Millaista on lähteä opiskelemaan kolmekymppisenä tai myöhemmin?

Riippuu alasta ja sattumastakin, koska siellä saattaa olla enemmänkin vanhempia opiskelijoita, tai sitten ei. Tuskin kuitenkaan kovin vaikeaa, jos vain pystyy keskittymään siihen olennaiseen vaikka tulisi ryhmässä ulkopuolinen olo.

Toki vanhempana kannattaa miettiä työllistävyyttä tarkkaan.

Vieraasen kaupunkiin muuttaessa voi olla vaikeaa, muuten ei niinkään.

Eikait se mitenkään eroa. Itsellä ainakin oli vaan muutama "opiskelukaveri" (ovat vieläkin kavereita koulun jälkeen) joten ihan sama jos suurin osa on selvästi nuorempia. Kyllä siellä varsinkin kolmikymppisiä on vaikka kuinka paljon. Ja vielä vanhempiakin.

Ei valittamista, täytän 35 ja pitäs saada paperit ulos amk:statukseesi.

Ihan hyvin tuun toimeen niitten yli 10v nuorempien kanssa, se on pitkälti kii omasta asenteesta. Toisaalta musta ei arvaa kuinka vanha oon, moni on luullut mua "lähes ikäisekseen".

Ite oon ainakin päässy työhaastatteluihin kohtuu hyvin.

Ei kai se opiskelu vaikeaa ole. Varmasti vanhemmalla iällä löytyy enemmän motivaatiota eikä muu humputtelu haittaa opiskelua. Työnantajat sitten nauravat partaansa. Varsinkin, jos aikaisempi kokemus on joltain muulta alalta.

Mä olen nyt 42-vuotias ja opiskellut koko ikäni työn ohessa. Ei se sen kummempaa ole minkään ikäisenä. Vanhempana oppii tietyllä tavalla helpommin asioita, koska motivaatio voi olla parempi kuin nuorena ja osaa ehkä asettaa oppimansa jotenkin enemmän käytäntöön, kun on jo elämänkokemusta. Mä olen opiskellut lähinnä yliopistossa, mutta siellä on kyllä ainakin sosiaalitieteiden puolella paljonkin meitä vähän vanhempia.

Suosittelen aikuisopiskelua kaikille setämiehille. Opiskelijapiparia on aikuiselle miehelle tarjolla opiskelijabileissä niin paljon kuin vain jaksaa painaa. Kunhan ei hakeudu teknilliselle alalle, sitten voi olla hiljaisempaa.