Onko hyvän vanhemman mitta et hiihtää ja luistelee lapsen kanssa?

Aion itse olla huono vanhempi ja jättää hiihtämiset väliin, inhoan hiihtämistä!

Mies saa hiihtää lasten kanssa, ostakoon luistimetkin ja menköön luistelemaan, jätän senkin väliin.



Mutta ihan oikeasti, ei kai mikään yksittäinen urheilulaji tai harrastus tai muu pikkujuttu mittaa mitenkään vanhemmuutta, jokainen tekee lasten kanssa niitä juttuja joista tykkää, toisille urheilu on juuri se juttu ja siitä tulee hirveä meteli, jos joku tykkääkin jostain ihan muusta...

velvollissuus on opettaa lapset myös hiihtämään, luistelemaan yms.

Nykyään lapset eivät jaksa edes juosta hengästymättä.

Mikä ihmeen velvollisuus???????????

Tietenkin jos vaan lapsille syötetään pizzaa ja hampurilaisia,lihovat ja sen takia eivät jaksa liikkua.Eiköhän lapset liiku luonnostaan.Pitääkö nuokin asiat neuvolassa sanoa haloo...Mulle ei ainakaan ole sanottu neuvolassa tuollaisia,mutta en olekkaan mikään uusavuton.Eiköhän vanhemmat tiedä mikä lapselle on parasta

tosin, jos lasta nuo hirveästi kiinnostavat, niin minusta hyvä vanhempi hoitaa homman niin että lapsi saa ainakin kokeilla lajeja. Ja jos lapsi niistä tykkää, niin hyvä vanhempi yrittää omien resurssiensa (esim. raha, aika) rajoissa mahdollistaa lapselle sen että pääsee hiihtämään tai luistelemaan.



Itse en tykkää hiihtämisestä, mutta lapsi tykkää, ja onneksi myös isäni. Niinpä ukki käy tytön kanssa hiihtämässä. Minä taas luistelen mielelläni, ja käyn oman tytön ja naapurin lapsen kanssa luistelemassa (naapuri ei tykkää luistelusta).

Sitten aloin miettimään, ettei silloinkaan kukaan mitään hiihtoretkiä lastensa kanssa tehnyt kun miä olin pieni. Lapset touhusivat omiaan eikä kukaan niitä vanhempia osannut edes kaivata kun aina oli jotain menossa.



Eli nykyaikana vanhempia mielestäni liikaa syyllistetään siitä, etteivät he koko ajan järjestä lapsilleen ohjelmaa ja huvituksia. Kuitenkin työ vaatii entistä enemmän energiaa ja varsinkin vapaa-aikaa.



Tietenkin lasten kanssa tehdään asioita ja heitä viedään paikkoihin mutta koko ajan ei mielestäni sirkustirehtöörinä tarvitse olla.

perheen yhteisiä hiihtoretkiä ja käytiin luistelemassa, pelailemassa jne.

Nykyään vallalla on mentaliteetti, että harrastusten pitää olla jotain organisoitua toimintaa, jonne vanhemmat kuskaavat tiettyyn kellonaikaan lapsensa. Tällaiset spontaanit perheen yhteiset tekemiset valitettavasti ovat jääneet yhtä vähemmälle, ja se kyllä näkyy lapsissa, jotka kaipaavat kovasti aikuisten huomiota (olen opettaja ja näen tämän omassa työssäni joka päivä). Työ tosiaan tuntuu vievän monen vanhemman energian enimmäkseen.

Sitten aloin miettimään, ettei silloinkaan kukaan mitään hiihtoretkiä lastensa kanssa tehnyt kun miä olin pieni. Lapset touhusivat omiaan eikä kukaan niitä vanhempia osannut edes kaivata kun aina oli jotain menossa.

Eli nykyaikana vanhempia mielestäni liikaa syyllistetään siitä, etteivät he koko ajan järjestä lapsilleen ohjelmaa ja huvituksia. Kuitenkin työ vaatii entistä enemmän energiaa ja varsinkin vapaa-aikaa.

Tietenkin lasten kanssa tehdään asioita ja heitä viedään paikkoihin mutta koko ajan ei mielestäni sirkustirehtöörinä tarvitse olla.

ja olen huono lukemaan satuja. Mutta mielelläni menen muskujen kanssa hiihtämään,luistelemaan tai vaikka uimaan; ensi kesänä otan mukaan myös golfin pariin. Kukin tyylillään.

Luistelukoulussa lapsi oppii luistelemaan ja vieläpä oikein.



Hiihto nyt ei vaadi alkuun kuin sukset ja vähän harjoittelua omassa pihassa, sen oppii auttavasti nopsaan.



Meillä myös päiväkodissa hiihdetään ja luistellaan jo ennen eskaria, joten sielläkin oppii.



Ei nuo lajit ole mitään maailman napoja. esim. uimataito on sata kertaa tärkeämpi. Mutta koulun kannalta nuo on hyviä osata.



Ja jos kokeilet, saatat yllättyä miten kivaa esim. hiihto on nykyisillä kunnon välineillä, samoin kuin luistelu kunnollisilla ja sopivan kokoisilla luistimilla (esim. CCM gore-tex luistimet joita myydään ihan marketeissa tai oikeilla taitoluistimilla joissa jalka ei väsy yhtään samalla lailla kuin lukioaikaisilla lenksottavilla "snowflake" kaunareilla :) Itse olen löytänyt molemmat lajit uudestaan lasten kanssa ja "joutunut" ostamaan myös välineet.

Omat vanhempani veivät luistelemaan ja hiihtämään, ja osasin nämä taidot ennen kouluikää.



Nyt itse koen huonoa omaatuntoa, kun lapsi on päässyt vain kerran luistelemaan ja kerran hiihtämään kamalan vanhoilla suksilla. Tarvitsee uudet sukset...



Onneksi huomenna on päiväkodissa luistelua. Ihanaa!



Meillä muuten lapsi harrastaa tanssia ja itse käymme hänen kanssaan uimahallissa, eli pääsee kyllä liikkumaan. Toki opetamme nuo luistelu- ja hiihtotaidotkin ennen koulua, mutta kun emme itse niistä nauti, niin ei oikein saada vielä hommaa toimimaan. Lapsi on nyt 4-vuotias, ja ensi talvena laitetaan kyllä luitelukouluun, niin on pakko vanhempienkin aktivoitua!



Niin, ja en näe mitään pahaa siinä, vaikka opettaisikin pesäpallon lapselle ennen kouluun menoa. Tosin pesäpallo on mielestäni helpompi laji kuin esim. luistelu, joten valitsen kyllä sen, että lapsi osaa luistella, hiihtää, pyöräillä ja uida ennen kouluikää. Tällä hetkellä ei osaa noista taidoista yhtäkään. Tennis, pesäpallo, lentopallo jne. opetellaan sitten, kun on tarvis tai jos lasta kiinnostaa.



Näen kyllä suomalaisena aika tärkeänäkin sellaiset taidot kuin luistelu ja hiihtäminen. Itse en niistä pidä (tai luistelusta kyllä mutta en ole vuosikausiin luistellut), mutta talvisessa maassa talviurheilulajit ovat mielestäni tärkeitä ja koen, että jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus kokeilla näitä lajeja. Ihanaa, että niitä harrastetaan jo päiväkodissa! :) Pääsee äiti vähemmällä...

Omat vanhempani veivät luistelemaan ja hiihtämään, ja osasin nämä taidot ennen kouluikää.

Nyt itse koen huonoa omaatuntoa, kun lapsi on päässyt vain kerran luistelemaan ja kerran hiihtämään kamalan vanhoilla suksilla. Tarvitsee uudet sukset...

Onneksi huomenna on päiväkodissa luistelua. Ihanaa!

Meillä muuten lapsi harrastaa tanssia ja itse käymme hänen kanssaan uimahallissa, eli pääsee kyllä liikkumaan. Toki opetamme nuo luistelu- ja hiihtotaidotkin ennen koulua, mutta kun emme itse niistä nauti, niin ei oikein saada vielä hommaa toimimaan. Lapsi on nyt 4-vuotias, ja ensi talvena laitetaan kyllä luitelukouluun, niin on pakko vanhempienkin aktivoitua!

Niin, ja en näe mitään pahaa siinä, vaikka opettaisikin pesäpallon lapselle ennen kouluun menoa. Tosin pesäpallo on mielestäni helpompi laji kuin esim. luistelu, joten valitsen kyllä sen, että lapsi osaa luistella, hiihtää, pyöräillä ja uida ennen kouluikää. Tällä hetkellä ei osaa noista taidoista yhtäkään. Tennis, pesäpallo, lentopallo jne. opetellaan sitten, kun on tarvis tai jos lasta kiinnostaa.

Näen kyllä suomalaisena aika tärkeänäkin sellaiset taidot kuin luistelu ja hiihtäminen. Itse en niistä pidä (tai luistelusta kyllä mutta en ole vuosikausiin luistellut), mutta talvisessa maassa talviurheilulajit ovat mielestäni tärkeitä ja koen, että jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus kokeilla näitä lajeja. Ihanaa, että niitä harrastetaan jo päiväkodissa! :) Pääsee äiti vähemmällä...

Juu 4-vuotias aktiivi urheilija pitäis olla........huh huh,äiti pääsee vähemmällä,huoh,nykyajan äitejä.....lapsi liikkuu luonnostaan...ei noille pienille tarvi vielä kehitellä aktiiviteettejä.No tämä onkin mun mielipide:)

Mietikää, mitä vastaisitte, jos kysyttäisiin: Onko hyvän vanhemman mitta et opettaa lapselleen krikettiä?



Mutta liikkuminen sen sijaan on lapsen perustarve ja olennainen terveyden rakennuspuu. Jos lapsen liikunnasta huolehtimisen laiminlyö, se on samanlainen huonon vanhemmuuden mitta kuin jos antaisi lapselle huonolaatuista ruokaa tai pukisi liian vähän ylle. Kaikista noista sairastuu!