>>>SUURPERHEkuumeilijat<<<vko8
Kommentit (47)
Ihanan positiivinen olet,Kuramyyrä,kuitenkin!!!!!
Lähdössä taas,hiihtolomaviikko tuo elämään toisenlaista säpinää.Kun kerkeän piipahdan uudelleen,jos kerkeen=)
L+5
Mä tiesin, että tähän täytyy taas tottua.
Mutta sen mä huomasin tämän ruhtinaallisen kahden kierron kokemuksella, että tjot meininki ei mulle sovi. Mieluummin sitä pettyy niin, että on tosiaan tehnyt " kaikkensa" projektin eteen. Tämä kierto menee ohi sen reissun takia, mutta seuraavassa otan sitten käyttöön ovistikut. En ole niitä koskaan kokeillut, joten tuleepa sekin juttu koettua.
Meillä on hiitoloma vasta ensi viikolla. Viisi vanhinta lähtee jokuseksi päiväksi mummulaan joten nuoremmille pitäisi kehitellä jotain toimintaa korvaukseksi. Toiveena oli saada lisää piirustuspaperia ja uudet kynät. Ja toiveruokalista oli tyyliin äidin tekemiä lihapullia jne. Voi kun nuo toiveet pysyisivät isompinakin noin vaatimattomina. Jonnekin mekin menemme käymään, kun kerrankin koko joukkue mahtuu yhteen autoon.
Jokin keveä kevätflunssakin taas pyörii,valuttaen lasten nokkia.Ja minä kun luulin että on tämän talven taudit sairastettu...
nyt on olo että jospa sittenkin aloitusta siirtäisimme(hei älkää menettäkö hermojanne kun en osaa päättää!!!)En taida jaksaa vielä.
Huomenna taas varmaan eri mieltä!
Se on ihanaa kun joku/jotkut mainitsivat että saa paljon sukulaisilta vaatteita lapsille.Mä saan pojille siskoltani mutta tytöille joudun ostamaan kaiken.ennen mielin ostaa pikkuputiikeista vaatteet(sillo ku oli vaan 3 tyttöä)mutta nyt ei rahat enää siihen luxukseen riitä,täällä suomessa kun on niin kallista.Aina ulkomaan reissuilta ahnehdin tyttöjen vaatteita kun esm espanjassa kaikki halpis vaatteetkin ovat kauniita!!!Onneksi niin!
Mutta nyt on mentävä,L+5
En enää muista olenko " esitellyt" perheeni kuinka kauan sitten, mutta kertaan tässä hätäseen ;-) Itselläni siis kuusi lasta, p91, p93, p95 ja t98 syntyivät ensimmäisestä avioliitostani, " vitoseni" p03, olen saanut miehen kanssa, joka halusi vain isäksi ( ja itsekin halusin välttämättä vauvan " ilman mukana roikkuvaa miestä" ;-)) " kutoseni" t05 on ensimmäinen yhteinen toisen aviomieheni kanssa =) Näiden biolasteni lisäksi perheessämme asuu mieheni kaksi lasta p90 ja t91 hänen ensimmäisestä avioliitostaan, joten meidän suuruusperheessä asustaa vakituiseen kahdeksan lasta.
Oma esikoiseni on koulussa nero noin 9 ja puolen keskiarvollaan, keskimmäistä isoista pojistani ei taas voisi koulunkäynti vähempää kiinnostaa... onnekseen hän on erittäin lahjakas jalkkiksessa sekä salibandyssä, joten tuleva ammatti voisi löytyä ilman kirjojen pänttäämistä. Nelosluokkalaiseni taas pärjää kympin arvoisesti matikassa sekä englannissa, vaikka aikoinaan (hänen ollessa 5-vuotias) psykologit olivat sitämieltä, että noin dysfaattinen poika ei koskaan tulisi pärjäämään " tavallisessa" peruskoulussa... hohhoijaa, onneksi pidin pintani, enkä laittanut poikaani apukouluun =)
Vanhempi tyttäreni aloitti koulunsa viime syksynä ja täysiä pisteitä hänkin on pikku kokeistaan kotiin tuonut. Muistan kuinka aikoinani omat vanhemmat jaksoivat aina huutaa läksyistä ja jo silloin vannoin, että omien lasteni kohdalla en sorru samaan ja hyvin on lasteni oma huolehtiminen läksyjen teoista onnistunut =)
ON... nyt kp 31/26-36 ja vahvasti tuntuma, että tärppiä ei olisi tapahtunut, joten piinailu jatkuu täälläkin =(
Pienet nukkuu ja vaari haki isommat luistelemaan..!!
Hetki aikaa kirjailla kuulumisia, vaikka ei mitään erikoista kerrottavaa olekaan. Aurinkoisia hiihtolomapäiviä teille joilla jo on-meillä ensi viikko!
Oma kuumeilu sai hieman malttia kun on ollut aika pyöritystä alkuviikko; lapset kinastelevat ja ovat toistensa kimpussa, pitäisi saada työt tehtyä, ruuat laitettua yms.. ajattelin vaihteeksi että millä lihaksilla enää vauvan jaksaisin hoitaa! Eli nyt taas tuntuu ettei missään nimessä enää vauvoja-olen päättäväinen ja tyydyn ihastelemaan toisten masuja ja vauvoja!
Mutta ans kattoo-kun menee muutama päivä niin kuume taas saa otteen ainakin pikkuvarpaasta..
Aamu toi tullessaan sen minkä oireiden perusteella jo arvasinkin, eli kuukautiset ovat alkamassa. Ja seuraavassa kierrossa isäntä lähtee reissuun pahimpaan mahdolliseen aikaan, joten tässä tulee nyt sitten piinailutauko.
Tämän talven isoimpia ilonaiheita koulunkäynnin saralla on meillä kolmannen lapsen kuntoutuminen (kehitysviivästymä) niin paljon, että hän jatkannee ihan tavallisessa ammattikoulussa. Hän on aina ollut todella innokas koululainen, eikä murrosikäkään ole vienyt innostusta.
Eniten me tapellaan kouluasioista kutosluokkalaisen pojan kanssa. Hän on aina pärjännyt koulussa todella hyvin; tekemättä juuri mitään. Ja nyt kutosluokalla olisi jo ihan pakko lukeakin pärjätäkseen ja se ottaa nuoren miehen voimille. Mutta niin se oli aikanaan esikoisellakin, ja yläasteella hän sitten innostui koulusta uudestaan.
Aamuhommat odottaa.