Onko psykedeelejä usein käyttävä ihminen narkomaani?

Kyllä he ovat narkomaaneja. Runsas päihteidenkäyttö on aina selvä merkki ongelmista.

Ei jossei tosiaan ole koukussa ja ongelmaa käytön kanssa.

Tyhmä ihmisen kuitenkin mielestäni on jos jatkuvasti pitää psykedeelejä käyttää. Mitä siitä muka voi koko ajan saada irti

Psykedeelejä ei tarvitse ottaa kuin ehkä pari kertaa vuodessa tai jopa vuosikymmenessä. Minun viime kerrasta on 4 vuotta ja nyt alkaa tuntua, että haluaisin taas avartaa maailmaani.

Sanoisin siis, että kerran viikossa käyttäminen on vähintään väärinkäyttöä. En tiedä, onko siinä myös jokin henkinen riippuvuus kyseessä.

Ei ole narkomaani, mutta tuollaisella tahdilla pian psykoosissa, jos on yhtään sinne päin kallellaan. En tunne ketään, joka olisi riippuvainen psykedeeleistä. Hyvin harva edes jaksaisi noin tiivistä trippailua.

Vierailija kirjoitti:

Psykedeelejä ei tarvitse ottaa kuin ehkä pari kertaa vuodessa tai jopa vuosikymmenessä. Minun viime kerrasta on 4 vuotta ja nyt alkaa tuntua, että haluaisin taas avartaa maailmaani.

Sanoisin siis, että kerran viikossa käyttäminen on vähintään väärinkäyttöä. En tiedä, onko siinä myös jokin henkinen riippuvuus kyseessä.

Väärinkäyttöä toki, mutta onko silloin nisti/narkkari? Voihan pilveäkin väärinkäyttää, mutta silti heitä ei kutsuta narkkareiksi.

Onko alkoholisti narkomaani?

Vierailija kirjoitti:

Onko alkoholisti narkomaani?

Ei, vaan alkoholisti. Mutta LSD luokitellaan kuitenkin huumeeksi. Väärinkäyttäjä kai olisi se paras ilmaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko alkoholisti narkomaani?

Ei, vaan alkoholisti. Mutta LSD luokitellaan kuitenkin huumeeksi. Väärinkäyttäjä kai olisi se paras ilmaisu.

Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon kuten nämä ns häijyt aineet. Mikä siinä on ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko alkoholisti narkomaani?

Ei, vaan alkoholisti. Mutta LSD luokitellaan kuitenkin huumeeksi. Väärinkäyttäjä kai olisi se paras ilmaisu.

Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon kuten nämä ns häijyt aineet. Mikä siinä on ero?

Ero on juridinen, ei farmakologinen. Minusta on lähinnä sanoilla kikkailua erottaa alkoholisti narkomaaneista, itse mieltäisin alkoholistinkin nistiksi ihan siinä missä opiaatti- tai amfetamiiniriippuvaisenkin.

Riippuu motiivista.

Kerran viikkoon minkä tahansa päihteen kanssa on liikaa.

Miksi lääkkeiden syöjää ei kutsuta narkomaaniksi? Esimeriksi mielialalääkkeiden? Sama asiahan se tavallaan on?

Viikottain on aivan liian usein.

En pidä narkomaanina tuollaista. 

Mutta kyllä sitä käyttöä silti kannattaa miettiä että miksi tarvitsee niitä noin usein, että pakeneeko omaa normaalia tietoisuudentilaansa tai elämäntilannettaan. Parhaimmillaan psykedeeleillä saa näkökulmia itseensä ja elämäänsä ja jopa alitajuntaansa (ja sieltä tuleviin pahoihin oloihin), mutta jos niitä alkaa käyttää itsensä kehittämisen sijaan itsensä pakenemiseen, ei tilanne todennäköisesti parane. 

Lisäksi yleensä noin tiheässä käytössä huonojen trippien todennäköisyys alkaa kasvaa. Itselläni ainakin on niin, että jos otan liian usein (joskus nuorena tuli kokeiltua) niin mieli muistuttaa siitä ettei trippi enää olekaan harmoniaa ja rauhaa ja oivallusta, vaan joku kerta tuleekin ahdistavia aika- ja ajatuslooppeja, kuolemanpelkoa jne paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko alkoholisti narkomaani?

Ei, vaan alkoholisti. Mutta LSD luokitellaan kuitenkin huumeeksi. Väärinkäyttäjä kai olisi se paras ilmaisu.

Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon kuten nämä ns häijyt aineet. Mikä siinä on ero?

Sulle annettiin vastaus. Miten sä et näe tuota määritelmää alkoholisti? Narkkari käyttää aineita, alkoholi on alkoholi, lääkkeet, kaikki piikit, tajuntaa muuttavat aineet on sitä narkoosii. Jos on koukussa, on homma karannut käsistä ja siihen pitää tehdä muutos. Eka on ottaa yhteys johonkin katkaisuun ohjaavaan yhdistykseen. Ihan sama onko koukussa viinaan tai aineisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole narkomaani, mutta tuollaisella tahdilla pian psykoosissa, jos on yhtään sinne päin kallellaan. En tunne ketään, joka olisi riippuvainen psykedeeleistä. Hyvin harva edes jaksaisi noin tiivistä trippailua.

Mä käytin joskus opiskelijana noin usein. Käytin tosin sieniä enkä happoa, mutta psykedeeli kumminkin. Minulla oli tosi yksinäinen ja tympeä elämäntilanne ja paljon itsevihaa ja häpeää. Pakenin sitä trippien synnyttämiin fantasiamaailmoihin ja todellisen maailman kokemuksen ja elämäntunteen voimistumiseen sienissä. Usein pääsin jopa kokonaiseen kolmiulotteiseen täysin todellisen tuntuiseen fantasiamaailmaan, ja sehän oli ihan unelmaa: kuin olisit todella mukana fantasiaelokuvassa, etkä vain katsoisi sitä. Toisinaan taas vain kävelin luonnossa ja yhtäkkiä koin maailman rajattoman kauniina ja pyhänä, kun yleensä se näytti vain arkiselta ja tylsältä.

Mutta tosiaan mulla alkoi tulla huonoja trippejä lopulta noin usein käyttämisestä ja tajusin muutenkin että pakenin niillä elämää. Nykyisin otan tripin kerran-pari vuodessa ja se sopii minulle paremmin. Mutta opiskelua tai mitään ei se viikoittainenkaan käyttö haitannut mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole narkomaani, mutta tuollaisella tahdilla pian psykoosissa, jos on yhtään sinne päin kallellaan. En tunne ketään, joka olisi riippuvainen psykedeeleistä. Hyvin harva edes jaksaisi noin tiivistä trippailua.

LSD:tähän käytettiin vielä 1960-luvulla psykoosilääkkeenä. Eikä tutkimuksissa ole todettu oikeasti mitään psykoosiriskin kasvamista. Sen sijaan paljon harmittomampana pidetyllä kannabiksella jonkinlainen riskin kohoaminen on todettu, lähinnä niillä joilla on perinnöllinen alttius esim. skitsofreniaan.

Psyykkinen koukku on usein vaikeampi kuin fyysinen. Miksi riippuvuutta mitataan aina fyysisillä oireilla...?

Riippuvainenhan tossa jo on, jos pitää se joka viikonloppuinen annos saada.

Vierailija kirjoitti:

En pidä narkomaanina tuollaista. 

Mutta kyllä sitä käyttöä silti kannattaa miettiä että miksi tarvitsee niitä noin usein, että pakeneeko omaa normaalia tietoisuudentilaansa tai elämäntilannettaan. Parhaimmillaan psykedeeleillä saa näkökulmia itseensä ja elämäänsä ja jopa alitajuntaansa (ja sieltä tuleviin pahoihin oloihin), mutta jos niitä alkaa käyttää itsensä kehittämisen sijaan itsensä pakenemiseen, ei tilanne todennäköisesti parane. 

Lisäksi yleensä noin tiheässä käytössä huonojen trippien todennäköisyys alkaa kasvaa. Itselläni ainakin on niin, että jos otan liian usein (joskus nuorena tuli kokeiltua) niin mieli muistuttaa siitä ettei trippi enää olekaan harmoniaa ja rauhaa ja oivallusta, vaan joku kerta tuleekin ahdistavia aika- ja ajatuslooppeja, kuolemanpelkoa jne paskaa.

Eli jos sulla on elämä kunnossa -et ole vielä päästäsi kipeä, menettänyt lapsia, työhön kykenemätön -et ole narkkari VAIKKA olet koukussa ja sun tarttee vetää pää sekaisin koska et voi olla ilman? Kyllä toi on määritelty narkkariksi, vaikket olekaan rikollinen tai jaa perää että saat aineita koska sulla on työ tai vanhemmat jotka siihe vielä rahaa antaa. Ihan se ja sama mitä SINÄ siitä ajattelet, tuokin on varmasti narkkareitten keskuudessa täysin tuttu ajatusmaailma ettet sinä ole koska sulla menee kovaa etkä ole mielikuvituksesi näköinen narkkari.

Tästä voisi joku ottaa kopin ja myydä ajatusta kouluissa koska toi on justiinsa petollista. Oot koukussa, matkalla jo siihen sun näkökulmaan narkkarista. Et näe sitä että olet kiinni, et myönnä -koska sun pää ei vaan hoksaa tätä. Sullahan menee kovaa, vielä. Meni niillä haudassa makaavilla tai muuten vaan elämänsä hukanneillakin joskus noin???

Vierailija kirjoitti:

Psyykkinen koukku on usein vaikeampi kuin fyysinen. Miksi riippuvuutta mitataan aina fyysisillä oireilla...?

Riippuvainenhan tossa jo on, jos pitää se joka viikonloppuinen annos saada.

No Suomi on sitten ihan täynnä riippuvaisia, niin paljon täällä on meitä jotka otamme sitä ihan lailllista päihdettä rankan työviikon päättymisen kunniaksi...

Minusta vaan tuollaisilla riippuvaisen tai narkomaanin leimoilla ei ole itsessään mitään merkitystä. Jos joku kokee päihteidenkäyttönsä ongelmaksi, eikä tunnu pelkästään vähentämis/lopettamispäätöksellä omin toimin pääsemään ongelmaan, niin sitten voi määritellä itsensä vaikka riippuvaiseksi, ja hakea apua. Jos taas omasta tahdostaan tahtoo käyttää jotain päihdettä vaikka viikoittain, ja tämä ei häiritse mitenkään elämää sellaisena kuin itse haluaa elää, niin sehän on ihan sama onko se jonkun mielestä riippuvuutta vai ei. Jokaisella on oikeus käyttää miten haluaa, ja elää miten haluaa, kunhan ei ketään vahingoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä narkomaanina tuollaista. 

Mutta kyllä sitä käyttöä silti kannattaa miettiä että miksi tarvitsee niitä noin usein, että pakeneeko omaa normaalia tietoisuudentilaansa tai elämäntilannettaan. Parhaimmillaan psykedeeleillä saa näkökulmia itseensä ja elämäänsä ja jopa alitajuntaansa (ja sieltä tuleviin pahoihin oloihin), mutta jos niitä alkaa käyttää itsensä kehittämisen sijaan itsensä pakenemiseen, ei tilanne todennäköisesti parane. 

Lisäksi yleensä noin tiheässä käytössä huonojen trippien todennäköisyys alkaa kasvaa. Itselläni ainakin on niin, että jos otan liian usein (joskus nuorena tuli kokeiltua) niin mieli muistuttaa siitä ettei trippi enää olekaan harmoniaa ja rauhaa ja oivallusta, vaan joku kerta tuleekin ahdistavia aika- ja ajatuslooppeja, kuolemanpelkoa jne paskaa.

Eli jos sulla on elämä kunnossa -et ole vielä päästäsi kipeä, menettänyt lapsia, työhön kykenemätön -et ole narkkari VAIKKA olet koukussa ja sun tarttee vetää pää sekaisin koska et voi olla ilman? Kyllä toi on määritelty narkkariksi, vaikket olekaan rikollinen tai jaa perää että saat aineita koska sulla on työ tai vanhemmat jotka siihe vielä rahaa antaa. Ihan se ja sama mitä SINÄ siitä ajattelet, tuokin on varmasti narkkareitten keskuudessa täysin tuttu ajatusmaailma ettet sinä ole koska sulla menee kovaa etkä ole mielikuvituksesi näköinen narkkari.

Tästä voisi joku ottaa kopin ja myydä ajatusta kouluissa koska toi on justiinsa petollista. Oot koukussa, matkalla jo siihen sun näkökulmaan narkkarista. Et näe sitä että olet kiinni, et myönnä -koska sun pää ei vaan hoksaa tätä. Sullahan menee kovaa, vielä. Meni niillä haudassa makaavilla tai muuten vaan elämänsä hukanneillakin joskus noin???

Hmm. Koskahan se tulee se alamäki, kun ikää on jo 41 ja oikein hyvin on elämä mennyt ;) Nuorena tosiaan tuli käyteltyä vähän turhan useaan psykedeelejä mutta minulle tuo huonojen trippien esiintyminen liian usein käytettäessä rajoitti homman itsestään. Nykyään käytän kerran-pari vuodessa enkä koe siitä niin yhtään mitään haittoja.

Deelit eivät ole fyysisesti eikä psyykkisesti vaarallisia, vaan tutkimusten mukaan jopa kannabista harmittomampia (ja alkoholia, jota en muuten käytä lainkaan, paljon harmittomampia). Se on hassua, että jos opiskelija kävisi kerran viikossa vetämässä kännit bileissä, niin moni vaan pitäisi sitä ikävaiheeseen kuuluvana hassutteluna, mutta voi kauhea, jos se ottaa happoa tai sieniä, niin katuojaan tai heroiinihuoraksi ona matkalla, silti vaikka paljon useammalle tulee lopulta ongelmia alkoholin liikakäytöstä kuin noista aineista.