Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten, kun menneisyys ja tulevaisuus on pilalla?
29.03.2016 |
Muistot, huonot sellaiset, ahdistaa ja harmittaa, tulevaisuus on pilalla menneisyyden takia. Harmittaa kaikki se, mikä jäi kokematta ja saamatta. Yhtä pettymystä ja surua kaikki se.
Olen vasta parikymppinen, mutta kaikki tuntuu olevan jo ohi. Menneisyyttä ei voi korjata, eikä muistoja vaihtaa tai muuttaa.
Miten ihmiset yleensä toimii tällaisessa elämäntilanteessa?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa elämäntilanteessa ihmiset yleensä tajuaa, etä vaikka vanhija muistoja ei voi vaihtaa, uusia voi kuitnkin tuottaa. Ts. Se menneisyys EI pilaa sun tulevaisuutta, vaan tulevaisuus - ja nykyhetki - on vielä kokonaan kokematta.
Mutta mitä jos ei pysty?
Olen ollut lähes koko elämäni yksinäinen, minulla oli kavereita viimeksi 9-vuotiaana, silloinkin vain muutama. Sen jälkeen täysin yksinäinen. Kotona pelkäsin koko lapsuuteni väkivaltaista vanhempaa, hyvän perheen kulisseja pidettiin yllä koko ajan(siksi ei muutettu pois). Kärsin yksinäisyydestä varsinkin teini-ikäisenä, siinä vaiheessa olin täysin yksin muun muassa kiusaamisen seurauksena. Toisinaan oksenkin silkasta yksinäisyydestä, se sattui oikeasti.
Koulu meni huonosti, vaikka olinkin hyvä koulussa, ysit ja kympit putosi seiskoihin, ylioppilaaksikaan en päässyt samaan aikaan ja samoin kuin muut(suoritin kurssit, minua ei koskaan edes lakitettu eikä pidetty juhlia).
Aloin 12-vuotiaana purkaa pahaa oloani syömättömyydellä ja laihduttamalla. Kärsin syömishäiriöstä 19-vuotiaaksi asti, kunnollista apua tai terapiaa en saanut ikinä. Tämän seurauksena en voi saada lapsia koskaan. En ole kertonut koskaan kenellekään, että eräs miespuolinen sukulainen käytti minua hyväksi kun olin ala-asteikäinen. Tosin ymmärsin vasta vanhempana hänen tekonsa.
Koen, että elämässäni niin moni asia on menneisyydessä mennyt pieleen, että en jaksa tai pysty näiden muistojen ja taustojen kanssa rakentaa itselleni ihanaa tulevaisuutta.
Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan kaiken tuon pahan elämässäsi. Muista, että mikään niistä ei ole sinun syysi, vanhempien kuuluisi suojella lapsiaan ja jokaiselle kuuluisi turvallinen lapsuus. Jokainen lapsi ja aikuinen tarvitsisi myös läheisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa elämää.
Yritä saada keskusteluapua tai päästä terapiaan, sen kautta voit päästä eteenpäin. Ansaitset hyvän, onnellisen tulevaisuuden. Aina on toivoa, apuakin on tarjolla varsinkin noin nuorille, se vain pitää löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ininä ei kuulosta miltään muulta kuin teiniangstilta.. yhyyy yhyy menneisyys yhhyyyy yhyy ei voi tehdä mitään yhyyy.
No nyt menee jo röllääminenkin mauttomaksi.
Hei ap !!! Miten syömishäiriö on vaikuttanut tai mitä sellaista se on aiheuttanut että tiedät ettei lapsen saaminen ole mahdollista ? Kysyn koska itse sairastin 7 vuotta anoreksiaa eikä minulla ainakaan ile tiedossa onko tämä vaikuttanut hedelmällisyyteeni
On niitäkin jotka elää nuoruuttaan 30vuotiaaksi asti ja alkaa sitten vasta miettimään elämän perhettä, vakituista työtä ym. Sinulla on paljon aikaa kerätä nuoruuden kokemuksia, joita voit myöhemmin muistella. Voit hakea opiskelemaan ja viettää opiskelijaelämää. Menneisyys voi olla kurja, mutta kyllä kurjan menneisyydenkin päälle voi saada kerroksen parempaa. Pikkuhiljaa. Kuulostat masentuneelta, ehkä voisit uudelleen yrittää päästä terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Noo mitä on parikymppiselle ehtiny tapahtunut. Just lukiosta päässy.
Hä? Eihän jokaisella parikymppisellä ole edes peruskoulun päättötodistusta. Saattaa istua elinkautista. Saattaa olla sairastunut dissosiaatiohäiriöön nähtyään koko perheensä vainajina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitäkin jotka elää nuoruuttaan 30vuotiaaksi asti ja alkaa sitten vasta miettimään elämän perhettä, vakituista työtä ym. Sinulla on paljon aikaa kerätä nuoruuden kokemuksia, joita voit myöhemmin muistella. Voit hakea opiskelemaan ja viettää opiskelijaelämää. Menneisyys voi olla kurja, mutta kyllä kurjan menneisyydenkin päälle voi saada kerroksen parempaa. Pikkuhiljaa. Kuulostat masentuneelta, ehkä voisit uudelleen yrittää päästä terapiaan?
Vaikka omia lapsia ei voisi saada niin adoptioon on mahdollisuus. Voi alkaa myös sijaisvanhemmaksi .
Kuulostaa aika paljon omalta menneisyydeltäni! Oikestaan nuoruuteni alkoi vasta siinä 25-vuotiaana, kun sain töitä ja ystäviä ja opiskelupaikankin. Helpotti kaikki psyykkiset ongelmatkin vähitellen.
Nyt 30-vuotiaana olen vasta ymmärtänyt, mikä merkitys on sillä että pystyy antamaan anteeksi itselleen ja muille. Menneisyys on ehkä käytävä läpi, mutta ei voi jäädä sinne vellomaan. Liian kauas tulevaankaan ei kannata tähyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä et voi muuttaa. Hanki terapiaa ja lopeta itsesäälissä kieriskely tai jatka itsesi voivottelua ja pilaa myös tulevaisuutesi.
Miten luulet, että ap voisi saada terapiaa kun sitä ei saa Suomessa vaikka olisi työkyvyttömässä tilassa?
Kaikilla ei ole varaa terapiaan yksityisellä puolella. Minulle ainakin tuli paha olo kun luin tuon tasoisen kommenttisi, jossa taas joku OIKEISTA ongelmista tietämätön länkyttää itsesäälissä kierimisestä. Empaattinen ja aidosti hyvä ihminen ei voi noin puhua toiselle.
Minä tiedän monta nuorta, jotka ovat saaneet pitkän (kela)terapian opiskelijaterveydenhuollon kautta. Muutakin kautta sitä toki voi saada. Kaikista ihmisryhmistä toiset saavat terapiaa ja toiset keskusteluja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Ulkopuoliset eivät pysty ennustamaan, kuka saa terapiaa ja kuka ei, joten turha ruveta masentamaan toista omien tai läheisten huonojen kokemusten takia. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön suhtaudutaan ymmärtääkseni vakavasti terveydenhuollossa.
Ap, ota oma elämäsi haltuun. Etsi vaikka joku vertaisryhmä netistä tai livenä, jos ei muuta.
Mä taas oon juonut aivot niin että sain mensan nettitestistä viimeks 85 vai mitä se oli... Nuorempana samasta testistä 120. Päihdeongelma ja sairaseläkkeellä. 23v ikää. Traumoja on, koulutusta ei ja mihinkään en pystykään. Hyvä kun oman nimeni vielä muistan. Lääkkeitä menee ja yksin en pärjää, kaupassa en pysty käydä. Masennusta ollut 10v ja pahemmaksi on vaan mennyt. Itsemurha mielessä päivittäin. Ei tällä elämällä ole mitään tarjota, joka korvaisi kokemani kärsimyksen. Ainoa syy elää on etten osaa edes tappaa itseäni, sitäkin on koitettu. Niin ja terapioissa oon ravannut päälle 10 vuotiaasta lähtien. Kaikki mahdolliset hoitokeinot alkaa olla käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän monta nuorta, jotka ovat saaneet pitkän (kela)terapian opiskelijaterveydenhuollon kautta. Muutakin kautta sitä toki voi saada. Kaikista ihmisryhmistä toiset saavat terapiaa ja toiset keskusteluja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Ulkopuoliset eivät pysty ennustamaan, kuka saa terapiaa ja kuka ei, joten turha ruveta masentamaan toista omien tai läheisten huonojen kokemusten takia. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön suhtaudutaan ymmärtääkseni vakavasti terveydenhuollossa.
Ap, ota oma elämäsi haltuun. Etsi vaikka joku vertaisryhmä netistä tai livenä, jos ei muuta.
En minä tällaista elämää halunnut, joten miksi minun pitäisi selvitä siitä?
Jokainen kerta kun olen edes harkinnut seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomista on tullut pelko, että mitä jos se ei autakaan mitään. Joka kerta pelkästään sen ajatteleminenkin kuvottaa ja inhottaa. Siihen se on jäänyt aina.
Aivan kuin pitäisit teiniangstia jotenkin vähäteltävänä asiana. Teinin aivothan ovat tutkitusti kauheassa myllerryksessä ja itsetuhoiset ajatukset ovat "normaaleja". Ihana ajanjakso, tai sitten ei.
Minä en vähättelisi tuossa tilassa kokevan tuskaa, mutta mitäpä palstatrollaajalti muuta voisi odotaakaan.