Mitä parisuhteisiin liittyvää asiaa kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä, että otin ensimmäisen poikaystäväni (nykyisen exäni) takaisin sen jälkeen, kun hän päätti kylmästi kertoa minulle, että a) ei oikeasti rakasta minua, vaikka sanoikin niin, b) ei voi olla kanssani, koska olen vähän liian "erilainen" kuin muut naiset ja c) halusi kuitenkin jatkaa kavereina vain. Jos en olisi ollut nuori ja tyhmä, olisin säästynyt siltäkin viiden vuoden turhalta yhdessäololta, joka seurasi sitä, että otin tuon urpon takaisin heikkona hetkenä. Miehelle ilmeisesti valkeni, ettei saa ketään parempaakaan ja perui puheensa.
En voinut koskaan antaa tuota ensimmäistä "eroamme" hänelle anteeksi ja siitä seurasikin vain turhia riitoja ja hampaankiristystä koko loppusuhteemme ajan.
Kommentit (8)
Että ajattelin, että se että en loukkaannu miehen sanoista, on osoitus ainoastaan omasta vahvuudestani. Vasta eron jälkeen tajusin kohdanneeni henkistä väkivaltaa. Olin vahva 20 vuotta.
Itselläni myös väkivaltaa suhteessa. Kadun että en lähtenyt kun ensimmäisen kerran mies kävi kiinni.
Harmittaa että luovuin syytteistä, ja nyt minulla on muistoja vino nenä..
Hän on uudessa suhteessa jo ja itse vielä keräilen rikkoutunutta mieltä.. Reilua vai mitä!!?
En varsinaisesti kadu, mutta olisi sitä ehkä voinut kokeillakin.
t: ikisinkku
Kadun sitä, että minulle on aina pystynyt esittämään sinkkua sillä yksinkertaisella keinolla, että ei kerro jo olevansa parisuhteessa.
Olisin jättänyt narsistisen naisystäväni heti, kun alkoi tuntua siltä, ettei tässä suhteessa ole kaikki kohdallaan. Suhde jatkui vielä monta vuotta. Nyt vuosia itsesyytösten ja murskatun itsetunnon kanssa painittuani sain itseni hoitoon ja terapiaan.
Kadun että nuorempana aloitin seurustelun miehen kanssa, joka rakasti minua tosissaan ja itse olin juuri jätettynä vain tukea vailla. Koitin välillä lopettaakin suhdetta, mutta loppujen lopuksi se päättyi siihen että ihastuin tosissani toiseen mieheen ja loukkasin tätä rakastunutta raukkaa ihan hirveästi.
Olen kokenut väkivaltaa suhteessa, minua on petetty ja jätetty, mutta eniten kaduttaa oma kylmäsydämisyys hyvää miestä kohtaan!
Kadun sitä että en jättänyt miestä kun alkoi olla ensimmäiset merkit että hän käyttää alkoholia liikaa ja holtittomasti. Ja etten naiivina ja nuorena ymmärtänyt että se ei ole vain nuoruuden hulluutta, vaan alkavaa alkoholismia. Sitten saimme lapsia, ja sen jälkeen kaikki tuli paljon, paljon vaikeammaksi. Olemme kyllä eronneet, mutta hän on lasteni isä aina.
Sitä etten aikoinaan lähtenyt kun yksi ex löi ensimmäisen kerran. Uskoin vakuuttelut ja anteeksipyynnöt ja sain turpoaan vielä toisenkin kerran. Sittenkin tyhmä uskoin vielä. Kolmannella kerralla sentään mäkin tajusin lähteä. Mutta meni 2,5 vuotta elämästä hukkaan sen paskan takia.