Lue keskustelun säännöt.
Mainitsin sanan itsemurha terapeutille ja se johti lasu-ilmoon
22.03.2016 |
En ole yrittänyt tappaa itseäni mutta olen yksin lasten kanssa. Aikansa tivattuaan murruin ja kerroin itsaritoiveesta niin johan otettiin välittömästi yhteys lastensuojeluun. No opin ainakin sen ettei noista asioista puhuta ääneen ja jos jotain meinaakin tehdä niin siinä on parempi sitten onnistua kerralla. Ja juu avuksi on tarjottu siivousta ja kauppa-apua. Koti nyt on aina sellanen että tänne voi tulla koska vaan kuka vaan. Kauppaankin pääsen yksin. Se mitä kaipaisin on että lasten isä kaivaa päänsä persiistään ja huolehtisi edes lasten tapaamiset sovitusti jotta mulla olisi tauko hengähtää. Mutta kun on ne äidin velvollisuudet ja isän vapaaehtoisuus.
Kommentit (39)
Eli on parempi kuolla ja jättää lapset yksin kuin mainita terapeutille ja saada apua arkeen? Jooh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset suhtautuu lasu-ilmoitukseen niin kuin johonkin rangaistukseen? Tarkoituksena on kuitenkin varmistaa lasten hyvinvointi, ensisijaisesti tarjoamalla perheelle tukea. Kai se sitten on ihan törkeetä. Ja terapeutilla kuten monella muullakin ammattiryhmällä on lain mukaan ehdoton velvollisuus se ilmoitus tehdä, jos huoli lasten hyvinvoinnista herää, siinä ei ole mitään harkintavaltaa.
Välillä väsyttää ja vituttaa, sellaista se elämä on. Usein on kuitenkin mukavaa.
yh-isä 36v
Höpö höpö sulle kakkonen. Sä et oikeesti tiedä mun elämästä mitään. Mä jätin kertomatta mun sairaudet ja vuosien jaksamisen lasten kanssa. Yksin. Kaikesta huolimatta olen ylpeä että olen onnistunut kasvattamaan lapset ilman isää vuosia. Halusin vain tuoda esille, että joskus sen lasuilmon saa kontolleen kun heikolla hetkellä kerran puhuu sivu suunsa. Mä olen terapeutiltani saanut anteeksipyynnön. Hän myöntää olleensa liian hätäinen.
Lastensuojeluilmoitus ei automaattisesti tarkoita huostaanottoa... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä siinä lasussa ole mitään vikaa jos sillä saa konkreettista apua. Mutta mun tapauksessa nyt siivoaminen ei auta. Isää ei lapset kiinnosta eikä se niistä kiinnostu vaikka viranomaiset pyytääkin. Yritetty on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö sulle kakkonen. Sä et oikeesti tiedä mun elämästä mitään. Mä jätin kertomatta mun sairaudet ja vuosien jaksamisen lasten kanssa. Yksin. Kaikesta huolimatta olen ylpeä että olen onnistunut kasvattamaan lapset ilman isää vuosia. Halusin vain tuoda esille, että joskus sen lasuilmon saa kontolleen kun heikolla hetkellä kerran puhuu sivu suunsa. Mä olen terapeutiltani saanut anteeksipyynnön. Hän myöntää olleensa liian hätäinen.
Edelleen, se lasu-ilmo ei ole mikään sakko minkä "saa kontolleen". Toki kaikkien kannalta järkevää on asiasta keskustella ja terapeutin perustella kantansa mielellään ennen ilmon tekemistä, siinä varmaan on mennyt pieleen. Mutta on se nyt vaan niin väärin SINUA kohtaan että yhteiskuntaa kiinnostaa miten sinun lapsesi voivat, jos itse olet heikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisperhe, jotta saat hetken hengähtää. Kerran kuukaudessa vaikka viikonlopuksi lapset sijaisperheeseen.
Ei se isä niistä lapsista kiinnostu, vaikka kuinka toivoisit. Mitä ennemmin tämän tajuat ja hyväksyt, sitä helpompaa loppuelämästäsi tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestistäsi saa sellaisen kuvan, että et oikein osaa ottaa vastuuta teoistasi. Terapeutin tivaamisen vika, kun sinä puhuit itsemurhatoiveistasi, miehen vika, kun sinä et jaksa ja yhteiskuntakin vielä vaatii enemmän äideiltä kun isiltä. Ryhdistäydy, nainen.
Ei vaan on terapeutin luottamukselle hyväksi että sille voi pahaa oloaan purkaa ilman pelkoa ylireagoinnista. Hyvä terapeutti seuraa potilastaan eikä suinpäin aiheuta lisää harmia.
Ja juu kyllä on exäni vika että hän ei huolehdi lapsistaan. Ne on ihan yhtä paljon hänen kuin minun. Hän on viimeiset kymmenen vuotta hokenut että lapset pilaa elämänsä. Mutta minä joudun vakavista sairauksista huolimatta olemaan täydellinen. Ei mulla ole oikeutta antaa periksi. Ei väsyä.
Ja joo meidän tapauksessa on ihan viranomaisetkin olleet todistamassa exän aivopieruja joten sen puoleen on todistettu että äidiltä sairaanakin vaaditaan enemmän kuin mieheltä. Ja jotta kukaan ei pahoittaisi mieltään niin tarkoitan lähinnä etävanhempaa oli kyseessä sitten äiti tai isä.
Ap
Haluaisitko sitten dumpata lapset miehelle, jota lapset ja heidän hyvinvointinsa ei vähääkään kiinnosta? Eikö sun lapset pitäisi kuitenkin mennä tämän katkeran ja kateellisen kitinän edelle? Joo, mies on varmaan todellinen mulkku mutta ei tämä asia miksikään muutu, vaikka kuinka valitat, kärsit ja katkeroidut. Sun lapsilla ei ole hyvää isää, piste. Parempi kun alat vaan hyväksyä sen. Ota vastaan muilta kaikki se apu minkä saat. Esim. kodinhoito- ja siivousapu ja lastenhoitoapu. Voisit keskustella lastensuojelun kanssa myös esim. tukiperheestä, jossa lapset voisi välillä olla viikonloppuna, jolloin saat omaa rauhoittumis- ja toipumisaikaa ja ehkä aikaa etsiä muita ihmissuhteita tuon exässä riippumisen tilalle. Valitse tällä kertaa vaan huolellisemmin, älä mene seksi ja kroppa/naama edellä vaan aivot ja luonne ykköseksi. Kaikki tahot, niin terapeutti kuin lastensuojelukin yrittää auttaa sinua ja lapsiasi, yritä tajuta se ja ottaa hyöty siitä irti. Unohda se exäsi kokonaan, ala miettiä sitä, mitä muuta elämässä on ja mihin suuntaat jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmassa osassa perheitä äiti on kuitenkin se, joka kantaa suurimman vastuun lapsista ja kodista, oli parisuhde miten hyvä tahansa. Kyllä se on äiti, joka oksennuksen siivoaa, valvoo sairaan lapsen kanssa, hoitaa muita vaikka on itsekin sairas ja huolehtii jo aikuisistakin lapsista hautaan saakka. Se nyt on vaan äidin rooliin kuuluva taakka ja sen alle meinaa joskus uupua, vaikka perheessä isä onkin. Toki hyvästä miehestä on apua ja tukea ja löytyy perheitä, joissa isä kantaa suuremman taakan tai hoitaa yksinhuoltajana kaiken. Silti varmaan 90% äideistä kokee sen raskaamman taakan , jota mies ei useimmiten koe eivätkä useimmat miehet ymmärrä, mitä äitinä oleminen on.
Luulen että voisit saada tukiperheen? Kysy asiasta kun perhetyöntekijä/lastenvalvoja tulee teille? Eikös se olisi asia jota oikeasti tarvitset? Vaikka yksi vkl kerran kuukaudessa lapset hoidossa ja saisit olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö sulle kakkonen. Sä et oikeesti tiedä mun elämästä mitään. Mä jätin kertomatta mun sairaudet ja vuosien jaksamisen lasten kanssa. Yksin. Kaikesta huolimatta olen ylpeä että olen onnistunut kasvattamaan lapset ilman isää vuosia. Halusin vain tuoda esille, että joskus sen lasuilmon saa kontolleen kun heikolla hetkellä kerran puhuu sivu suunsa. Mä olen terapeutiltani saanut anteeksipyynnön. Hän myöntää olleensa liian hätäinen.
Edelleen, se lasu-ilmo ei ole mikään sakko minkä "saa kontolleen". Toki kaikkien kannalta järkevää on asiasta keskustella ja terapeutin perustella kantansa mielellään ennen ilmon tekemistä, siinä varmaan on mennyt pieleen. Mutta on se nyt vaan niin väärin SINUA kohtaan että yhteiskuntaa kiinnostaa miten sinun lapsesi voivat, jos itse olet heikoilla.
Väärin perustein tehdyt huolenilmaukset ovat usein lähtölaukaus ja kamelinselän katkeaminen pahoinvoinnille. Siihen asti on porskutettu ihan hyvin, kaikista vaikeuksista ja suruista huolimatta. Mutta niistä suruista ei kannata kertoa kenellekään ja täytyy aina yrittää olla mahdollisismman hyvinvoivan ja pirteän näköinen! Että sellaista apua yhteiskunta tarjoaa.
Jospa kuule olisikin kotitöihin ja lastenhoitoon edullista apua tarjolla, niin tässä maassa naiset voisi paljon paremmin. Ja apua saisi ennen kuin on romahtamassa.
Vierailija kirjoitti:
Viestistäsi saa sellaisen kuvan, että et oikein osaa ottaa vastuuta teoistasi. Terapeutin tivaamisen vika, kun sinä puhuit itsemurhatoiveistasi, miehen vika, kun sinä et jaksa ja yhteiskuntakin vielä vaatii enemmän äideiltä kun isiltä. Ryhdistäydy, nainen.
Tämä!
Otat itseäni niskasta kiinni ja lopetat sen ruikuttamisen. Sitä nyt vaan ei kukaan jaksa kuunnella.
Voi vittu noita terapeutteja ! Mitä itsensä jääväilijöitä ne onkaan! Omaa huolta terapeutti huojensi tolla lasu:lla. Halusi sysätä vastuun pois itseltään. Törkeetä vastuunpakoilua terapeutilla. Se oli virhearvio, ei oo selvästi lastensuojelun tarvetta sun kodissa -vaikka vaikea tilanne muuten varmaan. Ja terapeuttiani myönsi itsekin tehneensä virheen. Ne on kato ihmisiä omine ongelmineen ne terapeutitkin. Ja tolle Psy-alalle vähän valikoituu tietynsorttista porukkaa. Ja toi väärin perustein tehty lasu loukkaa sua, sun kunniaa ja sun vanhemmuutta, eikä todellakaan helpota sun tilannetta.
Perkele, kyllä pitää kauppa/siivousapua saada ilman lastensuojeluperustettakin, jos sitä tarvii. On menny terveydenhuolto ja sosiaalitoimi metsään, ja lasu-ilmoituksen pelon vuoksi eivät uskalla ihmiset todellisia tuntojaan viranomaiselle/hoitavalle taholle kertoa. Sä et ilmeisesti edes näitä tarjottuja apuja tarvii. Lasu-peikko toimii työntekijöiden suojana; kun ei uskalla kertoo, niin työntekijä ei oo sitten ollut tietoinen, jos jotain sattuu...
Tekstisi on muutenkin niin fiksua, analyyttista ja syy-yhteyksiä pohtivaa ja ymmärtävää, etten ole ollenkaan varma, tarviitko terapiaa ollenkaan - ainakaan nykyiseltä terapeutiltasi.
Oon itse lääkäri somattisella alalla, ja moni psykiatrille lähettämäni potilas on voimaantunut tavattuaan vielä itseään sutkeamman, kadoksissa olevan, itseään jääväilevän ja vastuuta pakoilevan psykiatrin. Ja toipumisprosessi onkin lähtenyt käyntiin siitä, kun hylkää hoivaajat, alkaa uskoa ja luottaa itseensä ja kykyynsä toimia. Paska tyyppi toi sun puolisosi. Se on fakta, sitä et voi muuttaa, sen kanssa on elettävä. Mutta itse voit vaikuttaa elämäsi kulkuun, oot ilmiselvästi hyvä ja vastuullinen vanhempi, tunnistat ongelmasi jaksamisessa, hakeuduit hoitoon. Tää on jo tosi paljon, oikeissa tosi isoissa ongelmissa ihmiset on monesti ihan sokeita omalle ja varsinkin lasten tilanteelle. Mutta sulla on hätä ja huoli teistä kaikista. Aika tekee tehtävänsä, lasten omatoimisuus lisääntyy ja ne kasvaa, varmasti jatkossa helpottaa. Ja varmaan, kun muutama v kuluu, niin sä löydät Hyvän parisuhteenkin.
18: I agree. Ja seuraavaksi alkaa sosiaalialan ämmät täällä rutista lain velvoitteesta tehdä lastensuojeluilmoitus. Ei velvoita laki, kun ei ole tarvetta. Kun on täysijärkinen, vastuuntuntoinen ja ammattitaitoinen ihminen arvioinut tilanteen. Joskus jopa viranomaiselta herännyt huoli-tuntemus on ollut aiheena tarpeetomalle lasu-ilmoitukselle, psyko-sosiaali alalla toimivien naisten tuntemukset voivat kyllä nousta ihan vaikka omasta elämästä. Pitäisi vastuuttaa viranomaisia perusteettomista lasu-ilmoituksesta. On muitakin keinoja tukea perhettä ja lapsia. Virheellinen lasu voi itsessään aiheuttaa niin paljon mielipahaa, että heikentää koko perheen tilannetta.
Lastensuojelu tarkoittaa sitä, että niitä lapsia suojellaan! He antavat sinulle ja lapsille ennaltaehkäisevää apua! Päästävät sinut vaikka lenkille tai leffaan. Sitähän sä kaipasit. Eikö? Ei lastensuojelu ole paha.
Viestistäsi saa sellaisen kuvan, että et oikein osaa ottaa vastuuta teoistasi. Terapeutin tivaamisen vika, kun sinä puhuit itsemurhatoiveistasi, miehen vika, kun sinä et jaksa ja yhteiskuntakin vielä vaatii enemmän äideiltä kun isiltä. Ryhdistäydy, nainen.