¤¤¤¤ HUHTIkset uuteen viikkoon ¤¤¤¤

Sorry Kent, tuossa merkityksessä virtuaaliperjantai voisi mun puolestani olla vaikka aina! : ) Perjantai on kyllä ehkä päivistä kivoin. Paras perjantaimuistoni on - tietenkin - pullantuoksuinen. Kun lapsena tulin perjantaisin koulusta kotiin, oli äiti (silloin perhepäivähoitajana) usein leiponut pullaa. Hoitolapset olivat nukkumassa ja me kahdestaan äidin kanssa juotiin kahvia, syötiin pullaa ja lueskeltiin kumpikin omiamme. Vaikka oltiin hiljaa, oli siinä sellaista erityistä yhdessäolon tuntua.



Tunnelmoinnista virkistyneenä,

Ompunäiti

Täältä taustalta seuranneena (meillä poika syntyi juuri ja juuri toukokuun puolella, joten olen vähän kuin vierailemassa täällä) ja huolestuneena kirjoitan (pahoittelut osallistumisestani ketjuun!).



En halua pelotella, mutta maitoallergikon äidin korviin teidän tyttönne oireet kuulostavat täsmälleen maitoallergialta, eli oireena voivat olla juuri nuo rikkonaiset yöt, jotka johtuvat vatsavaivoista ja sitten tuo painon hidas kehitys on myös tyypillinen oire. Iho-oireita ei siis välttämättä tarvitse olla. En halua puuttua asiaan tai pelotella, mutta olisin itse ollut iloinen, jos joku olisi sanonut meille heti, että oireemme kuulostavat allergialta, sillä allergiasta paranemiseen vaikuttaa se, miten nopeasti allergiat löydetään ja niitä päästään hoitamaan välttämisdieetillä. No, meillä esim. yöt paranivat muutamassa päivässä kun maitotuotteet jätettiin pois (ensin imetysdieetti jne.), tosin sittemmin poikamme on todettu moniallergiseksi.



Yksityisellä allergialääkärillä käynti saattaisi valaista tilannetta suuntaan tai toiseen, eli joko allergioiden suuntaan tai niiden poissulkemiseen. Kuukausikin on pitkä aika odotella ja valvoa kaiket yöt kitisevän lapsen kanssa.



Mutta maitotuotteiden mukaan ottamisen pitäisi siis periaatteessa pahentaa tilannetta, eli lisätä noita yöheräämisiä ja tehdä ulosteen löysäksi ja/tai limaiseksi ja/tai vihreäksi. Jos tästä ei olekaan kysymys, eräs yleinen allergia on kananmuna-allergia, joka myös aiheuttaa samanlaisia oireita.

Nostelen pinoa ja samalla tulin kertomaan, ai että kun on ihana päivä hain esikoisen kävellen tarhasta ja tekipä 2 tunnin ulkoilu hyvää. Antonkin viihtyi yllättävää kyllä rattaissa hyvin, kun ne liikkuivat. käytiin myös napakelkakkailemassa, pojat tykkäs =)



Nyt pelaamaan esikoisen kanssa. Aurinkoista päivänjatkoa



T:Mareila+Anton 9kk

Päiväunilta moikkis..... jaaha Elmo heräsi joten haen herran seuraan!!!



Aivan ihana keväinen päivä on ollut. Oltiin isojen poikien kanssa aamulla pulkkamäessä ja nyt iskä, isot pojat ja esikoisen kummisetä lähtivät makkaranpaisto-retkelle jään yli läheiseen saareen. Ei liene vaikea tänä iltana tipauttaa isoja poikia unille ;-) Minä ja Elmo eli Reijo-Räkä jäätiin kotimiehiksi. Nukuttiin kainalokkain hyvät päikkärit ja nyt surffaillaan netissä ja syödään lakua ;-)

Mies teki alkuviikon " sikana" töitä, jotta nyt voi loppuviikon ja viikonlopun olla lomalla meidän kanssa. 4 päivää putkeen.... aah harvinaista herkkua.



Elmon luonne....hmmmm. KÄRSIMÄTÖN EHDOTTOMASTI. Toisaalta ei ole oikeastaan ikinä joutunutkaan odottamaan tai tsemppaamaan, kun talossa on niin monta palvelijaa ;-) On meinaan myös isojen veljiensä silmäterä tämä Elmo. Varsinkin esikoinen ei voi sietää Elmon itkua ja seisoo vaikka päällään, jotta saa Elmon iloiseksi.

Sylissäkään Elmo ei viihdy, jos siinä pitää vaan istua ja olla esim, paijattavana. Ei toimintaa se olla pitää ;-) Siksi musta on käsittämätöntä, että joku esim .nolaanan Pate VOI nukahtaa istualleen kesken leikin. Meillä sellaista ihmettä ei ole tapahtunut ikinä yhdenkään lapsen kohdalla :-0

Elmo ei ainakaan tällä hetkellä tunnu mitenkään varovaiselta tarkkailijalta, vaan enemmän suinpäin kohti haastetta tyypiltä.

Sosiaalinen tyyppi, mitä nyt pieni ero-ahdistus tällä hetkellä vaivaa.

Myöskin tietoinen omasta charmistaan naisten kohdalla. Terveenä ollessaan varsin hyvän tuulinen lapsi, joka hymyilee paljon.



Nojoo yllätten pää kolisee tyhjyyttään, joten lähden kahvinkeittoon.

Meinasin kirjoittaa huomenta, kunnes vilkaisin kelloa.

Meillä on toivuttu vatsataudista -koko perhe. Neidille se oli jo toinen tänä vuonna. Onneksi itse toivuin nopeasti, koska mieshän oli aivan kuoleman kielissä niin kuin yleensäkin sairastaessaan.



Esittelyä: Olen kohta 32-vuotias esikoisen äiti Kuopiosta. Tyttömme syntyi 26.4.05. Perheeseen kuuluu myös mieheni/isi.



Luonteesta: H on rauhallinen tutkiskelija, viihtyy paljon itsekseen. Tempperamenttiakin tarvittaessa löytyy, uusin keino näyttää sitä on kirkuminen. Hän on myös hyvin päättäväinen ja vauhdikaskin kun sille päälle sattuu. Tyypillinen härkä sanoisin, aivan kuin äitinsäkin.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



mallu

En ole varmastikaan koskaan edes osannut ajatella, mitä on todellinen henkinen ja fyysinen väsymys. Olen aivan loppu.



Ystäväni kuoli keskiviikkona. Hänen miehensä soitti minulle torstaina ja kertoi uutiset. Mitä siihen sanoo? Tiedättekö, ystäväni mies laittoi minulle viestiä, ja kertoi, että hänellä on teoria: Vaimo on yhä hänen vierellään, jos hän vain käyttää mielikuvitusta. Voi että, haluaisin päästä häntä ja lapsia halaamaan, mutta en vaan nyt voi lentää USA:han. Hautajaiset ovat jo sunnuntaina.. Olen ollut yhtä itkua, ja on todella vaikeaa saada tätä hässäkkäarkea samalla hoidettua.



Tänään äitini soitti. Pappani on joutunut sairaalaan ja hänelle tehdä pallolaajennus jo tänään..



Olen kuullut kaikki kliseiset lohduttelut: kyllä se siitä, kohta helpottaa, yritä jaksaa jne. Hyvää ihmiset tarkoittavat, mutta nyt olen niin takki tyhjä, että...



Pihla ja esikko ovat molemmat ihmeissään, kun äiti vain itkee ja on muutenkin niin pinna kireällä ja väsynyt. Esikolle olen selittänyt, että äitin ystävä on kuollut. Pihla ei vielä ymmärrä sitäkään vähää. Onneksi lapset ovat sentään terveinä, että saadaan nämä päivät kulumaan.



Yritän purkaa tuntoja sinne ja tänne.. josko joku juttu helpottaisi oloa. Teille kiitos, että annatte mahdollisuuden purkuun. Muuta ei tarvita.



Lyle

Meilläkin alkaa Elmon flunssa helpottamaan. Mies on lomalla vielä 3 päivää, mikä on varsin poikkeuksellista meidän perheessä.



Puhuttiin tuossa miehen kanssa, että olisi ehkä tarve jo varata hieman aikaa myös parisuhteen hoitoon. Elämä 3 pienen pojan kanssa ei useinkaan anna aikaa/voimia enää hoitaa sitä kuuluisaa parisuhdetta

:-( Ja minä ainakin uskon siihen , että äidin ja isän suhde on lapsen koti. Ei siis mitään suurempia hätiä täällä, vaan lähinnä todettiin, että olisi taas aika vähän nauttia kahdenkeskisestä seurasta ;-)



Lyle!!!! Niin varmaan olet kliseitä paljon kuullut.... ja hyvää tarkoittavia sellaisia. Ei tässä oikein tiedä, miten tilannettasi oikein saisi kommentoitua. Lähinnä kai huolestuttaa hieman sinun jaksamisesi !!!! Eihän me äiditkään terästä olla, vaikka usein annetaan niin ymmärtää. Toivon, että saisit keskustelutukea ja halauksia edes mieheltäsi / ystäviltäsi, jotta jaksaisit tämän pahimman ajan yli. Ja vaikka se on kuinka klisee, eikä tällä hetkellä siltä tunnu, niin kyllä se takki taas jossain vaiheessa alkaa täyttyä ja elämä voittaa!!!!!



Näihin tunnelmiin Jonna

Olen todella pahoillani ystäväsi kohtalosta ja toivotaan että papallasi hoito menee hyvin! Koita jaksaa ja jos vaan suinkin saisit apua jostain arjen pyöritykseen...



Voimia sinulle!



mallu

Ihan alyttoman surullista ja kaikki samaan syssyyn! Jaksamista ja pyyda apua lasten hoitoon etta saat levata!



K

sanomani, että olen todella pahoillani ystäväsi kohtalosta ja sydämestäni toivon, että pappasi parantuu



Voimia teille.



Peesaan muita, yritä saada jostain apua lasten ja kodin hoitoon



Mareila

meidänkin puolesta pahoittelut kaikesta tapahtuneesta! Ei mikään ihme jos tuntuu ettet jaksa, eikä aina tarvitsekaan jaksaa. Toivottavasti saat tosiaan apuja lastenhoitoon. Voimia!



Ompunäiti ja Laura

Olen ollut koko viikon " katkolla" netistä. Miehellä on ollut niin paljon hommia, etten ole ehtinyt ollenkaan koneelle. Täällähän olikin ihan huisin paljon asiaa odottamassa, apua, ei toivoakaan että muistaisin kaikki mitä piti kommentoida.



Mutta ihan alkuun, Lyle: iso sympatia:(! Koita saada jostain lastenhoitoapua sen verran, että saisit surra rauhassa ja itkettyä suurimmat itkut ilman huonoa omaatuntoa kodista ja lapsista jne.



Sitten äkkiä muita juttuja ennen kuin muksu herää.



PÄIVÄUNET. Meillä mentiin joku aika sitten yksillä unilla, nyt yhtäkkiä taas on kahdet unet, vieläpä tosi pitkät. Tyttö nukkuu nyt päivällä yhteensä kolme, jopa neljä tuntia, tätä ei ole tapahtunut moneen moneen kuukauteen! Yöt on siitä huolimatta olleet ihan hyviä. Outo homma, mutta en valita.



LUSIKKALAKKO. Joo kaikkea on kokeiltu: haarukoita, sylissä syömistä, sormiruokaa yhdistettynä salakavalaan lusikalla kauhomiseen, omaa lusikkaa, pöydän alle syöttämistä, jne. Mutta kun ei niin ei, likka haluaisi syödä omin sormin. Lusikka kelpaa kun tyttö " unohtaa" että kyseessä on lusikka... Ehkä meidän pitäisi alkaa syödä vain ulkona, nimittäin kylässä ja ravintoloissa yms julkisilla paikoilla syömisessä ei ole mitään ongelmia.



LUONNE. Helkaa kuvailisin sanoilla ikiliikkuja, sosiaalinen, avoin, kärsimätön, seurankipeä.

Tyttö on ollut vajaa kolmikuisesta jatkuvassa liikkeessä ja heti jotain opittuaan yrittänyt jo seuraavaa asiaa. Ja ollut sitten tyytymätön kun ei ole heti päässyt niin lujaa kuin haluaisi. Konttaamisen ja seisomaan nousun oppimisen jälkeen tosin helpotti, enää likka ei ole ollut niin helposti ärsyyntyvä. Helka otti ensimmäiset askeleet presidentinvaalien (toisen kierroksen) kunniaksi, mutta yllättäen lähtikin aika varovasti treenaamaan. Tällä viikolla on sitten lähtenyt kävelytreenit tosissaan käyntiin, ei se eilen ja tänään ole juuri muuta tehnytkään. Ja taas kopisee ja äiti ottaa koppia.

Helka viihtyy hyvin kun on paljon ihmisiä ympärillä, eikä ole vielä toistaiseksi vierastanut kovin paljon. Ottaa myös aika rohkeasti kontaktia vieraisiinkiin ihmisiin. Kääntöpuolena on se, että tytön kanssa pitää koko ajan olla, yksinään se ei viihdy juuri lainkaan. Kotona tämä on aika rassaavaa, koska on ihan turha yrittää esim. tiskata: ei käy kun muksu roikkuu lahkeessa ja haluaa mukaan hommiin.

Sylissä tyttö ei paljoa viihdy hereillä ollessaan, vaan venkoaa koko ajan jonnekin. Mutta toisaalta taas se on hyvin kiinni minussa: vieressä pitäisi olla koko ajan sekä fyysisesti että henkisesti ja nukkumishommissa erityisesti tyttö on aina ollut kovin epäitsenäinen.



Nyt en muista enää mitä muuta oli. Ai niin itestä vielä. Minä täytän tänä vuonna 30, mies 32, Helkama meidän esikoinen. Muutettiin syksyllä Itä-Suomeen, mies aloittelee yritystoimintaa ja minä varmaan lusmuilen kotona vielä syksyyn, jolloin alkaa armoton työnhaku (yök). Jos täällä on joku työnantaja lukemassa näitä pinkkoja, niin ota tästä hyvä työntekijä tiedotus- tai markkinointihommiin, olen kovasti kova paiskimaan duunia mutta inhoan työnhakua :)

Pakko nopeeta kirjottaa Errjin innottamana. Siis Anna nukkuu nykyaan valilla jopa neljat unet!!! Yleensa nukkunut kolmet 30minsan mutta nyt yhet on usein tunninkin ja lisaksi lyhyita. Yleensa kuitenkin kolmet mutta yhet on pitkat. Jotenkin ajattelin etta jospa tama iilimato vaihe vie voimat ja nukkuu enemman...hih. Yot onkin kylla olleet risaisia etta ehkapa sillakin on vaikutusta.



Jahas, onpa vaikea miettia Annan luonnetta. Ikiliikkuja myos, temperamenttinen, kun joku on huonosti ilmottaa sen ja lujaa mutta unohtaa pian (taitaa kylla suurin osa lapsista olla sellasia), tykkaa yleensa olla yksikseen (paitsi nyt iilimatoillessaan), ei paljon halaile ja sylissa todellakin venkoilee koko ajan, ei paljoa naura aaneen, hymyilee kylla mutta lahinna aidille ja isalle. Nykyaan kylla enemman kayttaa charmiaan vieraisiinkin. Muuten on tosi pieni sirpukka ja sen takia tosi kettera, harjottelee kovasti seisomista ilman tukea mutta kavely ei kiinnosta - meni vahan luonteen ulkopuolelle...



Oikein hyvaa viikonloppua puoliaurinkoisesta Lontsusta.



K & A

Voi, lyle. joskus tuntuu, että yhdelle ihmiselle (perheelle) lastataan liikaa vaikeuksia yhdellä kertaa kestettäväksi. Toivottavasti saat itkut itkeä, vaikka lapset ihmettelevätkin. Voimia!



Lukiessani Lylen suruja, alkoivat kyynelet valua, vaikka en yleensä koskaan ole ollut mikään herkistelijä. Toissapäivänäkin aloin itkeä, kun katsoin telkkarista Chicagon lääkäreissä kohtausta, jossa vauva oli aivokuollut ja kytkettiin pois hengityskoneesta (ja nytkin se vielä itkettää). Olenko saanut nämä itkuhormonit jotenkin jälkijunassa? En minä Helvin synnyttyä itkeskellyt, mutta nyt on jotenkin herkkä olo... Outoa.



Nyt on ihan pakko kertoa, että tänään oltiin Helvin kanssa eka kertaa " kävelyllä" ulkona!!! Vedin neitosta pulkassa, jossa on nyt viihtynyt tosi hyvin (ihan liikkumattomana paksuna pakettina, mutta hymyillen ja lauleskellen...).Joka tapauksessa tänään rupesi protestoimaan selkä kaarella pulkassa makaamista, joten nostin sitten pulkan viereen kävelemään. Yritin pitää hieman takin kauluksesta kiinni, ettei ihan tupsahtaisi nenälleen, mutta hän ravisti vihaisesti äristen käteni irti ja alkoi tepsutella. Siinä sitten muksahdeltiin välillä, mutta aina vain haluttiin väen vängällä jatkaa matkaa kävellen, joten loppujen lopuksi olen sitten Helvin kanssa kävellyt noin 200m. Joten virallisesti olemme olleet yhdessä kävelyllä...



Ai,niin, Helvi on syntynyt 8.4., unohdin sen esittelyssä kertoa.

Tulin vielä kuulumiset kirjoittelemaan, kun lapset ovat unilla. Huh oli aika rankka päivä. Päivällä oltiin ostoksilla (haettiin äidille synttäri lahjaa jne.) Löysin myö esikoiselle lahjat (pojulla 10.03 5 vuotis synttärit) Yhtään en tiennyt mitä ostaisi, kun jouluna tuli aika paljon ja muutenkin on kamaa kertynyt, täytyy varmaan käydä läpi osa ja laittaa varastoon Antonia odottamaan. Illalla esikoinen sai hirveät raivarit, kun kielsin katsomasta lastenohjelmat (oli maalannut vesiväreillä oveen) Sain kuitenkin onneksi hänet tyyntymään ja luettin kirjaa niin unohtuivat lastenohjelmat.



Olen huomannut, että Anton on tosi mustasukkainen jos hellin esikoista, tulee heti itkun kanssa kiehnäämään ja haluaa syliin ja maitoa. Ihan suloista se on, mutta ikävää esikoisen takia, no täytyy koittaa tasapainoilla poikien välissä, kun ei Antonkaan saa juuri ollenkaan aikaa olla vain minun kanssa, nukkuu nimittäin sen ajan kun vanhempi on hoidossa.



Nyt on Anton näyttänyt, että osaa kontata. Konttaa välillä pienen matkan, yleensä ryömii (pääsee nopeampaa ) ja seisomaan nousee kun on syy (äiti sohvalla ja Anton kaipaa maitoa )



ja esittelystä vieläkin, Anton syntyi 5.5 (la oli 28.4) kätilöopistolla



Nyt harmittelemaan curling-tappiota suklaalevyn kanssa. vaikka oli hopea ihan hyvä, ne pelaajat oli vaan niin symppiksen oloisia, että olisivat saaneet voittaa =)



T:Mareila+Anton 9kk

No hei! pitäisikö sanoa pitkästä aikaa. Rakensimme omakotitaloa ja asuimme sen ajan vuokralla (melkein vuoden). Emme ottaneet netti yhteyttä ja voi veljet ku välillä sormia syyhytti....

NYT kun asumme täällä ihanassa uudessa hyrskyn myrskyssä ja saimme vielä netinkin toimimaan niin haluaisin jälleen mukaan joukkoon väsyneeseen mutta niin iloiseen :)



Voisin kertoa hieman jotain meidän poppoosta.

Meillä on kaksi poikaa A 5v ja N 10kk. itse olen 27v lähihotaja ja olen naimisissa 34v insinöörin kanssa.

Asumme tosiaan uudessa talossa ja elämä on hyvin sekaisin....

yöt menee niin kuin ne nyt voi vain mennä eli aikasta huonosti.

Aamulla vanhempi herää seitsemältä ja sitte pitääkin jo viedä hänet puolipäiväisesti päiväkotiin.



Aamupäivällä hoitelen asioita kuten etsin verhotankoja, verhoja ja mattoja ja lamppuja... Ei oo muuten helppoa tämmöselle joka ei ymmärrä sisustamisesta hölkkäsen pölyä..

siinä sittten pitäisi syöttää ja nukuttaa pienikin jossain välissä.....



iltapäivä menee välipalan ja pelien ja ulkoilun merkeissä sitten onkin taas ilta ruoka jne... hoh hoh...



Sen verran voisin vielä kertoa jälkimmäisestä odotuksesta että odotin kaksosia viikolle 18. sitten tuli supistuksia ja veren vuotoa. terveyskeskuksessa jouduin odottelemaan puoli tuntia että jonkun humalaisen pää saataisiin ommeltua kasaan.



olivat muuten elämäni pisimmät minuutit. siinä sitä vaan makasin käytävällä paareilla ja välillä kävin itkua niellen vaihtamassa sidettä. sitten sain lähetteen keskus sairaalaan ja siellä saatiin toinen pysymään sisällä. kaikki menikin hyvin viikolle 24. tuli supistuksia ja uudelleen makaamaan sairaalaan. onneksi supistukset saatiin loppumaan. loppu ajan olinkin nosto kiellossa. Ei kivaa...

Kärsivällisyys palkittiin ja

terve poika syntyi yöllä 23.45. jos olisi viisitoista minuuttia odottanu ni ois syntyny laskettuna päivänä.... tai siis yönä...



eli loppu hyvin kaikki hyvin..



Nyt sai isi vanhemman pojan nukkumaan ja pienikin tuhisee, joten menen alakertaan ja laitetaan takkaan tuli ja maistetaan ehkä vähän siideriäki...

hyviä unia kaikille. toivottavasti tutustutaan vielä paremmin...

Voi Lyle, en edes tiedä mitä sanoa... Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista! Tuntuu kyllä siltä että olisit jo saanut oman osasi murheista, toivon että saat surusi itkettyä ja toivon myös että pappasi toipuu.



Meidän kuulumisia: työpäivät on menneet ihan mukavasti, on tosin aika rankkaa näin ensi alkuun. Oskari on viihtynyt mummin hoidossa hienosti niin ei ole sitten sitä tarvinnut päivän aikana murehtia. Eilen ja tänään illalla Oskari onkin ollut oikea sylivauva, on sitten tainnut kuitenkin ikävöidä vähän äitiä päivän aikana. Huomenna sitten onkin isi pojan kanssa päivän kun olen töissä. Olen siis kaupassa myyjänä joten usein menee viikonloputkin töissä. Siksi toivoisinkin että löytyisi jotain muuta... Näin pienellä paikkakunnalla vaan työpaikat on kiven alla.



Syöminen on nyt taas ruvennut sujumaan hienosti. Oskari odottaa suu ammollaan seuraavaa lusikallista ja syö sellaisia annoksia että äitiä hirvittää:) Ei vaan pysty käsittämään että mihin vatsaan ne sapuskat uppoaa:D



Mutta nukkuminen on sitten mennyt ihan metsään. Monta kertaa yössä kitistään ja vähdätään ja möykätään... Hampaita on kyllä tehty, ehkä ne yölevottomuudet siitä johtuu. Ankeaa vaan aamulla herätä töihin kun yöllä saa poukkia parin tunnin välein ylös. No ehkä ne unetkin tästä taas paranee.



MugSkabko sanoi että on tullut kovin itkuherkäksi? Itsellä vähän sama tilanne, itkettää tv-ohjelmat, kauniit runot sun muut. Enkä myöskään ollut synnytyksen jälkeen mitenkään itkuinen.



Nyt menen vähän katselemaan Suomen peliä ennen nukkumaan menoa. Lylelle haluaisin vielä sanoa, että kirjoittele toki tuntojasi tänne, jos se vaan oloasi helpottaa. Vaikken osaa sinua muuten lohduttaa, niin hyvä jos edes näin olen avuksi.



Leppoisaa viikonloppua teille kaikille!



Miiru ja Oskari (14.4)

Oon ollut nyt hetken vähän pimennossa, ei oo ehtinyt kirjottelemaan, silloin tällöin käynyt pikaisesti lueskelemassa.



Voi Lyle, toivon sinulle paljon voimia ja että saat jostain lastenhoitoapua, jos sille tuntuu.*Lämmin virtuaalihali*



Sit hippusen luonteesta, Miia on yleisiloinen, mutta jos asiat ei menekään oman pään mukaan( esim. on menossa cd-hyllylle ja kielletään) niin mahalleen heittäydytään ja huudetaan sit siinä. Ja jos ei haluta nukkumaan mennä ja äiti vaan tuttia tyrkyttää, niin tutti lentää äkkiä lattialle ja unilelu perässä. Eli temperamenttia löytyy:) välillä vähän liiaksikin asti.



Nyt on ollut tytöllä ilo ylimmillään, kun pääsee liikkeelle. Oikea ikiliikkuja asuu meilläkin. Ruuat maistuu edelleenkin ihan hyvin, juo ehkä joinakin päivinä liian vähän, mut ollaan kyllä yritetty muutaman kerran päivässä antaa semmoinen parin desin pullo, ja siitä sit itse juo. Nokkamukia ei ihan vielä oo hoksannut.



Niin ja syy tähän väsymykseen on, että liian muöhään menee illalla, oon lisäksi hidas nukahtaja, eli unen etsimiseen voi mennä tuntikin. Ja sit ne yöheräilyt, Miia saattaa olla unissaan noussut istuaan ja on sit hädissään et miten täs nyt istutaan. Sit nytkin aamulla mies jäi vielä nukkumaan ja mie nousin tytön kans ylös..niin se joka aamu(mies kun on sairaslomalla), vaikka äitiä kuinka väsyttäis:(

No, nyt pitää taas mennä..

-Milenna ja Miia 27.4-

Kiitos teille kaikilla. Halit ovat tulleet perille ja voimia olen hakenut pienistä asioista: karkkipussi, hyvä salaatti, siideri (ihan yksi vain että ei mitään surun hukuttamista), tulppaanit, latinojumppa (musiikin tahdissa kaikki unohtuu)... Ja kyllä, voimaa saa myös lapsista, vaikka ne myös voimia välillä verottavat :-) Eilen, kun tulin jumpasta, ja Pihla näki minut, niin kädet rupesivat heti " tuikkimaan" tähtösinä. Hän harjoittelee myös lentosuukkoja: ensin tehdään moiskautus huulilla ja sitten tungetaan kädet suuhun.. Toimii se niinkin!



Pappani pääsee kotiin. 90-vuotias sisukas ukko oli kieltäytynyt makaamasta paareilla ambulanssin hakiessa! Enpä usko että hän noudattaa lääkäreiden ohjeita rauhoittumisesta. Ja onkos tuo sitten paha asia, jos kuolee halkoja hakatessa tuossa iässä.. Tiedättekö, paapani edelleen nipistelee " nuorikkoaan" ja on niin rakastunut omaan mummuunsa. Itseltä välillä unohtuu tuo parisuhteen pilke silmäkulmassa.



Pihlasta vielä (niin, onhan tämä sentään vauvapalsta eikä minun psykologin palli). Kutsumme Pihlaa sisupussiksi, sillä hän tietää, mitä tahtoo ja tuo tahtonsa selkeäksiesille myös muille. Isoveli tuossa pari iltaa sitten kiusasi siskoaan, niin neiti otti ja puri veikkaa täysillä poskesta. Mustelmakin jäi! Pihla on tahtonainen, mutta siltikin hirmuisen tyytyväinen ja iloinen. Ja kauhea kiipeilijä! Pihla on myös mamman tyttö oikein viimeisen päälle. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.. Niin, ja neiti on myös hyvä nukkumaan.



Nyt takaisin rätin kulmaan. Kaikille ihanan rentouttavaa viikonloppua! Minä vien huomena kynttilän hautuumaalle, sillä ystäväni hautajaiset ovat huomenna Usa:ssa.. Olen hengessä mukana ja jätän omat hyvästini. En usko aina Jumalaan, mutta nämä rituaalit ovat itseäni varten.. on päästettävä irti.



Lyle

Jeps nyt vasta kerkesin koneelle, oltiin taas menossa koko päivä, kivaa oli.



Lylelle haluan vielä sen verran sanoa, että hyvä kun olet saanut ammennettua voimaa arjesta, ja hyvä varmasti viedä kynttilä ystävällesi. Anna surun tulla, niin se menee pois ja jättää kaikki kauniit muistot



Miiru:Jaksamista töihin



tokavauva: Tervetuloa joukkoomme, kivaa saada uusia " naamoja" tänne



Oltiin tänään keskustassa pyörimässä kaupoissa Antonin ja ystäväni kanssa, mies oli esikoisen ja ystäväni miehen kanssa elokuvissa, mentiin sitten syömään yhdessä. Esikoinen nautti kun sai olla isin kanssa. Illalla oltiin vielä äidin synttäreillä, nyt on syöty urakalla. Maaliskuussa alkaa kunnon painon vartiointi, niin varmaan ;) Löysin tosi iahanat kengät esikoiselle. Anton alkaa osoittamaan merkkejä puhumisesta, sanoi Anto, joka selvästi tarkoittaa Antonia. Aina kun sanoo Anton alkaa poju kujertamaan anto, anto... ja äiti tulee, enpä tiedä onko enemmän jokellusta vai sana, tulee sujuvasti anton perään. Jospa tuo olisi aikainen puhuja, tiedä häntä. Esikoisella on eka sana 11kk ja sitten tauko ettei mitään sanoja tullut.



Anton ymmärtää enemmän kuin olen tajunnut, sanoin tänään, että hae Anton juna, niin poju meni perään, samoin oli muita tavaroita mitä kävi hakemassa. Kun kysyy missä maito, poju ryömii luokse ja nousee seisomaan tahtoen syliin ja sylissä alkaa riuhtomaan paitaa.



Mutta näihin tunnelmiin lopetan täältä ja päästän miehen katsomaan omia juttuja. Olin muuten tosi huippu iloinen kun Suomi pääsi finaaliin =)



T:Mareila+Anton 9kk