masentuneelle kissa... onko huono idea? onko raskasta?

Vierailija kirjoitti:

Eläinlääkäri ei ole mikään terapiaväline masennukseen. Eihän lastakaan hankita siksi kun on masentunut.

Siis eläin....

Älä ota. 

Jos täältä joudut kyselemään niinkin vastuullisesta asiasta kuin lemmikkieläimen ottaminen, niin et luultavasti ole kykenevä eläintä hoitamaan. Kissa voi elää 20 vuotta. 

Keskity nyt itsesi ja lapsesi hoitamiseen, eikö siinä ole masentuneelle tarpeeksi?

Ok jos on myös sitten turvaverkko joka hoitaa tarvittaessa.

Minäkin odottaisin vielä kissan hankinnan suhteen, kun lapsesi on vasta 2-vuotias, etkä itse ilmeisesti ole tottunut pitämään kissaa. Kissa-asioihin perehtymistä ja mahdollisuuksien mukaan tuttavuen kissoihin tutustumista kannattaa jatkaa, niin ehkä jonkun vuoden päästä olet varmempi kissan hankinnan suhteen. Vaikka ottaisit maatiaiskissan, ota pentu, joka on saanut kasvaa kotiloloissa emonsa kanssa 14 viikon luovutusikään asti, jolloin se myös on opetettu siistiksi ja asioimaan hiekkalaatikolla. Rahaa kissaperhe kyllä tarvitsee. Ei ehkä kovin monen tonnin säästöjä, mutta kuitenkin usean satasen varan, ehkä mielellään vakuutuksen ja jatkuvat juoksevat ruoka- ja hiekkakulut. 

Ikinä ei pidä ottaa mitään eläintä impulssin vuoksi. Oli se sitten mikä tahansa. Lisäksi lähtökohtaisesti on kuormittavaa ladata johonkin lemmikkieläimeen odotus, että se lievittää tai parantaa jonkun sairauden kuten masennus. 

Pettymys on sitten iso, jos eläin ei täytä näitä ennakko-odotuksia. Todennäköisesti masennus ja toivottomuuden tunne vaan lisääntyy.

Epäilemättä eläin omalla olemassaolollaan tuottaa iloa ja mielihyvää, mutta kuten edellä on tullut esiin, eläimissä on niin kuin kaikessa muussakin "puolensa". Eläimen hankinnassa tulee lähtökohtana olla se, mitä sinä pystyt antamaan eläimelle, koska ihminen on loppupeleissä vastuussa näissä tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Kissaakin pitää sitten leikittää joka päivä, harjata turkkia, käyttää eläinlääkärissä, puhdistaa hiekkalaatikko, opettaa sisäsiistiksi, ruokkia jne. eli siinäkin on hommaa, mutta ihana lemmikki se on. Kunnon kiipeilypuu kannattaa hankkia, missä saa kiipeillä ja mitä saa raapia, silti voi huonekalut ja verhot olla raavittu, koska merkkaavat niin omaisuuttaan.

Eli kissa sotkee koko asunnon.

Ei sovi kovinkaan hyvin lemmikiksi. Raapii kaikkea, mukaan lukien ihmisiä. 

Miten alle kaksivuotias hoitaa eläimiä? Häh? Sinähän sen kissan hoidat, ja lapsen myös.

Vierailija kirjoitti:

Kissat ja 2-vuotiaat eivät sovi yhteen.

Totta! Eikö 2-vuotias ole just rasittavimmassa iässä? Touhukas muttei järkeä. Siihen ei eläimenpentua kaivata.

Muutenkin: ottakaa kunnollinen lemmikki sit kun otatte! Ottakaa koira🐶

Kissat myös usein "katkovat" yöunia, eli jos masennuksesi väsyttää, voi olla että juuri nyt ei ole hyvä aika edes harkita omaa kissaa.  Tarjoa viikonloppu apua jollekin kissan omistajalle, eli siis otat sen luoksesi että sen omistaja saa tauon. Näin pääset katsomaan miten sinä ja lapsesi jaksatte ja pärjäätte kissan kanssa. Tunnen henkilön jolla on näin kissa noin 2kk vuodesta, jakaantuneena 3-4 kertaan.  Silloinkin hän ilolla ottaa kissan, mutta viikon, kahden päästä myös ilolla palauttaa sen:). Omistaja maksaa myös ruoat, ja hiekat, ja antaa viikosta jonkun kympin + kissalle ottamansa vakuutus tiedot, jos tarvitaan lääkäriä.  (Kaksi vuotias jättää legoja ym pientä jotka voivat aiheuttaa harmia jos kissa nielee ne.) Eli ihan pentua ei.  Tämä hoitaja asuu yksin ja silti kokee kissan toisinaan hieman rasittavana.

Totta on, että sitä sotkua tulee hiekasta ja karvoista. Ja oletko miten tarkka hygienian suhteen esim keittiössä kun on pieni lapsi? Kissa kävelee leikkuulaudalla ja hellalla ja joka paikassa. Itse olen masentunut ja kyllä se välillä ottaa voimille siivota sitä laatikkoa. Mutta mieluummin niin kuin ilman kissaa. 

Ja reissujen ajaksi on oltava hoitaja, yllättävän haastavaa sekin lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Totta on, että sitä sotkua tulee hiekasta ja karvoista. Ja oletko miten tarkka hygienian suhteen esim keittiössä kun on pieni lapsi? Kissa kävelee leikkuulaudalla ja hellalla ja joka paikassa. Itse olen masentunut ja kyllä se välillä ottaa voimille siivota sitä laatikkoa. Mutta mieluummin niin kuin ilman kissaa. 

Ja reissujen ajaksi on oltava hoitaja, yllättävän haastavaa sekin lopulta. 

Juu ja tosiaan nukkuminen ei välttämättä mene niin kuin toivoisi. Joko kissa on sängyssä tai raapii ovea ja maukuu. Mut ei välttämättä. Mut kannattaa ottaa huomioon. 

Älä ota lemmikkiä, keskity lapsestasi huolehtimiseen.

Käykää päivittäin vähintään 20 minuutin kävelyllä, niin vointisi toivottavasti kohenee.

Kissaakin pitää ulkoiluttaa. Hassu ajatus ettei pitäisi.

Ole järkevä äläkä ota mitään lemmikkiä ennen kuin olet parantunut. Lemmikit on kivoja, mutta niistä on oma riesansa ja stressinsä.

Vierailija kirjoitti:

Karvaa on joka paikassa ja se haju ja sotku hiekkalaatikosta.. Nykyisin en tunne kissaa kohtaan muuta kuin suunnatonta ahdistusta. Sotku ja taistelu karvaa vastaan on loputon ja sitä ei tule koskaan voittamaan. Säälittää tuo kissa raasu kamalasti kun se ei ole sen vika ollenkaan, että mun pää ei kestä. Sille on löytynyt jo uusi koti, mutta voivat ottaa sen vasta puolen vuoden päästä. En tajua, miten jaksan siihen asti luhistumatta.

jos sua ei ne karvat ja jatkuva sotta haittaa, niin sitten kissa voi olla tosi lohdullinen ja lohduttava tekijä elämässä.

Eläinrakkaana tää kuulostaa pahalta. No, hyvä että olet kuitenkin hankkinut uuden kodin ja kissa pääsee toivottavasti rakastavaan perheeseen ja se otetaan tervetulleena vastaan kirjaimellisesti karvoineen päivineen. Ole kiltti kissallesi siihen asti! Karvanlähtöä voi hillitä kampaamalla tiheäpiikkisellä kammalla ja pyyhkäisemällä kostealla liinalla turkkia. Myös terveellinen ravinto pitää turkin kunnossa. Hiekkalaatikon sotkuista pääsee yksinkertaisesti putsaamalla hiekan vähintään kerran päivässä - jos jaksamista niin useammin. Ja vaihtamalla puhdasta hiekkaa tilalle. Kyllä lemmikkiin on sitouduttava mikäli sen päättää hankkia, tai ainakin sitouduttava huolenpitoon. Vastuullista on tosin etsiä kissalle uusi hyvä koti, mikäl iitse ei jaksa enää kantaa vastuuta.

Jaksaako masentunut huolehtia kissasta/eläimestä?Siitä on huolehdittava hyvin ihan joka hetki.

vai pitäisi veronmaksajien vielä sinun kissasikin elättää.

Vierailija kirjoitti:

Eläinlääkäri ei ole mikään terapiaväline masennukseen. Eihän lastakaan hankita siksi kun on masentunut.

ai ei hankita vai? käypä katsomassa suomen lähiöitä. siellä on satojatuhansia mt-ongelmaisia yh-mammoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissaakin pitää sitten leikittää joka päivä, harjata turkkia, käyttää eläinlääkärissä, puhdistaa hiekkalaatikko, opettaa sisäsiistiksi, ruokkia jne. eli siinäkin on hommaa, mutta ihana lemmikki se on. Kunnon kiipeilypuu kannattaa hankkia, missä saa kiipeillä ja mitä saa raapia, silti voi huonekalut ja verhot olla raavittu, koska merkkaavat niin omaisuuttaan.

 

Eli kissa sotkee koko asunnon.

Ei sovi kovinkaan hyvin lemmikiksi. Raapii kaikkea, mukaan lukien ihmisiä. 

ei mt-ongelmaisten yh-mammojen asunnoissa se kissa ole suurin sotkija. lapset käy sääliksi, kun joutuvat siellä asumaan.