Lue keskustelun säännöt.
Laimeneeko yksipuolinen rakastuminen aina lopulta ajan kanssa joskus kuitenkin vaikka pitäisi kohteen kanssa yhteyttä?
20.03.2016 |
Olen rakastunut hyvin läheiseen ystävääni. Olen ollut siitä asti kun häneen tutuistuin, ensimmäisestä tapaamisesta lähtien eikä tunteet ole siitä monessa vuodessa minnekään kadonneet tai edes välissä haalenneet. Meistä tuli heti läheiset ja alkuun meillä oli sellaista molemminpuolista kiinnostusta ja säätöä. Olisin halunnut tietysti enemmänkin mutta parissa vuodessa opin monen itkun kautta ettei mikään perinteinen rakkaussuhde tulisi koskaan toimimaan, ensinnäkään a) siksi että ystäväni tunteet eivät minua kohtaan ole romanttisesti yhtä vahvat ja b) siksi, että hän ei tahdo yksiavioista suhdetta ylipäätään kenenkään kanssa. Vaikka hän siis tunteisiin vastaisikin, seurustelusta ei tulisi mitään koska elämäntyylimme ovat liian erilaiset enkä usko että tulisin koskaan aidosti tyytymään siihen että hän tapailisi muitakin. Myös muita painavia esteitä löytyy, mutta ne liittyvät nimenomaan vain seurusteluun. Ystävänä hän on ainutlaatuinen kultakimpale.
Monta kertaa olen tullut siihen lopputulokseen, että on parempi unohtaa hänet ja valitettavasti myös ystävyytemme kokonaan. Olemme laittaneet kaksi kertaa välit poikki pitkäksi aikaa, viimeisimmällä kerralla emme olleet missään tekemisissä tai puhuneet sanaakaan puoleen vuoteen. Elämäni jatkui ja kävin treffeillä muiden kanssa ja ihan tosissani yritin unohtaa hänet ja hyväksyin tilanteen, mutta lopulta tajusin että kaipaan häntä ystävänä elämääni aivan valtavasti enkä ole löytänyt ikinä kenenkään kanssa samanlaista yhteyttä. Kukaan muu ei yksinkertaisesti voi korvata hänen paikkaansa. En ole moneen vuoteen edes ihastunut keneenkään toiseen sellaisessa mittakaavassa, että se olisi edes verrattavissa tähän ystävään. Olemme toki puhuneet asiasta monet kerrat täysin suoraan ja pystyn olemaan hänelle täysin rehellinen. Tunteeni häntä kohtaan ei tee väleistämme kiusallisia, mutta toisaalta asian puiminen ei ole myöskään poistanut niitä tai tuonut ratkaisua. Hän ei halua menettää minua mutta toisaalta hyväksyy myös sen jos nykyinen tilanne ei riitä minulle. Ei ole siis kyse minkäänlaisesta hyväksikäytöstä tai siitä, että minua johdettaisiin hölmönä rakastuneena harhaan. Aikuisena ihmisenä olen itse täysin vastuussa siitä, mitä esimerkiksi hänen kanssaan sänkyyn meneminen mielelleni aiheuttaa.
Nykyään tilanne on kuitenkin se että olemme ihan puhtaasti ystäviä emmekä "säädä" mitään eli tilanne on molemmille täysin selvä. Hän kertoo minulle naisseikkailuistaan avoimesti aivan kuin kenelle tahansa ystävälle ja tottakai toivon että hän olisi vain onnellinen. Olen tavallaan "tyytyväinen" tilanteeseen, sillä olin todella onneton niinä kuukausina kun emme puhuneet. Toisaalta tämäkin on kuitenkin ihan yhtä kidutusta ja tuntuu raskaalta olla rakastunut vuodesta toiseen ihmiseen jota en tule koskaan todellisuudessa itselleni saamaan ja joka täyttää ajatukseni ja vie tällä tapaa ajan kaikilta muilta potentiaalisilta miehiltä. En kuitenkaan usko, että kukaan muu voisi saada aikaan minussa mitään vastaavaa. Soittelemme melkein joka päivä ja vietämme aikaa yhdessä, enkä oikein osaa kuvitella enää elämääni ilman häntä. Tai osaan, mutta se ei ole sen mukavampaa eloa sekään.
Kysymykseni on siispä tämä: Jos jatkamme näin puhtaasti ystävinä onko todennäköistä että rakkauteni häntä kohtaan kuitenkin edes joskus, jossain vaiheessa kyllästyy olemasta ja alkaa pikkuhiljaa laimenemaan? Voiko olla, että vuosien mittaan joku toinen joskus ilmestyy jostain ja vie jalat alta yhtä hyvin kuin hän? Tiedän, että moni ehdottaa tähän ystävyyden lopettamista. Tuntuu kuitenkin että näin erikoislaatuinen ystävyys on minulle tärkeämpää kuin tulevat ja menevät ihastukset. Olen onnellinen ja niin pohjattoman onneton samaan aikaan. Mitä sinä tekisit jos olisit minä?
Kommentit (32)
Kuule, miehet ei pidä takertujista. Onko sulla huono itsetunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen suhde on ihan ok, jos se on aidosti ystävyyssuhde. Mutta ole rehellinen itsellesi: rajoittaako tämä ystävyyssuhde sinua rakastumasta vaikkapa uuteen mieheen? Jos ystävyyssuhteeseen on sijoittanut myös muita odotuksia, se rajoittaa elämääsi eikä rikastakaan sitä pyyteettömästi.
Voit työskennellä itsesi kanssa ajatustasolla ja miettiä, tuottaako ystävyyssuhde enemmän kuin vie. Jos plussia on enemmän, se on ihan ok suhde.
Ensinnäkin; puhut" puhtaasta" ystävyydestä. Eihän se ole sitä, kun sinulla on koko ajan tunteita häntä kohtaan etkä ajattele häntä puhtaasti vain ystävänä! (miksi huijaat itseäsi?) Toiseksi; kuka soittelee miespuolisen "ystävän" kanssa päivittäin? Joko roikut hänessä, tai sulla ei ole muuta elämää. Minkä ikäinen olet? Haluatko koskaan tavata miehen, joka on yhtä lailla rakastunut sinuun kuin sinä häneen? Haluaisitko joskus perustaa perheen? No, eihän elämässäsi ole tilaa sellaiselle, kun tilan vie tämä jamppa, joka ei kuitenkaan ole rakastunut suhun? Miksi ihmeessä annat kaiken energiasi hänelle?(ja kaiken lisäksi menet sänkyyn hänen kanssaan) Kukaan muu ei tule rakastumaan sinuun, jos roikut hänessä ja suuntaat kaiken energiasi tyyppiin joka ei arvosta sinua. Jos arvostaisi, hän sanoisi että parempi että ette ole tekemisissä. Tai sun pitäis itse tajuta sanoa noin. Mutta ilmeisesti haluat riutua rakkaudessasi, tiedän sun tyyppisiä ihmisiä, melko marttyyrimäisiä tapauksia, jotka tahallaan aiheuttavat itselleen ongelmia. Jos olisit tarpeeksi ylpeä itsestäsi, tajuaisit että on aika päästää irti ja jatkaa elämää. Ystäviä voitte olla vasta sitten kun sulla ei ole enää tunteita häntä kohtaan. Ota itseäsi niskasta kiinni ja irtaannu suhteestanne, joka riuduttaa sinua. On olemassa yksipuolista rakkautta, ja olet juuri kuvaillut sen. Sun pitää nyt vaan hyväksyä että tämä ei ole se sun elämän rakkautesi, vaan se on jossain ihan muualla. Mutta se ei välttämättä astu esiin ennen kuin alat arvostaa itseäsi, ja tajuat ettet voi kohdella itseäsi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakastaisit ihmistä, jolla on näin erilaiset elämänarvot ja haluttomuus tai kyvyttömyys antaa sinulle vastarakkautta?
Tai rakastaa toki voit mutta todellakin, jos ihminen ei ole sinulle valmis antamaan mitä sinä tarvitset, niin ajattelusi on vääristynyt jos luulet että parempaa ei ole saatavilla.
Ihmettelen aina tätä "parempaa saatavilla". Eikö ne omat tunteet ole aika tärkeitä näissä asioissa? Niin miten niin "parempaa saatavilla"? Kun selkeästi se on täysi mahdottomuus. Ellei jokin muutu. Että ap "alkaa arvostaa" jotain eri lailla, kuin nyt tekee, kumppanin valinnassa.
Mies joka on paperilla parempi tai kohtelisi hyvin ei oikeasti ole niin vaikea löytää, mutta mies, jota rakastaa joka solullaan oikeasti ja joka kolahtaa jollain selittämättömällä tasolla, josta tulee parisuhteen liima, on vaikea löytää. Ikävän usein tosin nämä näin kolahtavat eivät ole niitä jotka tekevät meidät onnellisimmiksi. Miksi näin on, en tiedä...Mutta jos ap ei halua parisuhdetta mainitsemistaan järkisyistä niin tuskin ihan heti tai helpostikaan löytää ketään "parempaa" tunnetasolla.
"Parempaa saatavilla" tuossa tilanteessa olisi henkilö joka antaa vastarakkautta ap.ta kohtaan. Nythän ap on yksin tunteidensa kanssa. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka vahvat tunteet jotain henkilöä kohtaan on, jos se henkilö ei tunne samalla tavalla sinua kohtaan.
Niin mutta pointtini oli, että sillä ei ole mitään väliä, kuinka vahvat tunteet jollakulla on sinua kohtaan, jos et itse tunne "mitään", vaikka kohtelu olisi kuinka hyvää tahansa. Etkö oikein ymmärtänyt mitä kirjoitin?
Veikkaan aloittajalle olevan mahdotonta tuntea muita kohtaan noin ihania tunteita.
Ellei pääse eteenpäin. Mutta pelkkä ero, vaikka vuosienkin, ei välttämättä yksistään vie eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakastaisit ihmistä, jolla on näin erilaiset elämänarvot ja haluttomuus tai kyvyttömyys antaa sinulle vastarakkautta?
Tai rakastaa toki voit mutta todellakin, jos ihminen ei ole sinulle valmis antamaan mitä sinä tarvitset, niin ajattelusi on vääristynyt jos luulet että parempaa ei ole saatavilla.
Ihmettelen aina tätä "parempaa saatavilla". Eikö ne omat tunteet ole aika tärkeitä näissä asioissa? Niin miten niin "parempaa saatavilla"? Kun selkeästi se on täysi mahdottomuus. Ellei jokin muutu. Että ap "alkaa arvostaa" jotain eri lailla, kuin nyt tekee, kumppanin valinnassa.
Mies joka on paperilla parempi tai kohtelisi hyvin ei oikeasti ole niin vaikea löytää, mutta mies, jota rakastaa joka solullaan oikeasti ja joka kolahtaa jollain selittämättömällä tasolla, josta tulee parisuhteen liima, on vaikea löytää. Ikävän usein tosin nämä näin kolahtavat eivät ole niitä jotka tekevät meidät onnellisimmiksi. Miksi näin on, en tiedä...Mutta jos ap ei halua parisuhdetta mainitsemistaan järkisyistä niin tuskin ihan heti tai helpostikaan löytää ketään "parempaa" tunnetasolla.
"Parempaa saatavilla" tuossa tilanteessa olisi henkilö joka antaa vastarakkautta ap.ta kohtaan. Nythän ap on yksin tunteidensa kanssa. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka vahvat tunteet jotain henkilöä kohtaan on, jos se henkilö ei tunne samalla tavalla sinua kohtaan.
Niin mutta pointtini oli, että sillä ei ole mitään väliä, kuinka vahvat tunteet jollakulla on sinua kohtaan, jos et itse tunne "mitään", vaikka kohtelu olisi kuinka hyvää tahansa. Etkö oikein ymmärtänyt mitä kirjoitin?
Veikkaan aloittajalle olevan mahdotonta tuntea muita kohtaan noin ihania tunteita.
Ellei pääse eteenpäin. Mutta pelkkä ero, vaikka vuosienkin, ei välttämättä yksistään vie eteenpäin.
Höpsistä. Tottakai aloittajan on mahdollista kokea yhtä hienoja tunteita jonkun muun kanssa. Mitä mahdotonta siinä on???Kysyn vaan. Tässähän on kyse riippuvuudesta ja roikkumisesta. Ei mitään tekemistä sen asian kanssa kun tapahtuu aito rakastuminen, jossa molemmat rakastuu TOISIINSA, eikä niin että yksi kuvittelee rakastavansa ihmistä joka ei halua sinua. Ap ei vaan vielä tiedä sellaisesta. Mutta on sitä ihan aikuisen oikeasti olemassa. Tällainen yksipuolinen rakastuminen on usein sitä, että ihminen ei usko että olisi rakkauden arvoinen, usein jotain syviä haavoja omassa menneisyydessä. Suosittelisin jonkinlaista terapiaa, jossa pääsee purkamaan vanhoja tunnelukkoja. Lisäksi ap:lla on mennyt sekaisin ihastuminen ja ystävyys. Aito ystävyys on sellaista, että et odota toiselta mitään (ap:lla on koko ajan toiveita miehen suhteen). Ei tuo ap:n miesystävä mikään ystävä ole, ystävä haluaa sulle kaikkea hyvää, tuo mies vaan hajottaa ap:ta entisestään. Todella epävakaalla pohjalla koko "ystävyys".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta oli liian lyhyt aika, tarvitset pidemmän irtioton. Ihastuin kovin työkaveriin, ehkä jopa rakastuin. Meillä oli yhteys, mutta olimme ennen kaikkea kavereita.
Työpaikan vaihdoksen takia emme ole nähneet enää päivittäin yli kahteen vuoteen. Olemme tavanneet neljä kertaa tänä aikana. Ensin ajattelin häntä joka päivä, sitten monta kertaa viikossa ja nyt kerran viikossa.
En vieläkään uskalla ottaa yhteyttä kaverina, koska tiedän, että tunteet palaavat kun tapaamme. Ehkä ensi vuonna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakastaisit ihmistä, jolla on näin erilaiset elämänarvot ja haluttomuus tai kyvyttömyys antaa sinulle vastarakkautta?
Tai rakastaa toki voit mutta todellakin, jos ihminen ei ole sinulle valmis antamaan mitä sinä tarvitset, niin ajattelusi on vääristynyt jos luulet että parempaa ei ole saatavilla.
Ihmettelen aina tätä "parempaa saatavilla". Eikö ne omat tunteet ole aika tärkeitä näissä asioissa? Niin miten niin "parempaa saatavilla"? Kun selkeästi se on täysi mahdottomuus. Ellei jokin muutu. Että ap "alkaa arvostaa" jotain eri lailla, kuin nyt tekee, kumppanin valinnassa.
Mies joka on paperilla parempi tai kohtelisi hyvin ei oikeasti ole niin vaikea löytää, mutta mies, jota rakastaa joka solullaan oikeasti ja joka kolahtaa jollain selittämättömällä tasolla, josta tulee parisuhteen liima, on vaikea löytää. Ikävän usein tosin nämä näin kolahtavat eivät ole niitä jotka tekevät meidät onnellisimmiksi. Miksi näin on, en tiedä...Mutta jos ap ei halua parisuhdetta mainitsemistaan järkisyistä niin tuskin ihan heti tai helpostikaan löytää ketään "parempaa" tunnetasolla.
"Parempaa saatavilla" tuossa tilanteessa olisi henkilö joka antaa vastarakkautta ap.ta kohtaan. Nythän ap on yksin tunteidensa kanssa. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka vahvat tunteet jotain henkilöä kohtaan on, jos se henkilö ei tunne samalla tavalla sinua kohtaan.
Niin mutta pointtini oli, että sillä ei ole mitään väliä, kuinka vahvat tunteet jollakulla on sinua kohtaan, jos et itse tunne "mitään", vaikka kohtelu olisi kuinka hyvää tahansa. Etkö oikein ymmärtänyt mitä kirjoitin?
Veikkaan aloittajalle olevan mahdotonta tuntea muita kohtaan noin ihania tunteita.
Ellei pääse eteenpäin. Mutta pelkkä ero, vaikka vuosienkin, ei välttämättä yksistään vie eteenpäin.Höpsistä. Tottakai aloittajan on mahdollista kokea yhtä hienoja tunteita jonkun muun kanssa. Mitä mahdotonta siinä on???Kysyn vaan. Tässähän on kyse riippuvuudesta ja roikkumisesta. Ei mitään tekemistä sen asian kanssa kun tapahtuu aito rakastuminen, jossa molemmat rakastuu TOISIINSA, eikä niin että yksi kuvittelee rakastavansa ihmistä joka ei halua sinua. Ap ei vaan vielä tiedä sellaisesta. Mutta on sitä ihan aikuisen oikeasti olemassa. Tällainen yksipuolinen rakastuminen on usein sitä, että ihminen ei usko että olisi rakkauden arvoinen, usein jotain syviä haavoja omassa menneisyydessä. Suosittelisin jonkinlaista terapiaa, jossa pääsee purkamaan vanhoja tunnelukkoja. Lisäksi ap:lla on mennyt sekaisin ihastuminen ja ystävyys. Aito ystävyys on sellaista, että et odota toiselta mitään (ap:lla on koko ajan toiveita miehen suhteen). Ei tuo ap:n miesystävä mikään ystävä ole, ystävä haluaa sulle kaikkea hyvää, tuo mies vaan hajottaa ap:ta entisestään. Todella epävakaalla pohjalla koko "ystävyys".
Niin. Tavallaan juuri allekirjoitat sen mitä sanoit, ehkä tunnelukkoja. Niitäpä ei kaikkia aina noin vain avata ja saada apua. Mutta siitä nimenomaan puhuin, mutta se voi olla paljon syvemmällä oleva prosessi kuin ensialkuun päältäpäin katsoen luulisi. Eikä syiden juurilla välttämättä päästä edes terapiassa, minulla on tästä omakohtaista kokemusta.
Lisäksi vähättelet sitä, etteikö muka se, mitä aloittaja kokisi olisi rakkautta tai oikeammin rakastuminen. Kyllähän se on. Tekisi mieli kysyä oletko sinä koskaan rakastanut ketään? Miten aloittajan kokema rakastuminen ja kaipuu saada olla miehen kanssa poikkeaisi siitä tilanteesta, että mies olisi tuntenut aloittajaa kohtaan samoin kuin hän miestä?
Minusta ihastumisessa ei tunneta tarvetta välttämättä saada olla edes ihastuksen kohteen kanssa, häntä vain ihaillaan mutta voidaan oikeastaan olla ihan tyytyväisiäkin, vaikka tyyppi olisi varattukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laimeni, mutta ensinnäkin kesti varmaan viisi vuotta. Toiseksi ei hävinnyt silti kokonaan.
Eli parempi olisi olla kokonaan ilman kontaktia, niin prosessi nopeutuu tietysti huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, miehet ei pidä takertujista. Onko sulla huono itsetunto?
Olen toki passiivisesti tässä se takertuja, mutta haluan tarkentaa että tämä ystäväni on siis se joka soittelee päivittäin minulle. Otan harvoin itse yhteyttä koska hän tekee sen itse aina ensin. Ei itsetuntoni missään huipussaan ole, mutta luulen että jos se olisi huono kaipaisin varmaan enemmän huomiota miehiltä joilta sitä ihailua nimenomaan saisin. Nyt kiinnostun vaan siitä jota en voi saada. Ehkä tämä on enemmän jotain syvää sitoutumiskammoa kuin itsetuntokysymys?
Joku kysyi myös ylempänä miksi rakastaisin? En tiedä miksi rakastan, en ole valinnut tätä enkä haluaisi rakastaa. Tiedän tottakai että melkein kuka tahansa muu olisi parempi rakkauden kohde, mutta en osaa vaikuttaa näin vahvoihin tunteisiin. Tiedän myös että saisin ja ansaitsisin paperilla "paremman" miehen, mutta ei se merkitse mitään jos se ei tunnu tältä. Olen seurustellut elämässäni kerran muutaman vuoden, rakastin häntä toki ja hänkin minua mutta ei se ollut verrattavissa tähän. Emme olleet henkisellä tasolla yhtä läheisiä, ei hän tuntenut minua samalla lailla. Haluaisin siis sanoa että rakastin mutta en tiedä voiko se olla oikeaa rakkautta jos oikea yhteys puuttuu. Se on silloin kiintymystä ja omiin mielikuviin rakastumista.
Äh, AP siis kirjoitti edellisen. Unohtui lopusta.
"Parempaa saatavilla" tuossa tilanteessa olisi henkilö joka antaa vastarakkautta ap.ta kohtaan. Nythän ap on yksin tunteidensa kanssa. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka vahvat tunteet jotain henkilöä kohtaan on, jos se henkilö ei tunne samalla tavalla sinua kohtaan.