suhteessa rikkinäisen ihmisen kanssa
Onko mitään toivoa? Vuoden kestänyt suhde todella rikkinäisen ihmisen kanssa. Jäänyt lapsena orvoksi, asuinpaikat ja -olot vaihdelleet, ei uskalla luottaa tai avautua ja on jotenkin kuoren alla. On todettu useaan kertaan että ei onnistu ja ei uskalla ja pysty. Silti ei halua ketään muutakaan enkä minäkään. Ollaan erossa joitakin viikkoja ja pidetään yhteyttä, yritetään olla kavereita vaan kunnes päädytään tapaamaan ja sulamaan toistemme syliin. Tavatessa on hyvä olla ja tulee olo että hän rakastaa. Mutta sitä ei saa sanoa, juuri mitään ei saa ettei ala ahdistaa ja pelottaa. Etäsuhde kaiken kukkuraksi. Miten tuota ihmistä voisi auttaa?
Kommentit (26)
Suhde on kun silta. Tarvitaan kaksi vahvaa jykevää päätyä molempiin päihin tai silta kallistuu ja katkeaa.
Jos toinen pää on rikki, ei hyvä.
Olin seurustellut tulevan vaimoni kanssa alle vuoden kun hänellä alkoi keskivaikea masennus. Taustalla oli vaikeita asioita lapsuudessa ja nuoruudessa. Kun hän koki olonsa tarpeeksi turvalliseksi ja vakaaksi kanssani, alkoi padot murtua ja monet käsittelemättä jääneet asiat puskivat voimalla pintaan. Hän hakeutui hoitoon ja sai sitä.
Meni muutama vuosi niin että meillä oli välillä todella raskasta. En kuitenkaan halunnut jättää häntä, jaksoin uskoa että tilanne muuttuu paremmaksi. Onneksi niin kävikin, mutta se vaati joitakin vuosia melko tiivistä terapiaa, kaksi-kolme kertaa viikossa. Nyt vaimoni on kunnossa. Toipumisprosessi oli pitkä ja uuvuttava. Oli siitä kuitenkin se hyöty että nykyisin hän tuntee itsensä ja ymmärtää tunteensa todella hyvin. Pitkät, raskaat keskustelumme johtivat siihen että nykyään minäkin ymmärrän itseni, tunteeni ja reaktioni paljon paremmin.
Mutta... Se vaati siis vuosia tiivistä terapiaa. Et pysty parantamaan häntä yksin. Ei ole varmaa että kukaan pystyy parantamaan häntä täysin ehjäksi.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit olla hänen kanssaan niin kauan että sairastut itse. Tämä ei ole pelottelua vaan murheellinen tosiasia. Toinen vaihtoehto on että hän hakeutuu ammattilaisavun piiriin ja alkaa työstää ongelmiaan. Jos hän suostuu, on silti mahdollista että hän uuvuttaa sinut. Tätä on inhottava sanoa mutta joskus on pakko ottaa etäisyyttä rikkiinäisiin ihmisiin. Tiedän tämän koska jouduin ottamaan etäisyyttä siskooni kun tajusin että hänen skitsofreniansa uuvuttaa minut.
Mutta jos hän alkaa saada apua ja uskot että voimasi riittävät, hyvä juttu. Tue häntä JOS voimasi riittävät.
Juuri näin. Sinä voit vain tukea, mutta et parantaa. Jos mies lähtee terapiaan, niin voitte onnistua. Muutoin sinä kävelet kananmunankuorilla loppuikäsi - mitä elämää se on?
Et voi olla terapeutti ja parantaa toista. Jos hän hakee apua muualta, voit olla tukena. Mutta minusta näyttää että tuo ihminen ei ole parantumassa tai hakemassa apua, vaan käyttää muita helpottaakseen omaa pahaa oloaan, ja siinä tulee rikkoneeksi muitakin.
Mun rikkinäinen ex luulee, että toinen nainen oli ratkaisu hänen pahaan oloonsa. Kävelin kans munankuorilla monet vuodet, onneksi ei tarvitse enää.
Rakastin kyllä, mutta turhaan.
No ainakaan narsistisesti rikkinäistä persoonallisuushäiriöistä ei voi kukaan parantaa. Toisaalta muunkinlaisen rikkinäisen "rakastaminen terveeksi" voi syödä sen parantajan energiat täysin ja tehdä hänet uupuneeksi ja "sairaaksi".