Miten tulla positiiviseksi, valoisaksi ja lämpimäksi ihmiseksi?

Ehkäpä AV ei ole oikea paikka tällaisille kysymyksille?

Osittain varmaan temperamenttia mutta myös asennoitumis- , suhtautumis- ja mielialakysymys. Varmasti myös elämässä koetut asiat vaikuttavat noihin. Uskoisin että ainakin positiivisuutta voi tietoisesti opetella.

Hanki HIV, kihti (=luuvalo) ja kuumetauti.

Kyllä se on pelkkää opettelua, ihan kuten lihaksiakin treenataan. Ajattelemista ja tunnereaktioita voi treenata.

Ei ole sisäsyntyistä. Päinvastoin, voimakastemperamenttiset kaipaavat tätä varmasti muita enemmän.

Googlaa mindfullness a ryhdy lukemaan, onnellisuusblogeja ja -kirjojakin on vaikka kuinka. Onnellisuus on asenteesta ja suhtautumisesta kiinni, vaikka elämä antaisikin huonontaan.

Varmaan sekä että. Eli paljon riippuu ihan ihmisen perusluonteesta. Mutta paljon pystyy myös tekemään ihan vaan päättämällä. Mieti mitä päästät suustasi eli puhutko pahaa muista, pohditko ikäviä asioita tai asioiden ikäviä puolia VAI yritätkö nähdä asioista aina hyvät puolet. 

Eli häikäiseekö aurinko silmiäsi vai onko hieno keväinen päivä? Ärsyttääkö lapsen meluaminen ja onko ihanaa, että lapsi leikkii ja on iloinen?

Perus-melankooliselle  suomalaistavikselle, joka on samalla myös itseppäinen jääräpää, on tuollainen luonteenmuutos täysin mahdoton skenario. Mission Impossible.

Voi opiskella, ja moni opiskeleekin. Positiivisen psykologian opintojakso ennätyssuosittu:

https://www.avoin.helsinki.fi/ajankohtaista/2014/positiivinen_psykologi…

Tunnetteko tätä ketjua lukevat, jotka olette sitä mieltä, että positiiviseksi persoonaksi voi opiskella, ketään, joka on onnistunut ja muuttanut itsensä negatiivisesta valittajasta positiiviseksi elämän syleilijäksi?

Hanki a) HIV b) korvavalo c) kuumetta

Helppo tapa aloittaa on yrittää joka päivä löytää jotain positiivista, jotain hyvää, pientäkin. Voi olla vaikka auringonpaiste, ekat leskenlehdet, hyvä kirja tai maukas ruoka. Pikkuhiljaa voi yrittää sitten siirtyä tiedostamaan paremmin ne isommat positiiviset asiat kuten ihmissuhteet, että vaikka miehen hikisukst lattialla ärsyttää niin mies on kuitenkin kiltti ja saa nauramaan. Enkä siis tarkoita että pitäisi ryhtyä kynnysmatoksi, vaan sitä ettei pienet negatiiviset jutut kasva suhteettoman isoiksi. Ja pitää muistaa että positiivisillakin ihmisillä on ja saa olla huonoja päiviä ja kausia, eli ei tarvitse tuntea itseään epäonnistuneeksi siksi ettei elämä aina maistu hattaralta.

up

Minä olen ihan tietoisesti harjoitellut. Eli sain nuorena palautetta aika paljon kielteisyydestäni. 

Pakotin itseni näkemään asioiden/ihmisten/ilmiöiden hyvät puolet. Tämä ei tarkoita, ettenkö vieläkin olisi terveen kriittinen esim. yhteiskunnallisia epäkohtia havaitessani. 

Mutta en ainakaan enää kohdista negatiivisia ajatuksiani ihmisiin. En siis ensimmäiseksi arvostele kenenkään persoonaa, vaan yritän ymmärtää vaikuttimia ja toimintansa taustaa. 

Eli positiivisuutta ainakin voi oppia. Valoisuuskin tulee tässä ikään kuin kaupan päälle. Hymyilee tietysti enemmän, kun päässä on hyviä ajatuksia. Lämpimyys on ehkä vaikein opetella?

En sanoisi, että lämpimyyden ulottuvuus on temperamenttia synnynnäisesti, mutta lapsuuden kotiolot vaikuttavat siihen varsin vahvasti. Itselläni on ollut hylkivät ja kylmät vanhemmat. Vaikein siis toteuttaa varsinaista lämpimyyttä. 

Mutta ehkä sekin vielä tulee....