Koululiikunnan tulisi olla valinnainen aine viimeistään yläkoulussa

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsille voisi jakaa myös liikuntaseteleitä, niin voisivat käydä harrastamassa jotain tasokkaampaa ja hauskempaa liikuntaa kun mitä joku räkäinen koululiikunta tarjoaa. Ei aikuisetkaan ikinä vapaaehtoisesti suostuisi yhtä luokattomaan liikuntaa kun mitä lapsille koulussa tarjotaa.

Meillä oli sentään joskus aerobicia. Hyppelimme paljain jaloin:D

Koululiikunnasta riittää kyllä traumoja jaettavaksi varmaan melkein kaikilla! Aihe joka herättää aina kiivasta keskustelua melkein missä tahansa seurassa. Ihmettelen miten voi olla noin epäonnistunut kouluaine, että se traumatisoi sukupolven toisensa jälkeen ja tappaa ihmisiltä liikunnan ilon vuosikymmeniksi, jopa loppuelämäksi. Jatkuvaa suorittamista, mittaamista, arviointia, nöyryytystä… liikuntatunneilla koulukiusaaminen oikein kukoistaa ja parhaimmillaan opettajakin osallistuu siihen nöyryyttämällä julkisesti kömpelöimpiä oppilaita.

Minä sain vasta nyt kolmekymppisenä ahaa-elämyksen, että hei, voin nauttia liikunnasta, liikunta voi olla kivaa, ja saan harrastaa sitä vaikka en olekaan siinä "hyvä". Ennen tätä takana yli kymmenen sohvaperunana vietettyä vuotta, enkä edelleenkään pysty menemään ryhmäliikuntaan, salille tms. koska tulee ihan hirveä ahdistus ja koululiikunta-flashbackit. Pystyn tietenkin voittamaan ahdistuksen ja pakottamaan itseni paikalle, mutta se vaatii niin paljon psyykkaamista, että en vain jaksa sitä pidemmän päälle ja kaikki liikuntaharrastukset lopahtavat jossain vaiheessa. 

En ymmärrä, miksei koululiikunnasta voi tehdä sellaista, että se olisi KIVAA ja MIELEKÄSTÄ ja se saatanan MITTAAMINEN JA KILPAILEMINEN voitaisiin jättää sinne urheiluseuroihin! Ei varmasti olisi mitenkään ylivoimaista järjestää. Numeron voisi saada halutessaan. Mielestäni koululiikunta voisi olla ensisijaisesti rentoa ja leikkimielistä, ja opettajilla kannustava asenne, eikä sellainen että ivallisesti suhtaudutaan niihin jotka ovat kömpelömpiä ja jos ei uskalla tehdä jotain voltteja ja kuperkeikkoja niin ei tuhahdella pilkallisesti kaikkien kuullen jostain asennevammasta ja lasketa heti numeroa sen takia. Argh, anteeksi purkautuminen, on vähän traumat jäänyt joo! 

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnasta riittää kyllä traumoja jaettavaksi varmaan melkein kaikilla! Aihe joka herättää aina kiivasta keskustelua melkein missä tahansa seurassa. Ihmettelen miten voi olla noin epäonnistunut kouluaine, että se traumatisoi sukupolven toisensa jälkeen ja tappaa ihmisiltä liikunnan ilon vuosikymmeniksi, jopa loppuelämäksi. Jatkuvaa suorittamista, mittaamista, arviointia, nöyryytystä… liikuntatunneilla koulukiusaaminen oikein kukoistaa ja parhaimmillaan opettajakin osallistuu siihen nöyryyttämällä julkisesti kömpelöimpiä oppilaita.

Minä sain vasta nyt kolmekymppisenä ahaa-elämyksen, että hei, voin nauttia liikunnasta, liikunta voi olla kivaa, ja saan harrastaa sitä vaikka en olekaan siinä "hyvä". Ennen tätä takana yli kymmenen sohvaperunana vietettyä vuotta, enkä edelleenkään pysty menemään ryhmäliikuntaan, salille tms. koska tulee ihan hirveä ahdistus ja koululiikunta-flashbackit. Pystyn tietenkin voittamaan ahdistuksen ja pakottamaan itseni paikalle, mutta se vaatii niin paljon psyykkaamista, että en vain jaksa sitä pidemmän päälle ja kaikki liikuntaharrastukset lopahtavat jossain vaiheessa. 

En ymmärrä, miksei koululiikunnasta voi tehdä sellaista, että se olisi KIVAA ja MIELEKÄSTÄ ja se saatanan MITTAAMINEN JA KILPAILEMINEN voitaisiin jättää sinne urheiluseuroihin! Ei varmasti olisi mitenkään ylivoimaista järjestää. Numeron voisi saada halutessaan. Mielestäni koululiikunta voisi olla ensisijaisesti rentoa ja leikkimielistä, ja opettajilla kannustava asenne, eikä sellainen että ivallisesti suhtaudutaan niihin jotka ovat kömpelömpiä ja jos ei uskalla tehdä jotain voltteja ja kuperkeikkoja niin ei tuhahdella pilkallisesti kaikkien kuullen jostain asennevammasta ja lasketa heti numeroa sen takia. Argh, anteeksi purkautuminen, on vähän traumat jäänyt joo! 

Aivan kamalaa, että koululiikunta voi vielä aikuisiälläkin vaikuttaa joidenkin suhtautumiseen liikuntaan. Aikuisten ryhmäliikuntatunnit usein ihan oikeasti kivoja ja niissä ei melkeinpä edes voi olla hyvä tai huono, vaan niissä käydään ihan vain kunnon ja hyvän olon takia. Koululiikunnalla ei pahemmin ollut mitään tekemistä kunnon eikä hyvän olon kanssa. Kyllä lapsillakin on paljon kivempaa omissa liikuntaharrastuksissa kuin koululiikunna. Omissa harrastuksissa saattaa jopa kasvaa kunto ja taidot kehittyä, mitä koululiikunta ei oikeastaan pysty tarjoamaan kenellekään. Joo ja sitä liikunnan iloa näyttää tosiaan äärimmäisen harva kokevan koululiikunnan avulla.

No, ehkä tähän keskusteluun on pesiytyneet kaikki liikuntavihaajat. Totuus on, että esimerkiksi alakoulussa liikunta on aika monen lempiaine. Omanikin, kuudesluokkalainen, tykkää liikasta eniten kouluaineista. Eikä ole mikään superhyvä, numero on kasi.

Lyön 100 euroa vetoa, että ketjun aloittaja on selvästi ylipainoinen. Liikunnan pitää olla pakollista ja sen määrää koulussa lisättävä selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta pitää muuttaa liikuntatieteeksi tai joksikin muuksi. Vihasin ala ja yläasteella näitä vanhan liiton liikuntatunteja. Koskaan ei harjoiteltu mitään, mutta testejä kyllä riitti. Selittäkää mikä järki on testata jotain luontaista lahjakkuutta? Eihän niin tehdä muissakaan kouluaineissa, vaan ensin opetellaan ja sitten on koe. Noh liikuntunnilla sitten saatetaan tuosta vaan yhtäkkiä pistää tyypit vetämään leukoja tai juoksemaan coopperi/800m. 

Joo ja meille annettiin sitten liikuntanumero kuntotestitulosten perusteella. Yök. En edelleenkään halua liikkua muiden nähden. Olin laiha ja pieni, vähän hitaampi ja heikompi kuin muut esim juoksussa. Joukkuelajeissa valittiin viimeisenä, pituusjärjestyksessä tuli seisottaa jne. Uimahalliin en ole mennyt kertaakaan koulun jälkeen enkä mene. En myöskään saunaan tai minnekään muiden arvosteltavaksi.

Tosiaan tänne taitaa olla kommentoineet lähinnä koululiikunnan vihaajat. Nykyään ainakin omat lapsemme ala-asteelta lukioon tykkäävät koululiikunnasta eivätkä koe sitä hyödyttömäksi tai muutenkaan ok saaneet siitä traumoja. Harrastavat liikuntaa muutenkin, joten ei se meidän harrastaville lapsille ole turha. Liikuntatunneilla tehdään kuitenkin monipuolisesti ja kokeillaan paljon eri lajeja joita ei muuten tulisi harrastettu.

Me vanhemmatkin olemme sellaisia joille koululiikunnasta ei jäänyt traumoja. Itselläni ei tosin ollut aina ne kivoimmat opettajat, mutta kyllä niitä samallalailla oppilaisiin suhtautuvia oli myös muissa aineissa.

Mulle ne liikuntatunnit olivat niin kauheaa nöyryytystä että ajattelen vielä 15 vuoden jälkeenkin olevani surkea ja huono. En kehtaa mennä salille tai muuta, jossain vaiheessa koitin zumbatunteja mutta lähdin kesken kaiken pois kun tuntui kuin kaikki olisivat nauraneet ja pilkanneet minua vaikkei näin tosiaan ollut. Koululiikunnan tosiaan pitäisi olla vapaaehtoista.

Koululiikunta voisi olla valinnaista ja siitä ei pitäisi antaa numeroa vaan H hyväksytty. Liikuntatuntien pitäisi olla monipuolisempia joissa olisi muitakin kuin kilpailua toisiaan vastaan. Ei pakkoa. Ei tarvisi hiihtää. Ei mitään uintikilpailuja. Jos haluaa tietynlaista tai kilpailua niin menköön sellaiseen harrastukseen. Itse en noihin kaikkiin osallistunut en uinut kilpaa. Uin ihan uimisen takia en minkään kilpailun. Joukkueiden valitseminen on huonoin kun aina viimeisenä ollutta ei edes valita vaan menee joukkueeseen kuitenkin. Muutenkin toiset ottavat tuon kilpailemisen ihan liian tosissaan. Mulla piti sitten mukauttaa koko liikunta liikuntatuntien lajien takia ja siihen ei liity oma liikunnallisuuteni mitenkään. Vereni hyytyminen ja verenvuotoni on syy miksi liikunta piti mukauttaa. Mutta ei siinäkään mitään järkeä että mun pitäisi vaan tuijottaa kun toiset pelaa sitä voi katsoa telkkaristakin. Silloin mulle olisi pitänyt olla jotain muuta liikuntaa mitä voi itse tehdä ja joka turvallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Samalla myös jokaisella tulisi olla itse oikeus valita koululiikunnassa meneekö tyttöjen vai poikien ryhmään, koska kaikki ei todellakaan istu mihinkään ahtaaseen sukupuolijaotteluun ja noudata jotain "pojat tykkää jääkiekosta ja tytöt aerobicista :))::))" -mallia. Siis jos halutaan tätä turha ryhmäjakoa edes enää pitää yllä (muualla Länsi-Euroopassa ei ole).

Ainakin niissä parissa koulussa, joissa viime vuosina olen ollut töissä, tytöt ja pojat on liikuntatunneilla yhdessä ja tekevät samoja asioita.

Jouduin lopettamaan lukion liikunnan takia kesken. Siirryin aikuislukioon ja sieltä yliopistoon jne.

30 vuotta myöhemmin yhä näen liikuntatuntipainajaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan. Minulla kesti n. 10 vuotta päästä yli liikuntatunneilla tapahtuneista nöyryytyksistä ja kiusaamisesta. Nykyisin uskallan jopa juosta ulkona ihmisten ilmoilla.

Minulla täysin vastaava kokemus. Yläasteen kokemuksien takia lukiosta valmistuminen meinasi jäädä parista liikunnan kurssista kiinni, kunnes sitten sovin opettajan kanssa että käyn itse kävelylenkillä kun muut sähläävät jonkun pallopelin kanssa.