Miksi avohoidossa aloitetaan mielialalääkitys?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Efexor (Venflaksiini) nostaa itsemurhien määrää 60% (lähde kotimainen tutkimus: http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=209948) ja sitä voi kirjoittaa vaikkapa työterveyslääkäri tai kuka tahansa lääkäri kotona aloitettavaksi. Eikö tämä ole todella vastuutonta puoskarointia, jos lääkkeet on tiedetty jo 10v lisäävän itsemurhia näin merkittävästi?

"In the total population, we observed an increased risk of suicide during venlafaxine treatment (RR, 1.61; 95% CI, 1.01-2.57; P=.04)"

Paina peukkua ylös jos olet sitä mieltä, että lääkärit toimivat väärin, peukkua alas jos toimivat mielestäsi oikein aloittaessaan näin vaarallisten lääkkeiden syöttämisen avohoidossa (mitään vastuuta lääkäreillä ei lääkemääräyksistään ole).

Eihän siinä tutkimuksessa niiin sanottu.

Jos olisit lukenut linkkaamasi abstraktin, niin olisit huomannut tutkimuksessa todettaneen itsemurhayritysten lisääntymisen mutta myös onnistuneiden itsemurhien laskemisen. Lääke on siis vähentänyt itsemurhakuolleisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit lukenut linkkaamasi abstraktin, niin olisit huomannut tutkimuksessa todettaneen itsemurhayritysten lisääntymisen mutta myös onnistuneiden itsemurhien laskemisen. Lääke on siis vähentänyt itsemurhakuolleisuutta.

Opeteltaisiinko siis lukemaan yhdessä?

Ydinsanoma on: surattiin 15 000 potilasta Suomessa 3,4 vuoden ajan. Venflaksiini LISÄSI itsemurhaRISKIÄ 60% (tilastollisesti merkittävää), verrattuna siihen, ettei lääkitä. Samaan aikaa Prozac (fluoksetiini) puolitti itsemurhariskin. Tämä on ollut tiedossa todella pitkään, silti monelle nämä lääkkeet annetaan käyttöön ilman minkäänlaista valvontaa. Eikö tämä täytä mielestäsi puoskaroinnin määritelmän 100%:sti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Efexor (Venflaksiini) nostaa itsemurhien määrää 60% (lähde kotimainen tutkimus: http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=209948) ja sitä voi kirjoittaa vaikkapa työterveyslääkäri tai kuka tahansa lääkäri kotona aloitettavaksi. Eikö tämä ole todella vastuutonta puoskarointia, jos lääkkeet on tiedetty jo 10v lisäävän itsemurhia näin merkittävästi?

"In the total population, we observed an increased risk of suicide during venlafaxine treatment (RR, 1.61; 95% CI, 1.01-2.57; P=.04)"

Paina peukkua ylös jos olet sitä mieltä, että lääkärit toimivat väärin, peukkua alas jos toimivat mielestäsi oikein aloittaessaan näin vaarallisten lääkkeiden syöttämisen avohoidossa (mitään vastuuta lääkäreillä ei lääkemääräyksistään ole).

Eihän siinä tutkimuksessa niiin sanottu.

Lopputulos kaikkien lääkkeiden suhteen oli tämä:

----

Conclusions  Among suicidal subjects who had ever used antidepressants, the current use of any antidepressant was associated with a markedly increased risk of attempted suicide and, at the same time, with a markedly decreased risk of completed suicide and death. Lower mortality was attributable to a decrease in cardiovascular- and cerebrovascular-related deaths during selective serotonin reuptake inhibitor use.

---

Kysymys kuuluukin: mikäli joku tappaa itsensä lääkkeiden vaikutuksen alaisena, tilastoidaanko se lääkkeen aiheuttamaksi kuolemaksi vai ei?  Eli johtuuko ero siitä, että itsemurhaYRITYKSET tulevat esille, mutta kun saa tapettua itsensä, niitä ei yhdistetä millään tavoin lääkkeeseen?

Ei ole olemassa enää niin paljon sairaalapaikkoja että muu olisi edes mahdollista

Mielialalääkitys on kunnalle edullinen ja hyödyiltään paljon haittoja suurempi. Vaikka sivuvaikutuksia on paljon, lopputulema kuitenkin on että erittäin huomattava osa potilaista hyötyy mielialallääkityksestä kun sopiva valmiste ja annos löydetään. Tehokkain hoito mielenterveydellisiin ongelmiin on oikeanlaisen terapian järjestäminen ja sen tukeminen lääkityksellä joka helpottaa potilaan oireita ja osaltaan antaa tilaa asioiden käsittelylle ja lopulta paranemiselle. Joillekin jopa riittää pelkkä lääkitys, mutta pelkän lääkkeen varaan ei pidä laskea. Se on tuki, ei parannus.

Valitettavasti siinä missä lääkitys on helppoa ja halpaa, terapia puolestaan on kallista ja sinne pääsy vaikeaa. Monien kuntien resurssit eivät riitä tarjoamaan edes välttävää määrää terapiaa. Tarve on paljon tarjontaa suurempi ja jonot pitkät. Jokaisella on oikeus kieltäytyä mielialalääkityksestä, mutta silloin voi joutua myös maksamaan vaatimansa terapiahoidon osittain itse mikäli katsotaan että potilas ei ole valmis sitoutumaan omaan hoitoonsa siinä määrin että suostuisi kokeilemaan lääkitystä jolla yleisesti ottaen on positiivinen vaste haittavaikutuksista huolimatta.

Jospa mielialalääkityksen tarkoitus on karsia huonot hedelmät puusta?

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkitys on kunnalle edullinen ja hyödyiltään paljon haittoja suurempi. Vaikka sivuvaikutuksia on paljon, lopputulema kuitenkin on että erittäin huomattava osa potilaista hyötyy mielialallääkityksestä kun sopiva valmiste ja annos löydetään. Tehokkain hoito mielenterveydellisiin ongelmiin on oikeanlaisen terapian järjestäminen ja sen tukeminen lääkityksellä joka helpottaa potilaan oireita ja osaltaan antaa tilaa asioiden käsittelylle ja lopulta paranemiselle. Joillekin jopa riittää pelkkä lääkitys, mutta pelkän lääkkeen varaan ei pidä laskea. Se on tuki, ei parannus.

Valitettavasti siinä missä lääkitys on helppoa ja halpaa, terapia puolestaan on kallista ja sinne pääsy vaikeaa. Monien kuntien resurssit eivät riitä tarjoamaan edes välttävää määrää terapiaa. Tarve on paljon tarjontaa suurempi ja jonot pitkät. Jokaisella on oikeus kieltäytyä mielialalääkityksestä, mutta silloin voi joutua myös maksamaan vaatimansa terapiahoidon osittain itse mikäli katsotaan että potilas ei ole valmis sitoutumaan omaan hoitoonsa siinä määrin että suostuisi kokeilemaan lääkitystä jolla yleisesti ottaen on positiivinen vaste haittavaikutuksista huolimatta.

Hyviä näkökulmia. Eikö kuitenkin ole niin, että tämä on erittäin lyhytnäköistä? Mielialalääkkeet vahingoittavat ihmistä, jopa niin, että tulee epigeneettisiä muutoksia, jotka näkyvät lääkkeen käyttäjän lapsissa.

Lääkkeet voivat yllättävän usein viedä pitkällä tähtäimellä paljon huonompaan lopputulokseen, kuin terapian antaminen heti aluksi lääkkeiden sijaan.

Lyhyellä tähtäimellä on helpompi ja halvempi lääkitä ihminen ja palauttaa hänet nopeasti BKT:tä kasvattamaan, kuin korjata alkusyitä (stressiä yms asiaa, jota ei haluta tunnustaa).

Pitkällä aikavälillä talouden kannalta, säästäminen siinä, että lääkitään tässä hetkessä, on mitä todennäköisimmin huono vaihtoehto, sillä nyt n. 20% ihmisistä on mielisairaita tilastojen mukaan (eli niitä jotka syö lääkkeitä) ja tällaiset asiat eivät voi olla vaikuttamatta sijoituspäätöksiin. Lisäksi jos tulevat sukupolvet ovat lääkkeiden käytön seurauksena entistä sairaampia mieleltään (epigeneettinen periytyminen), on tulevaisuuskin todella huono. Onko tässä myös osasyy, miksi rikkaat ja älykkäät jättävät tämän maan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkitys on kunnalle edullinen ja hyödyiltään paljon haittoja suurempi. Vaikka sivuvaikutuksia on paljon, lopputulema kuitenkin on että erittäin huomattava osa potilaista hyötyy mielialallääkityksestä kun sopiva valmiste ja annos löydetään. Tehokkain hoito mielenterveydellisiin ongelmiin on oikeanlaisen terapian järjestäminen ja sen tukeminen lääkityksellä joka helpottaa potilaan oireita ja osaltaan antaa tilaa asioiden käsittelylle ja lopulta paranemiselle. Joillekin jopa riittää pelkkä lääkitys, mutta pelkän lääkkeen varaan ei pidä laskea. Se on tuki, ei parannus.

Valitettavasti siinä missä lääkitys on helppoa ja halpaa, terapia puolestaan on kallista ja sinne pääsy vaikeaa. Monien kuntien resurssit eivät riitä tarjoamaan edes välttävää määrää terapiaa. Tarve on paljon tarjontaa suurempi ja jonot pitkät. Jokaisella on oikeus kieltäytyä mielialalääkityksestä, mutta silloin voi joutua myös maksamaan vaatimansa terapiahoidon osittain itse mikäli katsotaan että potilas ei ole valmis sitoutumaan omaan hoitoonsa siinä määrin että suostuisi kokeilemaan lääkitystä jolla yleisesti ottaen on positiivinen vaste haittavaikutuksista huolimatta.

Hyviä näkökulmia. Eikö kuitenkin ole niin, että tämä on erittäin lyhytnäköistä? Mielialalääkkeet vahingoittavat ihmistä, jopa niin, että tulee epigeneettisiä muutoksia, jotka näkyvät lääkkeen käyttäjän lapsissa.

Lääkkeet voivat yllättävän usein viedä pitkällä tähtäimellä paljon huonompaan lopputulokseen, kuin terapian antaminen heti aluksi lääkkeiden sijaan.

Lyhyellä tähtäimellä on helpompi ja halvempi lääkitä ihminen ja palauttaa hänet nopeasti BKT:tä kasvattamaan, kuin korjata alkusyitä (stressiä yms asiaa, jota ei haluta tunnustaa).

Pitkällä aikavälillä talouden kannalta, säästäminen siinä, että lääkitään tässä hetkessä, on mitä todennäköisimmin huono vaihtoehto, sillä nyt n. 20% ihmisistä on mielisairaita tilastojen mukaan (eli niitä jotka syö lääkkeitä) ja tällaiset asiat eivät voi olla vaikuttamatta sijoituspäätöksiin. Lisäksi jos tulevat sukupolvet ovat lääkkeiden käytön seurauksena entistä sairaampia mieleltään (epigeneettinen periytyminen), on tulevaisuuskin todella huono. Onko tässä myös osasyy, miksi rikkaat ja älykkäät jättävät tämän maan?

Näinhän tämä menee. Oli kyse sitten mielenterveyden häiriöistä, koulukiusaamisesta, syrjäytymisestä, päihdeongelmasta, taloudellisista ongelmista, niin Suomen järjestelmällä riittää paukkuja vain oireiden hoitoon sen sijaan että pureuduttaisiin itse ongelmaan ja sen aiheuttajaan. En syytä tästä lääkäreitä tai virkamiehiä ynnä muita joiden tehtäväksi on jäänyt pärjääminen parhaiten miten taitaa riittämättömien resurssien kanssa kun hallitus tuijottaa vain välittömien kustannusten lukuja ja yrittää vakuuttaa kansan siitä miten ne joilla em. ongelmia on ovat itse niihin syypäitä jolloin saadaan siunaus hyvinvoinnista lisää leikkaamiseen.

Terapia on ihan yhtä turhaa ja yhteiskunnalle lisäksi monin verroin kalliimpaa kuin lääkehoito. T. Potilas

Vierailija kirjoitti:

Terapia on ihan yhtä turhaa ja yhteiskunnalle lisäksi monin verroin kalliimpaa kuin lääkehoito. T. Potilas

Eivät kai nämä edes ole vaihtoehtoja, eli terapiassakin syödään lääkkeitä, terapian turhuudesta olen samaa mieltä.

Mitäs te jotka pidätte sekä lääkitystä että terapiaa turhana, ehdottaisitte mt-ongelmista kärsivien avuksi? Vai jätetäänkö oman onnensa nojaan vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit lukenut linkkaamasi abstraktin, niin olisit huomannut tutkimuksessa todettaneen itsemurhayritysten lisääntymisen mutta myös onnistuneiden itsemurhien laskemisen. Lääke on siis vähentänyt itsemurhakuolleisuutta.

Opeteltaisiinko siis lukemaan yhdessä?

Ydinsanoma on: surattiin 15 000 potilasta Suomessa 3,4 vuoden ajan. Venflaksiini LISÄSI itsemurhaRISKIÄ 60% (tilastollisesti merkittävää), verrattuna siihen, ettei lääkitä. Samaan aikaa Prozac (fluoksetiini) puolitti itsemurhariskin. Tämä on ollut tiedossa todella pitkään, silti monelle nämä lääkkeet annetaan käyttöön ilman minkäänlaista valvontaa. Eikö tämä täytä mielestäsi puoskaroinnin määritelmän 100%:sti?

Kirjoitit "Efexor (Venflaksiini) nostaa itsemurhien määrää 60%" ja tämä ei pidä paikkansa. Lääkehullu on palannut sekoilemaan palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on ihan yhtä turhaa ja yhteiskunnalle lisäksi monin verroin kalliimpaa kuin lääkehoito. T. Potilas

Eivät kai nämä edes ole vaihtoehtoja, eli terapiassakin syödään lääkkeitä, terapian turhuudesta olen samaa mieltä.

Siis monesti näissä nettikeskusteluissa terapia sekoitetaan sairaanhoitajan antamaan keskusteluapuun, joka EI OLE psykoterapiaa! Psykoterapia ei todellakaan ole turhaa vaan parantaa sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on ihan yhtä turhaa ja yhteiskunnalle lisäksi monin verroin kalliimpaa kuin lääkehoito. T. Potilas

Eivät kai nämä edes ole vaihtoehtoja, eli terapiassakin syödään lääkkeitä, terapian turhuudesta olen samaa mieltä.

Siis monesti näissä nettikeskusteluissa terapia sekoitetaan sairaanhoitajan antamaan keskusteluapuun, joka EI OLE psykoterapiaa! Psykoterapia ei todellakaan ole turhaa vaan parantaa sairauksia.

Harvalla on varaa psykoterapiaan.

Lääke ei aiheuta itsemurhaa.

Sen tarve aiheuttaa.

-> tilastotulos.

Vierailija kirjoitti:

Terapia on ihan yhtä turhaa ja yhteiskunnalle lisäksi monin verroin kalliimpaa kuin lääkehoito. T. Potilas

100% samaa mieltä. Terapia on täysin hyödytöntä !!! T:Toinen potilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on ihan yhtä turhaa ja yhteiskunnalle lisäksi monin verroin kalliimpaa kuin lääkehoito. T. Potilas

Eivät kai nämä edes ole vaihtoehtoja, eli terapiassakin syödään lääkkeitä, terapian turhuudesta olen samaa mieltä.

Siis monesti näissä nettikeskusteluissa terapia sekoitetaan sairaanhoitajan antamaan keskusteluapuun, joka EI OLE psykoterapiaa! Psykoterapia ei todellakaan ole turhaa vaan parantaa sairauksia.

EN MINÄ ole ainakaan mitään sekoittanut,sanotaanko sitten näin : Kognitiivinen psykoterapia viikoittainkin käytävänä on TÄYSIN turhaa,ellet etsi terapeutista juttukaveria vaihtamaan viikottaisia kuulumisia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on ihan yhtä turhaa ja yhteiskunnalle lisäksi monin verroin kalliimpaa kuin lääkehoito. T. Potilas

Eivät kai nämä edes ole vaihtoehtoja, eli terapiassakin syödään lääkkeitä, terapian turhuudesta olen samaa mieltä.

Siis monesti näissä nettikeskusteluissa terapia sekoitetaan sairaanhoitajan antamaan keskusteluapuun, joka EI OLE psykoterapiaa! Psykoterapia ei todellakaan ole turhaa vaan parantaa sairauksia.

Harvalla on varaa psykoterapiaan.

Se on totta! Mutta sitä hoitomuotoa yhteiskunnan juurikin pitäisi tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on ihan yhtä turhaa ja yhteiskunnalle lisäksi monin verroin kalliimpaa kuin lääkehoito. T. Potilas

Eivät kai nämä edes ole vaihtoehtoja, eli terapiassakin syödään lääkkeitä, terapian turhuudesta olen samaa mieltä.

Siis monesti näissä nettikeskusteluissa terapia sekoitetaan sairaanhoitajan antamaan keskusteluapuun, joka EI OLE psykoterapiaa! Psykoterapia ei todellakaan ole turhaa vaan parantaa sairauksia.

EN MINÄ ole ainakaan mitään sekoittanut,sanotaanko sitten näin : Kognitiivinen psykoterapia viikoittainkin käytävänä on TÄYSIN turhaa,ellet etsi terapeutista juttukaveria vaihtamaan viikottaisia kuulumisia :D

Psykoterapiassa ei vaihdeta kuulumisia vaan työskennellään sitkeästi ongelmien ratkaisemiseksi. Itse olen hyötynyt todella paljon psykoterapiasta.