Lue keskustelun säännöt.
Etä-äitejä paikalla?
27.03.2016 |
Muutin vuoden alusta asumaan yksin, kotiin jäivät mies ja 3-vuotias lapsi. Ratkaisuun päädyttiin siksi, että olen mieelnterveysongelmainen (tämän vuoksi eläkkeellä nyt), ja koin kohtuutonta stressiä ihan arkisistakin asioista. Nyt kun olen ollut itsekseni, hävettää myöntää, mutta voin paljon paremmin. Lasta ja miestä tapaan lähes päivittäin parin tunnin ajan, asumme lähellä toisiamme.
Stressaan kuitenkin nyt siitä, miltä tämä kuvio vaikuttaa lapsen silmin, ja olenko läsnä arjessa tarpeeksi. Lapsi on päiväkodissa eikä ole hoitajien mukaan ainakaan vielä oireillut mitenkään, puhuu kyllä siitä että "äiti on toisessa kodissa". Mieheni kanssa meillä on jopa paremmat välit nyt kuin aiemmin, koska en ole koko ajan ahdistumassa kaikesta normaaliin arkeen liittyvästä. Vietämme hänen kanssa aikaa kahdestaan välillä kun lapsi menee mummolaan (noin kerran tai kahdesti kuussa), ja lisäksi juttelemme tekstareiden, chatin ym. välityksellä pitkin päivää.
Olisi kiva kuulla, miten teillä muilla äideillä toimii tämä kuvio ja tietty muutakin saa kirjoittaa.
Kommentit (2)
Älä stressaa, toimit aivan oikein!
Isä on vanhempi siinä missä äitikin. Äiti-myytti elää yhä vahvassa, mutta totuus on se, että isä voi olla aiva yhtä hyvä lähivanhempi kuin äitinin. Joskus jopa parempi.
Hyvä että näette usein, ja superhyvä, että välit lapsen isän kanssa ovat noinkin hyvät! Kyllä teidän lapsi pärjää! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meitä muitakin. Siinähän se isä on vanhempi missä äitikin. Pääasia on että, lapsi on sen vakaamman vanhemman kanssa. Mikäs tuossa.
Näitä äitejä riittää tarpeeksi jotka ajattelee vain omaa haluansa, sitä että minä haluan lapsen kanssa jäädä asumaan, kuhan toinen ei vaan saa, eivätkä pysty myöntämään että isä saattaisi olla parempi vaihtoehto. Ihania äitejä ne.