Valkoinenpaimenkoira, kokemuksia?

En huolis tuollaista miksausta, en ikimaailmassa. Pahimmassa tapauksessa periytyy valkkarin epävarmuus ja sakemannin aggressiivisuus/resurssivartiointi

Vaikka koira kiinnostaisi minuakin, vähän kuitenkin mietityttää, että miten läheisillä sukulaisuussuhteilla tuota valkoista väriä on pidetty yllä.

Lisäksi geeni, joka aiheuttaa valkoisen värin korvien ympärillä, aiheuttaa myös kuuroutta koirilla.

Niinku edellinen sano, älä ota tollasta miksausta. Et pysty kasvatuksella vaikuttumaan esim siihen miten nopeasti koira palautuu sille stressaavista/pelottavista tilanteista. Jos koira on hermoheikko niin ei sitä kasvatuksella saa pois. Sellasen koiran kanssa eläminen on aika raskasta vaikka olis kuinka kokenut koirien kanssa. Jos sulla ei oo kokemusta kuin seurakoirista niin uskallan sanoa, että ongelmia tulee. Ei kuulosta  kamalan hyvältä sekään, että emo on "lähes puoliksi valkkari" ja kaiken lisäksi arka. Voithan sä käydä kattomassa niitä pentuja jonkun sellasen kanssa, joka osaa nähdä sekä emosta, että pennuista, minkä luonteisia ne on, mutta itse en kyllä ottais. Jos haluat valkkarin niin hyvälle kasvattajalle hakemaan pentua, jolla hyvät ja tervepäiset vanhemmat. :)

Älä ota aralta emolta pentua, saat ongelmakoiran. Emon pitäisi olla sellainen, että se tulee heti nuuhkimaan ja tutkimaan, kuka toi tyyppi on. Ujous on arkuutta.

terv. saksanpaimenkoirien omistaja

Kiitos kommenteista !

Käyn varmaan vielä katsomassa pentuja ja juttelemassa kasvattajan kanssa kunnolla. Kasvattaja kuitenkin vaikutti todella luotettavalta ja vastailee kysymyksiini hyvin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä... Valkkari ja sakemanni ovat aina olleet lempi rotujani ja siksi tästä mixauksesta innostuikin.. Mutta ymmärrän toki riskit. Olisi mukava kuulla vielä lisää mielipiteitä tai kokemuksia!

-ap

Valkoinen väri on saksanpaimenkoirilla hylkäävä väri, eli ei huolita rekisteriin ja koko valkoinen paimenkoira on saanut alkunsa saksanpaimenkoirien rekisteröimättömistä valkoisista pennuista.

Hylkäämiseen on ollut selkeä syy: kuurousriski ja ilmeisesti arkuus.

Jos sulla ei ole aiempaa kokemusta koiran kouluttamisesta, älä valitse noin haastavista lähtökohdista tulevaa koiraa.

mulla on jo jonkinverran kokemusta koirista, enkä kaipaakkaan mitään ihan helpointa mahdollista, puhdasrotuista koiraa tai pentua hienolla sukupuulla. Tottakai siis ymmärrän että sillä on paljon merkitystä ja että tuolla tavalla saa varmemmin hyvän koiran. Mutta kodinhan ne vähän haastavemmistakin lähtökohdista tulevat pennutkin tarvitsevat.. Etten unohda mitään olennaista, niin Jos teille tulee mieleen, voisitteko vaikka vinkata mulle että mitä kaikkia asioita mun vielä kannattaa selvittää kasvattajalta ennen kun teen päätöksen pennusta? Siis sen lisäksi että olen kysellyt pennun vanhempien luonteesta ja terveydestä yms perusasiat, käyn katsomassa pentuja ja samalla myös emoa jolloin nään millainen se on uusien ihmisten seurassa jne..

-ap

Kommentti tulee ehkä vähän myöhään, mutta meidän perheeseen tuli valkoinen paimenkoira toukokuussa ja emme parempaa "otusta" olisi voineet saada. Lempeä luonne, rakastaa lapsia yli kaiken (vaikka oma on jo aikuinen), pysyy pihassa ilman hihnaa ja osaa leikkiä myös itsekseen. Hillitön vesipeto, ui aina kun vaan mahdollista. Osaa viihdyttää itseään yksinkin lelujen parissa ja tuhmuuksia on ehkä noin 0,1 % verrattuna aiemmin omistamaani irlanninsetteriin :)

Heh, mulla on valkkari-sakemanni sekotus :D Ja on arka... Todella arka vieraita ihmisiä kohtaan, kaikenlaisia kovia ääniä kohtaan. Omaa myös kovan vartiointivietin.

Mulla on aikoinaan myös ollut ihan puhdas valkkari ja oli aivan ihana koira! Kyllä valkkari on mun lemppari rotu ollut jo pitkään :)

ihminen joka teettää sekarotuisia pentuja ei ole kasvattaja vaan myyjä. Myyjällä ei ilmeisesti ole mitään kokemusta palveluskoirista vaan teettänyt niitä ulkonäön ja rahan vuoksi. suosittelen odottamaan ja keskustelemaan puhdasrotuissia koiria kasvattavan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hei! haluaisin kuulla kokemuksia valkoisenpaimenkoiran omistajilta. :) Meille olisi mahdollisesti tulossa pentu, jonka emä on lähes puhdas valkkari ja isä puoliks sakemanni ja puoliks valkkari. Olen lukenut, että monet valkkarit ovat todella arkoja. Itse ajattelisin kuitenkin, että pennun kasvattamisella on paljon tekemistä tämän asian kanssa. Kyselin kasvattajalta pennun vanhemmista ja hän kertoi että isä on sosiaalinen ja ystävällinen tapaus ja emä hieman ujo uusia ihmisiä kohtaan mutta tutustuttuaan on hyvä kaveri myös heille.

Toki arkuuteen voi kasvatuksella vaikuttaa mutta et sinä sitä kokonaan pois saa. 

Arkuus ja väri eivät kulje käsi kädessä. Arkuus on kaikilla risuilla voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja siksi sukutauluun kannattaa tutustua. Valkkari yhdistyksen sivuilta voi katsoa yhdistelmiä ja koiranetistä tuloksia. Valkkarin tulee käydä luonnetestissä ennen kuin se voi suositusten mukaan käyttää jalostukseen. Samoin kuvauttaa lonkat, kyynärät, LTV ja selkä. Rotu kuuluu siis PEVISAan.

Valkoinen väri ja kuurous ovat kytkeytyneenä toisiinsa, jos valkoinen väri tulee nimenomaan geenin puutoksesta. Valkkarin väri on enemmänkin kermamainen(riistan vivahde korvissa ja selässä), joten kuurous on varsin vähäistä, jopa marginaalista.

Terveisin

Valkkariomistaja ja kasvattaja 👋

P.S vaikka olisi mikä rotu ja kuinka hyvä yhdistelmä, niin geenit ovat aina lottoa ja voi tulla yllätyksiä yksilöissä hyvään ja huonoon 🌟

Onko sekarotuisillakin koirilla nykyään kasvattajia? 

Olen luullut, että sekarotuiset ovat vahinkoja. Ennen niitä sai ilmaiseksi. 

Ei ole tosiaan kasvattaja vaan sekarotuisten myyjä. Koirille tuskin on tehty tarvittavia terveystarkastuksia ja emon arkuus periytyy ja siirtyy oppimalla käytännössä aina, sitä ei voi pois opettaa, vaikka kuinka sosiaalistaisi pentuna. Äläkä missään nimessä mene siihen halpaan, että annat säälistä kodin. Olet ongelmakoirassa kiinni seuraavat 10-15 vuotta ja myyjä saa rahaa ja lisäintoa tehtailla lisää huonohermoisia sekarotuisia.

Tämä on tosi paljon myöhässä, mutta ajattelin vastata joka tapauksessa omia ajatuksia aktiivisena koiraharrastajana ja yhden valkoisenpaimenkoiran kokemuksella. 

1. Mieti omia resurssejasi. Mieti taloudellisia resurssejasi, huomioi että ostohinta on marginaalinen koiran koko elämän kustannuksiin verrattuna. Mieti ympäristöä missä asut, ja sen asettamia rajoituksia/mahdollisuuksia. Kuinka paljon aikaa sinulla on päivässä koiraa varten? Jokainen koira ansaitsee vähintään peruskoulutuksen, koska sillä taataan sujuva arki kaikelle yhteiselolle. Omasta mielestäni kaikilla koirilla on oikeus myös harrastukseen, on se sitten kotona temppuilua/namien etsintää tai aktiivista kilpailemiseen tähtäävää harjoittelua; pointtina se, että koiralle taataan mielenvirkeyttä ja hauskaa tekemistä yhdessä omistajansa kanssa --> mukava yhteiselo.

2. Älä ota harjoituskappaletta. Kun olet miettinyt omia resurssejasi objektiivisesti, ja tiedät mitä sinulla on tarjota, mieti mitä sinä haluat koiraltasi. Jos haluat saksanpaimenkoiran, älä ota kultaistanoutajaa ensin, koska se on "helpompi", se ei valmenna sinua yhtään seuraavaa koiraa varten. Koirat ovat yksilöitä saman rodun sisällä. Älä ota harjoituskappaletta, sillä se saattaa elää 15 vuotta siinä, ja sitten olet jumissa sellaisen koiran kanssa, jota et olisi alunperin halunnut eniten. Sellaisilta pennunostajilta, joita en harrastuksien kautta tunne, kyselen tarkasti harkintaa joka on johtanut juuri minun tekemäni pentueen kiinnostukseen. Arvotan pennunostajana paljon vähemmän sellaista ihmistä, jolla on jokin söpö lemmikkirotuinen koira, kuin sellaista jolla ei ole vielä koiraa lainkaan. 

3. Käytä ahkerasti kennelliiton jalostusnettiä. Etsi tilastotietoa luuston terveydestä ja luonnetestauksista, sekä mahdollisista käyttötuloksista monelta sukupolvelta. Nämä ovat todella tärkeää tilastotietoa, jotka haluat tuntea, sillä ne kertovat jonkinverran todennäköisyyksistä saada fyysisesti ja psyykkisesti terve ja pitkäikäinen ystävä. 

4. Etsi kasvattaja, joka jakaa ajatusmaailmaa kanssasi mahdollisimman paljon. Selvitä mitä kasvattaja ajattelee pentueesta ja mihin hän on pyrkinyt juuri kyseisellä yhdistelmällä. Hyvällä kasvattajalla on aina jokin päämäärä, jota tavoitella. Esimerkiksi terveydellisen tilanteen parantaminen, hermorakenteen parantaminen, tms. Jos pentue on lähtökohdiltaan täysin keskivertoinen, mielestäni sitä ei kannata teettää, sillä se on vain määrän lisäämistä, ei varsinaisesti jalostamista. Kysele myös minkälaisia heikkouksia kyseessä olevassa pentueessa voi ilmetä, mikään pentue ei ole täydellinen ja aina joudutaan tekemään kompromissia jostain päin, joten myös heikkouksia on objektiivisesti tarkasteltuna löydyttävä. 

5. Tutustu pentueen vanhempiin monenlaisissa tilanteissa, kuten kaupungilla, harrastuksissa tms. Koti on huono ympäristö, sillä moni koira on kotonaan mukavampi ja rennompi kuin muualla. 

Satsaa siis aina rotukoiraan, vaikka "et niitä papereita mihinkään tarvitse kun et aio käydä näyttelyissä". Ne paperit takaavat tiedon menneistä sukupolvista, ne velvoittavat kasvattajaa monin tavoin toimimaan vastuullisesti, myös kauppakirjan allekirjoituksen jälkeen. 

Ostamalla sekarotuisen koiran hyväksyt, että et tiedä millainen sika sinulla on säkissä. Se voi olla mitä vain. Perävalotakuun saat ja voit vain toivoa, että pentusi emoa ei oltu pennutettu liian tiuhaan tai pidetty huonoissa oloissa. Terveydestä ei ole mitään takeita, eikä luonteesta, koska se että ei ole tutkittu, ei kerro sairauksien poissaolosta.  Tai jos joku kehaisee omaa koiraansa mukavaksi kotikoiraksi, ei se kerro juuri mitään yhtään kenellekkään. 

 

Minulla on ollut kokemusta saksanpaimenkoirista ja muista roduista itsellä ja kavereilla. Sitten tutustuin tutun kautta yhteen valkoiseenpaimenkoiraan. Koira on luonteeltaan katastrofi. Arka, vihainen ikiliikkuja. Murisee lapsille, vaikka lapset eivät ota siihen mitään kontaktia. Erittäin hermoherkkä. Minun täytyy todeta, etten ole koskaan aiemmin (30 koiravuoteen) nähnyt niin huonoin valmiuksin varustettua koiraa. Uskon, etteivät kaikki valkoinenpaimenkoirat ole samanlaisia, mutta uskon myös, että kyseinen suuntaus(väri) on suljettu pois saksanpaimenkoiran jalostuksesta hyvästä syystä.