Lue keskustelun säännöt.
Olen isä ja se kaduttaa.
29.03.2016 |
En ole ääneen sanonut, mutta lapsi oli aivan täysi virhe. Jos sen voisi perua, peruisin. Härskiä kirjoittaa noin, mutta kun se on totuus. Ennen kaikki oli niin paljon paremmin. Haluan takaisin aikaan ennen lasta. Lapsen äiti on myös muuttunut. Nyt hän on ottanut äidin roolin oikein elämäntehtäväkseen, mitään muuta sillä ei enää päässä liikukaan kun äitinä oleminen ja lapsi. Ärsyttää koko olemus. Koko perhe-elämä on ihan hirveää, ei vain sovi yhtään mulle, eikä kiinnosta isänä oleminen. En ole koskaan pitänyt lapsista.
Nyt voi tietysti kysyä, että miksi sitten hankin lapsia? Lapsi ei ollut suunniteltu. Tai ainakaan minä en, enää en olisi niin varma tosta toisesta. Hänelle kun lapsen saaminen on ollut joku unelmien täyttymys.
Ei huvita mennä kotiin, olen mielummin joka päivä ylitöissä.
Haluan eron ja muuttaa pois. Olenko aivan p*ska ihminen jos teen näin?
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkaa munat irti ettei synny lisää vahinkoja.
On ok erota. Oikeastaan parempi jokaiselle. Ainakin pitemmän päälle. Elämäsi on sinun käsissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla olisi pitänyt olla selkärankaa jättää nainen, joka haluaa täysin muunlaisen elämän kuin sinä. Nyt sitten kärsitte tyhmästä valinnastanne.
Ja joo, kyllähän sinä kusipää olet jos lapsesi hylkäät, se on selvää. Mutta monet on ja sen kanssa oppii elämään.
Et ole paska ihminen, mutta sun on kerrottava myös kumppanillesi noi samat asiat, jotka kirjoitit tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ääneen sanonut, mutta lapsi oli aivan täysi virhe. Jos sen voisi perua, peruisin. Härskiä kirjoittaa noin, mutta kun se on totuus. Ennen kaikki oli niin paljon paremmin. Haluan takaisin aikaan ennen lasta. Lapsen äiti on myös muuttunut. Nyt hän on ottanut äidin roolin oikein elämäntehtäväkseen, mitään muuta sillä ei enää päässä liikukaan kun äitinä oleminen ja lapsi. Ärsyttää koko olemus. Koko perhe-elämä on ihan hirveää, ei vain sovi yhtään mulle, eikä kiinnosta isänä oleminen. En ole koskaan pitänyt lapsista.
Nyt voi tietysti kysyä, että miksi sitten hankin lapsia? Lapsi ei ollut suunniteltu. Tai ainakaan minä en, enää en olisi niin varma tosta toisesta. Hänelle kun lapsen saaminen on ollut joku unelmien täyttymys.
Ei huvita mennä kotiin, olen mielummin joka päivä ylitöissä.
Haluan eron ja muuttaa pois. Olenko aivan p*ska ihminen jos teen näin?
olet baska ihminen jos lapsesi hylkäät. Erota voit. Sinä oot myös vastuussa että lapsi on tullut ma<ailmaan. Olisit käyttänyt kumia tai ottanut vasektomian. Nyt on turha itkeä, ota vastuu lapsestasi ja yritä saada suhde kukoistukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole. Jos sinulla ei ollut mitään sananvaltaa perheenlisäysasiassa, ei tilanne kuulosta kovin reilulta. Äitiä ei tietenkään voi pakottaa aborttiin, mutta ei isääkään voi pakottaa jäämään 18 vuodeksi tämän takia yhteen äidin kanssa. Jos et oikeasti voi enää sietää puolisoasi tai lastasi, ei se perhe tule siitä onnelliseksi kun istut kotona hammasta purren ja koetat jotenkin sietää tilannetta. Silloin on parempi vaan erota. Ehkä lapselle on helpompi olla isä osa-aikaisesti kun on saanut vähän etäisyyttä. Jos äidille lapsen saaminen oli unelmien täyttymys, hän varmasti pitää siitä hyvää huolta yksinkin.
No sen kun häivyt taakses katsomatta. Liity joukkoon suureen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä olet paska jos hylkäät lapsesi. Kun lapsi kasvaa, pystyt enemmän touhuamaan hänen kanssaan ja ne tunteet kasvaa.
Et ole paska ihminen, eikä omille tunteille oikeen mitään voi. Mutta toisaalta oot ollu mukana sen lapsen tekemisessä niin mieti tarkkaan että mitä nyt teet, et välttämättä saa toista mahdollisuutta jos hylkäät perheesi ja myöhemmin alkaakin lapsi kiinnostamaan.
Suosittelen myös piuhojen poikki pistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet, AP, ja minkä ikäinen lapsenne on? Kirjoituksesi perusteella vaikutat todella nuorelta ja aika kypsymättömältä. Vauvavuosi on usein se raskain, kun elämä muuttuu niin totaalisesti ja äidin ja isän roolit pamahtavat päälle. Lapsi myös edellyttää sitoutumista, eli isänä sinun on vain oltava se kypsä aikuinen, joka pysyy lapsen rinnalla, vaikka se ei itseä juuri nyt sattuisi huvittamaankaan. Suosittelisin, että kävisit juttelemassa ensin vaikka jollekin ammatti-ihmiselle tunteistasi, se voisi auttaa saamaan perspektiiviä tilanteeseen riippumatta siitä, mitä lopulta päätä tehdä.
Ehdottomasti olet aikamoinen raukka, jos nyt vain mitään puolisollesi selittämättä otat ja lähdet.
Jos puhuisit lapsesi äidin kanssa tunteistasi.
Nämä "olet paska ja raukka, pitää vaan jaksaa" on kauhistuneilta mammoilta, jotka tunnistavat itsensä tuosta lapsesi äidin kuvauksesta (täällä monet myöntäneet jättäneensä, hups vaan, ehkäisyn vähäsillaisalaa pois, kun vauvat on niiiin ihania ja kyllä se isäkin sitten rakastaa) ja jotka pelkäävät miehen lähtevän ja jättävän arjen yksin heidän haltuunsa. Vaikka he ovat halunneet arjen säännöt sanella, ihan vauvan teosta lähtien. No, ei tietenkään aina näin, mutta ihan helvetin usein.
Anna mennä! Lapsi ja äiti elävät symbioosissa, joten ei heidänkään maailmansa tuhoudu tässä. Vain sinulla hiljaa rapistuu, jos jäät onnettomana odottamaan jotain ihmettä.
Tulet edestäsi löytämään, mikäli lapsesi hylkäät. Hän kasvaa ja kertoo kaikille, mikä kusipääisä hänellä on (vaikket olisikaan, mutta lapsen näkökulmasta olet aina se omahyväinen paska, joka hylkäsi hänet.
Olet lapsen isä elämäsi loppuun asti, eikä se asia muutu eroamalla. Jaksaisit odottaa! Olen kuullut neuvon, että alle 2-vuotiaan lapsen vanhemmat eivät saisi tehdä eropäätöstä siinä elämän mullistaneessa vaiheessa lapsen syntymän jälkeen, kun molemmat etsivät uusia roolejaan ja lapsi on fyysisesti vielä niin riippuvainen äidistä. Odottakaa, sillä tulossa on helpompi aika. Muistele omaa isääsi. Millaisen isän olisit halunnut itsellesi lapsena? Millaisia isiä arvostat itse? Ole sellainen.
Isi - miehille on meidän yhteiskunnassa ihan ok olla etäisä.