Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut ärtyisät pidätte parisuhteenne kunnossa?
23.03.2016 |
Olen suht tuoreessa suhteessa ja olen hiukan huolestunut. Olen luonteeltani sellainen kiltti ja hillitty, mutta jos on huono päivä/hetki, niin en pysty peittämään sitä rakkaimmiltani. Saatan esimerkiksi rasittua töissä kovasti, kun koko päivä pitää "esittää" hyväntuulista ja sosiaalista muille ihmisille. Tai ei nyt välttämättä edes esittää, enhän minä jatkuvasti huonolla tuulella ole, mutta kotiin päästyä on välillä mahdottoman ärsyttävää kun pitäisi alkaa kerrata uteliaalle puolisolle päivän tapahtumia tai muuta vastaavaa.
Mieheni on aina hyvällä tuulella, mutta minä en pysty olemaan. Tarvitsisin välillä omaa aikaa, tai edes sellaista hetkeä kun ei tarvitsisi jatkuvasti jutella tai olla toisen iholla. Jos olen väsynyt, nälkäinen tai muuten vaan huonolla tuulella, niin minun olisi pakko saada vetäytyä vähän. Sitä minulle ei kuitenkaan usein suoda, vaikka pyytäisinkin.
Olisin taipuvaisempi vaatimaan mieheltä toiveideni ja tarpeideni kunnioittamista, mutta toisaalta myös edellisessä suhteessani oli sama ongelma. Eli joko olen törmännyt kahteen samanlaiseen iloiseen energiapakkaukseen, tai sitten minussa on se vika. Olen kyllä introvertti, ja siksi vaikkapa se työpäivä muiden ihmisten parissa oikeasti on minulle väsyttävä, ja olen ihan aidosti huonolla tuulella päästyäni kotiin.
Tilannetta ei ainakaan paranna jatkuva syyllisyydentunto asiasta. Ja siitä johtuva pieni pelko, että löytäisikö mies jonkun, joka jaksaa aina olla iloinen. Sanotaan, ettei saa pelätä negatiivisten tunteiden näyttämistä suhteessa, mutta ei minusta tunnu hyvältä se, että joudun toivomaan jatkuvasti tilaa itselleni, että pääsisin huonoista fiiliksistä eroon purkamatta niitä toiseen piikittelyllä, tarkoituksellisen lyhyinä vastauksina tai muuna ärhentelynä.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli kuten sinä ja minä olin kuten miehesi. Mies ei osannut koskaan sanoa tarvitsevansa omaa aikaa ja olin aina pihalla, että missä nyt on vika. Eikä hänestä saanut mitään irti, vaikka kysäisi miksi on huonolla tuulella yms. Sitten yhtäkkiä halusi erota ja totesi itse, ettei sovellu parisuhteeseen ja tarvitsee tosi paljon omaa aikaa. Ajatteli myös niin, että minun pitäisi löytää samanlainen ilopilleri mitä itse olen. Eron jälkeen hän kertoi kotioloistaan ja tajusin, että kun ei kotona saanut osoittaa tunteita ja kertoa omista tarpeista, ei osannut tehdä sitä parisuhteessa. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että jos olisin tiennyt ja ymmärtänyt hänen ajatusmaailmaansa paremmin, eroa ei olisi tullut. Toivottavasti jaksat yrittää selittää miehellesi, miksi tarvitset aikaa ja olet välillä huonommalla tuulella. Ja toivottavasti miehesi ymmärtää sinua ja kaikki menee hyvin :)
Tämä tilanne on mun mielestä vähän erilainen, kun ap on monesti ilmaissut miksi tarvitsee oman hetken rauhoittumiseen. Mä olen apn kaltainen, eli kertakaikkiaan olen sillä tavalla introvertti, että mulla menee joskus päivän tapahtumat yli siten, että sietokyky ei kestä mitään, vaan tarvitsen aikaa itsekseni. Eli silloin se toisen kärttäminen siinä tulee juuri huonoon aikaan, ja mun mies ei ymmärrä sitä, vaikka kuinka olen selittänyt. Sitten hän suuttuu siitä, etten pysty ottamaan mitään vastaan siinä tilanteessa. Ja kun se tilanne menee yli, eikä mun tarvetta olla yksin kuunnella ja kunnioiteta vaikka ilmaisen sen, niin sitten älähdän ja mies suuttuu siitä, minkä koen kohtuuttomana. En kuitenkaan muuten tarvitse sen enempää aikaa kuin muutkaan.
Kun taas mun mies kuulostaa samalta kun sun, eli se ei osaa ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan, ja on äkäinen ja kiukkuinen kun yritän kysellä että mikä sitä taas äsken harmitti. Vastaus on ei mikään jne ja myöhemmin vasta pystyy kertomaan mikä oli, jos sittenkään. Ja hän siksi räjähteleekin kun ei saa itseään ja tunteitaan ilmaistuksi, kun hänen perheessään ei ole ollut tapana. Mä taas osaan sen taidon, mun lapsuuden perheessä puhuttiin reilusti tunteista, mutta mä en pysty siihen siinä ylikuormittuneessa tilassa, sen jälkeen ja sitä ennen pystyn :)
ymmärrän miksi koit raskaana tuon miehesi käytöksen, mä koen kanssa, mutta näissä käytöksissä on musta eroa!
T. Se jonka mielestä pitää saada rauhoittua itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös ihan samanlainen. Teen asiakaspalvelutyötä ja se oikeasti väsyttää. Kun pääsen kotiin, niin haluan, että on hetkellinen rauha ja tyyneys. Haluan vaikka mennä sohvalle makaamaan ja kuuntelemaan musiikkia kuulokkeista, pistää silmät kiinni ja rentoutua. Jos saan näin ola vaikka 45 mim, niin olen sen jälkeen ihan eri ihminen :D aluksi mieheni valitti, kuinka vaan menen sohvalle makaamaan ja pitäisi tehdä sitä tätä ja tota ja tarviiko hänen yksin hoitaa kaikki. Ei, vaan malttaisi odottaa sen pienen lepohetkeni. Nykyisin sallii sen minulle eikä aloita sitä hössötystä ja paasausta, kuinka kaikki pitää tehdä heti, kuinka kauppaan pitää lähteä NYT 5 minuutin sisällä jne.
Voi kun nuo pirteämmät ja energisemmät voisivat ymmärtää sen pienen rauhoittumishetken merkityksen... On aivan eri asia lähteä kauppaan ja muita asioita touhuamaan, kun on saanut hiukan hengähtää ja koota itsensä uudelleen :) Jos tätä ei sallita, jatkuu se kireä tila läpi koko päivän, ja se päivä on sitten melkeinpä pilalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös ihan samanlainen. Teen asiakaspalvelutyötä ja se oikeasti väsyttää. Kun pääsen kotiin, niin haluan, että on hetkellinen rauha ja tyyneys. Haluan vaikka mennä sohvalle makaamaan ja kuuntelemaan musiikkia kuulokkeista, pistää silmät kiinni ja rentoutua. Jos saan näin ola vaikka 45 mim, niin olen sen jälkeen ihan eri ihminen :D aluksi mieheni valitti, kuinka vaan menen sohvalle makaamaan ja pitäisi tehdä sitä tätä ja tota ja tarviiko hänen yksin hoitaa kaikki. Ei, vaan malttaisi odottaa sen pienen lepohetkeni. Nykyisin sallii sen minulle eikä aloita sitä hössötystä ja paasausta, kuinka kaikki pitää tehdä heti, kuinka kauppaan pitää lähteä NYT 5 minuutin sisällä jne.
Voi kun nuo pirteämmät ja energisemmät voisivat ymmärtää sen pienen rauhoittumishetken merkityksen... On aivan eri asia lähteä kauppaan ja muita asioita touhuamaan, kun on saanut hiukan hengähtää ja koota itsensä uudelleen :) Jos tätä ei sallita, jatkuu se kireä tila läpi koko päivän, ja se päivä on sitten melkeinpä pilalla.
Ap
Entä jos aloittaisit harrastamaan joogaa? Pieni hiljaisuus ja venyttelyhetki hankalissa tilanteissa? Siinähän ei toinen saa häiritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli kuten sinä ja minä olin kuten miehesi. Mies ei osannut koskaan sanoa tarvitsevansa omaa aikaa ja olin aina pihalla, että missä nyt on vika. Eikä hänestä saanut mitään irti, vaikka kysäisi miksi on huonolla tuulella yms. Sitten yhtäkkiä halusi erota ja totesi itse, ettei sovellu parisuhteeseen ja tarvitsee tosi paljon omaa aikaa. Ajatteli myös niin, että minun pitäisi löytää samanlainen ilopilleri mitä itse olen. Eron jälkeen hän kertoi kotioloistaan ja tajusin, että kun ei kotona saanut osoittaa tunteita ja kertoa omista tarpeista, ei osannut tehdä sitä parisuhteessa. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että jos olisin tiennyt ja ymmärtänyt hänen ajatusmaailmaansa paremmin, eroa ei olisi tullut. Toivottavasti jaksat yrittää selittää miehellesi, miksi tarvitset aikaa ja olet välillä huonommalla tuulella. Ja toivottavasti miehesi ymmärtää sinua ja kaikki menee hyvin :)
Tämä tilanne on mun mielestä vähän erilainen, kun ap on monesti ilmaissut miksi tarvitsee oman hetken rauhoittumiseen. Mä olen apn kaltainen, eli kertakaikkiaan olen sillä tavalla introvertti, että mulla menee joskus päivän tapahtumat yli siten, että sietokyky ei kestä mitään, vaan tarvitsen aikaa itsekseni. Eli silloin se toisen kärttäminen siinä tulee juuri huonoon aikaan, ja mun mies ei ymmärrä sitä, vaikka kuinka olen selittänyt. Sitten hän suuttuu siitä, etten pysty ottamaan mitään vastaan siinä tilanteessa. Ja kun se tilanne menee yli, eikä mun tarvetta olla yksin kuunnella ja kunnioiteta vaikka ilmaisen sen, niin sitten älähdän ja mies suuttuu siitä, minkä koen kohtuuttomana. En kuitenkaan muuten tarvitse sen enempää aikaa kuin muutkaan.
Kun taas mun mies kuulostaa samalta kun sun, eli se ei osaa ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan, ja on äkäinen ja kiukkuinen kun yritän kysellä että mikä sitä taas äsken harmitti. Vastaus on ei mikään jne ja myöhemmin vasta pystyy kertomaan mikä oli, jos sittenkään. Ja hän siksi räjähteleekin kun ei saa itseään ja tunteitaan ilmaistuksi, kun hänen perheessään ei ole ollut tapana. Mä taas osaan sen taidon, mun lapsuuden perheessä puhuttiin reilusti tunteista, mutta mä en pysty siihen siinä ylikuormittuneessa tilassa, sen jälkeen ja sitä ennen pystyn :)
ymmärrän miksi koit raskaana tuon miehesi käytöksen, mä koen kanssa, mutta näissä käytöksissä on musta eroa!
T. Se jonka mielestä pitää saada rauhoittua itsekseen.
Huomaan muuten omassa miehessäni myös tuon, ettei hän osaa kertoa tunteistaan. En usko, että edes tunnistaa niitä helposti/nopeasti. Sitten kun joku tarpeeksi stressaa, niin se purkautuu räjähtäen, tai muulla huonolla tavalla, kuten meidän tapauksessamme, pettämisellä.
Onneksi minä olen melko rauhallinen luonne, enkä enää säikähdä melkein 2-metrisen, ison miehen huutamista. Mutta luulen, ettei meillä suhde toimisi, jos mies ei saisi tarvitsemaansa aikaa tai jos minä painostaisin. Onneksi osaa ottaa sitä omaa aikaa urheilemalla, vaikka se välillä ärsyttääkin minua.
Miten jos AP menisi vaikka kirjastoon/lenkille rauhoittumaan puoleksi tunniksi rankan työpäivä jälkeen, ihan ennen kuin menee edes kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli kuten sinä ja minä olin kuten miehesi. Mies ei osannut koskaan sanoa tarvitsevansa omaa aikaa ja olin aina pihalla, että missä nyt on vika. Eikä hänestä saanut mitään irti, vaikka kysäisi miksi on huonolla tuulella yms. Sitten yhtäkkiä halusi erota ja totesi itse, ettei sovellu parisuhteeseen ja tarvitsee tosi paljon omaa aikaa. Ajatteli myös niin, että minun pitäisi löytää samanlainen ilopilleri mitä itse olen. Eron jälkeen hän kertoi kotioloistaan ja tajusin, että kun ei kotona saanut osoittaa tunteita ja kertoa omista tarpeista, ei osannut tehdä sitä parisuhteessa. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että jos olisin tiennyt ja ymmärtänyt hänen ajatusmaailmaansa paremmin, eroa ei olisi tullut. Toivottavasti jaksat yrittää selittää miehellesi, miksi tarvitset aikaa ja olet välillä huonommalla tuulella. Ja toivottavasti miehesi ymmärtää sinua ja kaikki menee hyvin :)
Tämä tilanne on mun mielestä vähän erilainen, kun ap on monesti ilmaissut miksi tarvitsee oman hetken rauhoittumiseen. Mä olen apn kaltainen, eli kertakaikkiaan olen sillä tavalla introvertti, että mulla menee joskus päivän tapahtumat yli siten, että sietokyky ei kestä mitään, vaan tarvitsen aikaa itsekseni. Eli silloin se toisen kärttäminen siinä tulee juuri huonoon aikaan, ja mun mies ei ymmärrä sitä, vaikka kuinka olen selittänyt. Sitten hän suuttuu siitä, etten pysty ottamaan mitään vastaan siinä tilanteessa. Ja kun se tilanne menee yli, eikä mun tarvetta olla yksin kuunnella ja kunnioiteta vaikka ilmaisen sen, niin sitten älähdän ja mies suuttuu siitä, minkä koen kohtuuttomana. En kuitenkaan muuten tarvitse sen enempää aikaa kuin muutkaan.
Kun taas mun mies kuulostaa samalta kun sun, eli se ei osaa ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan, ja on äkäinen ja kiukkuinen kun yritän kysellä että mikä sitä taas äsken harmitti. Vastaus on ei mikään jne ja myöhemmin vasta pystyy kertomaan mikä oli, jos sittenkään. Ja hän siksi räjähteleekin kun ei saa itseään ja tunteitaan ilmaistuksi, kun hänen perheessään ei ole ollut tapana. Mä taas osaan sen taidon, mun lapsuuden perheessä puhuttiin reilusti tunteista, mutta mä en pysty siihen siinä ylikuormittuneessa tilassa, sen jälkeen ja sitä ennen pystyn :)
ymmärrän miksi koit raskaana tuon miehesi käytöksen, mä koen kanssa, mutta näissä käytöksissä on musta eroa!
T. Se jonka mielestä pitää saada rauhoittua itsekseen.
Totta. On siinä mielessä eroa että ap on hienosti yrittänyt kertoa tarpeistaan :) Mutta perusongelma on sama: eli toinen tarvitsee tilaa eikä toinen täysin sisäistä miksi. Minulla se sisäistäminen vaati eron, kun mies vasta silloin eron hetkellä alkoi selittää. Myös se auttoi sisäistämään, kun toinen ei enää ollutkaan siinä. Sai itsekin jotenkin paremmin aikaa miettiä ja ymmärtää, kun oli ihan yksin. Olin niin lähellä, että en oikein nähnyt asioita oikein. Sama oli myös miehellä, kun hänkin on eron jälkeen sanonut ymmärtäneensä minun tarpeitani paremmin. Vaikka ero oli ikävä, on siitä seurannut myös molempien kasvamista.
Minä olen myös ihan samanlainen. Teen asiakaspalvelutyötä ja se oikeasti väsyttää. Kun pääsen kotiin, niin haluan, että on hetkellinen rauha ja tyyneys. Haluan vaikka mennä sohvalle makaamaan ja kuuntelemaan musiikkia kuulokkeista, pistää silmät kiinni ja rentoutua. Jos saan näin ola vaikka 45 mim, niin olen sen jälkeen ihan eri ihminen :D aluksi mieheni valitti, kuinka vaan menen sohvalle makaamaan ja pitäisi tehdä sitä tätä ja tota ja tarviiko hänen yksin hoitaa kaikki. Ei, vaan malttaisi odottaa sen pienen lepohetkeni. Nykyisin sallii sen minulle eikä aloita sitä hössötystä ja paasausta, kuinka kaikki pitää tehdä heti, kuinka kauppaan pitää lähteä NYT 5 minuutin sisällä jne.