.
Jos lapsi haluaa ruokaa, niin sitä voi tulla syömään muiden seurassa ruokapöytään ruoka-aikana. Ja jos vie omaan huoneeseen astioita, niin tuo ne itse alas syömisen jälkeen. Kai hän kuitenkin huoneestaan poistuu välillä ja tulee alas? Normaali nuori ei kuole nälkään, vaan tulee syömään muiden kanssa, kun on nälkä.
Naurattaisi tämä kysymys, jos en tietäisi, että oikeasti jossain perheissä on tällaista,
Onko se nyt 7-vuotias vai 16-vuotias?
Miten se voi olla syömättä 10h?
Aamupala 7.00
Kouluruoka 11.00
Välipala\lounas 15.00
Illallinen 19.00
Iltapala 21.00
Eikö lapsesi syö kuin pelkän aamu ja iltapalan?
Ja sä mietit onko ok. No ei ole oli lapsi sitten ekalla tai ysiluokalla.
Mitä hommia sulla alhaalla oikeen on jos et käy edes lapsen huoneen kuntoa vilkaisemassa ylhäällä kun kerran kahteen viikkoon :O
No en pahemmin yläkerrassa lapsen luona käy, mutta kyllä hänen kanssaan keskustelen, kun tulee illalla tänne alas telkkaria katsomaan ja käy hän täällä pikavisiiteillä jo aiemminkin illalla. Ikää lapsella on 11v ja hänellä on vain se pöytään tulemisen vaikeus & sitten kun "noin 30 kertaa" olen käskenyt syömään, niin luovutan & laitan ruoan yläkertaan vieville portaille, josta lapsi sen hakee. Lapsella on Asperger ja se tekee näitä kiemuroita käytökseensä. Eikä hän muutenkaan ylipäätään siivoa huonettaan - se on kyllä mallia sikolätti, aivan karmeassa kunnossa.
No meillä saisi olla vaikka viikon syömättä, jos ei viitsi vaivautua alakertaan ruokapöydän ääreen syömään. En todellakaan alkaisi passata lasten huoneisiin ruokia. Ei ne terveet lapset nälkään itseään tapa, joten anna vaan olla ruoatta, k yllä ne sieltä jossain vaiheessa tulee.
Siis hakee ruuan yläkertaan muttei voi syödä muiden kanssa?
Oletko kuullut perheen yhteisen aterian merkityksestä?
Et ole tosissasi! Tässä pari keinoa: Älä anna sen mukulan kantaa astioita ENNEN KUIN TUO EDELLISET POIS.
Mikäs sisäkkö sinä olet, joka palvelet herraasi etkä edes uskalla kieltää?
Toiseksi pidä kiinni ruoka-ajoista, eli syödään silloin kun syödään ja kolmanneksi vielä: Syödään vain ruokapöydässä, tai sitten ollaan sillä kertaa syömättä ja syödään vasta seuraavalla aterialla.
Tiedätkö, että suuri osa koululaisista on tuntikausia syömättä koulupäivän aikanakin?
Lapsi syö noin nelisen kertaa päivässä. Ei hän niin välipalasta perusta ja usein teenkin lämpimän ruoan arkipäivisin hänelle jo noin neljän pintaan iltapäivällä, minkä hän siis vie yläkertaan mukanaan. Vaan ajattelin, että jos jatkossa tarjoan hänelle vasta seitsemän aikaan tuon lämpimän ruoan, kun tulee tänne alakertaan.
Viikonloppuna tietysti ruokaväliä tulee, jos ei tule tänne alas edes lounastakaan syömään.
Minulla on täällä alhaalla 2 pientä lasta ja toista heistä on vahdittava, ettei tee mitään tuhoja + tietysti sitten perus-kotityöt päälle. Mies kyllä useasti iltaisin käy lapsen kanssa leikkimässä ja juttelemassa hänen kanssaan tuolla yläkerrassa, ettei hän siellä yksikseen joudu olemaan. Koen myös, että lapsi tarvitsee oman aikansa ja rauhansa olla ihan itsekseenkin, että saa rentoutua päivän sosiaalisesta kuormituksesta koulussa.
Olenko ymmärtänyt aspergerit aivan väärin, kun olen kuvitellut juuri heille sääntöjen ja niiden mukaan toimimisen olevan tärkeää? Vai olisko se sittenkin ollut johonkin muuhun diagnoosiin liittyvä.
Aspergerille tekisi hyvää siedättyä sille asialle, mikä estää häntä syömästä teidän muiden kanssa.
Voi muuten tulla loppuelämästä todella vaikeaa.
Kyllä hän meidän kanssaan hyvin pöydässä pärjää ruoka-aikana - sen kerran kun malttaa yhdessä kanssamme syödä, mutta mieluusti haluaa syödä itsekseen tuolla yläkerrassa.
Olen todella ajatellut karua linjaa, että olkoon syömättä sitten, jos ei syö kanssamme täällä alakerrassa. Ja tiedän, että moni koululainen korvaa herkuilla kouluaterian - tuohan on jo vanha juttu.
Se on vain se pöytään tulemisen vaikeus, ei mikään muu ja olen antanut liian herkästi periksi, että kun ei malta tulla pöytään, niin olen antanut ruoan viedä yläkertaan.
Juu ja kyllähän Aspergerit säännöistä perustavat, se on selvä. Vaan meillä lapsella on ihan oma elämänsä.
Jaahans. Taidanpa mennä hakemaan kupin teetä.