Synnytyspuolella nimimerkki Emilyn vouhkaa kovasti luomusynnytyksen puolesta
eli aikoo synnyttää luomusti eikä ota epiduraalia eikä kuulemma mitään muutakaan lääkkeellistä lievitystä.Odotan kovasti nimimerkiltä kuulumisia synnytyksen jälkeen,että miten se sitten meni.Voipi tulla aika yllätyksenä kivut.Mutta tietenkin toivon,että luomusynnytys onnistuu.En tiedä,ehkä vähän ärsyttää tuollainen ehdottomuus,kun synnytyksessä voi sitten kaikki olla toisinkin.
Kommentit (46)
Luomusynnytyshän on aivan mahtavaa! Kuka ei nyt sitä haluaisi?
Eri asia on tosiaan se, kun kysyjä on niin ehdoton ja väittää ettei ikinä tule mielipidettään muuttamaan!
Tuollainen minäkin olin vielä alle 25-vuotiaana. Ennen kuin elämä on opettanut yhtä sun toista.
t. kohta 35-vuotias kolmattaan odottava
Minä suunnittelin, että miehen kanssa kaksin ajellaan autolla synnyttämään -> toisin kävi, jouduin osastolle sisään ennen synnytystä
Minä kuvittelin, että saan laskea kotona suppareita ennen sairaalaan lähtöä -> toisin kävi, synnytys käynnistettiin
Minä ajattelin, että menen suihkuun, kylpyyn, terapiapallon päälle jne.
-> toisin kävi, jouduin makaamaan koko synnytyksen ajan selälläni, en päässyt mihinkään, en edes vessaan
Minä olin varma, että en tarvitse kivun lievitystä, että meditointi riittää
-> toisin kävi, epiduraali laitettiin
Minä olin päättänyt, että en anna leikata välilihaani -> toisin kävi, oli pakko leikata ja paljon, kun lapsi ei mahtunut muuten tulemaan ulos
Mitä olen oppinut -> en suunnittele, kuvittele ja ajattele tekeväni, toimivani jollakin tavalla liiaksi, koska koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Mulla on mielikuva, että olisin joskus lukenut synnytyksen jälkeistä masennusta olevan enemmän niillä, jotka eivät synnytyksessä käytä kivunlievitystä. En vaan muista mistä tämän kuulin, enkä myöskään sitä oliko eroa sillä miten suunniteltua kivunlievityksen pois jättäminen oli. Eli tietääkö joku täällä pitääkö paikkansa, vai tekeekö mulle muisti tepposet? :)
Luomusynnytys EI tarkoita sitä, ettei kipua pyrittäisi lievittämään tai jopa, että kipu olisi itsetarkoitus. Mikä on, kun ei tämä mene perille? Luomusynnytyksessä kipua pyritään lievittämään vaan muilla kuin lääkkeellisillä keinoilla. Niitä on tässä aiemmin lueteltu jo runsaasti. Siitä, onko ilokaasu lääkkeellinen lievitystapa vai ei, näyttää vallitsevan monelaisia näkemyksiä.
Eikö nykyihminen vaan voi uskoa muuhun kuin kipupiikkiin ja antibioottiin? Muita keinoja ei edes uskalleta ajatella, " ei oo mun juttu" . Yhtä viisasta tai tyhmää kuin Päättää etukäteen ettei ota puudutuksia, on mielestäni päättää, että ottaa heti vahvimman mitä irti saa. Mitäs sitten jos ei se autakaan? Synnytys-palstalla on ollut varsin avartava katju siitä, että epiduraali (edes spinaali) ei aina tehoa kipuun. Se on ollut monelle täysi yllätys ja shokki.
En muista mistä, mutta oli englanninkielinen tutkimus.
Itsellä eka synnytys oli ihana puudutukseton, (ilokaasua kokeilin kyllä, mutta en tykännyt) ja suunnittelin seuraavasta samanlaista. Kuuntelin synnytä rentoutuneena-cd:tä ja harjoiteltiin miehen kanssa selän hieromista ja akupisteiden painelua. Synnytyspä pitikin käynnistää ja siitä tuli tosi raju. Hieronta ja akupisteet eivät käyneet pienessä mielessäkään. Kerjäsin spinaalia, mutta en ehtinyt saada.
Jos vielä joskus synnyttäisin, niin varmasti taas valmistautuisin kohtaamaan kivun luomusti, mutta muistaisin, että synnytykset ovat erilaisia ja varautuisin siihenkin mahdollisuuteen, että tarvitsen lääketieteen apua.
Elämä opettaa, jos ei muuta niin varovaisemmin kulkemaan...
Nyt niitä on kolme, ja mä olen hengissä.. Eikä siksi ettenkö olisi kyseistä puudutusta pyytänyt, vaan en sitä koskaan ehtinyt saada... =) Tyytyväinen olen =))
Ensimmäisen synnytin käyttäen apuna vain homeopatiaa ja jonkin verran ilokaasua ja kesto 14h josta ponnistusvaihe 1,5h ja lopulta imukupilla ulos..
Ei todellakaan ollut NIIIIIIIN kamalaa ettenkö tekis saman uudestaan ja monta kertaa. Vaikka välillä muisti pätkikin, mutta aina kelloa kattoessa se oli tunnin enemmän joten ajattelin vaan, että kyllä tää edistyy ja joskus loppuu.........
Kuka mitäkin viitsii lastensa puolesta tehdä.......
Sen on tehneet myös ne jotka ei homeopatiaan koske! EI LÄÄKKEITÄ!
Ja millä kukakin sitä kruunuaan kiillottaa... ;)
Vierailija:
Kuka mitäkin viitsii lastensa puolesta tehdä.......
Vierailija:
Ensimmäisen synnytin käyttäen apuna vain homeopatiaa ja jonkin verran ilokaasua ja kesto 14h josta ponnistusvaihe 1,5h ja lopulta imukupilla ulos..
Ei todellakaan ollut NIIIIIIIN kamalaa ettenkö tekis saman uudestaan ja monta kertaa. Vaikka välillä muisti pätkikin, mutta aina kelloa kattoessa se oli tunnin enemmän joten ajattelin vaan, että kyllä tää edistyy ja joskus loppuu.........
Kuka mitäkin viitsii lastensa puolesta tehdä.......
joskus äidistä joka meni luomusynnyttämään. Oli synnytyksen aikana ottanut ainakin epiduraalin mutta silti oli sitä mieltä että synnytti luomusti ja oli " tyytyväinen luomusynnytykseensä" . Olen sitä ihmetellyt kauan... mitä se luomu loppujen lopuksi on...
Ärsyttää tollanen luomuvouhotus. Itse ajattelin että otan kaikki lievitykset mitä tarviin jos tuntuu siltä. Ei niitä silti pakko ole käyttää.
Doupatkaa itsenne ja lapsenne millä huvittaa läpi koko elämänne......
Mulla eka oli myös 14h synnytys, ja mitä helpoin ja ihanin synnytys ilman lääkkeitä =)
2. ja 3. oli toista, anelin jotain helpotusta.. Sujui nimittäin erittäin paljon vauhdikkaammin = kipeämmin.. Kunnes narkkari oli huoneessa piikkeineen, oli aika ponnistaa.. =)
Vierailija:
Ensimmäisen synnytin käyttäen apuna vain homeopatiaa ja jonkin verran ilokaasua ja kesto 14h josta ponnistusvaihe 1,5h ja lopulta imukupilla ulos..
Ei todellakaan ollut NIIIIIIIN kamalaa ettenkö tekis saman uudestaan ja monta kertaa. Vaikka välillä muisti pätkikin, mutta aina kelloa kattoessa se oli tunnin enemmän joten ajattelin vaan, että kyllä tää edistyy ja joskus loppuu.........
Kuka mitäkin viitsii lastensa puolesta tehdä.......
Kaikki nauroivat ja virnuilivat, että odotapas vaan, niin mekin aioimme olla ilman, mutta sitten huomaat kun olet synnyttämässä mitä se kipu on.. yms..
En kuitenkaan ottanut YHTÄÄN MITÄÄN, en edes ilokaasua, ja olin salaa niin ylpeä kun kestin kaiken sen kivun kun ystäväni olivat ensimmäisen supistuksen tultua itkeneet epiduraalia. Hah!
Mutta muuten mulle on ihan sama synnyttääkö joku lääkkeillä vai ilman, mutta se ystävien asenne oli se mikä sai minut tuntemaan " itseni heitä paremmaksi" .
synnytyskivuista ja kokemuksesta traumatisoitunu äiti kuin lääketieteellistä apua saanut äiti.......
kaikki äidille annettava lääkkeet ja dropit menevät kyllä vielä synnytäessäkin vauvankin verenkiertoon - mihin se yhteys siinä vaiheessa katoaisi? Yksi pointti on sekin, että tarviiko synnytyksen olla ihan kivuton, onko se se tavoite? Minä olin itse utelias kokemaan sellasita kipua mitä en ole ennen kokenut ja täytyy sanoa että jollakin tavalla koen " rikastuneeni" sillä kokemuksella.
Monet sanovat, että luomuna syntyneet vauvat ovat alusta saakka pirteämpiä - mene ja tiedä - onkohan asiaa tutkittu? Alkavat EHKÄ syömään reippaammin voisi kuvitella ja silloinhan imetysken onnistumisen todennäköisyys ainakin kasvaa.
Itse olen synnyttänyt kolme luomuna. Ei ollut mitenkään tietoinen ratkaisu, ekaa synnyttäessä kivut eivät missään vaiheessa tuntuneet ylivoimaiselta, paitsi ponnitusvaiheessa, eikä siinä enää mitään voitu tehdä eikä ehditty, tuli iso lapsi , onneksi ponnistusvaihe oli nopea (5 min). Muilla kerroilla tuntui että kyllä tässä nyt pärjätään kun ei ekalla kerrallakaan mitään tarvinnut. Lapset ovat olleet tosi virkeitä heti, kaikki saaneet 10 apgaria.
Ottaa vain selville mitä MUITA keinoja on synnyttää mukavasti kuin mitä länsimaisella lääketieteellä on tarjota......
Mammajooga
Rentoutumisharjoitukset
Vesisynnytys
Homeopatia
Akupunktio
Vyöhyketerapia
Yrttilääkintä..........
Lista ei ole läheskään täydellinen.....
ole luomusynnyttäjä jos sitä käyttää. Kivunlievitystähän se on joka tapauksessa.