Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apuja 2,5-vuotiaan hulivilin nukutukseen
28.03.2016 |
Lapsen nukkumaan laittaminen on AINA ollut hankalaa, ihan alusta asti. Ei jotenkin vain millään malttaisi rauhoittua nukkumaan. Kun lapsi oli vielä siinä iässä, että nukkui pinniksessä, niin ongelma ei ollut niin suuri - lapsen saattoi "jättää huutamaan", ja hän sitten nukahti itsekseen 5-15 min huudon jälkeen. No, sitten kun hankimme juniorisängyn, niin ongelma vasta korostui. Lapsihan ei missään nimessä jää sänkyynsä, vaan juoksee sieltä pois, ovi auki ja käytävään riekkumaan. Eli käytännössä meidän täytyy nukuttaa tätä 2,5-vuotiasta iltaisin jopa kahden tunnin ajan, ja voin sanoa, että sen ajan käyttäisimme mielellämme muuhun - lapsi kun ON joka tapauksessa väsynyt ja tarvitsisi unensa. Haluan tarkentaa, että lapsi EI nuku liian paljon, ja todellakin ON väsynyt, mutta ei luonteensa takia yksinkertaisesti rauhoitu nukkumaan, ennen kuin ei fyysisesti enää pysty unta vastaan taistelemaan, ja tähän menee yleensä se kaksi tuntia.
Ainoa keino, millä saamme lapsen nukkumaan aiemmin on sitoa hänet syöttötuoliin kiinni, ja jättää huoneeseensa hetkeksi yksin. 5-10 minuuttia riittää siihen, että hän ikään kuin "tylsistyy" ja väsähtää. Lapsi täytyy ikään kuin "taltuttaa" uneen, saman lailla nukahti kun sai huutaa pinniksessä sen 10 minuuttia. Syöttötuolista siirrämme lapsen sänkyyn, ja lapsi nukahtaa sinne saman tien. Ei vain tunnu kovin hyvältä noin isoa sitoa kiinni, enkä tiedä onko se muuten lainvastaistakin? Mutta tämä tyylin on tällä hetkellä lapsenkin parhaaksi, että malttaa nukahtaa ja saa näin tarpeeksi unta. Muutoin se nukahtamisprosessi vie aina sen pari tuntia. Olisiko täällä kenelläkään kokemusta yhtä "hankalasta" tapauksesta? Vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan, miten lapsen saisi rauhoittumaan ja nukahtamaan nopeammin. Rutiinin luulisin olevan kunnossa - iltapala ja -maito, hampaiden ja kasvojen pesu, kirjan lukeminen ja sänkyyn. Sisaruksella mitään samantyylistä ongelmaa ei ole koskaan ollut, eli kyseessä on nimenomaan lapsen luonteenpiirre.
Kommentit (82)
No nyt kyllä kuulosti suorastaan hirviömäiseltä, köyttää lapsi ja jättää huutamaan?! Ompa kumma jos ei nuku.. Voi pientä. :( Oma 2,5v on tosi vilkas, mutta hänet saa nukkumaan kun ottaa viereen ja pitelee hetken aloillaan, juttelee hiljaa mukavia juttuja, mitä on touhuttu päivällä ja miten kiva lapsi on ollut tänään, hyvällä mielellä ja turvassa vanhemman vieressä on helppo nukahtaa. Jos on oikein kierroksilla, joutuu aika napakastikin sanomaan, että nyt on nukkuma-aika, siis nukutaan. Mutta ikinä, kertaakaan tästä ei ole tarvinnut tehdä mitään valtataistelua, vanhemmat päättää milloin lapsen kuuluu nukkua, se on vaan hoidettava lapsen ikätaso huomioiden, 2,5v tarvitsee vielä paljon tukea mm. Tunne-elämän säätelyssä ja rauhoittumisessa. Sitten kun lapsi alkaa hyvillä mielin nukkumaan, niin sen voi nostaa nukkuvana omaan sänkyynsä, jää aikaa muuhunkin kuin turhanpäiväiseen nahisteluun ja lapsen rääkkäämiseen huudattamalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä just luin?! Sidot kiinni syöttötuoliin ja jätät yksin huoneeseen?! Ei ihme jos nukuttaminen sänkyynkin on vaikeaa jos teillä on käytössä niin kamalia käytäntöjä! Huhuh!
Niin, oliko sinulla kertoa jotain vinkkejä tilanteeseen, vai tulla kauhistelemaan? Voisit jättää kommentoimatta, jos ei ole mitään annettavaa keskusteluun.
Siis ei nyt millään pahalla, mut mulla nousi ihan sama lause, mitä edellisellä. Mitä mä oikein luin? Kyllä, kauhistuin teoistasi. Enkä ole edes hirveän herkkä näillä asioille.
Hae neuvolasta apua asialle. Kokeile rauhallista musiikkia. Hanki yövalo, jos vaikka huone tuntuu pienelle liian pimeältä ja pelottavalta. Telkka kiinni viimeistään pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Iltapäivälle toinen ulkoilu. Luo rauhoitusrutiinit, joista pidät kiinni vähintään pari viikkoa, ennen kuin toteat toimiiko ne vai ei ja niihin voi kuulua, lämmin kylpy, unisatu, kunnolliset iltahuomiot ja halailut, jotta ei ole niin huomionikävä kun nukkumaan pitäisi mennä. Valitkaa se rakkain unikaveri, joka otatte petiin joka yö, ja vaikka vaan yö, että lapsi rinnastaa sen läsnäolon rauhoittumiseen ja nukkumiseen. Pahimmillaan könyä sinne lapsen petiin itsekin, jottei voi karata ja pikkuhiljaa päivien saatossa olet vähemmän ja vähemmän patjan päällä, kunnes riittää käsi pepulla, eikä lopulta sitäkään.
Ymmärrän, jotta haluat myös aikaa itsellesi, mutta pistä ne nyt väliaikaisesti sivuun jos millään pystyt. Yhden iloisimmista äideistä ja lapsista mitä olen törmännyt, on äiti joka ihmetellessäni, miten heillä nukutaan niin hyvin totesi, että heillä kaikki menevät vain samaan aikaan nukkumaan, koko perhe.
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo1 kirjoitti:
Miksi siirryitte juniorsänkyyn? Meillä oli molemmat sängyt hetken ja jos pois juoksemista oli, niin nostin pinnikseen. Sitten kun oppi pysymään sängyssään niin pinnis purettiin pois.
Koska lapsi kiipesi pois pinniksestä. Itsestäänselvää, että lapsi nukkuisi tässä tilanteessa pinniksessä vaikka 5-vuotiaaksi asti, jos siellä vain pysyisi kauemmin, kuin 5 sekuntia... Kyseessä on siis motorisesti erittäin, erittäin kehittynyt lapsi, joka on niin aktiivinen, ettei ole aiemmin tullut vastaan. Lähti kävelemään 9kk:n iässä, pinniksestä kiipesi 1 v 6 kk:n iässä, ja nyt 2,5 kk:n kiipeilee 6-vuotiaille tarkoitetuilla telineillä...
Meillä kävelty 7kk:n iästä ja sitä rataa. Kuitenkin pinnis pidettiin pidempään juuri sen takia, että sieltä on vaikeampi kiivetä pois. Junnusänky oli vieressä, joten ei päässyt kippaamaan. Alkoi nukkumaan siinä vasta, kun se pelleilemättä onnistui, siihen asti oli molemmat ja nostettiin joka juoksusta pinnikseen puhumatta ja miltei koko kämppä oli hämäränä. Meillä valitettavasti lyhyt muistinen lapsi, tutkitusti, on aistiyliherkkyydet ja keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaudet, joten iltaisin oli turha selittää mitään. Yksi satu ja hyvää yötä, sen jälkeen ei yhtään puhetta. Nopeasti luovutti ja aika nopeasti sitten jäi junnusänkyynkin nukkumaan.
Nykyään meillä käytössä radiosta tuleva iltasatu ja pussikeinu rauhoittumiseen ennen sänkyyn menoa, mutta ei voi sanoa, että siitä teille olisi apua.
Lapset on erilaisia ja mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos. Tuskin sitä sängystäkään pois juoksemista vuosia kestää...
Meillä lapsi kiidesi pinnasängystä ja putosi lattialle, kun oli jotain 1 v 4 kk. Ei nukkunut sen jälkeen enää pinnasängyssä. Meillä alettiin palkita tarralla, jos menee nätisti nukkumaan. Se toimi ja nykyään (2 v 10 kk) menee aina nätisti nukkumaan. Nykyään ymmärtää kyllä puhettakin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä mä luin! Sitä lasta pelottaa nukkumaanmeno kun tietää joutuvansa sidotuksi. Provo! Eiköhän hulivili 2,5v osaa paeta syöttötuolista. Millä te oikein sidotte sen?
Ööh, ihan syöttötulissa mukana olevilla valjailla?
Jännä juttu, että sitten kuitenkin nukahtaa nimenomaan kun on istunut aloillansa sen 10 minuuttia...
No tottakai se nukahtaa. Raukka alkanut pelkäämään nukkumaan menoa kun perusturvallisuun on viety tolla sitomisella, yksin jättämisellä ja huudatuksella ilman että siihen vasatataan. Te olette lapsen pahoinpitelijöitä ja toivon että joku tuttusi tekee teistä lasu ilmon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäkää se sinne huoneeseensa. Kaikki lelut pois vaan, huoneesta mahdollisimman tylsä. Jos tulee sieltä pois, siirrätte takaisin ja ovi kiinni. Ei se kuole siihen, että vähän aikaa riehuu huoneessaan ja kenties nukahtaa lattialle.
Ehdittekö leikkiä yhdessä riehumiskeikkejä ennen nukkumaanmenoa? Meillä vilkas 2 v. Ja päivähoidon jälkeen pitää antaa itsensä leikkiseuraksi ja sylittelyseuraksi loppuillaksi. Ruoan pystyy tekemään mut muuten pitää kyllä keskittyä lapseen. Riehuminen ja vänkääminen lisääntyy heti jos iltapäivällä ei saa huomiota riittävästi. Ja pahoina aikoina mies meni patjalle nukkumaan viereen. Ei kannateta mitään kiinnipitämissidontoja. Kysyisin kyllä neuvolasta apuja.. Nukahtamishetki pitäisi olla myönteinen asia. Ts. Mietipä itse miten mukavaa nukkumaanmeno väsyneenä on. Vai sidotko itsesi ensin jakkaralle väsymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain yksi helposti itsekseen nukahtava lapsi joten en ehkä ole oikea neuvomaan mutta tässä mitä tulee mieleen. Onko lapsi liian väsynyt nukkumaan mennessä tai onko nukkunut liikaa päivällä? Olisiko ihan mahdoton idea ottaa pinnasänky takaisin jos sinne nukahtaa helpommin? Tai rauhoitat kainaloon ja kun meinaa nukahtaa niin siirrät omaan sänkyyn? Tämä ainakin meillä toimii jos pääsee yliväsyneeksi.
Nukkumaan mennessä todella himmeä valaistus, puhut mahdollisimman vähän ja hiljaisella äänellä, silittelet. Jos hermo meinaa mennä, vaihdatte nukuttajaa. Meillä rauhoitetaan aluksi olohuoneessa rauhallisella touhulla ja sitten siirrytään vasta nukkumaan. Makuuhuoneeseen ei mennä ollenkaan rauhattomina.
En enää lähde jeesustelemaan teidän käytössä olevia keinoja, tiedät varmaan jo niiden olevan hyvin väärät.
Tehkää nyt sitten lasu-ilmoitus myös kaikista rattaisiin lapsensa "kahlitsevista" vanhemmista :D Ihan samat valjaat syöttötuolissakin on.
Itse laitan 2-vuotiaan syöttötuoliin kiinni mm. nuoremman sisaruksen nukutuksen ajaksi, jottei pääse riehumaan ja telomaan itseänsä sinä aikana. Lapsi myös kiinni syöttötuolissa telkkarin edessä, kun laitan pyykkejä, käyn vessassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain yksi helposti itsekseen nukahtava lapsi joten en ehkä ole oikea neuvomaan mutta tässä mitä tulee mieleen. Onko lapsi liian väsynyt nukkumaan mennessä tai onko nukkunut liikaa päivällä? Olisiko ihan mahdoton idea ottaa pinnasänky takaisin jos sinne nukahtaa helpommin? Tai rauhoitat kainaloon ja kun meinaa nukahtaa niin siirrät omaan sänkyyn? Tämä ainakin meillä toimii jos pääsee yliväsyneeksi.
Nukkumaan mennessä todella himmeä valaistus, puhut mahdollisimman vähän ja hiljaisella äänellä, silittelet. Jos hermo meinaa mennä, vaihdatte nukuttajaa. Meillä rauhoitetaan aluksi olohuoneessa rauhallisella touhulla ja sitten siirrytään vasta nukkumaan. Makuuhuoneeseen ei mennä ollenkaan rauhattomina.
En enää lähde jeesustelemaan teidän käytössä olevia keinoja, tiedät varmaan jo niiden olevan hyvin väärät.
Oletko lukenut ketjun? Käytössä oleva keino on siis lapsen nukuttaminen kahden tunnin ajan joka ilta lukien satuja, vieden takaisin sänkyyn ja istuen vieressä.
Minne se lähtee sängystä jos sä oot siellä sängyssä tai sängyn vieressä ja mitä se tekee jos annat vaan mennä? Jos meette kaikki nukkumaan yhtä aikaa samaan paikkaan ja te aikuiset esitätte nukkuvaa molemmat niin lähteekö se lapsi hillumaan yksinään johki? Vai viettekö te sen vaan sänkyyn ja jätätte sinne ja sen pitäis yksin nukahtaa? Tottakai se tulee perässä pois. Teille on tullu nukutuksesta ihan älytön homma ja se itsessään jo nostaa lapsen vireystasot ihan pilviin kun se tietää et taistelu alkaa. Voisko mummo tai joku muu tulla hoitamaan muutaman illan ja kokeilla mitä siinä tapahtuu? Tilanne vois rauhottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minne se lähtee sängystä jos sä oot siellä sängyssä tai sängyn vieressä ja mitä se tekee jos annat vaan mennä? Jos meette kaikki nukkumaan yhtä aikaa samaan paikkaan ja te aikuiset esitätte nukkuvaa molemmat niin lähteekö se lapsi hillumaan yksinään johki? Vai viettekö te sen vaan sänkyyn ja jätätte sinne ja sen pitäis yksin nukahtaa? Tottakai se tulee perässä pois. Teille on tullu nukutuksesta ihan älytön homma ja se itsessään jo nostaa lapsen vireystasot ihan pilviin kun se tietää et taistelu alkaa. Voisko mummo tai joku muu tulla hoitamaan muutaman illan ja kokeilla mitä siinä tapahtuu? Tilanne vois rauhottua.
Lähtee kiertelemään ympäri huonetta, hyppää ikkunalaudalle, avaa ikkunat, vetää kirjat alas hyllystä, menee maton alle, pomppii huoneessa olevalta sohvalta alas. Tätä pari minuuttia, sitten avaa oven, juoksee käytävään, ja siitä esim. vierashuoneeseen, menee vierasssänkyyn peiton alle, josta pomppaa 10 s kuluttua ylös ja juoksee vaatekaapin luo, menee vaatekaappiin, ja laittaa oven kiinni. Kurkkii sieltä sellaiset 30 s, kunnes matka jatkuu esim. kylppäriin, missä remuaa aikansa, siitä sitten pikkusiskon huoneeseen herättämään hänet. Lapsi kyllä lähtee yksin hillumaan, se on jo nähty. Yksi yö hän heräsi kolmen aikaan, ja ei muuta kuin yläkertaan sohvalle autoilla leikkimään. No, nyt on rapussa portti, ettei pääse ylös.
Meillä ei ole isovanhempia, jotka välittäisi/joita kiinnostaisi. Viime kerralla kun anoppi oli kylässä, pyysimme laittamaan pojan nukkumaan, ja hän tuli pojan kanssa ulos huoneesta n. 2 min jälkeen. Eli ei kiinnosta. Tulevat meille vain "vieraiksi", lastenhoito ei heitä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne se lähtee sängystä jos sä oot siellä sängyssä tai sängyn vieressä ja mitä se tekee jos annat vaan mennä? Jos meette kaikki nukkumaan yhtä aikaa samaan paikkaan ja te aikuiset esitätte nukkuvaa molemmat niin lähteekö se lapsi hillumaan yksinään johki? Vai viettekö te sen vaan sänkyyn ja jätätte sinne ja sen pitäis yksin nukahtaa? Tottakai se tulee perässä pois. Teille on tullu nukutuksesta ihan älytön homma ja se itsessään jo nostaa lapsen vireystasot ihan pilviin kun se tietää et taistelu alkaa. Voisko mummo tai joku muu tulla hoitamaan muutaman illan ja kokeilla mitä siinä tapahtuu? Tilanne vois rauhottua.
Lähtee kiertelemään ympäri huonetta, hyppää ikkunalaudalle, avaa ikkunat, vetää kirjat alas hyllystä, menee maton alle, pomppii huoneessa olevalta sohvalta alas. Tätä pari minuuttia, sitten avaa oven, juoksee käytävään, ja siitä esim. vierashuoneeseen, menee vierasssänkyyn peiton alle, josta pomppaa 10 s kuluttua ylös ja juoksee vaatekaapin luo, menee vaatekaappiin, ja laittaa oven kiinni. Kurkkii sieltä sellaiset 30 s, kunnes matka jatkuu esim. kylppäriin, missä remuaa aikansa, siitä sitten pikkusiskon huoneeseen herättämään hänet. Lapsi kyllä lähtee yksin hillumaan, se on jo nähty. Yksi yö hän heräsi kolmen aikaan, ja ei muuta kuin yläkertaan sohvalle autoilla leikkimään. No, nyt on rapussa portti, ettei pääse ylös.
Meillä ei ole isovanhempia, jotka välittäisi/joita kiinnostaisi. Viime kerralla kun anoppi oli kylässä, pyysimme laittamaan pojan nukkumaan, ja hän tuli pojan kanssa ulos huoneesta n. 2 min jälkeen. Eli ei kiinnosta. Tulevat meille vain "vieraiksi", lastenhoito ei heitä kiinnosta.
No onpa ikävää. Ja sit poika kuitenkin talttuu heti jos pysyy makuuasennossa tai jopa istuvaltaan 10 minuuttia? Joku vieraampi ihminen vois toimia jos poika on yhtään vieraskorea...tai sitten ei. Ootteko ollu missään reissuissa tai kylässä ja onko poika siellä samanlainen? Onko nukuttaminen onnistunut missään tilanteessa helpommin vai onko se aina tollasta hillumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja olemme kyllä kokeilleet sitäkin, että ottaisimme lapsen meidän sänkyymme nukkumaan. Ei auta sitten yhtään, tekee vain tilanteesta entistä mielenkiintoisemman lapselle. Eli kyllä, lähtee itse hillumaan muualle, jos esitämme nukkuvaa.
Tuota tassuttelua minäkin alkaisin kokeilla. En kannata mitään sitomisia, mutta kyllä selvästi huomaa, että monella vastaajalla ei ole oikeasti huonosti nukahtavaa lasta :( Kumpikin lapseni oli huono nukahtaja pienenä, ja silloin eivät rutiinit, päivän ulkoilut, hyrinät ja hämärät ratkaisseet oleellisesti mitään (no toki muuten oli hyvä pitää rutiinit kunnossa). Meillä tilanne helpottui tasan silloin, kun päiväunet loppuivat. Sitten alkoivat yöunet maistua. Muuten lapseni olivat ihan erilaisia kuin ap:n ilmeisesti hyvin vilkas ja liikunnallinen lapsi. En tarkoita kysyä tätä mitenkään rumasti, mutta onko ollut mitään viitteitä siitä, että lapsella olisi muuten mitään ongelmaa kehityksessä? Siis eihän pienelle nyt mitään diagnooseja yleensä jaella, mutta tarkoitan, että pystyykö muuten toimimaan ikätasoisesti? Käsittääkseni moniin neurologisiin juttuihin liittyy huonoa nukkumista. Mutta lähinnä nyt toivotan teille tsemppiä! Muistan itsekin sen tunteen, kun itse nukutti lasta tuntikausia joka päivä ja muut kehuivat, kuinka uni tulee kesken iltasadun...
Mun nuorin pikkusisko oli ilmeisesti pienenä tuollainen mahdoton nukutettava. Siihen yritettiin kaikkea. Mä en sano että tää on mitenkään hyvä idea, mutta lopulta mun vanhemmat laitto sille muumit pyörimään ja jäätelöä kuppiin ja sit se nukku pää siellä jäätelössä hetken päästä :D Mut toiki sit loppu ku se kasvo ja se alko mennä nukkumaan niin kuin me muutkin, eli aika viimeistään korjaa.
oisko sitomisen sijaan sylissä vartti ja samalla kuunnella kännykästä rauhallista musaa, samalla jutella rauhallisesti päivästä ja koko ajan sanoa väliin, että kohta nukkumaan jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne se lähtee sängystä jos sä oot siellä sängyssä tai sängyn vieressä ja mitä se tekee jos annat vaan mennä? Jos meette kaikki nukkumaan yhtä aikaa samaan paikkaan ja te aikuiset esitätte nukkuvaa molemmat niin lähteekö se lapsi hillumaan yksinään johki? Vai viettekö te sen vaan sänkyyn ja jätätte sinne ja sen pitäis yksin nukahtaa? Tottakai se tulee perässä pois. Teille on tullu nukutuksesta ihan älytön homma ja se itsessään jo nostaa lapsen vireystasot ihan pilviin kun se tietää et taistelu alkaa. Voisko mummo tai joku muu tulla hoitamaan muutaman illan ja kokeilla mitä siinä tapahtuu? Tilanne vois rauhottua.
Lähtee kiertelemään ympäri huonetta, hyppää ikkunalaudalle, avaa ikkunat, vetää kirjat alas hyllystä, menee maton alle, pomppii huoneessa olevalta sohvalta alas. Tätä pari minuuttia, sitten avaa oven, juoksee käytävään, ja siitä esim. vierashuoneeseen, menee vierasssänkyyn peiton alle, josta pomppaa 10 s kuluttua ylös ja juoksee vaatekaapin luo, menee vaatekaappiin, ja laittaa oven kiinni. Kurkkii sieltä sellaiset 30 s, kunnes matka jatkuu esim. kylppäriin, missä remuaa aikansa, siitä sitten pikkusiskon huoneeseen herättämään hänet. Lapsi kyllä lähtee yksin hillumaan, se on jo nähty. Yksi yö hän heräsi kolmen aikaan, ja ei muuta kuin yläkertaan sohvalle autoilla leikkimään. No, nyt on rapussa portti, ettei pääse ylös.
Meillä ei ole isovanhempia, jotka välittäisi/joita kiinnostaisi. Viime kerralla kun anoppi oli kylässä, pyysimme laittamaan pojan nukkumaan, ja hän tuli pojan kanssa ulos huoneesta n. 2 min jälkeen. Eli ei kiinnosta. Tulevat meille vain "vieraiksi", lastenhoito ei heitä kiinnosta.
No onpa ikävää. Ja sit poika kuitenkin talttuu heti jos pysyy makuuasennossa tai jopa istuvaltaan 10 minuuttia? Joku vieraampi ihminen vois toimia jos poika on yhtään vieraskorea...tai sitten ei. Ootteko ollu missään reissuissa tai kylässä ja onko poika siellä samanlainen? Onko nukuttaminen onnistunut missään tilanteessa helpommin vai onko se aina tollasta hillumista?
Juuri näin. Hän ikään kuin rauhoittuu välittömästi syöttötuolissa. Silloin harvoin, kuin tuota kikkaa olemme joutuneet käyttämään, olen jättänyt hänelle kirjan katseltavaksi, ja hän jää ihan tyytyväisenä huoneeseensa. Itse asiassa arvioisin, että hän on tuolissa ehkä viitisen minuuttia... Päiväkodista itse asiassa saimmekin tämän vinkin, he kuulemma laittavat lapsen syöttötuoliin kiinni aina niissä tilanteissa, kun pitäisi olla paikallaan ja rauhoittua, eli jotkut satuhetket ja lauluhetket. Muutoin häntä ei kuulemma yksinkertaisesti saa pysymään aloillansa. Olivat yrittäneet pitää väkisin sylissä, mutta lapsi oli saanut kamalat raivarit. Tuolissa oli istunut ihan tyytyväisenä. Samoin kun olivat käyneet retkillä jne., niin meidän lapsemme on ainut, joka on rattaissa kiinnitettynä, muut lapset istuvat penkeillä. :( Ymmärrän kyllä, että tekevät tämän lapsen oman turvallisuuden vuoksi - sillä hän osaa häipyä näköpiiristä nanosekuneissa, eikä todellakaan tule pyydettäessä takaisin. Parempi näin, kuin että juoksee suoraan autotielle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne se lähtee sängystä jos sä oot siellä sängyssä tai sängyn vieressä ja mitä se tekee jos annat vaan mennä? Jos meette kaikki nukkumaan yhtä aikaa samaan paikkaan ja te aikuiset esitätte nukkuvaa molemmat niin lähteekö se lapsi hillumaan yksinään johki? Vai viettekö te sen vaan sänkyyn ja jätätte sinne ja sen pitäis yksin nukahtaa? Tottakai se tulee perässä pois. Teille on tullu nukutuksesta ihan älytön homma ja se itsessään jo nostaa lapsen vireystasot ihan pilviin kun se tietää et taistelu alkaa. Voisko mummo tai joku muu tulla hoitamaan muutaman illan ja kokeilla mitä siinä tapahtuu? Tilanne vois rauhottua.
Lähtee kiertelemään ympäri huonetta, hyppää ikkunalaudalle, avaa ikkunat, vetää kirjat alas hyllystä, menee maton alle, pomppii huoneessa olevalta sohvalta alas. Tätä pari minuuttia, sitten avaa oven, juoksee käytävään, ja siitä esim. vierashuoneeseen, menee vierasssänkyyn peiton alle, josta pomppaa 10 s kuluttua ylös ja juoksee vaatekaapin luo, menee vaatekaappiin, ja laittaa oven kiinni. Kurkkii sieltä sellaiset 30 s, kunnes matka jatkuu esim. kylppäriin, missä remuaa aikansa, siitä sitten pikkusiskon huoneeseen herättämään hänet. Lapsi kyllä lähtee yksin hillumaan, se on jo nähty. Yksi yö hän heräsi kolmen aikaan, ja ei muuta kuin yläkertaan sohvalle autoilla leikkimään. No, nyt on rapussa portti, ettei pääse ylös.
Meillä ei ole isovanhempia, jotka välittäisi/joita kiinnostaisi. Viime kerralla kun anoppi oli kylässä, pyysimme laittamaan pojan nukkumaan, ja hän tuli pojan kanssa ulos huoneesta n. 2 min jälkeen. Eli ei kiinnosta. Tulevat meille vain "vieraiksi", lastenhoito ei heitä kiinnosta.
No onpa ikävää. Ja sit poika kuitenkin talttuu heti jos pysyy makuuasennossa tai jopa istuvaltaan 10 minuuttia? Joku vieraampi ihminen vois toimia jos poika on yhtään vieraskorea...tai sitten ei. Ootteko ollu missään reissuissa tai kylässä ja onko poika siellä samanlainen? Onko nukuttaminen onnistunut missään tilanteessa helpommin vai onko se aina tollasta hillumista?
Ja ai niin, unohdin vastata noihin muihin kysymyksiin. Kyllä tämä nukuttaminen on aina ollut hyvin vaikeaa. Silloin, kun oli käytössä pinnis, niin oli hieman helpompaa. Vältämme aika pitkälti reissaamista ja kyläilyä, koska se on 100% lapsen perässä juoksemista, emmekä saa esim. keskusteltua muiden kanssa ollenkaan, eli siinä vähän menee kyläilyn pointti.
Alue: Aihe vapaa
Löytyisiköhän Katja Rantalan nimellä tai HUS uniongelmaklinikan sivuilta jotain? Katja oli meidän neuvolapsykologimme, joka antoi tuon meille erinomaisesti toimivan neuvon. Tuossa yllä oli toinenkin hyvä kuvaus nukuttamisrituaaleista (38). Onneksi tuo oli meillä - ja varmasti muillakin - vain yksi vaihe, josta päästiin eteenpäin, ja sen jälkeen nukahtaminen ja nukkuminen ovat jatkuneet vuosia jo hyvin.