Lue keskustelun säännöt.
Mistä kertoo, että oppilas päätyy aina koulukiusatuksi?
22.03.2016 |
Oppilas vaihtaa koulukiusaamisen takia toiseen kouluun ja joutuu sielläkin koulukiusatuksi. Taas hän vaihtaa uuteen kouluun, jopa toiseen kaupunkiin, ja joutuu jälleen koulukiusatuksi! Hän kasvaa aikuiseksi ja muuttaa uuteen kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon, jossa häntä syrjitään muiden opiskelijoiden toimesta. Kun hän menee työelämään, hän joutuu työpaikkakiusatuksi!
Objektiivisesti hänen käyttäytymisessään ei ole osoitettavissa mitään vikaa, vaan hän itse kohtelee muita normaalisti, on huomaavainen ja kohtelias.
Tunnen tällaisen ihmisen.
Mistä tämä johtuu? Mistä kertoo?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutteelliset sosiaaliset taidot.
Tämä on ihan tutkittua asiaa. Se ei tietenkään tarkoita, että kiusaaminen olisi oikein tai sallittua. Myös kiusaajan sosiaaliset taidot ovat puutteelliset.
Esimerkiksi lapsi, joka ei osaa liittyä leikkiin ikätasoisesti juotuu herkästi kiusatuksi. Lapsi voi esimerkiksi jäättäytyä yksin tai vastaavasti yrittää liittyä porukkaan negatiivisella tavalla.
-28
Eipä ne sosiaaliset taidot pääse edes kehittymäänkään, jos kiusaaminen sallitaan.
Olet oikeassa, kiusattua tarvitsee aikuisten apua sosiaalisiin taitoihinsa. Olisikin hyvä, jos nämä asiat huomattaisiin jo varhain? Harvoin kiusaamista varsinaisesti sallitaan, mutta isossa lapsijoukossa toimeentuleminen vaatiin sosiaalisiataitoja.
Esimerkiksi välitunnin alkaessa pikkukoululaiset innokkaina hyppäävät vaatteihinsa ja juoksevat ulos leikkimään, jos joku lapsista ei itse osaa hakeutua porukkaan jää hän yksin. Ehkä toinen lapsista ei myöskään tiedä miten liittyisi porukkaan, mutta yksin jäämisen sijaan hän tönii sekä nimittelee luokkakavereita ja heittää hiekkaa. Tai porukassa kerrotaan hauskoja juttuja, jotka on tarkoitettu vitseiksi, mutta yksi ei tätä ymmärrä vaan alkaa tosikkomaisesti inttämään asiasta. Kaikilla näistä lapsista on iso riski joutua kiusatuiksi ja vaikka kukaan ei kiusaisikaan on heillä silti vaikeuksia päästä porukkaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kiusattuna puhunut tästä hoitotahon kanssa ja olen kuullut, että kun kiusaamiselle altistuu se jää leimaksi. Tarvitaan kiusatulta jämäkkyyttä, että osaa ottaa tilanteet ja nauraa kiusaajien heitoille. Itseltäni on vain toleranssi mennyt, joten seuraava yrittäjä on väkivallan kohde. On parempi ettei kävele vastaan. Ja on parempi ettei tähän viestiin länkytetä mitään laurarepomaista paskaa, sillä olen 29-vuotisesta elämästäni ollut kiusattu 24 vuotta. Kaipa minussa on jotain kauhean pilalla ja huonosti ja ärsyttävää ja kidutushimoja aiheuttavaa kun olen tällainen nälvimisen kohde.
No, nykyään on vahvat nyrkit ja terävä kieli, heh :D voisin itse asiassa tehdä eräälle paskakasalle pikku källin :D
Kuulostat viestisi perusteella enemmän ajatusmaailmaltasi tyypilliseltä kiusaajalta kuin kiusatulta. Uhoat väkivallalla jonka oikeutat itsellesi sillä että muu maailma on kohdellut sinua kaltoin. Heittäydyt marttyyriksi, suuren kärsimyksen uhriksi ja samalla pullistelet "vahvoilla nyrkeillä ja terävällä kielellä" ja fantasioit pääseväsi toteuttamaan väkivaltaisia taipumuksia. Mielestäsi oma väkivaltaisuutesi on jollain kierolla logiikalla oikeutettua koska "toleranssi on mennyt". Syy väkivaltaisuuteesi ei siis ole sinun, vaan "niiden muiden".
Oletko ajatellut, että tuossa viestissäsi saattaa kiteytyä juuri se perimmäinen syy, miksi sinusta ei pidetä? Minä en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä kaltaisesi ihmisen kanssa.
Olen päälle päin mukava, varsinkin hiljaisille, joita tsemppaan tulemaan ulos kuorestaan. En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin. Kuraattori sanoi esim. Kun olin 13, että pojat kiusaavat sinua kun olet nätti. Pojat vaan kyllä kutsuivat päivittäin rumaksi huoraksi. Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys. Selvisin lapsuudestaan ajattelemalla, että tämä paska loppuu joskus. Väärin! Se ei lopu koskaan. Nykyään olen vielä ulkomuodoltanikin sellainen ettei pitäisi tulla kiusatuksi, mutta kun se on tällainen saatanan vamma. Mitään toivoa ei ole. Riittää, että yhteisössä on se yksi mätäpaise. Herkistyneenä en kestä. Enkä naisena pysty helposti purkamaan näitä juttuja ympäristöön. Puran itseeni. En viiltele, hakkaan. Kroppa aina mustelmilla.
Pelkään siksi eniten itseäni. Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen. Tiedätkö missä helvetissä ihminen on tällaisen ajatusmaailman kanssa? Ja pidän sen omana tietonani. Vain minä, yksin tässä helvetissä. Ja sitten joku tuollainen varajeesus vikisee omiaan. Jos olisit kokenut sen mitä minä pitäisit kallosi ummessa.
Minua kiusattiin vakavasti (hakattiin, varastettiin tai tuhottiin omaisuutta ja herjattiin) joka ainoa päivä yläasteella. Nykyisin olen työelämässä keskijohdossa.
Minua pidetään siviilissä kovana ja jopa pelottavana. Se pitää tietyssä mielessä paikkansa. En koskaan enää tule alistumaan kenenkään tahdon alle ja olen valmis puolustamaan itseäni tarvittavilla keinoilla. "Sähkötän" myös pukeutumisellani ja olemuksellani ympäristöön viestiä ettei minulle kannata välttämättä vittuilla. Olen puuttunut ja tulen puuttumaan vastakin näkemääni väkivaltaan ja kiusaamiseen/häirintään myös silloin kun se ei kohdistu minuun.
On naurettava ajatus, että koululaitoksessa instituutioksi muodostunut kiusaamisen perinne johtuu kiusaamisen kohteeksi joutuvasta yksilöstä. Kiusatuksi joutuu sattumanvaraisella otannalla ihan perusterveitä normaaleja lapsia ja nuoria. Kiusaajien ylätaso sen sijaan koostuu useimmiten nuorista sosiopaateista, psykopaateista, narsisteista ja joissakin tapauksessa mielenterveyden ongelmista kärsivistä. Myös hyvien perheiden kaikki-mulle-heti-tänne-nyt lapset loistavat läsnäolollaan tässä ryhmässä ja heidän toimintaansa suojaavat aktiivisesti kaiken sallivat helikopterivanhemmat.
On syytä ymmärtää, että törkeä "kiusaaminen" pitää tosiasiassa sisällään mm. pahoinpitelyitä, ilkivaltaa, varkauksia, kunnian loukkauksia, kiristystä ja jopa kotirauhan häirintää. Nämä ovat rikoksia kaikkialla muualla paitsi kouluissamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kiusattuna puhunut tästä hoitotahon kanssa ja olen kuullut, että kun kiusaamiselle altistuu se jää leimaksi. Tarvitaan kiusatulta jämäkkyyttä, että osaa ottaa tilanteet ja nauraa kiusaajien heitoille. Itseltäni on vain toleranssi mennyt, joten seuraava yrittäjä on väkivallan kohde. On parempi ettei kävele vastaan. Ja on parempi ettei tähän viestiin länkytetä mitään laurarepomaista paskaa, sillä olen 29-vuotisesta elämästäni ollut kiusattu 24 vuotta. Kaipa minussa on jotain kauhean pilalla ja huonosti ja ärsyttävää ja kidutushimoja aiheuttavaa kun olen tällainen nälvimisen kohde.
No, nykyään on vahvat nyrkit ja terävä kieli, heh :D voisin itse asiassa tehdä eräälle paskakasalle pikku källin :D
Kuulostat viestisi perusteella enemmän ajatusmaailmaltasi tyypilliseltä kiusaajalta kuin kiusatulta. Uhoat väkivallalla jonka oikeutat itsellesi sillä että muu maailma on kohdellut sinua kaltoin. Heittäydyt marttyyriksi, suuren kärsimyksen uhriksi ja samalla pullistelet "vahvoilla nyrkeillä ja terävällä kielellä" ja fantasioit pääseväsi toteuttamaan väkivaltaisia taipumuksia. Mielestäsi oma väkivaltaisuutesi on jollain kierolla logiikalla oikeutettua koska "toleranssi on mennyt". Syy väkivaltaisuuteesi ei siis ole sinun, vaan "niiden muiden".
Oletko ajatellut, että tuossa viestissäsi saattaa kiteytyä juuri se perimmäinen syy, miksi sinusta ei pidetä? Minä en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä kaltaisesi ihmisen kanssa.
Olen päälle päin mukava, varsinkin hiljaisille, joita tsemppaan tulemaan ulos kuorestaan. En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin. Kuraattori sanoi esim. Kun olin 13, että pojat kiusaavat sinua kun olet nätti. Pojat vaan kyllä kutsuivat päivittäin rumaksi huoraksi. Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys. Selvisin lapsuudestaan ajattelemalla, että tämä paska loppuu joskus. Väärin! Se ei lopu koskaan. Nykyään olen vielä ulkomuodoltanikin sellainen ettei pitäisi tulla kiusatuksi, mutta kun se on tällainen saatanan vamma. Mitään toivoa ei ole. Riittää, että yhteisössä on se yksi mätäpaise. Herkistyneenä en kestä. Enkä naisena pysty helposti purkamaan näitä juttuja ympäristöön. Puran itseeni. En viiltele, hakkaan. Kroppa aina mustelmilla.
Pelkään siksi eniten itseäni. Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen. Tiedätkö missä helvetissä ihminen on tällaisen ajatusmaailman kanssa? Ja pidän sen omana tietonani. Vain minä, yksin tässä helvetissä. Ja sitten joku tuollainen varajeesus vikisee omiaan. Jos olisit kokenut sen mitä minä pitäisit kallosi ummessa.
Olen itsekin koulukiusattu, mutta se ei ole tekosyy alkaa kusipääksi ja väittää että oman persekäytöksen vika on muissa eikä itsellä ole mitään vastuuta käytöksestään. Kuten sanoin: ajatuksesti kulkevat samaa rataa kuin monen kiusatun: "minä minä minä minun paha oloni muut ovat paskaa minä saan olla niille kusipää koska minä minä minä minun paha oloni ei ole minun vika." Se surullinen juttu tässä on, että muut noin ajattelevat ovat peruskoulussa, kasvukipujen ja tunnemyrkyjen kourissa olevia lapsia. SINä, olet aikuinen nainen ja vastuussa siitä miten kohtelet muita ihmisiä.
"En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin."
Ei, syy tuohon räjähtävään asenteeseen on se että SINÄ et kykene hillitsemään omia kuvottavia väkivaltaisia taipumuksiasi. Niitä ei ole kukaan ulkopuolinen sinuun pakottanut, se että sinua on kiusattu on tekosyy ja vieläpä itseään ruokkiva tekosyy sillä se ei muuta sitä että olet aggressivinen, uhoileva ihminen joka ei kykene katsomaan peiliin.
"Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys."
Kuten sanoin, minuakin on kiusattu. Kauan ja hartaasti. Ei, se ei ole poistanut vastuuta itsestäni ja käytöksestäni. Päinvastoin, pidän muiden ihmisten hyvin kohtelemista erittäin suuressa arvossa, enkä siksi voi sietää kaltaisiasi. Minun kiusaajani ajatteli tismalleen noin.
"Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen."
Aloita itsestäsi. Ja ei, tämä ei ollut kehotus vahingoittaa itseäsi, vaan ottaa vastuu itsestäsi, käytöksestäsi ja hankkia apua. Kukaan muu ei sitä tee puolestasi. Työstä tuo katkeruutesi ja ala käyttäytymään kuin aikuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kiusattuna puhunut tästä hoitotahon kanssa ja olen kuullut, että kun kiusaamiselle altistuu se jää leimaksi. Tarvitaan kiusatulta jämäkkyyttä, että osaa ottaa tilanteet ja nauraa kiusaajien heitoille. Itseltäni on vain toleranssi mennyt, joten seuraava yrittäjä on väkivallan kohde. On parempi ettei kävele vastaan. Ja on parempi ettei tähän viestiin länkytetä mitään laurarepomaista paskaa, sillä olen 29-vuotisesta elämästäni ollut kiusattu 24 vuotta. Kaipa minussa on jotain kauhean pilalla ja huonosti ja ärsyttävää ja kidutushimoja aiheuttavaa kun olen tällainen nälvimisen kohde.
No, nykyään on vahvat nyrkit ja terävä kieli, heh :D voisin itse asiassa tehdä eräälle paskakasalle pikku källin :D
Kuulostat viestisi perusteella enemmän ajatusmaailmaltasi tyypilliseltä kiusaajalta kuin kiusatulta. Uhoat väkivallalla jonka oikeutat itsellesi sillä että muu maailma on kohdellut sinua kaltoin. Heittäydyt marttyyriksi, suuren kärsimyksen uhriksi ja samalla pullistelet "vahvoilla nyrkeillä ja terävällä kielellä" ja fantasioit pääseväsi toteuttamaan väkivaltaisia taipumuksia. Mielestäsi oma väkivaltaisuutesi on jollain kierolla logiikalla oikeutettua koska "toleranssi on mennyt". Syy väkivaltaisuuteesi ei siis ole sinun, vaan "niiden muiden".
Oletko ajatellut, että tuossa viestissäsi saattaa kiteytyä juuri se perimmäinen syy, miksi sinusta ei pidetä? Minä en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä kaltaisesi ihmisen kanssa.
Olen päälle päin mukava, varsinkin hiljaisille, joita tsemppaan tulemaan ulos kuorestaan. En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin. Kuraattori sanoi esim. Kun olin 13, että pojat kiusaavat sinua kun olet nätti. Pojat vaan kyllä kutsuivat päivittäin rumaksi huoraksi. Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys. Selvisin lapsuudestaan ajattelemalla, että tämä paska loppuu joskus. Väärin! Se ei lopu koskaan. Nykyään olen vielä ulkomuodoltanikin sellainen ettei pitäisi tulla kiusatuksi, mutta kun se on tällainen saatanan vamma. Mitään toivoa ei ole. Riittää, että yhteisössä on se yksi mätäpaise. Herkistyneenä en kestä. Enkä naisena pysty helposti purkamaan näitä juttuja ympäristöön. Puran itseeni. En viiltele, hakkaan. Kroppa aina mustelmilla.
Pelkään siksi eniten itseäni. Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen. Tiedätkö missä helvetissä ihminen on tällaisen ajatusmaailman kanssa? Ja pidän sen omana tietonani. Vain minä, yksin tässä helvetissä. Ja sitten joku tuollainen varajeesus vikisee omiaan. Jos olisit kokenut sen mitä minä pitäisit kallosi ummessa.
Olen itsekin koulukiusattu, mutta se ei ole tekosyy alkaa kusipääksi ja väittää että oman persekäytöksen vika on muissa eikä itsellä ole mitään vastuuta käytöksestään. Kuten sanoin: ajatuksesti kulkevat samaa rataa kuin monen kiusatun: "minä minä minä minun paha oloni muut ovat paskaa minä saan olla niille kusipää koska minä minä minä minun paha oloni ei ole minun vika." Se surullinen juttu tässä on, että muut noin ajattelevat ovat peruskoulussa, kasvukipujen ja tunnemyrkyjen kourissa olevia lapsia. SINä, olet aikuinen nainen ja vastuussa siitä miten kohtelet muita ihmisiä.
"En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin."
Ei, syy tuohon räjähtävään asenteeseen on se että SINÄ et kykene hillitsemään omia kuvottavia väkivaltaisia taipumuksiasi. Niitä ei ole kukaan ulkopuolinen sinuun pakottanut, se että sinua on kiusattu on tekosyy ja vieläpä itseään ruokkiva tekosyy sillä se ei muuta sitä että olet aggressivinen, uhoileva ihminen joka ei kykene katsomaan peiliin.
"Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys."
Kuten sanoin, minuakin on kiusattu. Kauan ja hartaasti. Ei, se ei ole poistanut vastuuta itsestäni ja käytöksestäni. Päinvastoin, pidän muiden ihmisten hyvin kohtelemista erittäin suuressa arvossa, enkä siksi voi sietää kaltaisiasi. Minun kiusaajani ajatteli tismalleen noin.
"Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen."
Aloita itsestäsi. Ja ei, tämä ei ollut kehotus vahingoittaa itseäsi, vaan ottaa vastuu itsestäsi, käytöksestäsi ja hankkia apua. Kukaan muu ei sitä tee puolestasi. Työstä tuo katkeruutesi ja ala käyttäytymään kuin aikuinen ihminen.
Kappas. Ilkeä Jeesus paukki linjoille... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kiusattuna puhunut tästä hoitotahon kanssa ja olen kuullut, että kun kiusaamiselle altistuu se jää leimaksi. Tarvitaan kiusatulta jämäkkyyttä, että osaa ottaa tilanteet ja nauraa kiusaajien heitoille. Itseltäni on vain toleranssi mennyt, joten seuraava yrittäjä on väkivallan kohde. On parempi ettei kävele vastaan. Ja on parempi ettei tähän viestiin länkytetä mitään laurarepomaista paskaa, sillä olen 29-vuotisesta elämästäni ollut kiusattu 24 vuotta. Kaipa minussa on jotain kauhean pilalla ja huonosti ja ärsyttävää ja kidutushimoja aiheuttavaa kun olen tällainen nälvimisen kohde.
No, nykyään on vahvat nyrkit ja terävä kieli, heh :D voisin itse asiassa tehdä eräälle paskakasalle pikku källin :D
Kuulostat viestisi perusteella enemmän ajatusmaailmaltasi tyypilliseltä kiusaajalta kuin kiusatulta. Uhoat väkivallalla jonka oikeutat itsellesi sillä että muu maailma on kohdellut sinua kaltoin. Heittäydyt marttyyriksi, suuren kärsimyksen uhriksi ja samalla pullistelet "vahvoilla nyrkeillä ja terävällä kielellä" ja fantasioit pääseväsi toteuttamaan väkivaltaisia taipumuksia. Mielestäsi oma väkivaltaisuutesi on jollain kierolla logiikalla oikeutettua koska "toleranssi on mennyt". Syy väkivaltaisuuteesi ei siis ole sinun, vaan "niiden muiden".
Oletko ajatellut, että tuossa viestissäsi saattaa kiteytyä juuri se perimmäinen syy, miksi sinusta ei pidetä? Minä en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä kaltaisesi ihmisen kanssa.
Olen päälle päin mukava, varsinkin hiljaisille, joita tsemppaan tulemaan ulos kuorestaan. En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin. Kuraattori sanoi esim. Kun olin 13, että pojat kiusaavat sinua kun olet nätti. Pojat vaan kyllä kutsuivat päivittäin rumaksi huoraksi. Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys. Selvisin lapsuudestaan ajattelemalla, että tämä paska loppuu joskus. Väärin! Se ei lopu koskaan. Nykyään olen vielä ulkomuodoltanikin sellainen ettei pitäisi tulla kiusatuksi, mutta kun se on tällainen saatanan vamma. Mitään toivoa ei ole. Riittää, että yhteisössä on se yksi mätäpaise. Herkistyneenä en kestä. Enkä naisena pysty helposti purkamaan näitä juttuja ympäristöön. Puran itseeni. En viiltele, hakkaan. Kroppa aina mustelmilla.
Pelkään siksi eniten itseäni. Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen. Tiedätkö missä helvetissä ihminen on tällaisen ajatusmaailman kanssa? Ja pidän sen omana tietonani. Vain minä, yksin tässä helvetissä. Ja sitten joku tuollainen varajeesus vikisee omiaan. Jos olisit kokenut sen mitä minä pitäisit kallosi ummessa.
Olen itsekin koulukiusattu, mutta se ei ole tekosyy alkaa kusipääksi ja väittää että oman persekäytöksen vika on muissa eikä itsellä ole mitään vastuuta käytöksestään. Kuten sanoin: ajatuksesti kulkevat samaa rataa kuin monen kiusatun: "minä minä minä minun paha oloni muut ovat paskaa minä saan olla niille kusipää koska minä minä minä minun paha oloni ei ole minun vika." Se surullinen juttu tässä on, että muut noin ajattelevat ovat peruskoulussa, kasvukipujen ja tunnemyrkyjen kourissa olevia lapsia. SINä, olet aikuinen nainen ja vastuussa siitä miten kohtelet muita ihmisiä.
"En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin."
Ei, syy tuohon räjähtävään asenteeseen on se että SINÄ et kykene hillitsemään omia kuvottavia väkivaltaisia taipumuksiasi. Niitä ei ole kukaan ulkopuolinen sinuun pakottanut, se että sinua on kiusattu on tekosyy ja vieläpä itseään ruokkiva tekosyy sillä se ei muuta sitä että olet aggressivinen, uhoileva ihminen joka ei kykene katsomaan peiliin.
"Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys."
Kuten sanoin, minuakin on kiusattu. Kauan ja hartaasti. Ei, se ei ole poistanut vastuuta itsestäni ja käytöksestäni. Päinvastoin, pidän muiden ihmisten hyvin kohtelemista erittäin suuressa arvossa, enkä siksi voi sietää kaltaisiasi. Minun kiusaajani ajatteli tismalleen noin.
"Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen."
Aloita itsestäsi. Ja ei, tämä ei ollut kehotus vahingoittaa itseäsi, vaan ottaa vastuu itsestäsi, käytöksestäsi ja hankkia apua. Kukaan muu ei sitä tee puolestasi. Työstä tuo katkeruutesi ja ala käyttäytymään kuin aikuinen ihminen.
Kerropa mikset sano näitä asioita tuolle keskijohdon ex-uhrille. Viestiihän hänen olemuksensa yhtä lailla väkivallan uhasta. Alan myös ymmärtää miksi sinua on kiusattu: kiellät pahan ja asetut vahvemman puolelle. Ottaisit vastuun omasta historiastasi sen sijaan, että lyöt lyötyjä. Se on pahempaa kuin lyödä lyöjiä. Olet kuvottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kiusattuna puhunut tästä hoitotahon kanssa ja olen kuullut, että kun kiusaamiselle altistuu se jää leimaksi. Tarvitaan kiusatulta jämäkkyyttä, että osaa ottaa tilanteet ja nauraa kiusaajien heitoille. Itseltäni on vain toleranssi mennyt, joten seuraava yrittäjä on väkivallan kohde. On parempi ettei kävele vastaan. Ja on parempi ettei tähän viestiin länkytetä mitään laurarepomaista paskaa, sillä olen 29-vuotisesta elämästäni ollut kiusattu 24 vuotta. Kaipa minussa on jotain kauhean pilalla ja huonosti ja ärsyttävää ja kidutushimoja aiheuttavaa kun olen tällainen nälvimisen kohde.
No, nykyään on vahvat nyrkit ja terävä kieli, heh :D voisin itse asiassa tehdä eräälle paskakasalle pikku källin :D
Kuulostat viestisi perusteella enemmän ajatusmaailmaltasi tyypilliseltä kiusaajalta kuin kiusatulta. Uhoat väkivallalla jonka oikeutat itsellesi sillä että muu maailma on kohdellut sinua kaltoin. Heittäydyt marttyyriksi, suuren kärsimyksen uhriksi ja samalla pullistelet "vahvoilla nyrkeillä ja terävällä kielellä" ja fantasioit pääseväsi toteuttamaan väkivaltaisia taipumuksia. Mielestäsi oma väkivaltaisuutesi on jollain kierolla logiikalla oikeutettua koska "toleranssi on mennyt". Syy väkivaltaisuuteesi ei siis ole sinun, vaan "niiden muiden".
Oletko ajatellut, että tuossa viestissäsi saattaa kiteytyä juuri se perimmäinen syy, miksi sinusta ei pidetä? Minä en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä kaltaisesi ihmisen kanssa.
Olen päälle päin mukava, varsinkin hiljaisille, joita tsemppaan tulemaan ulos kuorestaan. En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin. Kuraattori sanoi esim. Kun olin 13, että pojat kiusaavat sinua kun olet nätti. Pojat vaan kyllä kutsuivat päivittäin rumaksi huoraksi. Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys. Selvisin lapsuudestaan ajattelemalla, että tämä paska loppuu joskus. Väärin! Se ei lopu koskaan. Nykyään olen vielä ulkomuodoltanikin sellainen ettei pitäisi tulla kiusatuksi, mutta kun se on tällainen saatanan vamma. Mitään toivoa ei ole. Riittää, että yhteisössä on se yksi mätäpaise. Herkistyneenä en kestä. Enkä naisena pysty helposti purkamaan näitä juttuja ympäristöön. Puran itseeni. En viiltele, hakkaan. Kroppa aina mustelmilla.
Pelkään siksi eniten itseäni. Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen. Tiedätkö missä helvetissä ihminen on tällaisen ajatusmaailman kanssa? Ja pidän sen omana tietonani. Vain minä, yksin tässä helvetissä. Ja sitten joku tuollainen varajeesus vikisee omiaan. Jos olisit kokenut sen mitä minä pitäisit kallosi ummessa.
Olen itsekin koulukiusattu, mutta se ei ole tekosyy alkaa kusipääksi ja väittää että oman persekäytöksen vika on muissa eikä itsellä ole mitään vastuuta käytöksestään. Kuten sanoin: ajatuksesti kulkevat samaa rataa kuin monen kiusatun: "minä minä minä minun paha oloni muut ovat paskaa minä saan olla niille kusipää koska minä minä minä minun paha oloni ei ole minun vika." Se surullinen juttu tässä on, että muut noin ajattelevat ovat peruskoulussa, kasvukipujen ja tunnemyrkyjen kourissa olevia lapsia. SINä, olet aikuinen nainen ja vastuussa siitä miten kohtelet muita ihmisiä.
"En ole väkivaltainen kuin ärsytettynä. Syy tähän vittumaiseen räjähtävään asenteeseen on se, että kiusatut jätetään totaalisen yksin."
Ei, syy tuohon räjähtävään asenteeseen on se että SINÄ et kykene hillitsemään omia kuvottavia väkivaltaisia taipumuksiasi. Niitä ei ole kukaan ulkopuolinen sinuun pakottanut, se että sinua on kiusattu on tekosyy ja vieläpä itseään ruokkiva tekosyy sillä se ei muuta sitä että olet aggressivinen, uhoileva ihminen joka ei kykene katsomaan peiliin.
"Kaltaisesi eivät vissiin voi tajuta, että kun tätä paskaa kuulee riittävän kauan riittävällä intensiteetillä kärsii ja karsiutuu sen kiusatun inhimillisyys."
Kuten sanoin, minuakin on kiusattu. Kauan ja hartaasti. Ei, se ei ole poistanut vastuuta itsestäni ja käytöksestäni. Päinvastoin, pidän muiden ihmisten hyvin kohtelemista erittäin suuressa arvossa, enkä siksi voi sietää kaltaisiasi. Minun kiusaajani ajatteli tismalleen noin.
"Jos joku mätäpaise tulee lähelle haisemaan, saatan siivota sen."
Aloita itsestäsi. Ja ei, tämä ei ollut kehotus vahingoittaa itseäsi, vaan ottaa vastuu itsestäsi, käytöksestäsi ja hankkia apua. Kukaan muu ei sitä tee puolestasi. Työstä tuo katkeruutesi ja ala käyttäytymään kuin aikuinen ihminen.
Kerropa mikset sano näitä asioita tuolle keskijohdon ex-uhrille. Viestiihän hänen olemuksensa yhtä lailla väkivallan uhasta. Alan myös ymmärtää miksi sinua on kiusattu: kiellät pahan ja asetut vahvemman puolelle. Ottaisit vastuun omasta historiastasi sen sijaan, että lyöt lyötyjä. Se on pahempaa kuin lyödä lyöjiä. Olet kuvottava.
älä välitä tästä tyypistä. tunnen hänet hän on tuttu narsisti kiusaa muita täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen just sellanen tyyppi, joka on joutunut kiusatuksi useampaan kertaan elämän varrella. Ehkä pohjalla on se, että olen kiltti ja toisaalta taas liian omapäinen. Nykyään olen enemmän se tyyppi jota ei juhliin kutsuta, ei enää kiusaamista, mutta ulkopuolelle jättämistä. Ei aikuisena enää haittaa, koska olen itsekseni viihtyvä ja tyytyväinen elämääni. Ja liika kiltteys on tosiaan karissut matkan varrella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumia on aina kiusattu. Koettakaa kestää!
En osaa vastata kysymykseen, sillä samaa olen pohtinut jo pitkään omien kokemusten vuoksi.
Aloitin lukion uudella paikkakunnalla, enkä tuntenut koulusta ketään. Lähdin kuitenkin kouluun hyvillä mielin, avoimena ja ystävällisenä. Olen perusluonteeltani kiltti ja kohtelias, tulen toimeen yleensä kaikkien kanssa. Aiemmissa kouluissa on ollut paljon hyviä ystäviä, enkä koskaan ole joutunut kiusatuksi.
Uudessa koulussa kaikki olikin täyttä helvettiä ensimmäisestä päivästä alkaen. Yritin parhaani mukaam tutustua ja päästä porukkaan mukaan, mutta minulle tehtiin harvinaisen selväksi, ettei seuraani kaivata. Tutustuin muutamiin ihmisiin sen verran, että oli joku jonka kanssa vaihtaa muutama sana jos satuimme samalle tunnille. Lopulta olin kuitenkin aivan yksin, kaikilla oli omat porukat enkä päässyt yhteenkään sisälle.
Jossakin vaiheessa huomasin, että muutamat tytöt halveksuvat minua erityisesti. Kuiskuttelua, naurua, vilkuilua... Ja kaikki tapahtui selkeästi minun edessäni, ei jäänyt epäselväksi kenestä puhuttiin. Koulunkäynnistä tuli täyttä helvettiä. Nämä tietyt tytöt juorusivat minusta jatkuvasti ja heidän porukkansa jatkoi syrjimistäni. Aloin lintsata, koska en pystynyt käydä koulussa. Joka ikinen aamu mietin tekosyitä, joiden varjossa voisin jäädä kotiin. Sunnuntai-illat olivat täyttä tuskaa, kun tiesin mikä seuraavana päivänä taas odottaisi.
Koko lukio kului näissä merkeissä. Koulunkäynti kärsi, mielenterveyteni kärsi. Kolme vuotta siedin tällaista kohtelua. En vielä tänäkään päivänä tiedä, minkä vuoksi en alun perinkään päässyt sisälle porukoihin tai saanut ystäviä. En edes tuntenut minua kiusanneita tyttöjä, en ollut koskaan puhunut heidän kanssaan sanaakaan. Ja silti he vihasivat minua, tekivät elämästäni helvettiä.
Lukion lopussa rohkaistuin ja otin asian puheeksi erään opettajan kanssa. Asiaa selvitettiin, mutta tytöt kielsivät tietenkin kaiken. Päinvastoin, he saivat opettajat uskomaan, että minä olin käsittänyt kaiken väärin, ja oikeastaan minä olen se kiusaaja, kun väitän tällaista. Lopulta rehtori pyysi minua pyytämään tytöiltä anteeksi.
Ikinä ei selvinnyt, miksi juuri minua alettiin kiusata. En todellakaan koskaan olettanut joutuvani kiusatuksi, sillä peruskoulussa olin iloinen, kiltti ja sosiaalinen. Minulla oli kavereita, kaikki sujui hyvin. Nykyään olen kaikkea muuta kuin avoin ja iloinen. Kiusaamisen vuoksi olen muuttunut sulkeutuneeksi ja epäluuloiseksi. En luota puolituttuihin, enkä suhtaudu uusiin ihmisiin läheskään yhtä avoimesti kuin ennen.
Joten niin, ehkä minua kiusattiin, koska olin liian kiltti tai jotain? Ehkä kiusaaminen todella johtui itsestäni. En tiedä. Mutta tiedän sen, että se lähes pilasi elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen joutunut useamman kerran kiusatuksi ja vielä useammin jään ulkopuoliseksi. Lapsuuteni oli aika rankka ja kotiolot olivat huonot, olin arka ja hiljainen, sosiaaliset taitoni olivat joiltain alueilta puutteelliset, eikä kukaan sellaisia opettanut.
Kolmannella luokalla perheeni muutti ja jouduin välittömästi syrjityksi uudessa koulussa. Valitin kiusaamisesta vain kerran kun isommat pojat antoivat rajun lumipesun koulumatkalla. Muuten ajattelin olevani jotenkin viallinen ja sen oikeuttavan muiden lasten käytöksen.
Yläasteelle siirryttäessä kiusaaminen laajeni oman ja rinnakkaisluokan lisäksi laajemmalle. Kiusaaminen oli siis fyysistä välttelyä, naaman vääntelyä, ryhmätöistä kieltäytymistä, kun yritin puhua normaalisti, esitettiin ettei minua kuultu, nauraskelua ja irvailua, pyörän kumien puhkomista, poikien taholta huutelua, kerran tönimistä, ylipäätään paariana kohtelemista ja saman mentaliteetin levittämistä. Koin olevani koko koulun toimesta halveksittu. Masennuin ja kärsin pelkotiloista ja ahdistuksesta. Vaihdoin koulua ja tilanne parani jonkin verran, mutta kiusaamista ilmeni sielläkin (yhteydet vanhan ja uuden koulun oppilaiden välillä vaikuttivat).
Itseluottamukseni jäi heikohkoksi, en pysty solmimaan ihmissuhteita ja erityisesti nuorempana eristyin vapaaehtoisesti, koska en kestä torjutuksi tulemista. Yritin itsemurhaa tosissani 18-vuotiaana. Masennukseni on uusinut lukuisia kertoja, se ja vuosien yksinäisyys on vaikuttanut persoonaani. Työkokemukseni on jäänyt todella vähäiseksi.
Kun pääsin uudestaan opiskelemaan nyt vähän vaille kolmikymppisenä, on ollut upeaa, että on tullut kohdelluksi ihmisenä. Olen reilusti vanhempi kuin suurin osa luokasta, olen hieman outo ja joidenkin mielestä ilmeisesti rasittava, tyhmähkö, sosiaalinen elämäni on niin köyhää, että se rajoittaa luokkakavereiden kanssa keskustelua ynm.. En ole ystävystynyt kenenkään kanssa, mutta ihmiset suostuvat puhumaan minulle, muutama on ottanut asiakseen olla erityisen ystävällisiä, minut huolitaan ryhmätöihin mukaan, saan seuraa/voin istua muiden joukkoon ruokalassa. Olen ihan käsittämättömän kiitollinen jo siitä.
viesti 54 kirjoittajana ajattelin vielä sanoa, että tuo kiusaaja vaihtaa koulua- lakialoite olisi ollut ihan mahdotonta minun tapauksessani. Pienellä panoksella kiusaamiseen osallistuneita oli kymmeniä, äänekkäimpinä muutama häirikkö poika, mutta pahiten loukkaavina yleisesti mukavanoloiset nörttitytöt, joiden kanssa olisi voinut kuvitella olevan enemmän yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä se hieman ihmetyttää, että tietyt tyypit ovat kiusattuja ja toiset eivät.
Mä luulen, että se johtuu tietynlaisesta sosiaalisesta taidottomuudesta. Ei ole pelisilmää, ei tajuta kenen kanssa kannattaa liittoutua ja kenen ei, ei hahmoteta miten kannattaa käyttäytyä jotta saa respectiä.
Ei niissä kusatuissa välttämättä sinänsä mitään vikaa ole, mutta sellainen tietynlainen reppanameininki sosiaalisesti. Taitavat pärjää, reppanat jää aina alakynteen. Ne ei ymmärrä pelin sääntöjä, eikä ne osaa pelata.
🇺🇦🇮🇱
Tämähän on selviö kaikille asiaan enemmän perehtyneille, lisäksi huomautan, että kiusaajat kiusaavat vaikka vaihtaisivat toimintaympäristöä:
"Yksi kiusaamistutkimusten huolestuttavimmista piirteistä on se, että kiusaajan ja kiusatun ”roolit” vaikuttavat periytyvän kouluasteilta toiselle.
Pörhölän mukaan noin puolet niistä opiskelijoista, joita kiusattiin korkeakouluissa, kertoivat kyselyssä tulleensa kiusatuiksi jo peruskoulussa.
Jopa yli puolet korkeakouluopiskelijoista, jotka kertoivat kiusaavansa toisia, myönsivät kiusanneensa jo peruskoulussa.
Myös kansainvälisissä tutkimuksissa on Pörhölän mukaan havaittu, että nämä roolit voivat olla pitkäkestoisia ja pysyviä. Ne saattavat jatkua työelämään asti.
Miksi näin tapahtuu? Siihen on tietysti monta selitystä.
Pörhölällä on ainakin yksi: vertaisyhteisöön kiinnittymisen teoria, jonka hän esittelee kirjassakin.
Teorian mukaan kiusaaja oppii jo varhaislapsuudessa toimintamallin, jossa uudessa yhteisössä – oli se sitten opiskelu- tai työporukka – lunastetaan paikka ottamalla niskalenkki toisista.
”Nämä ihmiset ovat omaksuneet ’taistele asemasi puolesta’ -asenteen. Että oman paikan saaminen ryhmässä on jatkuvaa kilpailua ja kamppailua. Mihinkäs se asenne häviäisi aikuisenakaan.”
”Kiusatut puolestaan omaksuvat ajattelutavan, että heitä ei hyväksytä vertaisryhmään eivätkä he kuulu joukkoon”, Pörhölä toteaa."
Näitä juttuja kun lukee niin aina muistuu mieleen se miksi en ihmisistä juurikaan välitä. Ihmiset on ihan perseestä.
Terveisin Naispelko22
Ihmisillä on tapana muodostaa omia laumoja ja syrjiä lauman ulkopuolisia. Osittain tähän on varmaan jokin evoluutioperustainenkin syy, jossa omasta heimosta piti saada vahva, jotta se selvisi. Nykymaailmassa se sitten kääntyy kiusaamiseksi ja syrjinnäksi, johon ei ole oikein mitään syytä. Vaatii aikuisiltakin tietoista asian näkemistä, että esim. työyhteisössä kaikki ihmiset ovat mukana porukassa ja huomioivat toisensa. Vielä enemmän vaatisi se, että keskenkasvuiset lapset kasvatettaisiin huomioimaan toisensa ja olemaan kohteliaita.
Miksi sitten taas joku joutuu toistuvasti kiusatuksi? No, voi olla huonoa tuuria. Ylipäänsä tilanne, jossa tulee vaikka kesken vuoden ihan uuteen kouluun, jossa on jo muodostunut luokan sisäinen porukka, asettaa uuden oppilaan altavastaajan asemaan. Voi myös olla, että kiusaamisesta jääneet traumat aiheuttavat olemuksessa jotain, johon muut reagoivat. Surullisuus, vähän alistunut ryhti jne. viestivät toisille, että tämän heikon yksilön kimppuun voi käydä. Tämä ei tee kiusaamisesta kiusatun syytä, mutta tällaisten asioiden huomaamisen pitäisi auttaa aikuisia estämään kiusaamista ja toimimaan aktiivisesti kiusaamistilanteissa.
Minusta "heikot sosiaaliset taidot" on ehkä huonoin vastaus siihen, miksi jotakuta kiusataan. Kaikilla lapsilla on enemmän tai vähemmän sosiaalisia puutteita. Jotkut pomottavat, jotkut järjestävät draamaa, jotkut ovat jääräpäisiä ja joillakin on huono keskittymiskyky - ja silti he eivät joudu kiusatuksi. Kun joku lapsi joutuu, me aikuiset syynäämme kiusatun päästä varpaisiin, että menikö hän nyt reippaasti mukaan leikkiin, tai ottiko hän jonkun jäynän nyt liian tosissaan. Ja huomioitava on myös se, että kiusaaminen myös muovaa niitä sosiaalisia taitoja. Sellainen lapsi, jota on ehkä instituutiovuosiensa alusta asti kiusattu, ei ole samalla viivalla sosiaalisten taitojen harjaannuttamisessa kuin lapsi, joka on saanut nauttia yllin kyllin positiivista huomiota ja ehkä myös suosiota, ja käydä koulunsa turvassa. Summa summarum: minusta me aikuiset piiloudumme tuon termin taakse silloin, kun haluamme nostaa itse kätemme pystyyn ja pestä itsemme pois ikävistä tilanteista.
Mutta muutoin näen, että useammassa koulussa kiusatun isoin ongelma ovat ne roolit, joita sekä hän, että kiusaajat ja ryhmä koko ilmiön ympärillä kantavat mukanaan. On vaikea murtautua yksin kiusatun roolista ulos, jos yhteisö ympärillä jo suhtautuu kiusattuun porukan mopona, saati opetella täysin uudessa ryhmässä uusia toimintatapoja, kun vanhat toimintatavat tiivistyvät entisestä arjesta selviytymiseen kiusaavassa ryhmässä päivittäin. Ja yhtä lailla vanhat roolit, tavat ja tottumukset seuraavat myös kiusaajaa. Ei kiusaaja lopeta kiusaamistaan maagisesti silloin, kun se otollisin kiusaamisen kohde lähtee, vaan hän etsii uuden kiusattavan. Kiusaaminen on aina vallassuhde, ja kiusatun "ärsyttävyys" on siinä täysin toissijaista. Kiusaaminen tuo valtaa, suosiota ja mielihyvää - siksi kiusataan. Eli monta kertaa kiusatuksi voi joutua kiusatuksi ihan puhtaasti siitä syystä, että hän on ryhmänsä otollisin uhri.
Harmillista vain, että me kiinnitämme huomiota enemmän siihen, että koulisimme kiusatuista kaiken kestäviä henkisiä panssarivaunuja, kuin itse kiusaamiseen ilmiönä.
Mua kiusattiin koko ala ja yläaste. Mua kiusattiin myös amiksessa. En oo koskaan itse kiusannut ketään millään tavalla, oon aina ollu kaikille ystävällinen, kohtelias ja mukava.
Kuljen normaaleissa vaatteissa, pidän huolta hygieniasta, oon rauhallinen, hieman ujo, omissa oloissa viihtyvä, mutta puhun kyllä jos joku tulee juttelemaan ja osaan myös itse aloittaa keskusteluja.
En ymmärrä, miksi mua on kiusattu ja miksi se jatkui vielä amiksessakin? Minä niin kuvittelin, että kun peruskoulu loppuu, niin amiksessa ihmiset on jo vähän edes järkevämpiä, mutta ei.
Oon aina ollu vähän ylipainoinen (5-10kg), joten oon ajatellu että onko kiusaaminen johtunut tuosta.. Kun en ole mikään missi malli mitoiltani.. :( Tai just tuo, että oon hiljanen ja ujo. Eikös sellasia ne kiusaajat otakin yleensä silmätikuikseen.. Huoh.