Vaikuttavin elokuvakohtaus?

Vuosia sitten katsoin elokuvan Birth (2004). Se on jännä tarina naisesta, joka alkaa sulhasensa tapaturmaisen kuoleman jälkeen kokea outoja asioita, jotka eristävät hänet sosiaalisesti... Tarinan lopulla hän on päättänyt unohtaa oudoissa kokemuksissaan vellomisen ja menee naimisiin kosijansa kanssa. Elokuvan loppukohtauksessa nainen juoksee itkien morsiuspuvussaan merenrantaan ja romahtaa totaalisesti. Se tapahtuu näennäisesti ilman syytä, ja ruutuun tulee lopputekstit.

Vaikka elokuva ei mahtuisi top-10:iin minulla, niin loppukohtaus oli niin vaikuttava, että purskahdin itkuun sen nähdessäni.

Tuulen viemän loppukohtaus. Siinä on voimaa ja uskoa, että kaikesta paskasta selviytyy.

Blueberryn ayahuaska-trippi. Katson sen jos olen todella humalassa ja yksin. Itken joka kerran kohdassa, jossa Blueberry saa anteeksi tytöltä, jonka kuolemaan aiheutti. Minä en saa anteeksi koskaan.

Full metal jacket

Se kohtaus kun se yks lopuks tappaa itsensä

Rambo ykkösessä se kun Rambo hyppää kalliolta puuhun ja sitten joutuu ompelemaan sen käteen tulleen haavan Rambo-puukosta löytyneillä siimalla ja neulalla.

Täällä on kaksi Koskelaa Pentinkulmalta...

Joe Blackista se kohtaus missä se sen naisen isä selittää sille naiselle helikopterissa minkälaista elämän ja rakkauden pitäisi olla.

Mä olen aina tykännyt Tyttö joka kävi intin (Private Benjamin) leffan loppukohtauksesta, jossa leffan "tyttö" lähtee takaisin inttiin huonon suhteen päätteeksi. Mielestäni leffa kertoo upean tarinan naisen itsenäistymisestä ja lopusta jää aina uskomattoman hyvä fiilis. Katson kyseisen leffan aina kun on sydänsuruja, vaikka vanha onkin.

N26

Basic Instinctissä kun Sharon Stone vilauttaa. Myös se panokohtaus Michael Douglasin kanssa on jäänyt mieleen vaikuttavana.

"My friens, you bow to no one"

Uppoava Titanic ja potkuriin putoavan miehen päästä kuuluva ääni. Ystävä räjähti hysteeriseen nauruun ja mä halusin paeta penkin alle.

Matrixissa se kun Neo heräsi sieltä kapselista. En ollut lukenut leffasta mitään kun katsoin sen, jälkeenpäin kun luin arvosteluja, niin jokaisessa spoilattiin tuo kohtaus ensimmäisessä kappaleessa.

Children of menin järjettömän pitkä kamera-ajo (tai näppärää leikkausta siis). Hyvä leffa, kandee katella. En tiedä miksi oscari annettiin siitä synnytyskohtauksen tehosteista eikä tuosta mainitsemastani kohtauksesta.

Blade runner oli kyllä loistava, nythän siitä on tulossa kakkonen jossa fordin harrisoni seikkailee taas. Toivottavasti eivät kuse sitä pahasti. Toivottavasti saavat Vangeliksen tekemään siihenkin musat. Ehkä paras soundträkki ikinä (ja drive kovana kakkosena).

Aamiainen Tiffanyllä -leffan loppukohtaus. Näin sen ensimmäisen kerran  alta kymmenvuotiaana ja monet kerrat jälkeenpäinkin (omistan sen blu raynä), ja näin kissafanina se aina itkettää. Mutta loppu on sentään onnellinen, vaikka kisumisu onkin ihan rättimärkä. Myös E.T.:n lopussa oleva "I'll be right here" -kohtaus itkettää joka kerta, viimeksi eilen, kun sen lauantaisen tallennuksen boksista katsoin.

Idiocracyn alku oli kanssa aika kovis.

Kieltäytyminen -niminen kohtaus Keskiyön pikajunasta.

Se kamala missä pyöritetään lasta ja lyödään sen päätä seinään leffassa 1900.

Eka kaunis, toinen ihan karsea.

Irreversible elokuvassa se yks tietty kohtaus. Tiedät kyllä mikä, jos olet elokuvan nähnyt.

Elokuvassa 127 tuntia, kun se pääosan esittäjä sai kätensä amputoitua ja juoksee kädentynkäänsä pidellen. Se hetki kun saa vihdoin kontaktin muihin ihmisiin, saa apua ja pelastuu.

Edvin Laineen Pohjantähdessä Jyrki Kovaleffin näyttelemä punavanki laulaa kuolemansellissä Laps Suomen.

The Gladiatorin loppukohtaus, jossa päähenkilö kuolee, näkee lapsensa ja vaimonsa heinäpellolla ja kulkee itse siinä leijallen. Myös kakkoskauden True Detectiven loppu oli koskettava. Monessa mielessä.

Slummien miljonääri se kohta kun sopeutuvat pientä poikaa jollain kuumalla pullollaan tms.

Siihen loppui sen leffan katsominen enkä uudestaan oo yrittänyt..ja sillon mulla ei vielä ees ollut omaa lasta