TE, jotka syötte elääksenne,

Vierailija kirjoitti:

Pidän ruokaa polttoaineena. Jos ei ole nälkä, ei tarvitse tankata. Kannattaa myös pitää kiinni ruoka-ajoista, eikä napostella mitään niitten välissä. Itse syön pienen aamupalan, lounaan, pienen välipalan ja päivällisen, enkä ollenkaan muuta. Jos on aivan mahdoton tarve napostella tai syödä jotain, kannattaa korvata ns. turha ruoka jollakin nestemmäisellä, kuten vedellä tai sokerittomalla mehulla.

Ruoan sisältöön kannattaa myös kiinnittää huomiota. Itse esimerkiksi lopetin lakritsan syömisen huomattuani, kuinka monta kaloria yksi pussi sisältää. Kannattaa myös vaihtaa rasvattomiin ja sokerittomiin vaihtoehtoihin jotka ovat yleensä terveellisempiäkin. 

Liikunnan lisäämisellä on myös merkitystä. Kun kuluttaa paljon, voi myös syödä enemmän. 

liikunnan lisäys on tärkeää myös sen vapauttamien mielihyvä hormoonien takia, varmaan vaikea uskoa mutta kunnon lenkki saa aikaan paremman olon kuin huumeet tai seksi, voin elää ilman kahta jälkeistä mutta liikkumaan pitää päästä.

jos en käy lenkillä tekee mieli suklaata ja päihteitä ja napsin vähän vanukasta ja pitsaa ja olutta, ehkä jopa huumeita tullen niistä riippuvaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

saat mielihyvää ruuasta.

toiset kaivaa sitä päihteistä, toiset somehuomiosta ja toiset seksistä, kaikki me ollaan "koukussa" johonkin.

se kuinka paljo tarvitset stimulaatiota vaihtelee, toiset narkkaa itsensä paskaksi, syö 10 000 kaloria ja oksentaa, on työnarkomaaneja, juoksee 100km viikossa, on nymfomaaneja.

itse vedän kerran viikkoon 20km lenkin, saan siitä samat olot kuin kokaiinista, kokaiinia vedän myös 2-4 krttaa kuukaudessa, käyn stadin parhaissa ravintoloissa koska täydellisestä annoksesta meinaa tulla itku, se makujen sinfonia on orgastinen, teen myös pari kertaa viikossa 14h työpäiviä ja tuloslistoilla ykkösenä komeilu on aivan huumaava tunne.

voi vittu sillon kun tykität hyvät tulikset duunista, lähdet töiden jälkeen yli 10km lenkille ja siitä vetämään pää täyteen viinaa ja huumeita ja nussit tunnet todella olevasi elossa, ei tarvitse suklaa levyä sohvalla haikeassa olossa! :)

seitsämän läskiä tai päihdevammaista alapeukuttanut. :D

Karppaaminen auttoi ruokariippuvaisuuteen. Nautin edelleeen ruuasta, mutta koska saan siitä tarvitsemani ravinteet (rasvasta, luuliemestä, puhtaista raaka-aineista, herkullisuudesta), "mättö" ja ylensyöminen on jäänyt historiaan. Juu laihtuminen tuli sivutuotteena, pääasiana on terveysvaikutukset.

Joskus edelleen, etenkin stressitilanteissa, haaveilen jostain herkullisesta pastasta (carbonara, bolognese, tonnikalapasta, kanapasta...) jota mielikuvissani oikein mässäillen vedän niin paljon kuin maha vetää ja sielu sietää. Mutta kyllä, siinä missä alkoholistilla on riippuvuus viinaan, mulla se on ruokaan. Ruokariippuvuus on siitä hankala, kun ilmanruokaa on hankala elää, viina taas ei ole välttämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10, ymmärrätkö että alkoholisti pysyy kunnossa vain pysymällä erossa viinasta, mutta ruokariippuvainen ei voi lopettaa syömistä?

Totta, mutta miten tuo liittyy viitattuun kommenttiin? "Tehdä jotain" ei tarkoita että pitää lopettaa syöminen.

Mistä johtuu, että yksikään ammatti-ihminenkään ei ehdota alkoholismista parantumiseen kohtuukäytön opettelua, vaan neuvo on aina lopettaa alkoholijuomien juominen kokonaan? Sama muissa päihteissä. Sulla ei varmaan ole pienintäkään hajua mistä tämä johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Ruokariippuvainen pahassa vaiheessa syö niin kauan kuin kaapeissa on syötävää, samoin tekee alkoholisti, juo kaikki viinat mitä saa käsiinsä.

Viinaa voi olla ostamatta, mutta ruokaa ei. Etenkin, jos on perheellinen. Kun syötävää on koko ajan saatavilla, niin aika vaikea olla syömättä.

Ei alkoholistikaan vain päätä, että kaapit on täynnä alkoholia, mutta en juo enää. Ei se onnistuisi.

Ainakin tilanteeseen voi vaikuttaa ostamalla terveellistä ruokaa. Kaapit täyteen kasviksia ja muuta terveellistä syötävää. Keksit, limsat, sipsit ja karkit roskiin.

Enpä edes ajattele syönkö elääkseni vai päinvastoin. Saan ruuasta aina suunnatonta mielihyvää mutta kohtuudella.

Meillä ruoka on aina itsetehtyä, laadukasta ja erinomaisen makuista. Se on suuri nautinto mutta meidän ei tarvitse koskaan vetää övereitä ja itseä ähkyyn. Laatu ennen määrää. Toisaalta en voisi kuvitellakaan ruokailua pelkäksi tankkaamiseksi.

Eilen syötiin mm isolla porukalla 77 bliniä, siian- ja mateenmätiä ja lohilisuketta, jälkiruuaksi lakritsi-sitruunakakkua:D

Vierailija kirjoitti:

Enpä edes ajattele syönkö elääkseni vai päinvastoin. Saan ruuasta aina suunnatonta mielihyvää mutta kohtuudella.

Meillä ruoka on aina itsetehtyä, laadukasta ja erinomaisen makuista. Se on suuri nautinto mutta meidän ei tarvitse koskaan vetää övereitä ja itseä ähkyyn. Laatu ennen määrää. Toisaalta en voisi kuvitellakaan ruokailua pelkäksi tankkaamiseksi.

Eilen syötiin mm isolla porukalla 77 bliniä, siian- ja mateenmätiä ja lohilisuketta, jälkiruuaksi lakritsi-sitruunakakkua:D

Paino sanalla laadukasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saat mielihyvää ruuasta.

toiset kaivaa sitä päihteistä, toiset somehuomiosta ja toiset seksistä, kaikki me ollaan "koukussa" johonkin.

se kuinka paljo tarvitset stimulaatiota vaihtelee, toiset narkkaa itsensä paskaksi, syö 10 000 kaloria ja oksentaa, on työnarkomaaneja, juoksee 100km viikossa, on nymfomaaneja.

itse vedän kerran viikkoon 20km lenkin, saan siitä samat olot kuin kokaiinista, kokaiinia vedän myös 2-4 krttaa kuukaudessa, käyn stadin parhaissa ravintoloissa koska täydellisestä annoksesta meinaa tulla itku, se makujen sinfonia on orgastinen, teen myös pari kertaa viikossa 14h työpäiviä ja tuloslistoilla ykkösenä komeilu on aivan huumaava tunne.

voi vittu sillon kun tykität hyvät tulikset duunista, lähdet töiden jälkeen yli 10km lenkille ja siitä vetämään pää täyteen viinaa ja huumeita ja nussit tunnet todella olevasi elossa, ei tarvitse suklaa levyä sohvalla haikeassa olossa! :)

seitsämän läskiä tai päihdevammaista alapeukuttanut. :D

Tai sitten seitsemän sellaista ihmistä, jotka ymmärsivät, että aloittajan halu on päästä eroon riippuvuudesta, ei korvata sitä liudalla muita riippuvuuksia. Sinunkin tekstisi olisi paljon parempi aloittajan tarkoitusperiin, jos olisit antanut edes yhden neuvon, kuinka sinä olet päässyt irti työ- alkoholi- ja huumeriippuvuudestasi. Mutta et taida edes pyrkiä niistä eroon?

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Syön ikäänkuin "kone". Aina suunnilleen samoihin aikoihin. Aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Väleissä ei mitään. Joka aterialla proteiinia, se pitää sekä nälän että sokerinhimon pois.

Missä välissä ehtisitkään syömään noiden lisäksi? Jatkuvaa puputusta koko päivän :)

Olin aiemmin ruokariippuvainen, mutta en ole ollut enää vuosiin. Tärkeintä muutoksessa on pitää huolta siitä, että syöminen ei ole enää nautinto. Pitää unohtaa kokonaan käsite ruoka ja korvata se käsitteellä ravinto. Ravinto on se, mitä elimistö tarvitsee. Ruoka taas on se, johon liittyy maku, haju, ulkonäkö jne. Ja usein myös sosiaalinen kanssakäyminen. Kun korvaa herkullisen aamiaisen vaikkapa pirtelöllä, jossa on gogimarjoja, parsakaalia, kananmunaa, soijajugurttia ja pähkinöitä, maku on kamala, mutta on hyvää ravintoa. Sen kietaisee naamaansa kuin pahanmakuisen lääkkeen ja sen jälkeen voi jatkaa päivän muita puuhia.

Vierailija kirjoitti:

Pidän ruokaa polttoaineena. Jos ei ole nälkä, ei tarvitse tankata. Kannattaa myös pitää kiinni ruoka-ajoista, eikä napostella mitään niitten välissä. Itse syön pienen aamupalan, lounaan, pienen välipalan ja päivällisen, enkä ollenkaan muuta. Jos on aivan mahdoton tarve napostella tai syödä jotain, kannattaa korvata ns. turha ruoka jollakin nestemmäisellä, kuten vedellä tai sokerittomalla mehulla.

Ruoan sisältöön kannattaa myös kiinnittää huomiota. Itse esimerkiksi lopetin lakritsan syömisen huomattuani, kuinka monta kaloria yksi pussi sisältää. Kannattaa myös vaihtaa rasvattomiin ja sokerittomiin vaihtoehtoihin jotka ovat yleensä terveellisempiäkin. 

Liikunnan lisäämisellä on myös merkitystä. Kun kuluttaa paljon, voi myös syödä enemmän. 

Rasvatonta ei todellakaan kannata syödä.

Oikeastaan toi oli hyvin sanottu, minä ainakin syön vain ja ainoastaan elääkseni. Eli syön kun tulee nälkä, ei mulla ole koskaan ollut sellaisia mielitekoja, että pitäisi olla ruokailun väleissä puputtamassa jotain herkkuja. Kahvin kanssakaan ei maistu oikein koskaan mitkään herkut. Eli ilmeisesti pysyn hoikkana siksi, että minulle ei oikein maistu mikään makea. 

Aamulla syön yleensä jonkun leivän, vähän leikkelettä päälle ja kahvia. Vettä menee herätessä usein 1-2 lasia.

Lounas 11-12, normaalia työpaikan ruokalasta saatava annos lisukkeineen, eli ruoka on joka päivä eri.

Päivällinen 17-18 kotona mitä milloinkin, kotiruokaa. Joskus pizzaa tai hampurilaiset. Tämän jälkeen syön hyvin harvoin.

Uskoisin että tämä on aika tärkeä, että pienennetään sitä syömistä iltaa kohti, silloinhan elimistö alkaa polttamaan aina vaan hitaammin niitä kaloreita pois, eli kroppa alkaa menemään ns. lepotilaan ja nukkuessahan kroppa ei polta juuri mitään.

Mutta onhan se niinkin, jotkut saa syödä ihan mitä vaan, koska vaan ja kuinka paljon vaan, eivätkä lihoa koskaan. Toinen lihoo pari kiloa kävellessään pelkästään konditorian ohi. M50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10, ymmärrätkö että alkoholisti pysyy kunnossa vain pysymällä erossa viinasta, mutta ruokariippuvainen ei voi lopettaa syömistä?

Totta, mutta miten tuo liittyy viitattuun kommenttiin? "Tehdä jotain" ei tarkoita että pitää lopettaa syöminen.

Mistä johtuu, että yksikään ammatti-ihminenkään ei ehdota alkoholismista parantumiseen kohtuukäytön opettelua, vaan neuvo on aina lopettaa alkoholijuomien juominen kokonaan? Sama muissa päihteissä. Sulla ei varmaan ole pienintäkään hajua mistä tämä johtuu?

Ruokariippuvaisen on tehtävä valintoja syömisten suhteen, ei lopettaa syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Olin aiemmin ruokariippuvainen, mutta en ole ollut enää vuosiin. Tärkeintä muutoksessa on pitää huolta siitä, että syöminen ei ole enää nautinto. Pitää unohtaa kokonaan käsite ruoka ja korvata se käsitteellä ravinto. Ravinto on se, mitä elimistö tarvitsee. Ruoka taas on se, johon liittyy maku, haju, ulkonäkö jne. Ja usein myös sosiaalinen kanssakäyminen. Kun korvaa herkullisen aamiaisen vaikkapa pirtelöllä, jossa on gogimarjoja, parsakaalia, kananmunaa, soijajugurttia ja pähkinöitä, maku on kamala, mutta on hyvää ravintoa. Sen kietaisee naamaansa kuin pahanmakuisen lääkkeen ja sen jälkeen voi jatkaa päivän muita puuhia.

Hyi kauhia, jos ruoka on vaan polttoainetta! Kyllä hyvä ruoka voi ja saa olla nautinto, mutta ei ahmittavissa määrin. Itsellä juuri se ongelma, että haluttaisi santsata hyvää ruokaa mutta olen kieltänyt sen itseltäni. Ylipainoa on reilusti. En ahmi sairaasti enkä oksenna mutta ykdinkertaisesti terveellisenkin ruuan liiallinen syöminen lihottaa. Annoskokoja pitää siis pienentää minun tapauksessani.

Karppaaminen auttoi mullakin. Ruoka ei pyöri koko ajan mielessä, kun tietää, että sitä tarvitsee syödä vain kaksi kertaa päivässä. Ennen piti aina olla eväät matkassa, minne hyvänsä menikin, jos vaikka sattuis kuolemaan muuten nälkään.

Nyt syön joskus aamupäivällä ja toisen kerran joskus illalla. Välissä vain vettä, kahvia tai teetä. Ihana tunne kun ei koko ajan tarvitse miettiä ruokaa! Paljon enemmän aikaa tehdä muita asioita eikä kaupassakaan tarvitse käydä enää kuin kerran tai kaksi viikossa.

Minulla auttoi mm. se, että hyväksyin, ettei minusta koskaan tule urheilullista ja langanlaihaa, kuten esim. yksi hyvistä ystävistäni. Hän on niitä ihmisiä, jotka selittävät "herkuttelevansa" kun syövät kaksi karkkia. Minunlaiset taas syövät sen pussillisen helposti. Ja se on ihan ok. Ei tietenkään joka päivä eikä edes viikko mätetä pussillista karkkia. (Enkä nykyään edes vedä pussillista karkkia kerralla, mutta tämä on vuosien työn tulosta.)

Jos yrittäisin elää ilman herkkuja, olisi tuloksena muutama päivä kärvistelyä, ja sen jälkeen hillitön mässääminen. Siitä sitten itseinho, jonka tuloksena lisämässytystä "kun olen nyt kuitenkin pilannut elämäni, ja maanantainahan sitäpaitsi aloitan OIKEASTI uudet elämäntavat" jne. Kun en kiellä itseltäni herkkuja, en himoitsekaan niitä niin paljon. Voin ostaa niitä kohtuudella, koska ei tarvitse pelätä etten ehkä enää ikinä voi syödä mitään hyvää. Tiedän että kaupasta saa ensi viikollakin suklaata, joten joka kauppareissulla ei tarvitse ostaa sitä.

Toinen asia oli se, että opettelin itselleni sopivan ruokailurytmin. Aamupala ehdottomasti joka aamu. En ole ikinä nälkäinen aamulla, mutta olen totuttautunut syömään aamulla. Näin oleen lounasaikaan ei ole yleensä kiljuva nälkä. Samoin iltapäivällä kahvin kanssa syön jotain. Jotkut ehkä pärjäävät ilman aamupaloja ja välipalaa, minä en pärjää. Illalla syön päivän isoimman aterian.

Älä yritä kuluttaa herkkuja liikkumalla. Se on mahdotonta. Liikunta kuluttaa yllättävän vähän kaloreita. Sitä tulisi harrastaa lähinnä sen takia että se tekee keholle hyvää, saat raitista ilmaa, teet muutakin kuin istut kotona yms. Lihaksia pitää harjoituttaa että ne jaksavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä edes ajattele syönkö elääkseni vai päinvastoin. Saan ruuasta aina suunnatonta mielihyvää mutta kohtuudella.

Meillä ruoka on aina itsetehtyä, laadukasta ja erinomaisen makuista. Se on suuri nautinto mutta meidän ei tarvitse koskaan vetää övereitä ja itseä ähkyyn. Laatu ennen määrää. Toisaalta en voisi kuvitellakaan ruokailua pelkäksi tankkaamiseksi.

Eilen syötiin mm isolla porukalla 77 bliniä, siian- ja mateenmätiä ja lohilisuketta, jälkiruuaksi lakritsi-sitruunakakkua:D

Paino sanalla laadukasta.

Kiva että huomasit. Niin meistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

saat mielihyvää ruuasta.

toiset kaivaa sitä päihteistä, toiset somehuomiosta ja toiset seksistä, kaikki me ollaan "koukussa" johonkin.

se kuinka paljo tarvitset stimulaatiota vaihtelee, toiset narkkaa itsensä paskaksi, syö 10 000 kaloria ja oksentaa, on työnarkomaaneja, juoksee 100km viikossa, on nymfomaaneja.

itse vedän kerran viikkoon 20km lenkin, saan siitä samat olot kuin kokaiinista, kokaiinia vedän myös 2-4 krttaa kuukaudessa, käyn stadin parhaissa ravintoloissa koska täydellisestä annoksesta meinaa tulla itku, se makujen sinfonia on orgastinen, teen myös pari kertaa viikossa 14h työpäiviä ja tuloslistoilla ykkösenä komeilu on aivan huumaava tunne.

voi vittu sillon kun tykität hyvät tulikset duunista, lähdet töiden jälkeen yli 10km lenkille ja siitä vetämään pää täyteen viinaa ja huumeita ja nussit tunnet todella olevasi elossa, ei tarvitse suklaa levyä sohvalla haikeassa olossa! :)

seitsämän läskiä tai päihdevammaista alapeukuttanut. :D

Tai sitten seitsemän sellaista ihmistä, jotka ymmärsivät, että aloittajan halu on päästä eroon riippuvuudesta, ei korvata sitä liudalla muita riippuvuuksia. Sinunkin tekstisi olisi paljon parempi aloittajan tarkoitusperiin, jos olisit antanut edes yhden neuvon, kuinka sinä olet päässyt irti työ- alkoholi- ja huumeriippuvuudestasi. Mutta et taida edes pyrkiä niistä eroon?

Huh olipas aika jauhot suuhun kommentti joka olikin aivan faktaa!

onneksi arki-iltoina suurin mielihyväni koostuu perus lenkistä vaimon kanssa ja se tehdään kävellen eikä juosten ekstaasin perässä, kukkapenkin laittaminen ja hyvän aterian valmistus ja pojan kanssa legojen rakennus ovat arjen pieniä korvaamattomia iloja että en minäkään juokse kilometri tolkulla huumeita kiskoen mielihyvän perässä vaan nuo repäisyt ovat irtiottoja.

aivan kuin kenenkään ei tulisi mörssätä itseään 120 kiloiseksi siksi että hese ateriasta tulee kiva olo, samoin kun suklaasta.

elämään tarvitaan sisältöä ja jotain mitä odottaa ja minkä vuoksi "taistella" jotta jaksaa arjen harmautta.

ihan ekaksi avuksi sanon tuon liikunnan josta tulee hiki, ja olo että nyt ei vittu jaksa mutta silloin rauhoitat tahtia vähän ja hammasta purren jatkat 5-20min.

kun olet aivan loppu ja rentoudut sen jälkeen olosi on rauhallisen hyvä ja yllätys yllätys ei teekkään paskaa mieli (paskaa ovat nophydraatit, päihteet, "turha" sosialisointi josta käteen jää tykkäykset ja tyhjä olo, sellainen haamu hyväksynnästä)

monet esim odottavat mökille pääsyä tai uutta tuotetta verkkokaupasta jota ajatellen arkiviikko luistaa aivan huomaamatta. omat esimerkkini olivat äärimmäisiä muotoja omasta mielihyvän hakemisestani joka on yhtä väärin kuin se että läski palkitsee itsensä suklaa levyllä, vähän liikaa ja olet pulassa.