Lue keskustelun säännöt.
Voiko herkkyydestä oppia pois?
22.03.2016 |
Olen 30 plus nainen ja ongelmanani liiallinen empatia joka toisinaan haittaa elämääni. Yleensä onnistun kätkemään herkkyyteni esim. Lähtemällä käväisemään vessassa tms. Ettei muut näe kyyneleitäni.
Tänään kirosin herkkyyteni taas helvettiin. Olin menossa pomoni kanssa autolla kokoukseen ja vastaan tuli ambulanssi vilkut ja äänet päällä, kohta toinen. Minä pidättelen itkua huulet väpättäen ja kyyneleet valuen. Niin noloa 😐. Pomo varmaan luulee hulluksi. Sanoin vaan että tuli mieleen yks muisto.
Empatiakykyni on valtaisa. Tempaudun todella herkästi muiden maailmaan. Itken esim. Ilosta kun näen jonkun urheilijan antaneen kaikkensa ja pääsevän maaliin... Itsekseni itken elokuvia katsellessa valtaisasti, seurassa pitää paeta ja koota itseni. Miten voisi vähemmän eläytyä?
Kommentit (28)
Mun mielestä kaikki empaattiset ihmiset ajattelevat että olisi helpompaa olla ei empaattinen. Mun mielestä ihminen joko on empaattinen tai sitten ei ole empaattinen. Se että itkee paljon ei ole merkki suremmasta empattisuudesta vaan herkkyydestä.
Empaatinen ihminen voi kulkea jonkun kerjäläisen ohi antamatta rahaa.Aidosti empaattinen ihminen voi jaellä potkuja ja irtisanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empaattinen ja herkkä eivät ole samoja asioita. Empatia on yleisesti hyvänä pidetty ominaisuus, kun taas herkkyys voi olla todella rasittava ominaisuus esim. lähipiirille, työyhteisössä jne. Itselläni on tällainen superherkkä ihminen työkaverina, ja voin sanoa että helppoa ei ole... Kaikkien pitäisi muka varoa sanojaan ja käytöstään tämän henkilön läsnäollessa, ettei se vaan taas rupea kyynelehtimään... Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39 kirjoitti:
Mietippä kun on vastaavanlaiset ominaisuudet omaava mies. Miten kieroon minua katsotaan?
Kyyneliin asti liikuttuva mieshän on ihana. Miettikää vaikka Marco Bjurströmiä Dancen tuomaristossa tai Jukka Rasilaa Voitolla yöhön -ohjelmassa, eihän siinä meinannut tulla itkulta loppua. Varmaan joitain ärsyttää ihan kympillä tällaiset miehet, mutta musta on suloista, kun mies on herkkä - tiettyyn rajaan asti tietenkin.
Olen itse nainen ja liikutun varsin helposti. En yleensä koe sitä ongelmaksi, mitä nyt joskus nolottaa, jos kyyneleet alkaa valua enkä saa itkua loppumaan. Pieni liikutus siellä sun täällä on ihan ookoo, en kiinnitä siihen edes sen kummempaa huomiota.
Tykkäät herkästä miehestä edellyttäen että on herkkä sinun haluamallasi tavalla. Aika outo määritelmä minusta.
En ole tuo jota lainasit. Mutta mitä siinä oli sellaista, että vain kommentoijan haluamalla tavalla saa olla herkkä? En minä löydä kommentista tuollaista ongelmaa, vaikka kuinka luen.
" musta on suloista, kun mies on herkkä -tietyyn rajaan asti tietenkin "
Siis hänestä on suloista että mies on herkkä mutta sitten kun miehen herkkyys ylittää kirjoittajan rajan niin sitten herkkyys ei enää olekkaan suloista ja et siis löytänyt tätä kirjoittajan ajatusta vai ?
Ei minusta ainakaan kuulostanut silta, etta haluaisit oppia herkkyydesta pois? Kuvailit tilanteita (erityisesti toissa), missa sinun herkkyydestasi on ollut sinulle hyotya (esim. tulet ihmisten kanssa toimeen, olet "erityinen" ihminen koska sinut lahetetaan sinne missa on kahnausta ja puraa).
Olen aika herkka ihmisena, itken aika usein (ilosta, surusta, riemusta, toisten tunteisiin samaistuessa), mutta olen muutenkin aika tunteikas ihminen. Siis suutun ja hermostun myos suhteellisen usein. Sanoisin siis, etta herkka suhteellisen kovan ja rauhallisen kuoren sisalla. Olen mielenterveysalalla toissa ja herkkyytta ei ole aina soveliasta nayttaa, kuten ei muutakaan sen kummempaa tunnetilaa... Joillakin hoitoaloilla voisin herkkyydesta kuvitella olevan hyotya, mutta aika usein ne omat tunteet on laitettava ainakin osittain syrjaan.
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen ja herkkä eivät ole samoja asioita. Empatia on yleisesti hyvänä pidetty ominaisuus, kun taas herkkyys voi olla todella rasittava ominaisuus esim. lähipiirille, työyhteisössä jne. Itselläni on tällainen superherkkä ihminen työkaverina, ja voin sanoa että helppoa ei ole... Kaikkien pitäisi muka varoa sanojaan ja käytöstään tämän henkilön läsnäollessa, ettei se vaan taas rupea kyynelehtimään... Huoh.
Kyllä ne pitkälti samoja asioita on. Toki on olemassa äidin prinsessa osasto, jotka eivät aikuisenakaan tajua tekevänsä pahaa kenellekään samaan aikaan kun kaikki kuulevat prinsessan/prinssin ajavan omaa tuhoaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen ja herkkä eivät ole samoja asioita. Empatia on yleisesti hyvänä pidetty ominaisuus, kun taas herkkyys voi olla todella rasittava ominaisuus esim. lähipiirille, työyhteisössä jne. Itselläni on tällainen superherkkä ihminen työkaverina, ja voin sanoa että helppoa ei ole... Kaikkien pitäisi muka varoa sanojaan ja käytöstään tämän henkilön läsnäollessa, ettei se vaan taas rupea kyynelehtimään... Huoh.
Empatiaa pitää yleisesti hyvänä ominaisuutena vain ei empaattiset ja semmoiset jotka näyttelevät empaattista.
Joka tapauksessa aito empaatikko tietää että empaattisuus on suuressa määrin rasite itselle.
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen ja herkkä eivät ole samoja asioita. Empatia on yleisesti hyvänä pidetty ominaisuus, kun taas herkkyys voi olla todella rasittava ominaisuus esim. lähipiirille, työyhteisössä jne. Itselläni on tällainen superherkkä ihminen työkaverina, ja voin sanoa että helppoa ei ole... Kaikkien pitäisi muka varoa sanojaan ja käytöstään tämän henkilön läsnäollessa, ettei se vaan taas rupea kyynelehtimään... Huoh.
Kerro muutama asia tai tapaus missä empatia on hyvä asia kokijalleen ? Siis syitä että miksi yleisesti pidetään hyvänä ominaisuutena ?
Voisitteko nyt olla perseilemättä tässä ketjussa? Ihan hauskoi kommentteja, mutta jos saisi vaan me herkät ihmiset tänne 😊.
Ap