Mies, voisitko ottaa yh-äipän ja kohdella hänen lapsia kun omia?
vai koetko että ne ei ole sun jälkeläisiä joten ei sun vastuulla?
Kommentit (33)
En todellakaan. Mulla ei ole paljoa kriteereitä naiselle, mutta yksi ehdoton on se, että ei ole lapsia
Olen kerran yrittänyt. Lapset vetosivat kaikessa, etten ole heidän isänsä ja minulla ei ole oikeutta kieltää tai sanoa mitään mihinkään. Raha kyllä kelpasi. Äitinsä ei kyennyt tai halunnut muuttaa tätä tilannetta, että olisin ollut täysivaltainen perheenjäsen, niin jätin porukan muhimaan omassa liemessään ja siellä kai he ovat keskenään vielä tänäkin päivänä, lasten panttivankeina.
Mun mies pystyi ja otti (jo 15 vuotta sitten). Eikä olla haluttu yhteisiä, meille riittää tämä mun. Varmaan on myöskin siksi helpompaa, että tässä ei ole enää sitten muita osapuolia, kun lapseni on puoliorpo. Tuolla juuri parhaillaan tekevät pihahommia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies pystyi ja otti (jo 15 vuotta sitten). Eikä olla haluttu yhteisiä, meille riittää tämä mun. Varmaan on myöskin siksi helpompaa, että tässä ei ole enää sitten muita osapuolia, kun lapseni on puoliorpo. Tuolla juuri parhaillaan tekevät pihahommia yhdessä.
Itseasiassa tuolla olisi minunkin kannalta vaikutusta. Puoliorvon voisin tavallaan hyväksyä omaksi pojaksi kun ei olisi sitä "oikeaa isää" siellä taustalla häärimässä missään muodossa.
Onneksi löysin kultakimpaleeni joka otti tyttäreni omakseen. Tyttöni kutsunut häntä isäkseen alusta asti ja mieheni esittelee hänet tyttärenään, vaikka muitakin tyttäriä hänellä on. Lapset pitävät toisiaan sisaruksina. Joskus käy onni että löytää hyvän kumppanin.
Varmaan jos miehellä on myös omia lapsia, niin helpompi hyväksyä, jos taas ei ole omia, ei varmaan hyväksy muidenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran yrittänyt. Lapset vetosivat kaikessa, etten ole heidän isänsä ja minulla ei ole oikeutta kieltää tai sanoa mitään mihinkään. Raha kyllä kelpasi.
Olisit pitänyt kuria niille tai vähintään jättänyt ne rahat antamatta.
Mun kohalla kysymys kuuluu, että yh, haluatko jonkun miehen nurkkiisi. Ja vastaus on että ei, tämmöset ressukat (kun viestijä 2) ehkä pitää mua arvottomana, mutta todellisuudessa oon ihan vitun kuuma mimmi enkä halua tommosia urpoja "tuekseni" kun yksinkin pärjään. Viimeks just eilen jouduin kieltäytymään kunniasta että ryhtyisin salasuhteeseen. Kaikkea noi siat kans luulee ittestään. Huoh ja yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran yrittänyt. Lapset vetosivat kaikessa, etten ole heidän isänsä ja minulla ei ole oikeutta kieltää tai sanoa mitään mihinkään. Raha kyllä kelpasi.
Olisit pitänyt kuria niille tai vähintään jättänyt ne rahat antamatta.
Kerrotko tarkemmin, miten kuria pidetään?
Ei ole kovin järkevää kasvattaa lasta kuin omaansa, kun nainen saattaa milloin hyvänsä häipyä lapsen kanssa, eikä "isällä" ole siihen mitään sanottavaa. Todella epäedullinen asetelma miehen kannalta.
Jos sillä ei olisi biologista isää missään lähistöllä, mieluista n kuollu tai ei mitään tietoa siitä. Muuten ei onnistu.
No ensin ajattelen että vähintään 50% lasten lähdemateriaalia on jotain vikaa, kusipää ukko kuka lähtee, wt yh mamma.
mikäli asiat ei näin ole ja lasten oma isä ei hääri taustalla kuten viestissä kolme ja muksu on alle 4-5 v niin ehkä.
Isä voisi olla todella älykäs auto-onnettomuudessa kuollut vaikka, niin että lähtökohtaisesti kakarat on minua parempia niin tällöin voisin tehdä parhaani että hänestä kasvaa hyvä ihminen ja rakastaa häntä.
omiakin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran yrittänyt. Lapset vetosivat kaikessa, etten ole heidän isänsä ja minulla ei ole oikeutta kieltää tai sanoa mitään mihinkään. Raha kyllä kelpasi.
Olisit pitänyt kuria niille tai vähintään jättänyt ne rahat antamatta.
Kerrotko tarkemmin, miten kuria pidetään?
Remmillä? Tosin se on kielletty nykyään, kun lapsia ei haluta alistaa.
Mä löysin rinnalleni jo 20v sitten ihanan (nuoremman) miehen jolle kelpasi koko paketti. Itseasiassa olin ja olen hänen suuri rakkautensa ja intohimon kohde joten ei paljoa tarvinnut edes miettiä. Ja aina on kohdellut valmiita lapsia kuin omiaan, esim CVssä on aina lukenut kaikki lapset.
Meillä oli tietty helppoa kun bioisä ei ollut kovin kiinnostunut lapsista enää eron jälkeen ja saimme elää omaa elämäämme rauhassa.
voiko toisen lapsia edes kohdella kuin omia lapsia? onko se edes mahdollista
Oma isäni otti. Ei siis ole biologinen isäni (jota näen kerran vuodessa tai kahdessa). Isäni on kuitenkin ollut elämässäni niin kauan kuin muistan eikä ole tehnyt eroa minun ja nuorempien sisarusteni välillä. Isä on maailman paras isä ja minulle se ainoa. Olen onnekas.
Meillä mies on ottanut "omakseen". Yhteisiä lapsiakin on eikä ketään kohdella eriarvoisesti.
Minun esikoisen isä oli enempi tai vähempi lapsen elämässä, mutta ei kuitenkaan hoitanut isän tehtäviä. Esikoinen on jo täysi-ikäinen ja tapaa omaa isäänsä aina silloin tällöin mutta apua pyytää mieheltä joka on ollut hänen päivittäisessä elämässään jo yli 15v eli mieheltäni. Ja tietysti mies auttaa IHAN omasta halustaan...
Joten kyllä niitä hyviä miehiä löytyy...
Otsikkoon vastaus EN ja tekstiin KYLLÄ lopputulos on että en ota yh.ta
Miehet eivät pääsääntöisesti pidä lapsista. Paitsi omista lapsista. Eli tuskin voisin kohdella kuin omia. Voisin sietää kyllä.