Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka olette olleet hirveän tiiviisti lapsenne kanssa esim. harrastuksen takia, miltä tuntuu, kun lapsi muuttaa pois?
28.03.2016 |
Tää tuli mieleen, kun yksi ystäväni pohti, miltä mahtaa tuntua sitten, kun hänen tyttärensä muuttaa pysyvästi kotoa. Äiti ja tytär ovat todella paljon yhdessä tyttären harrastuksen tiimoilta, joten elämä muuttuu radikaalisti siinä vaiheessa, kun tytär lähtee. Kertokaa tällaisen kokeneet, millainen elämänmuutos oli!
Kommentit (8)
En anna muuttaa kotoa. Olen tehnyt selväksi, että on hyvin mahdollista opiskella vaikka toisella paikkakunnalla ilman että kotoa tarvitsee pois muuttaa. Toki matkoihin kuluu jonkin verran päivässä aikaa, kun kotoaan bussilla kulkee, mutta se ei loppupeleissä ole mitään, saa asua ilmaiseksi kotona eikä tarvitse huolehtia ruokaostoksista tai vuokrista. Lisäksi pystyn valvomaan tytön opiskeluiden sujuvuutta, kun hän on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En anna muuttaa kotoa. Olen tehnyt selväksi, että on hyvin mahdollista opiskella vaikka toisella paikkakunnalla ilman että kotoa tarvitsee pois muuttaa. Toki matkoihin kuluu jonkin verran päivässä aikaa, kun kotoaan bussilla kulkee, mutta se ei loppupeleissä ole mitään, saa asua ilmaiseksi kotona eikä tarvitse huolehtia ruokaostoksista tai vuokrista. Lisäksi pystyn valvomaan tytön opiskeluiden sujuvuutta, kun hän on kotona.
Toivottavasti et ole tosissasi...
Ap
Tuttavissa on kaksi tällaista perhettä, tai pitäisi sanoa oli. Molemmissa vanhemmat erosivat nuorimmaisen muutettua kotoa, tyhjä pesä oli kai liikaa. Toisen perheen rouva myönsi erilleen kasvamisen, lapset lähtivät ja kotona olikin kuulemma aivan vieras mies :O
Kaikki kolme lasta lähti aikanaan, kaikkien harrastuksissa oltiin aktiivisesti mukana. Ensimmäinen oli pahin. Keskimmäinen oli ennen muuttoaan vaihto-oppilaana, joten poissaoloon oli jo tottunut. Nuorimmaisen lähdön jälkeen oli ihan liian tyhjä ja hiljainen talo. Joskus se napanuora on katkaistava, lapsilla on oma elämänsä elettävänään. Neuvon tai kerron mielipiteeni jos sitä kysytään, muuten saavat tehdä ratkaisunsa ja päätöksensä itse.
Alettiin miehen kanssa matkustella ja harrastaa sekä yhdessä että erikseen, avioliittoon ei lasten lähtö ole vaikuttanut. Me ollaan kyllä aina otettu aikaa myös kahdestaan oloon eikä eletty vain lapsille tai lasten kautta.
Kaikki lapset asuu 15km säteellä, joten käyvät usein ja päivittäin pidetään jollain tavalla yhteyttä
Kiitos vitonen kokemuksen jakamisesta! Kertokaa muutkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnolliselta tuntuu. Niinhän sen kuuluukin mennä, että lapset lentävät pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Luonnolliselta tuntuu. Niinhän sen kuuluukin mennä, että lapset lentävät pesästä.
Mä ajan tässä takaa sitä, että jos omakin elämä on varsin tiiviisti sen lapsen harrastuksen ympärillä (kuten tämän mun ystävän kohdalla, kyseessä hevosharrastus), muutos on varsin radikaali, kun ajankäyttö muuttuu täysin. Totta kai se tuntuu luonnolliselta, mutta varmasti muitakin tunteita ja ajatuksia herää, jos suurin osa omasta vapaa-ajasta on mennyt lapsen harrastuksen kanssa.
Ap
up