Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos sinulla olisi tunti aikaa elämää jäljellä, mitä tekisit? Alkaen tasan NYT?
31.03.2016 |
Jostain syystä saisit tietää, että tulet elämään enää tunnin. Missä olet nyt, mitä tekisit viimeisen tunnin ajan elämästäsi?
Kommentit (40)
Hyppäisin autoon, ajaisin lasten koululle hakisin lapset ja viettäisin lopun ajan kertoen heille miten tärkeitä he ovat. Soittaisin matkalta miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakisin lapset koulusta ja pk:sta, juttelisin ja halisin.
Soittaisin kaikki ihmiset läpi, jotka tunnen ja sanoisin jotain hyvää ja positiivista heistä.
Sopisin riidat, vanhat kaunat, siinähän se aika sitten menisikin.
Samaa mitä nytkin, eli lähtisin hakemaan kaupasta sipsipussin ja söisin siitä osan. Lopun aikaa hehkuisin sitä onnea, että tietäisin tämän olevan kohta ohi.
Pitäis varmaan tehdä noi laskut loppuun kun on kuun viimeinen päivä etteivät jää roikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töistä lähtisin kiireellä hakemaan teinejä koulusta ja nuorinta päiväkodista. Sitten soittaisin esikoiselle ja miehelle ja hyvästelisin heidät. Mies on työmatkalla.
Kirjoittaisin kirjeen tyttärille. Soittaisin niille ja kertoisin missä kirje on. Soittaisin äidille ja veljelle. Rakastelisin miehen kanssa. Sen jälkeen kävisin saunassa ja jos sit olis viel aikaa tissuttelisin punaviinipulloa sen aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiiä, pistäisin varmaan nukkumaan.
Hakisin lapset päiväkodista ja miehen töistä, mentäis kotiin ja oltaisiin vaan, kirjoittaisin jäähyväisviestin valmiiksi läheisille ja mies lähettäisi sen mun kuoleman jälkeen. Vannoisin miehelle, että kasvattaa lapset hyvin ja että se itsekin eläisi hyvän elämän ilman mua. Siinäpä taisi tunti mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soittaisin miehen kotiin, hakisin lapset päiväkodista ja vaan makoiltais ja halailtais sängyllä. Antaisin miehelle ohjeet, miten kertoa kuolemastani ja miten kasvattaa lapsia suhtautumaan siihen. Ehkä kirjoittaisin jokaiselle lapselle kirjeen, jonka voisi sitten antaa heille kun ovat esimerkiksi 15v.
Tunnissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaisin kirjeen tyttärille. Soittaisin niille ja kertoisin missä kirje on. Soittaisin äidille ja veljelle. Rakastelisin miehen kanssa. Sen jälkeen kävisin saunassa ja jos sit olis viel aikaa tissuttelisin punaviinipulloa sen aikaa...
Aika tehokas olet.
Hakeutuisin metsään. Etteivät läheiset joudu löytämään.
Viranomaisille antaisin tiedon olinpaikasta, jotten saa aikaiseksi mitään Nela-ilmiötä etsintäoperaatioineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaisin lähtee kaljalle miehen kanssa. Mahdollisimman positiivisissa merkeissä. Niin ja antaisin pankkikortit miehelle käytettäväksi :D
Vierailija kirjoitti:
Soittaisin kaikki ihmiset läpi, jotka tunnen ja sanoisin jotain hyvää ja positiivista heistä.
Sopisin riidat, vanhat kaunat, siinähän se aika sitten menisikin.
Sulla riittää siis tunti siihen, että soitat kaikki tuntemasi ihmiset läpi?
Tarkoittanet ihan lähintä piiriä? Joillekin jäi epäselväksi nyt tämä määritelty aika. Se on tunti!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaisin kirjeen tyttärille. Soittaisin niille ja kertoisin missä kirje on. Soittaisin äidille ja veljelle. Rakastelisin miehen kanssa. Sen jälkeen kävisin saunassa ja jos sit olis viel aikaa tissuttelisin punaviinipulloa sen aikaa...
Tunnissa tuo kaikki? Miehelläs on minuuttimuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaisin kirjeen tyttärille. Soittaisin niille ja kertoisin missä kirje on. Soittaisin äidille ja veljelle. Rakastelisin miehen kanssa. Sen jälkeen kävisin saunassa ja jos sit olis viel aikaa tissuttelisin punaviinipulloa sen aikaa...
Aika tehokas olet.
No mä kyllä olen. Kyl tos vois silti vähän stressii pukata :D
Mä olen itse asiassa ollut kuolemaisillani, tosi läheltä liippasi (aivoverenvuoto). Silloin oli aikaa minuutteja, eikä kykyä liikkua eikä puhua. Saivat mut sitten kumminkin henkiin kun olin jo oman käsitykseni mukaan kuollut... Kolme viikkoa myöhemmin heräsin ja totesin että en näköjään kuollutkaan.
En takuulla saisi lapsia kiinni, koska ovat kahdessa eri koulussa, tuntin on käynnissä ja kännykät kiinni. Jos lähtisi autolla kouluilta haahuilemaan lapsia, joutuisin etsimään opettajainhuoneen (ei aavistustakaan, missä se on noissa kouluissa) ja pyytämään, että kaikki kolme lasta haettaisiin luokistaan. Saisin ehkä juuri ja juuri lapset kerättyä tunnissa luokseni, mutta sitten jo kuolisin. Miestä en ehtisi saada kotiin, ellei se sattuisi vastaamaan puhelimeensa ja tulisi taksilla kotiin.
Laittaisin ehkä mieluummin kaikille todella rakastavat viestit ja kertoisin, kuinka tärkeitä he ovat. Laittaisin miehelleni viestiin vielä anteeksipyynnön kaikesta siitä, mitä tulee löytämään minun kuoltua - typeriä päiväuninovelleja toisesta miehestä omalta koneeltani, pari piilotettua viinipulloa ja luottokorttivelkoja (joista en ole miehelle kertonut).
Mieluiten siis keskittyisin kirjoittamaan ylös viestejä läheisille kuin itkusta ja paniikista sekaisin ajaisin autolla tuolla jossain lapsia etsimässä - enkä ehkä tavoittaisi heitä tunnissa.
Alue: Aihe vapaa
Soittaisin miehen kotiin, hakisin lapset päiväkodista ja vaan makoiltais ja halailtais sängyllä. Antaisin miehelle ohjeet, miten kertoa kuolemastani ja miten kasvattaa lapsia suhtautumaan siihen. Ehkä kirjoittaisin jokaiselle lapselle kirjeen, jonka voisi sitten antaa heille kun ovat esimerkiksi 15v.