Voiko epileptisen kohtauksen tulon ennakoida eli huomata etukäteen kun se on tuloillaan?

Ei voi, ja juuri siksi epileptikoilta on kielletty sellaisia tekemisiä, joissa yllättävä kohtaus voi olla hengenvaarallinen, kuten autolla ajo. Oma kokemus on tämä.

Itselläni 2/3 täyskohtauksistani on ollut ennakko-oireisia. Kohtauksen jälkeen on ihan vitun sekava olo ja pitää hetki kerätä ajatuksiaan ennen kuin tajuaa missä mennään.

Minä tiedän milloin kohtaus on tulossa. Tekstuurit katoavat ympäristöstä enkä pysty hahmottamaan yksityiskohtia. Esimerkiksi ihmisten kasvot ovat täysin "sileät". En erota kasvonpiirteitä. En pysty myöskään lukemaan tekstejä.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi, ja juuri siksi epileptikoilta on kielletty sellaisia tekemisiä, joissa yllättävä kohtaus voi olla hengenvaarallinen, kuten autolla ajo. Oma kokemus on tämä.

Autolla ajoa ei ole epileptikolta kielletty.

Jokaisesta kohtauksesta tulee vain puolen vuoden ajokielto, paitsi ekasta kohtauksesta josta tulee kokonainen vuosi. Muuten saa ajaa henkilöautoa.

T: epileptikko

Mulla on yleensä tullut ilman ennakko-oireita. Yleensä tilanteeseen liittyy väsymys ja sillon joku raskas tehtävä, esim urheilu väsyneenä. Joskus mulla on tullut sellasena ihme olona, tosi vaikea selittää, mutta sellanen yhtäkkiä alkaa oksettaa, huimaamaan ja kaikkea vastaavaa, ja hetken päästä kohtaus iskee.

Mutta mulla on yks tuttu, joka pystyy 5 sekuntia ennen kohtausta sanomaan "HEI, nyt tulee kohtaus" ja menee välittömästi istumaan/maaten, ja sillon se alkaa. Sillä se jotenkin todella huimaa/silmät sumenee yms.

Riippuu niin paljon ihmisestä.

Mulla menee kohtauksen jälkeen koko päivä ihan sekasissa tunnelmissa: itken ja nukun, enkä tajua mitään. Enkä välillä muista koko päivästä mitään. Inhottava sairaus :(

Itellä ei oo mutta yhdellä mun kaverilla on. Se sanoi, että on oppinut tuntemaan milloin se tulee. Ei kaikkia osaa ennakoida mutta suurimman osan.

Samoin mun koiralla oli epilepsia. Se tiesi aina milloin kohtaus oli tulossa. Tuli mun viereen ihan liki. Päätä kainaloon ja oli sellainen surkean oloinen. Tiesin aina varautua kohtaukseen. Kohtauksen jälkeen se nukkui koko illan. Sori jos vertasin koiraan, mutta en tarkoittanut mitään pahaa.

Kiitos vastauksistanne! Voiko noiden huimaus, hahmotushäiriö  yms.  tuntemusten lisäksi kohtaukseen liittyä etukäteistä kipua, jonkinlaista lihaskramppia jo etukäteen hetkeä ennen kuin tajua alkaa lähteä? Mistähän sellainen kertoo, voiko olla epilepsiaa, vai jotain muuta? Tajuttomuustilaan liittyy kouristus ja korina. ap 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne! Voiko noiden huimaus, hahmotushäiriö  yms.  tuntemusten lisäksi kohtaukseen liittyä etukäteistä kipua, jonkinlaista lihaskramppia jo etukäteen hetkeä ennen kuin tajua alkaa lähteä? Mistähän sellainen kertoo, voiko olla epilepsiaa, vai jotain muuta? Tajuttomuustilaan liittyy kouristus ja korina. ap 

En ole tollaisesta kuullut, mutta voihan se olla mahdollista, että tulee jokin aistiharha, kun se kohtaus saa muutkin aistit sekasin... En tiedä, enkä osaa sanoa yhtään varmaksi. Kannattaa kysellä lääkäriltä, jos tällainen tilanne on?

Itselläni tulee järkyttävä sumeus täysin yllättäen. Usein ajattelen että "EI EI EI", mutta sitten joko ehtii alas istumaan/maaten tai sitten ei. Yleensä en ehdi... En ole koskaan loukannut itseäni pahemmin, paitsi suun purrut hampailla täysin verille.

Jospa varaisit ajan neurologille. Epileptinen kohtaus on nimittäin vain oire jostakin, usein ainoa oire, jonka varsinaista syytä ei löydy. Kohtaukset saadaan yleensä lääkityksellä kokonaan pois.

Joo, lähden etsimään paikkaa, mistä löytää apua, ilmeisesti jokin yksityinen lääkäriasema olisi nyt paikallaan ja pään kuvaus tms. Onko kellään ideaa, mikä yksityinen lääkäriasema olisi hyvä Helsingissä? ap

On olemassa epileptisiä kohtauksia ja ei-epileptisiä. Mä saan molempien enkä voi tietää mikä milloinkin on menossa. Molemmat näyttäytyy samalla lailla loppupeleissä. Ennakkoon tulee huonovointisuus ja "heikkous" jolloin pystyn ennakoimaan asiaa. Samalla näön ja puheen kanssa tulee ongelmia. Joskus pelkkä migreeni aiheuttaa vastaavia oireita mutta niihin liittyy kipu päässä. Jälkikäteen olen sekaisin kuin seinäkello tunteja.

Ei mitään ennakko oireita. Paitsi joskus olen ilmeisesti ruvennut napittamaan paitaa/sitomaan kengännauhoja tarpeettomasti ja huomaamattani. En tajua kohtauksen jälkeen, että sellainen on ollut, vaikka olisin satuttanut itseni. En osaa mennä kotiin ilman apua ja olo on tosi väsynyt ja sekava joskus useamman päivän tämän jälkeen. (Vaikeuksia laskea ja hahmottaa asioita).

Varaat ajan neurologilta, siitä ne tutkimukset sitten alkavat, EEG, uni- EEG ym.

Itse kävin Munkkivuoressa sijaitsevalla lääkäriasemalla. Onhan noita, Mehiläinen, Diacor jne.

Siskollani on epilepsia, ja hän voi ennakoida. Menee usein makuulleen jo pari minuuttia ennen kuin kouristelu alkaa. Toki se varsinainen kohtaus aivoissa on alkanut jo noista "ennakko-oireista", kyse on lähinnä varmaan siitä että hän pystyy itse vielä kontrolloimaan itseään parin minuutin ajan. Sanoisin, että eiköhän tämä ole kovin yksilöllistä, epilepsioitakin on erilaisiat; toiset reagoivat esim. valoon, toiset ääniin, toiset sanoihin. Jotkut saavat poissaolokohtauksia, toiset eivät. Ei ole standardiepileptikkoa, vaan useimmat oppivat elämään juuri sen oman tyyppinsä kanssa niin että voivat elää suhteellisen normaalia elämää.

Riippuu kohtaustyypistä. On epilepsiaa ennakko-oireilla ja ilman. Eeg:ssa pyritään havaitsemaan kohtauksen tyyppi, sillä mm lääkitys vaihtelee eri kohtaustyyppien mukaan

Vierailija kirjoitti:

Ei voi, ja juuri siksi epileptikoilta on kielletty sellaisia tekemisiä, joissa yllättävä kohtaus voi olla hengenvaarallinen, kuten autolla ajo. Oma kokemus on tämä.

Kyllä autolla saa ajaa lääkärin luvalla epileptikkokin, kun kohtauksia ei ole tullut tiettyyn aikaan (olikohan vuosi, kaksi), vaan on pysynyt lääkkeillä kontrollissa. 

Mutta mihinkään muuhun eivät taida nuo kiellot ulottua, kuin ajoneuvoilla ja muilla liikennevälineillä ajoon. Esim. saunassa yllättävä kohtaus voisi olla periaatteessa hengenvaarallinen, mutta ei saunomista ole kielletty epileptikoilta. Epilepsia voi olla vaikeana (ei pysy lääkkeillä kontrollissa) tai ei niin vaikeana (pysyy lääkkeillä kontrollissa). Osa tunnistaa kohtauksen tulon, osa ei. Monilla epileptikoilla on lapsia, joista ovat vastuussa siinä missä kuka tahansa vanhempi. Toiset taas saattavat olla ihan työkyvyttömiäkin. Ei kannata yleistää missään sairauksissa ihmisiä massaksi. Epilepsiallakin on kauaskantoisia leimoja, vielä nykypäivänäkin kuulee kaatumataudista ja löytyy niitä jotka ovat tunkemassa suuhun kapulaa kouristelevalle ihmiselle. Jos et tiedä, älä huutele, vaan ota mieluummin selvää. 

Tulee sellainen outo olo, jota on aika vaikea kuvailla. Tavallaan käsittää oman olemassaolonsa erilaisella tavalla kuin normaalissa tajunnantilassa. Käsittää oman kuolevaisuutensa ja outo voimakas pelko ja hätäännys valtaa mielen. Kyseessä on kuitenkin täysin erilainen tunne kuin paniikkikohtauksessa, joita joskus aikoinaan nuorena sain. Tämä on paljon pahempaa.

Tuon olotilan vyöryessä päälle, yritän jotenkin "rimpuilla" siitä eroon tai ajattelen, että kyllä tämä menee vielä ohitse. Viimeiseen asti yrittää uskotella itselleen, että sitä ei tapahtuisi.

Kun tietty raja on saavutettu, alkaa eräänlainen uskomattoman pelottava "ketjureaktio", jonka pysäyttäminen ei ole enää mahdollista. Ehkä juuri ja juuri saattaa ehtiä sängylle kyljelleen tai sitten ei. Riippuu kuinka pitkään on uskotellut, että se menee ohitse. Viisainta olisi vaan "antautua" ja maastoutua turvalliseen paikkaan. Pari kertaa olen kaatunut vessaan tai olohuoneeseen ja saanut pieniä ruhjeita. Puren myös kieleen ja se on hyvin ikävää.

Tuo mainitsemani "ketjureaktio" on kuin eräänlainen magneettinen tila, josta et enää pääse irti. Paluuta ei yksinkertaisesti enää ole. Vertaisin myös tilaa kuin mustan aukon ympärillä olevaan kertymäkiekkoon, josta valo ei enää pääse pakenemaan, vaan materia syöksyy pimeyteen. Tai kuin vesi kiertyy lavuaarissa ympyrää, ennen kuin imeytyy viemäriin. Tuossa tilassa olet eksistentiaalisesti niin heikoilla, että pahempaa en ole elämässäni kokenut. Tunne on hirvittävä. Lopulta tajunta imeytyy tyhjyyteen ja sammuu. Se on tavallaan jopa helpottavaa.

Jossain vaiheessa herään melko sekavana sängyltä tai lattialta. Yleensä alan järjestelemään tavaroita tai luulen, että kohta pitäisi lähteä töihin tai jonnekin. Jossain vaiheessa ymmärrän saaneeni kohtauksen. Ajantaju on myös vääristynyt ja tuntuu kuin kohtauksesta olisi jo useita tunteja. Oikeasti on kulunut vain 10-15 minuuttia.

Reilun tunnin kuluttua olen jo kohtalaisessa kunnossa. Tällöin yleensä huomaan ruhjeeni ja olenko särkenyt tavaroita. Muutaman tunnin kuluttua olen jo lähes täysin toipunut. Mahdollinen kipu alkaa tuntua ja pystyn käymään mielessäni läpi mitä tapahtui. Täysin toipunut olen usein vasta seuraavana päivänä. Tietty surumielisyys ja alakulo saattaa jatkua vielä useita päiviä. On myös psykologisesti raskas sairaus. Nyt olen ollut neljä kuukautta ilman kohtausta. Ainahan se tuolla taustalla ja mietteissä vaanii. Mutta mitä kauemmin kohtauksesta on kulunut, niin alkaa vähitellen helpottaa. Nykyisellä lääkityksellä tilanteeni on melko hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi, ja juuri siksi epileptikoilta on kielletty sellaisia tekemisiä, joissa yllättävä kohtaus voi olla hengenvaarallinen, kuten autolla ajo. Oma kokemus on tämä.

Autolla ajoa ei ole epileptikolta kielletty.

Jokaisesta kohtauksesta tulee vain puolen vuoden ajokielto, paitsi ekasta kohtauksesta josta tulee kokonainen vuosi. Muuten saa ajaa henkilöautoa.

T: epileptikko

Ei varsinaisesti kokonaan kielletty, jos ei ole kohtauksia. Muta onko silloin epilepsia, jos niitä ei ole?

Riippuu kohtaustyypistä ja yksilöstä. Ei siis ole mitään täysin yksiselitteistä vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne! Voiko noiden huimaus, hahmotushäiriö  yms.  tuntemusten lisäksi kohtaukseen liittyä etukäteistä kipua, jonkinlaista lihaskramppia jo etukäteen hetkeä ennen kuin tajua alkaa lähteä? Mistähän sellainen kertoo, voiko olla epilepsiaa, vai jotain muuta? Tajuttomuustilaan liittyy kouristus ja korina. ap 

Kirjoitatko nyt "kaverin" oireista? Kyllä tuo viittaa niin vakavaan neurologiseen ongelmaan, että on paras hankkiutua lääkäriin mahdollisimman pian. Mielummin kohtauksen aikana ambulanssilla, niin otetaan tosissaan.

Epilepsia on karmiva, nöyryyttävä, alistava, elämän sekaisin pistävä sairaus. Itselläni tiedän pari minuuttia ennen kohtausta, että sellainen on tulossa. Mielikuvia ja muistoja tulee kovaa ja tämä on se kammottavin vaihe. Alkaa sellasella puoli sekavalla ololla ja tekisi mieli ravistella päätä. Nyt kaksi viimeistä on ollut siitä kummallisia että se on vaan yhtäkkiä loppunut ennen tajunnan menetystä. Siitä tointuu nopeasti. Vaikka meinaakin oksentaa jälkeenpäin, mutta se alakulo, kauhu, pettymys, raivo miksi minä-eikö olisi ketään joutilaampaa? Joku joka ei vain halua töihin. Ja sitten myöhemmin alistuminen ja alat pohtimaan että voisihan olla huonomminkin. Jos olisi vaikka neliraajahalvaantunut. Tai ei pystyisi käymään töissä. 

T:kohtaus meni juuri ohi