kannattaako tunnustaa jos pettää?

kun sellainen pääsi 4v sitten tapahtumaan. Vaikka silloin asuttiin asumuserossa, mutta jotenkin se vain alko heti omaatuntoa kolkuttamaan. Ja onneksi tein sen. meidän avioliitto ainakin parani totaalisesti sen asumuseron jälkeen ja nykyisin ollaan todella onnellinen perhe. Neuvoisin tunnustamaan, koska asia jää kuitenkin kaivertamaan.

Mitä sitä toisenkin elämää ja luottamusta alkaa tuhoamaan. Minä olen päättänyt itse kantaa omat syntini ja elää niiden kanssa. Uskon, että kertomalla tuhoan jotain toisessa niin perusteellisesti, että hyötyä ei ole.



Kertominen ei tee omaa tekoa hyväksyttävämmäksi.



Ja aika parantaa haavoja myös omassa itsessämme. Anna ajan kulua, äläkä tee hätiköityjä ratkaisuja.



Pettäminen ei kannata, se on selvää. Mutta olemme kuitenkin niin inhimillisiä...

Äläkä tee enää samaa mokaa!

osapuolelta. Jos on epäilys, että asia saattaa tulla ilmi, niin kerro itse. Jos ei, niin kärsi keskenäsi.

Tieto pettämisestä tuhosi itsetuntoni ja elämänhaluni. En enää kunnioita enkä rakasta miestäni, tunnen syvää vihaa häntä kohtaan.

Älä kerro, sysäät taakkasi toisen päälle!

Up

:(