Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto - puolisoilla eri elintasot
29.03.2016 |
Olemme muuttamassa avoliittoon miesystäväni ja lastemme kanssa. Siis sekä miehellä että minulla on ennestään lapsia, ei yhteisiä. Ongelmaksi on noussut raha. Siis miesystäväni tienaa todella moninkerroin minuun verrattuna (tienaan itsekin reilusti yli keskipalkkojen, mutta hän lähes tähtitieteellisesti. Meillä on muutoin siis kaikki tosi hyvin, mutta mieheni ei ymmärrä mitään "tavallisesta" elämästä. Hän olettaa, että elämme hänen elintasonsa mukaisesti ja minä maksan myös kaikesta. Olen vääntänyt ja vääntänyt, etten pysty osallistumaan tuollaisiin kuluihin kuin hän enkä minä tarvitse hänen haluamiaan asioita. Minulle riittää ihan tavallinen hyvä elämä. Mutta vuodessa pitäisi tehdä kahdestaan ja lasten kanssa lähemmäs kymmenen ulkomaan matkaa, koko ajan juosta huvipuistoissa ja kylpylöissä, syödä kalliissa ravintoloissa, ostaa design huonekaluja jne. En enää tiedä mitä teen. Hän on elämäni rakkaus ja meillä on mennyt vuosia muutoin todella hyvin. Ja kyllä hän minulle asioita tarjoaakin, mutta tuntuu, etten enää jaksa kertoa hänelle uudestaan ja uudestaan, ettei minulla millään ole ko. asioihin rahaa. Vaikka voin siis hyvin matkustaa esim. pari kertaa vuodessa lapsineni ulkomaille jne. Olisiko muita rikkaiden puolisona, joilla samanlaista ongelmaa?
Kommentit (19)
Tee laskelma kuinka paljon kuussa voit käyttää rahaa normielämään ja kuinka paljon ylimääräiseen, näytä hänelle ja piste. Jos tulee ylityksiä hän maksaa sen osan. Vertaa elämä nyt, paljonko sinulla menee teidän nykyelämän oman perheesi kanssa ja arvioi miten laskelma tulee muuttumaan. Voi olla että huomaat ettei yhteiselämä olekaan niin houkuttelevaa ellei asioista sovita ja pidetä sovitusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näen yhdessä asumisen ja tulot /menot niin, että menojen jälkeen molemmille täytyisi jäädä suurinpiirtein saman verran :) Meillä toimitaan näin ja molemmat tyytyväisiä, miehellä isommat tulot ja mulla 3 lasta. Yhdessä on tarkoitus loppu elämä viettää, joten menot ja tulot on yhteisiä, samaa perhettä kun ollaan. Omaisuutta oli molemmilla ennen yhteen menoa, mulla talo, miehellä autoa, kelkkaa ym
Kiitos Kolmonen kommentistasi. Noin minäkin asian näkisin. Mutta mies haluaa turvata omaisuutensa lapselleen. Eipä siinä mitään, jos sitten kelpaisi normaali elintaso, johon minäkin pystyn, mutta kun ei. Minunkin mielestäni on outoa, jos perheessä toinen voi ostella aamusta iltaan kaikkea maan ja taivaan väliltä ja toinen ei koskaan mitään.
Mikä on muuttunut sitten viime kerran? Silloinhan lopputulos oli, että teidän yhteenmuutto olisi ihan älytön ajatus. Vieläkö roudaat miehen luo viikonlopuksi kaikkien peitot ja tyynyt?
MInä näen asian niin päin, että yhteisistä pakollisista menoista kumpikin maksaa oman perheensä osuuden verran eli jos miehellä 2 lasta ja sinulle 3, niin mies maksaa 3/7 pakollisista menoista ja sinä 4/7. Näitä on asuminen, ruoka, puhtaus jne.
Mutta kaikki matkat, huonekalut jne. maksaa se, joka moisia asioita haluaa. Eli teillä se olisi mies. Jos hän ei maksa sinun ja lastesi reissuja, te ette lähde mukaan.
Jokainen ostaa omien tulojensa mukaan eikä sen mukaan, mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa kalliita asioita ja sinä et voi kaikkea toteuttaa rahojen puuttumisen takia.
Olen naimisissa nuoruuden rakkauden kanssa, meillä on yhteinen lapsi.
Mies opiskeli enemmän plus hänellä on omaisuutta, mies sai mm ennakkoperintönä entisen kotimme.
Sen sitten myimme ja ostimme nykyisen kodin 50-50, jolloin miehelle jäi rempparahaa ja minä otin paljon velkaa.
Meillä on taloustilille, jonne laitamme kummatkin 500 e kk ja täältä maksetaan kaikki menot.
Minulle ei sitten jääkään yhtään rahaa, kun mies haluaa että lähdemme lomalle, hän maksaa kaiken. Muuten jäisin kotiin.
Täältä et neuvoja aiheeseen saa, ne teidän pitää itse ratkaista mutta se on varma että lapsesi tulevat kärsimään epätasapuolisuudesta. Älä mene siihen.
Olen aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että lapsenne tulevat kärsimään. Miehesi ei luultavasti halua rahoittaa sinun lapsiesi hemmottelua yhtä paljon kuin omiensa, joten he tulevat tuntemaan olonsa epäreilusti kohdelluiksi.
Mitäpä jos miehesi kokeilisi parin kuukauden ajan elämää sinun tuloillasi? Tarkoitan siis, että sanot hänelle täsmällisesti kuinka paljon saat palkkaa ja miehesi ei saa käyttää tätä enempää omasta palkastaan elämiseensä. Sitten hänelle ehkä valkenisi konkretian kautta, mihin teillä on varaa ja mihin ei, mikäli teidän on tarkoitus osallistua tasapuolisesti uusperhe-elämänne kustannuksiin.
Jokainen pariskunta päättää itse omasta rahankäytöstään, mutta itse en lähtisi sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole yhteistä tiliä yhteisen elämän kustannuksiin. Mielestäni parisuhteessa pitää olla hiukan kommunistinen meininki: kaikilta kykyjensä mukaan ja kaikille tarpeidensa mukaan. (Toki on fiksua pitää myös omat tilit niille tienaamilleen rahoille, joita jää yli hyvän perhe-elämän ylläpitämisestä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että lapsenne tulevat kärsimään. Miehesi ei luultavasti halua rahoittaa sinun lapsiesi hemmottelua yhtä paljon kuin omiensa, joten he tulevat tuntemaan olonsa epäreilusti kohdelluiksi.
Mitäpä jos miehesi kokeilisi parin kuukauden ajan elämää sinun tuloillasi? Tarkoitan siis, että sanot hänelle täsmällisesti kuinka paljon saat palkkaa ja miehesi ei saa käyttää tätä enempää omasta palkastaan elämiseensä. Sitten hänelle ehkä valkenisi konkretian kautta, mihin teillä on varaa ja mihin ei, mikäli teidän on tarkoitus osallistua tasapuolisesti uusperhe-elämänne kustannuksiin.
Jokainen pariskunta päättää itse omasta rahankäytöstään, mutta itse en lähtisi sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole yhteistä tiliä yhteisen elämän kustannuksiin. Mielestäni parisuhteessa pitää olla hiukan kommunistinen meininki: kaikilta kykyjensä mukaan ja kaikille tarpeidensa mukaan. (Toki on fiksua pitää myös omat tilit niille tienaamilleen rahoille, joita jää yli hyvän perhe-elämän ylläpitämisestä.)
Mutta kenenkään ei pidä olla niin typerä, että ryhtyy rahoittamaan toisen mielihaluja. Kannattaa muistaa, että ap:n lapsilla on isä, joka osallistuu lastensa elatukseen, joten miten ihmeen kalliita voivat ne kakarat olla, jos elämänsä kustannuksia tarvitaan maksamaan isä, äiti ja äidin uusi mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että lapsenne tulevat kärsimään. Miehesi ei luultavasti halua rahoittaa sinun lapsiesi hemmottelua yhtä paljon kuin omiensa, joten he tulevat tuntemaan olonsa epäreilusti kohdelluiksi.
Mitäpä jos miehesi kokeilisi parin kuukauden ajan elämää sinun tuloillasi? Tarkoitan siis, että sanot hänelle täsmällisesti kuinka paljon saat palkkaa ja miehesi ei saa käyttää tätä enempää omasta palkastaan elämiseensä. Sitten hänelle ehkä valkenisi konkretian kautta, mihin teillä on varaa ja mihin ei, mikäli teidän on tarkoitus osallistua tasapuolisesti uusperhe-elämänne kustannuksiin.
Jokainen pariskunta päättää itse omasta rahankäytöstään, mutta itse en lähtisi sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole yhteistä tiliä yhteisen elämän kustannuksiin. Mielestäni parisuhteessa pitää olla hiukan kommunistinen meininki: kaikilta kykyjensä mukaan ja kaikille tarpeidensa mukaan. (Toki on fiksua pitää myös omat tilit niille tienaamilleen rahoille, joita jää yli hyvän perhe-elämän ylläpitämisestä.)
Mutta kenenkään ei pidä olla niin typerä, että ryhtyy rahoittamaan toisen mielihaluja. Kannattaa muistaa, että ap:n lapsilla on isä, joka osallistuu lastensa elatukseen, joten miten ihmeen kalliita voivat ne kakarat olla, jos elämänsä kustannuksia tarvitaan maksamaan isä, äiti ja äidin uusi mies?
Ajattelin lähinnä tilannetta, jossa osa lapsista pääsee hulppealla laskettelulomalle Alpeille ja osa jää kotiin ja käy ehkä leffassa. Lasten voi olla vaikea käsittää, miksi toisella on ihan erilainen elintaso kuin itsellä, vaikka samaa perhettä pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että lapsenne tulevat kärsimään. Miehesi ei luultavasti halua rahoittaa sinun lapsiesi hemmottelua yhtä paljon kuin omiensa, joten he tulevat tuntemaan olonsa epäreilusti kohdelluiksi.
Mitäpä jos miehesi kokeilisi parin kuukauden ajan elämää sinun tuloillasi? Tarkoitan siis, että sanot hänelle täsmällisesti kuinka paljon saat palkkaa ja miehesi ei saa käyttää tätä enempää omasta palkastaan elämiseensä. Sitten hänelle ehkä valkenisi konkretian kautta, mihin teillä on varaa ja mihin ei, mikäli teidän on tarkoitus osallistua tasapuolisesti uusperhe-elämänne kustannuksiin.
Jokainen pariskunta päättää itse omasta rahankäytöstään, mutta itse en lähtisi sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole yhteistä tiliä yhteisen elämän kustannuksiin. Mielestäni parisuhteessa pitää olla hiukan kommunistinen meininki: kaikilta kykyjensä mukaan ja kaikille tarpeidensa mukaan. (Toki on fiksua pitää myös omat tilit niille tienaamilleen rahoille, joita jää yli hyvän perhe-elämän ylläpitämisestä.)
Mutta kenenkään ei pidä olla niin typerä, että ryhtyy rahoittamaan toisen mielihaluja. Kannattaa muistaa, että ap:n lapsilla on isä, joka osallistuu lastensa elatukseen, joten miten ihmeen kalliita voivat ne kakarat olla, jos elämänsä kustannuksia tarvitaan maksamaan isä, äiti ja äidin uusi mies?
Ajattelin lähinnä tilannetta, jossa osa lapsista pääsee hulppealla laskettelulomalle Alpeille ja osa jää kotiin ja käy ehkä leffassa. Lasten voi olla vaikea käsittää, miksi toisella on ihan erilainen elintaso kuin itsellä, vaikka samaa perhettä pitäisi olla.
Uusperheissä lapsille on selitettävä heidän ( = heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa) erilainen tulotaso lapsen iän mukaisella tavalla. Vaikka saman katon alla asuvilla olisikin yhtä suuret tulot, voi toisen lasten etävanhemmalla ja isovanhemmalla olla varaa maksaa laskettelulomia Alpeille ja toisen lasten etävanhemmalla ja isovanhemmilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli 5000€/kk tulot, avokilla 1500€/kk. Maksoin melkein kaiken koska miksi en? Yhteiset kokemukset oli maksamisen arvoisia ja vaikka minä ne rahat tienasin niin yhdessä ne mieluummin käytin kuin yksin. Nyt olemme naimisissa ja kumnatkin tienaamme sen 1500-2000€/kk :). Vaimon saantitaso minulta on siis tippunut mutta eipä haittaa edelleenkäön kumpaakaan.
En yksunkertaisesti ymmärrä ihmisiä, jotka oman perheen sisällä edes miettivät yhteisiä raha-asioita että mitä muka kuuluu kellekin. Se on vaan rahaa.
En itse pystyis olemaan tuollaisessa avoliitossa. Koen, että jos tuolle tasolle mennään niin ollaan perhettä ja rahat käytetään yhteisesti. Olen elättänyt aviomiestäni kun hän oli työttömänä. Mulle on ihan sama kuka maksaa mitä ja milloin. Jos vaikka omalta tililtä loppuu rahat niin pyydän sitten miehen tililtä ja päin vastoin.
Varmasti osittain eri asia jos miehesi on oikeasti rikas ja hänellä on ennestään lapsia, mutta jos toinen elää talossa lapsinensa rikkaan elämää ja toinen puolisko köyhää siihen verrattuna, en vain tajua minkälainen parisuhde se voisi olla. Mielestäni miehen pitäisi tulla sinua vastaan ja elää kanssasi samaa elintasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa rahat ovat yhteisiä. Näin ovat minun vanhempani eläneet 30 vuotta onnellisina yhdessä ja näin aion itse tehdä. Mä tosin tienaan todennäköisesti enemmän kuin tuleva mieheni.
Vierailija kirjoitti:
En itse pystyis olemaan tuollaisessa avoliitossa. Koen, että jos tuolle tasolle mennään niin ollaan perhettä ja rahat käytetään yhteisesti. Olen elättänyt aviomiestäni kun hän oli työttömänä. Mulle on ihan sama kuka maksaa mitä ja milloin. Jos vaikka omalta tililtä loppuu rahat niin pyydän sitten miehen tililtä ja päin vastoin.
Varmasti osittain eri asia jos miehesi on oikeasti rikas ja hänellä on ennestään lapsia, mutta jos toinen elää talossa lapsinensa rikkaan elämää ja toinen puolisko köyhää siihen verrattuna, en vain tajua minkälainen parisuhde se voisi olla. Mielestäni miehen pitäisi tulla sinua vastaan ja elää kanssasi samaa elintasoa.
Miksi emme samalla vaatisi ap:n exää kustantamaan lapsille samaa elintasoa kuin ap:n uusi mies kustantaa omilleen? Miksi ihmeessä perheen rahat katsotaan kovin suppeasti kahden aikuisen rahoina, joilla pitää kustantaa kahden aikaisemman ydinperheen lapsille sama elintaso. Kyllä siinä' pitää ottaa mukaan edellisten ydinperheiden kokonaisuus eli 4 ihmisen rahat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että lapsenne tulevat kärsimään. Miehesi ei luultavasti halua rahoittaa sinun lapsiesi hemmottelua yhtä paljon kuin omiensa, joten he tulevat tuntemaan olonsa epäreilusti kohdelluiksi.
Mitäpä jos miehesi kokeilisi parin kuukauden ajan elämää sinun tuloillasi? Tarkoitan siis, että sanot hänelle täsmällisesti kuinka paljon saat palkkaa ja miehesi ei saa käyttää tätä enempää omasta palkastaan elämiseensä. Sitten hänelle ehkä valkenisi konkretian kautta, mihin teillä on varaa ja mihin ei, mikäli teidän on tarkoitus osallistua tasapuolisesti uusperhe-elämänne kustannuksiin.
Jokainen pariskunta päättää itse omasta rahankäytöstään, mutta itse en lähtisi sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole yhteistä tiliä yhteisen elämän kustannuksiin. Mielestäni parisuhteessa pitää olla hiukan kommunistinen meininki: kaikilta kykyjensä mukaan ja kaikille tarpeidensa mukaan. (Toki on fiksua pitää myös omat tilit niille tienaamilleen rahoille, joita jää yli hyvän perhe-elämän ylläpitämisestä.)
Mutta kenenkään ei pidä olla niin typerä, että ryhtyy rahoittamaan toisen mielihaluja. Kannattaa muistaa, että ap:n lapsilla on isä, joka osallistuu lastensa elatukseen, joten miten ihmeen kalliita voivat ne kakarat olla, jos elämänsä kustannuksia tarvitaan maksamaan isä, äiti ja äidin uusi mies?
Ajattelin lähinnä tilannetta, jossa osa lapsista pääsee hulppealla laskettelulomalle Alpeille ja osa jää kotiin ja käy ehkä leffassa. Lasten voi olla vaikea käsittää, miksi toisella on ihan erilainen elintaso kuin itsellä, vaikka samaa perhettä pitäisi olla.
Lapset ymmärtävät, että samassa taloudessa asuvien, mutta biologiselta perimältään erilaisten lasten elämään kuuluu erilaisia asioita riippuen siitä, miten heidän vanhempansa tienaavat ja millaisia nämä ovat. Ei uusperheen äitiä voi vaatia kustantamaan kaikille lapsille yhteistä lomaa yhtään sen enempää kuin voitaisiin vaatia uusperheen isän edellistä vaimoa tekemään samaa asiaa. Jokainen kustantaa omien lastensa kulut. Varmasti harmittaa, jos uusperheessä isän lapset käyvät äitinsä kanssa Alpeilla, Pariisissa ja New Yorkissa, mutta uusperheen äidin lapsille jo Linnanmäki on saavuttamaton paikka. Mutta sellaista elämä on, toiset voittavat arvonassa varakkaammat vanhemmat.
Uusperheissä on järkevää pitää omaisuuspääomat erillään, mutta kk-tulot yhteisinä,ydinperheen tapaan. Ja hyväsydäminen aikuinen kyllä ottaa sen varattomamman lapsipuolensa mukaan jos muut lähtee kivalle matkalle. Ei se tarkoita sitä, että testamenttaisi omaisuutta ohi biolasten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että lapsenne tulevat kärsimään. Miehesi ei luultavasti halua rahoittaa sinun lapsiesi hemmottelua yhtä paljon kuin omiensa, joten he tulevat tuntemaan olonsa epäreilusti kohdelluiksi.
Mitäpä jos miehesi kokeilisi parin kuukauden ajan elämää sinun tuloillasi? Tarkoitan siis, että sanot hänelle täsmällisesti kuinka paljon saat palkkaa ja miehesi ei saa käyttää tätä enempää omasta palkastaan elämiseensä. Sitten hänelle ehkä valkenisi konkretian kautta, mihin teillä on varaa ja mihin ei, mikäli teidän on tarkoitus osallistua tasapuolisesti uusperhe-elämänne kustannuksiin.
Jokainen pariskunta päättää itse omasta rahankäytöstään, mutta itse en lähtisi sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole yhteistä tiliä yhteisen elämän kustannuksiin. Mielestäni parisuhteessa pitää olla hiukan kommunistinen meininki: kaikilta kykyjensä mukaan ja kaikille tarpeidensa mukaan. (Toki on fiksua pitää myös omat tilit niille tienaamilleen rahoille, joita jää yli hyvän perhe-elämän ylläpitämisestä.)
Mutta kenenkään ei pidä olla niin typerä, että ryhtyy rahoittamaan toisen mielihaluja. Kannattaa muistaa, että ap:n lapsilla on isä, joka osallistuu lastensa elatukseen, joten miten ihmeen kalliita voivat ne kakarat olla, jos elämänsä kustannuksia tarvitaan maksamaan isä, äiti ja äidin uusi mies?
Ajattelin lähinnä tilannetta, jossa osa lapsista pääsee hulppealla laskettelulomalle Alpeille ja osa jää kotiin ja käy ehkä leffassa. Lasten voi olla vaikea käsittää, miksi toisella on ihan erilainen elintaso kuin itsellä, vaikka samaa perhettä pitäisi olla.
Lapset ymmärtävät, että samassa taloudessa asuvien, mutta biologiselta perimältään erilaisten lasten elämään kuuluu erilaisia asioita riippuen siitä, miten heidän vanhempansa tienaavat ja millaisia nämä ovat. Ei uusperheen äitiä voi vaatia kustantamaan kaikille lapsille yhteistä lomaa yhtään sen enempää kuin voitaisiin vaatia uusperheen isän edellistä vaimoa tekemään samaa asiaa. Jokainen kustantaa omien lastensa kulut. Varmasti harmittaa, jos uusperheessä isän lapset käyvät äitinsä kanssa Alpeilla, Pariisissa ja New Yorkissa, mutta uusperheen äidin lapsille jo Linnanmäki on saavuttamaton paikka. Mutta sellaista elämä on, toiset voittavat arvonassa varakkaammat vanhemmat.
Tällaisessa tilanteessa sitä kyllä pitäisi miettiä, että onko järkeä pistää hynttyyt yhteen ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä ja muuttaneet pois kotoa. Kyllähän lapset toki tietävät, että toiset ovat varakkaampia kuin toiset (viimeistään koulussa se selviää), mutta aika ikävältä ja niuhottavalta perhe-elämältä ylläoleva kuulostaa. Uusperheet järjestävät tietysti asiansa miten parhaaksi näkevät, mutta luulisi, että onnellisimmat perheet koostuvat yhdestä kokonaisuudesta, eikä "sun lapsista, mun lapsista ja meidän lapsista", joista kutakin kohdellaan eri tavoilla ja tarkkaan miettien, millaisia kustannuksia kukin aiheuttaa ja/tai ansaitsee syntyperästään/statuksestaan johtuen.
Vanha juttu, keksi uusi.