Mistä kertoo, että oppilas päätyy aina koulukiusatuksi?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla vain hänen sanansa kiusatuksi tulemisesta kaikissa näissä mainituissa paikoissa?

Nimittäin kerran uhriksi joutunut helposti tulkitsee jatkossa kaiken normaalielämänkin konfliktit kiusaamisena. Näkee vääriä ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä joka nurkan takana. 

Rasismin kohdallahan on usein samoin. Kun auto roiskaisee kurat lätäköstä päälle, voi ajatella, että siksi, että olen musta tai siksi, että siinä nyt sattui olemaan lätäkkö ja kuski oli huolimaton. 

(esimerkki on lainattu jostain tummaihoisen haastattelusta)

Ja kääntäen: koulukiusaajat ja rasistit aina väittää juuri noin: uhri vaan ylitulkitsee, eikä ymmärrä "huumoria".

Mietipä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo, että ihmiset on kusipäitä. Suurin osa. Just ne kiltit ja arat joutuu silmätikuks, just ne kilteimmät. Ihminen on lajina muutenkin epäonnistunu. Eli tämä tyyppi on mukava ja loistotyyppi, joka on liian kiltti. 

Tämä täytyy olla jokin kiusattujen itsensä ja heidän mamiensa teoria. Mukavat loistotyypithän ne kiusatuksi juuri joutuvat, jeps!

Kyllä ne pääsääntöisesti ovat ikäviä tyyppejä. En sitä sano, että aina. 

Kiusattu on loistotyyppi siellä kuorensa alla. Ikävältä hän saattaa vaikuttaa, kun kiusaajalla ei riitä kärsivällisyys tutustua hitaasti avautuvaan ujoon ihmiseen. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat heikkoja, hän tökkii kiusattua ja koittaa saada jotain liikettä, häntä harmittaa, kun häntä ei rakasteta. Kiusattu on kuin kylmä äiti ja kiusaajaa pelottaa. Siksi tökkii. Hän on henkisesti jälkeenjäänyt. Kiusaaja ei ainakaan ole koskaan loistotyyppi, vaikka niin kuvittelee olevansa. Kiusatunkin sosiaaliset taidot on heikot, mutta eri tavalla, hän ei omassa pelossaan kuitenkaan ala toisia satuttamaan.

Riittää että on vähän outo. Voi olla ystävällinen, avulias ja luotettava ihminen, mutta jos pukeutuu oudosti tai sanoo kummallisia juttuja välillä, silloin joutuu kiusatuksi.

Itse olen juuri tällainen. En koskaan puhu pahaa muista, olen ystävällinen ja avulias, vitsikäskin välillä, mutta luulen että vitsini ovat huonoja ja möläyttelen välillä ihmeellisiä juttuja. :D siksi joudun usein nälvityksi tai syrjityksi.

Kyllä se vika valitettavasti on siinä kiusatussa ihmisessä. Tai siis, mielestäni kiusaaminen on väärin ja kiusaajallakaan ei ole kaikki kotona, mutta ei se kiusaajakaan huvikseen kiusaa. Joku siinä toisessa ärsyttää tai kummastuttaa.

Kiusaaminen kertoo mielestäni kyllä enemmän siitä kiusaajasta kuin kiusatusta.

Kaikki olemme samanarvoisia ja ihmiskuntana samassa veneessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo, että ihmiset on kusipäitä. Suurin osa. Just ne kiltit ja arat joutuu silmätikuks, just ne kilteimmät. Ihminen on lajina muutenkin epäonnistunu. Eli tämä tyyppi on mukava ja loistotyyppi, joka on liian kiltti. 

Tämä täytyy olla jokin kiusattujen itsensä ja heidän mamiensa teoria. Mukavat loistotyypithän ne kiusatuksi juuri joutuvat, jeps!

Kyllä ne pääsääntöisesti ovat ikäviä tyyppejä. En sitä sano, että aina. 

Niin se että joku hiljainen tyyppi ei kaveeraa just meidän kanssa tietysti todistaa että se on täysmulkku ja ansaitseekin oppia miten vitun kelvoton kuvottava luuseri on. Koska suuri osa kiusatuista on just hiljaisia, ujoja, arkoja, epävarmoja tyyppejä jotka ei tee juuri mitään muuta kuin on olemassa.

Mutta se arka, epävarma tyyppi ei ole mukava loistotyyppi kuitenkaan. Sitähän tässä yritettiin uskotella. 

Arka ja epävarma on epäluotettavan oloinen ihminen. Ja nyt ei vastakohtana joku päällepäsmäri, vaan iloinen, avoin ja positiivinen ihminen. 

Millä logiikalla epävarmuus tekee ihmisestä epäluotettavan?

Oon itse pohtinut ihan samaa! Tiedän muutaman koulukiusatun, jotka vaihtaneet koulua parikin kertaa (ja paikkakuntaa sen seurauksena) ja kiusaaminen on joka koulussa alkanut. Miten tää on mahdollista, kertoohan tämäkin jotain kiusatusta. Onko hän fyysisesti poikkeava, ns. Hieman hömelö, kiinnostunut muka vääristä asioista, sosiaalisesti rajoittunut jne. Mikä tekee tästä ihmisestä kiusaamisen kohteen yhä uudelleen ja uudelleen?

Kaikki kiusaaminen on aina väärin, mutta kyllä se hieman ihmetyttää, että tietyt tyypit ovat kiusattuja ja toiset eivät.

Itse olen monesti puhunut kaverien kanssa että onko koulukiusatut oikeasti koulukiusattuja. Ok on olemassa myös oikeesti fyysistä väkivaltaa jota en todellakaan kiellä, mutta tää perus "henkinen" kiusaaminen välillä.

Esim kaverini luokalla oli tyttö joka valitti opeille että häntä kiusattiin ja syrjittiin. Hän siis itse hakeutui yksin kaikkialle eikä tullut porukkaan esim istumaan vaikka pyydettiin. Tässäkin tämä tyttö vain teki itsestään uhrin. Monesti muutenkin kiusatut on niitä jotka ottaa kaikki sanomiset ja elkeet itseensä ja siihen vedoten ovat muka kiusattuja vaikkei näin ole. Tosin joo kyllä ruvetaan varmaan välttelemään seuraa kun käytös "kiusatulla" on outo.

Ja ei en siis väitä että kaikki kiusatut on itsestään uhreja tekeviä. On toki myös niitä jotka kokee esim fyysistä väkivaltaa ja/tai että kohdellaan kuin ilmaa ja eristetään porukasta.

Useinhan kiusatut kuitenkin on jotenkin herkkiä koska miksi vahva ihminen antaisi varsinkaan fyysisen jatkua? Eristämistä on vähän vaikea hallita kun se voi käydä jollekkin suositummallekkin jos toinen suosittu nyt kokee että on tehnyt väärin tämän mukaan.

Puutteelliset sosiaaliset taidot.

Muistan ala- asteelta kahdenlaista kiusaamista: häiriköiden porukan ulkopuolelle savustamista ja sitten sellaista vahvemman ja röyhkeämmän kenen tahansa kohdistunutta haukkumista ja rääkkäämistä. Tätä jälkimmäistä pidän "kiusaamisena", koska siinä uhri valikoitui ihan sattumanvaraisesti eikä todella ollut syypää mihinkään.

Sitten oli kiusaamista, jonka kohteet olivat itse ensin tehneet jotain. Häirikköpoika, joka oli heikkolahjainen ja siirtyi myöhemmin erityisopetukseen. Hyökki päälle ja esim leikkasi ihmisten hiuksia väkisin. Häntä haukuttiin avoimesti eikä hänen kanssaan kukaan leikillinyt eikä halunnut tehdä ryhmätöitä. Tyttöjä, jotka eivät tunnilla oppineet eivätkä osanneet mitään, mutta yllytyksestä olivat välitunnilla valmiita hölmöilemään miten tahansa. Jälleen kerran, maailman ei- toivotuin pari ihan mihin tahansa koulutyöhön. Täysin viattoman lapsen systemaattista kiusaamista ei omilta ajoiltani muista. Vai liekö ollut etten ymmärtänyt sitä silloin.

Itse olen kaikille ystävällinen mutta olen huomannut, että pidättyväinen ja varovainen luonne on ihan myrkkiä tietyille "päsmäreille".

Vierailija kirjoitti:

Puutteelliset sosiaaliset taidot.

Tämä on ihan tutkittua asiaa. Se ei tietenkään tarkoita, että kiusaaminen olisi oikein tai sallittua. Myös kiusaajan sosiaaliset taidot ovat puutteelliset.

Esimerkiksi lapsi, joka ei osaa liittyä leikkiin ikätasoisesti juotuu herkästi kiusatuksi. Lapsi voi esimerkiksi jäättäytyä yksin tai vastaavasti yrittää liittyä porukkaan negatiivisella tavalla.

-28

Meillä ala-asteella luokalle tuli toisesta koulusta tyttö joka oli vaihtanut koulua kiusaamisen vuoksi. Alkuun häneen suhtauduttiin uteliaasti, mutta sittemmin yleinen ilmapiiri muuttui negatiiviseksi häntä kohtaan. Hän oli hyvin kiinni opettajassa, ylitulkitsi kiusaamista kaikkialla ympärillään, oli hermostunut ja epäsosiaalinen. Jos olit hänen parinsa tai samassa ryhmässä, niin homma päättyi aina siihen että tyttö jäi tunnin jälkeen luokkaan ja kertoi opettajalle mitä kukin oli tehnyt tai mitä hän tulkitsi muiden tehneen. Osa oli epäilyksiä häneen itseensä kohdistuneesta "kiusaamisesta", joka saattoi olla naurahdus väärässä kohdassa, kaverille kuiskaaminen, sanavalinnat tai ihan vaan "tietynlainen katse". Osa kanteluista koski ihan muita asioita, tyyliin "Pekka pölli pyyhekumin tarvikekaapista" tai "Jalmari on maistanut tupakkaa" tms. Opettaja puuttui tähän "kiusaamiseen" raivokkaasti ja vuoronperään oltiin kaikki syytettyinä kiusaamisesta ja jälki-istunnoissa. 

Lopulta luokassa ei kukaan enää hirveästi viitsinyt tätä tyttöä symaptiseerata, mutta muun luokan yhteishenki vahvistui koska käytännössä kaikki olivat joutuneet kuuntelemaan opettajan huutoja "supinasta" tai "pilkkaavasta elekielestä".

Olen kiusattuna puhunut tästä hoitotahon kanssa ja olen kuullut, että kun kiusaamiselle altistuu se jää leimaksi. Tarvitaan kiusatulta jämäkkyyttä, että osaa ottaa tilanteet ja nauraa kiusaajien heitoille. Itseltäni on vain toleranssi mennyt, joten seuraava yrittäjä on väkivallan kohde. On parempi ettei kävele vastaan. Ja on parempi ettei tähän viestiin länkytetä mitään laurarepomaista paskaa, sillä olen 29-vuotisesta elämästäni ollut kiusattu 24 vuotta. Kaipa minussa on jotain kauhean pilalla ja huonosti ja ärsyttävää ja kidutushimoja aiheuttavaa kun olen tällainen nälvimisen kohde.

No, nykyään on vahvat nyrkit ja terävä kieli, heh :D voisin itse asiassa tehdä eräälle paskakasalle pikku källin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo, että ihmiset on kusipäitä. Suurin osa. Just ne kiltit ja arat joutuu silmätikuks, just ne kilteimmät. Ihminen on lajina muutenkin epäonnistunu. Eli tämä tyyppi on mukava ja loistotyyppi, joka on liian kiltti. 

Tämä täytyy olla jokin kiusattujen itsensä ja heidän mamiensa teoria. Mukavat loistotyypithän ne kiusatuksi juuri joutuvat, jeps!

Kyllä ne pääsääntöisesti ovat ikäviä tyyppejä. En sitä sano, että aina. 

Haista sinä iso paska. Kiusatut ei todellakaan ole ikäviä tyyppejä, ovat vain sen verran kiltteja, etteivät uskalla panna vastaan kiusaajalle. Kiusaaja on kusipää ja raukkis. Kiusaa sellaisia, jotka ovat heikompia. Hän ei uskalla kiusata niitä, jotka ovat yhtä kovia ja suurisuisia kuin hän. Jos tekisi niin, hän saattaisi joutua nolatuksia ja kiusatuksi itse. Joten valitsevat ne heikoimmat ja ujoimmat, jotka ehkä saattavat olla jo kotonakin jonkin verran alistetussa asemassa.

Vaikuttaa, ettet ole ollut oppilashuoltotyössä mukana. 

Kiusatut eivät suinkaan aina ole "kilttejä". Hyvin tyypillinen tapaus on epäsosiaalinen, hyvin herkästi räjähtävä tyyppi. 

Myös jatkuvasti toisten tekemisiin puuttuva maailmanomistaja joutuu kohteeksi usein. Huumorintajuton suhtautuminen on tyypillistä tälle kategorialle. 

Mutta sitten on myös todella arkoja, itsetuntoa vailla olevia lapsia. Monenlainen on kirjo. Ei voi puhua "kilteistä". Mitä ikinä nyt tuolla sanalla tarkoitatkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ala-asteella luokalle tuli toisesta koulusta tyttö joka oli vaihtanut koulua kiusaamisen vuoksi. Alkuun häneen suhtauduttiin uteliaasti, mutta sittemmin yleinen ilmapiiri muuttui negatiiviseksi häntä kohtaan. Hän oli hyvin kiinni opettajassa, ylitulkitsi kiusaamista kaikkialla ympärillään, oli hermostunut ja epäsosiaalinen. Jos olit hänen parinsa tai samassa ryhmässä, niin homma päättyi aina siihen että tyttö jäi tunnin jälkeen luokkaan ja kertoi opettajalle mitä kukin oli tehnyt tai mitä hän tulkitsi muiden tehneen. Osa oli epäilyksiä häneen itseensä kohdistuneesta "kiusaamisesta", joka saattoi olla naurahdus väärässä kohdassa, kaverille kuiskaaminen, sanavalinnat tai ihan vaan "tietynlainen katse". Osa kanteluista koski ihan muita asioita, tyyliin "Pekka pölli pyyhekumin tarvikekaapista" tai "Jalmari on maistanut tupakkaa" tms. Opettaja puuttui tähän "kiusaamiseen" raivokkaasti ja vuoronperään oltiin kaikki syytettyinä kiusaamisesta ja jälki-istunnoissa. 

Lopulta luokassa ei kukaan enää hirveästi viitsinyt tätä tyttöä symaptiseerata, mutta muun luokan yhteishenki vahvistui koska käytännössä kaikki olivat joutuneet kuuntelemaan opettajan huutoja "supinasta" tai "pilkkaavasta elekielestä".

Tuossa se tyttö oli jo "aivopesty", että on ikuisesti kiusattu eikä hänelle ole muita toimintamalleja käytössään. Tuo olisi tarvinnut aikuisen opastusta, terapiaa tmv. että oppisi olemaan epäilemättä muista pahaa tai että jokin toisen oppilaan reaktio ei ole yhtä kuin tuohon kiusattuun kohdistunutta kritiikkiä. Vaikeaahan se toki on, jos ei muunlaisesta tiedä. Sitä ei vain pysty luottamaan keneenkään, jos taustalla on rankkoja kokemuksia kiusatuksi tilemisesta. Vaatii paljon työtä ja tukea, että kiusatun ajatusmaailma saadaan muutettua ja että hän kykenee luottamaan muihin ja löytämään sen todellisen minäkuvansa vääristyneen minäkuvan alta.

Et ole varmaan ollut paikalla katsomassa, mitä tämä kiusaaminen on ollut.

On olemassa oppilaita, ihmisiä ja kokonaisia perheitä, joille kiusattuna oleminen on keskeinen osa identiteettiä. Kiusaamiseksi nimitetään kaikkea mahdollista ja kiusaamisen alkamista ennakoidaan joka hetki. Tämä muokkaa käytöstä ja sitä, miten tulkitsee tilanteita ja toisten käytöstä.  Osa persoonallisuushäiriöistä oireilee siten, että ihminen kuvittelee muista pahaa eikä pääse kokemistaan asioista koskaan yli. Kiusatun identeetti on myös eräänlaista narsismia; kaikki pyörii ympärilläni, minua vainotaan, minulle halutaan pahaa jne. Todellisuudessa voi olla, että ketään ei kiinnosta ja se "väärä ilme" tms. on johtunut jostain ihan muusta.

Toki on sitten niin, että ennakoitu ja kuviteltu kiusaaminen muuttuu usein todelliseksi, koska kukaan ei halua olla tällaisen epäluuloisen, yliherkän ihmisen kanssa tekemisissä. Ja tietenkin on myös oikeaa kiusaamista. Mutta jos tosiaan joutuu joka paikassa mielestään kiusatuksi, pitäisi miettiä omaakin käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puutteelliset sosiaaliset taidot.

Tämä on ihan tutkittua asiaa. Se ei tietenkään tarkoita, että kiusaaminen olisi oikein tai sallittua. Myös kiusaajan sosiaaliset taidot ovat puutteelliset.

Esimerkiksi lapsi, joka ei osaa liittyä leikkiin ikätasoisesti juotuu herkästi kiusatuksi. Lapsi voi esimerkiksi jäättäytyä yksin tai vastaavasti yrittää liittyä porukkaan negatiivisella tavalla.

-28

Eipä ne sosiaaliset taidot pääse edes kehittymäänkään, jos kiusaaminen sallitaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiusattuna puhunut tästä hoitotahon kanssa ja olen kuullut, että kun kiusaamiselle altistuu se jää leimaksi. Tarvitaan kiusatulta jämäkkyyttä, että osaa ottaa tilanteet ja nauraa kiusaajien heitoille. Itseltäni on vain toleranssi mennyt, joten seuraava yrittäjä on väkivallan kohde. On parempi ettei kävele vastaan. Ja on parempi ettei tähän viestiin länkytetä mitään laurarepomaista paskaa, sillä olen 29-vuotisesta elämästäni ollut kiusattu 24 vuotta. Kaipa minussa on jotain kauhean pilalla ja huonosti ja ärsyttävää ja kidutushimoja aiheuttavaa kun olen tällainen nälvimisen kohde.

No, nykyään on vahvat nyrkit ja terävä kieli, heh :D voisin itse asiassa tehdä eräälle paskakasalle pikku källin :D

Kuulostat viestisi perusteella enemmän ajatusmaailmaltasi tyypilliseltä kiusaajalta kuin kiusatulta. Uhoat väkivallalla jonka oikeutat itsellesi sillä että muu maailma on kohdellut sinua kaltoin. Heittäydyt marttyyriksi, suuren kärsimyksen uhriksi ja samalla pullistelet "vahvoilla nyrkeillä ja terävällä kielellä" ja fantasioit pääseväsi toteuttamaan väkivaltaisia taipumuksia. Mielestäsi oma väkivaltaisuutesi on jollain kierolla logiikalla oikeutettua koska "toleranssi on mennyt". Syy väkivaltaisuuteesi ei siis ole sinun, vaan "niiden muiden".

Oletko ajatellut, että tuossa viestissäsi saattaa kiteytyä juuri se perimmäinen syy, miksi sinusta ei pidetä? Minä en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä kaltaisesi ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oppilas vaihtaa koulukiusaamisen takia toiseen kouluun ja joutuu sielläkin koulukiusatuksi. Taas hän vaihtaa uuteen kouluun, jopa toiseen kaupunkiin, ja joutuu jälleen koulukiusatuksi! Hän kasvaa aikuiseksi ja muuttaa uuteen kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon, jossa häntä syrjitään muiden opiskelijoiden toimesta. Kun hän menee työelämään, hän joutuu työpaikkakiusatuksi!

Objektiivisesti hänen käyttäytymisessään ei ole osoitettavissa mitään vikaa, vaan hän itse kohtelee muita normaalisti, on huomaavainen ja kohtelias.

Tunnen tällaisen ihmisen.

Mistä tämä johtuu? Mistä kertoo?

Näitäkin ihmisiä on, kuten varmasti kaikenlaisia muitakin. Meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemalle.

Kaikista jossain vaiheessa kiusatuiksi joutuvista näitä on kuitenkin hyvin pieni osa.

Osa niistä, joita kiusaaminen vaikuttaa seuraavan on traumatisoitunut kiusaamiskokemuksistaan niin, ettei kykene enää pitämään puoliaan. Tällaiset ihmiset haistetaan jo kaukaa ja he tulevat valikoituneeksi uusien kiusaajien uhreiksi muita helpommin.

Osalle tästä ryhmästä kiusaaminen siirtyy koulusta kouluun koska vanhan koulun kiusaajat informoivat uuden koulun oppilaita uhrista somessa. Tapauksia on paljonkin.

Mitään yhteyttä työpaikkakiusaamisen ja koulukiusaamisen välillä uhrien suhteen ei tutkimuksissa ole löydetty, joten logiikkasi on vajaa tällä kohden. Työelämään selvinneet koulukiusatut saattavat tosiasiassa olla muita kovempia ja he kestävät henkistä painetta paremmin. Valitettavasti monet vakavasti koulukiusatut eivät selviä työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Oppilas vaihtaa koulukiusaamisen takia toiseen kouluun ja joutuu sielläkin koulukiusatuksi. Taas hän vaihtaa uuteen kouluun, jopa toiseen kaupunkiin, ja joutuu jälleen koulukiusatuksi! Hän kasvaa aikuiseksi ja muuttaa uuteen kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon, jossa häntä syrjitään muiden opiskelijoiden toimesta. Kun hän menee työelämään, hän joutuu työpaikkakiusatuksi!

Objektiivisesti hänen käyttäytymisessään ei ole osoitettavissa mitään vikaa, vaan hän itse kohtelee muita normaalisti, on huomaavainen ja kohtelias.

Tunnen tällaisen ihmisen.

Mistä tämä johtuu? Mistä kertoo?

Tällaiset sosiaaliset "roolit" on melko pysyviä. Kiusatuiksi valikoituu tietyn tyyppisiä oppilaita, mikä ei tee kiusaamisesta yhtään oikeutetumpaa. Näin se vain menee lasten ja ihmisten elämässä. Tästähän on ilmeisesti jotain tutkimustakin, että järkevämpää olisi siirtää kiusaaja eri kouluun kuin kiusattu.