En tiennytkään, että ateistiperheissäkin valitaan lapsille kummit?!

On meillä ainakin epäviralliset kummit. Olen myös itse kummi intialaiselle pojalle järjestön kautta. Kummiushan on suojelua ja tukea, harvalle sitä uskonnollista kasvatusta.

Joka viikkoko jonkun uskovaisen on tultava tänne avautumaan kummiuden perimmäisestä tarkoituksesta. Huoh, mulla on kummilapsia joille olen virallinen kummi (kun vielä kuuluin kirkkoon) sekä kummilapsia joita ei ole kastettu. Mitään eroa ei ole siinä miten kummislapsieni kanssa teen että ovatko näkyä virallisia tai näitä epävirallisia. Kunniatehtävänä olen molemmat ottanut.

En mäkään tiennyt.

T: Uskonnoton ja 2 kummitonta lasta

Ei ainakaan mun lapselle. Mutta mikä ihmeen kiinnostus uskovaisilla on ateistien elämään? Se on tasan samanlaista kuin tapauskovaisilla, mutta jätetään vaan nämä tapauskovaisten jolukirkot jne. väliin. Arkielämässä se nyt ei näy mitenkään. Tuskin mun naapureista yksikään tietää, että olen ateisti.

No... missä raamatussa phutaan kummeista? Uskovaiset ovat keksineet kummien tarkoittavan kristillisen kasvatuksen antamista, mutta voivathan muutkin samoin keksiä kummille sitten muita tehtäviä. Ihan sallittua.

Vierailija kirjoitti:

No... missä raamatussa phutaan kummeista? Uskovaiset ovat keksineet kummien tarkoittavan kristillisen kasvatuksen antamista, mutta voivathan muutkin samoin keksiä kummille sitten muita tehtäviä. Ihan sallittua.

Alapeukuttaja, kerro toki näkemyksesi ihan sanoilla. Minua kiinnostaisi tietää, miksi olen mielestäsi väärässä.

Ihan totta on ;)

Alunperin kummien tarkoitus on ollut huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta, ainakin teoriasssa.

On meillä lapsilla kummit. Olen myös 2xkristillinen kummi, eikä kukaan kysynyt henkilökohtaisesta vakaumuksestani mitään, enkä ole myöskään vastannut kenenkään kristillisestä kasvatuksesta.

Huvittavaa, että tämän kysymyksen perusteella ap leimataan heti kiihkouskovaiseksi hörhöksi ja aletaan puolustella omaa uskonnottomuuttaan kaikin keinoin. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Saa kai sitä nyt ihmetellä, jos omassa lähipiirissä kummeja ei ole kenelläkään.

Onko kummien tarkoitus ollut huolehtia kristillisestä kasvatuksesta, enpä ole varma. Kummien alkuperäinen tarkoitus oli olla varavanhempi jos vanhemmat kuolevat. Se oli tarpeen aikaan ennen sosiaalihuoltoa. Kristillinen kasvatusjuttu tuli vasta myöhemmin.

Minusta kummin tarkoituksen voi sopia kummin kanssa, ei se ole mitään virallista vaan ihan epävirallinen ja symbolinen tehtävä ja sovittavissa vanhempien ja kummin välillä, mitä odotetaan ja toivotaan.

Olen pakanalapselle se ns. kunniavanhempi. Eli kummin tehtävää hoidan. Ja koska itse kuulun luterilaiseen kirkkoon, niin voin osaltani huolehtia myös kristillisestä kasvatuksesta.

Tai siis lapsen perhearvot ovat ihan kohdillaan, enkä tuputa edes mitään ruokarukousta, mutta esim. Jeesuksen elämänkerta noin suurinpiirtein pitäisi kuulua yleissivistykseen. Ja se, miksi juhlapyhiä pidetään. Kerron siitäkin, miten pakanalliset ja kristilliset juhlat eivät sulje toisiaan pois. Noin esimerkiksi.

No on mullakin kasteen yhteydessä kolme kummia nimetty, eikä yksikään kyllä ole kristillistä kasvatusta antanut elämäni aikana. Joten se ja sama olisiko noi kummit ollut ateistisessa seremoniassa osoitettuja. Varmaan olisivat olleet yhtä kiinnostuneita mun elämästä, kyselleet kuulumisia ja tulleet käymään kuin nytkin.

Joten miksi ei?

Näin ateistina, minut kastettiin. Kummit eivät kasvattaneet millään lailla. Omaa lasta ei kastettu eikä kummejakaan ole, eli lopputulos on ihan sama, paitsi muutama kummitädiltä saatu hopealusikka mulla taitaa olla jossain jemmassa. Tai kummisedältä sain joskus linkkuveitsen, se on kyllä ihan hyvä vehje.

Veljen vaimo erosi kirkosta heti häiden jälkeen. Hän halusi pienestä pitäen prinsessahäät ja ne myös sai.

Lapsia ei ole kastettu, mutta nimiäiset pidettiin.

Minut ja veljeni sekä minun lapset ovat kastettu äitini hääpuvusta tehdystä kastemekosta ja se piti saada lainaan. Kummatkin vamhempani ovat olleet seurakunnassa töissä, kirkosta eroaminen ja se ettei lapsia kasteta oli tosi kova paikka vanhemmille.

Äiti ilmoitti ettei kastemekkoa saa nimiäisiin lainaa. Lisäksi juhlat tulivat niin nopeasti, olin kysynyt niitä pitkään ja lopulta ilmoitin me lähdemme reissuun. 2 pv lippujen ostamisia tuli viesti milloin nimiäiset ovat ja kerroin heti päivä ei meille käy.

No, miniä oli omin luvin hakenut kastemekon vanhempieni kodista, vienyt pesulaan ja oli palauttanut sen ja oli tuonut äidilleni kiitoslahjaksi likööripullon. Äiti tietty vähän närkästyi mutta antoi olla.

Minä sen sijaan sain kuulla olen kummi. Minulta ei olla kysytty, minä en ole suostunut mutta nimiäisten jälkeen kysyttiin mitä aion kummilapselleni antaa. Olemme veljeni kanssa siis han puheväleissä .

Tää esimerkki on pahin, mutta välillä tuntuu että kaikilla elämä olisi helpompaa jos kaikki kuuluisivat kirkkoon. Nämä ei uskonnolliset tunnit koulussa ja kuinka paljon pahaa mieltä tulee kun nico Jussi joutuu joku kuuntelemaan pyhää sanaa.

No tiesitkö sinä nyt vai et? Otsikosta saa kuvan, että nyt tiedät. Kuitenkin kysyt, onko totta.

Aikanaan, siis vielä ainakin 1800-luvulla, kummit veivät lapsen kasteelle jo muutaman päivän ikäisenä. Lisäksi kummi on kasteen todistaja. Tarvittaessa siis kummi voi vahvistaa, että kaste on suoritettu.

Kyllä. Ja jopa ennen kristinuskon syntyä on ollut kummeja.

Olen kahden vauvana kastetun nuoren kummi ja minulla on kaksi omaa lasta joita ei ole kastettu, mutta heillä on kummit.

Valitsimme molemmille lapsille lapsirakkaat mutta lapsettomat kummit, jotta heillä olisi halutessaan mahdollisuus viettää aikaa tuttujen lasten/nuorten kanssa vaikkeivät omia saisi/haluaisi. Ovat tietysti myös läheisiä ystäviämme, eikä heillä aiemmin ollut kummilapsia. He kaikki myös kuuluvat kirkkoon muttei heitä yhtään haitannut se ettei lapsia kastettu, nimijuhlat pidettiin.

Eiköhän koulu hoida uskontokasvatuksen sen verran kuin siitä tarvitsee tietää. Ennemminkin kummi on lapsen aikuinen ystävä eikä uskonnon opettaja.