Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te vanhemmat, jotka ette päästä lastanne virpomaan
20.03.2016 |
Miltä luulette, että lapsistanne tuntuu, kun joka vuosi kaverit pyytävät kanssaan virpomaan ja siitä joutuu kieltäytymään. Pitää vastailla loputtomiin kysymyksiin siitä, että miksi ja kun viimein ollaan saatu selitettyä vanhempien vain olevan yksinkertaisesti virpomista vastaan, on vastassa kaverin oudoksuva ja jopa halveksuva katse. Ja sitten tuleekin seuraava kyselijä. Ja tämä toistuu joka vuosi ala-asteen viimevuosille asti.
Miltä luulette tuntuvan kun koulussa kuviksen tunnilla pakotetaan koristelemaan pajunoksia ja kaikki muut opettaa myöten ovat innoissaan virpomisesta? Tai kun vanhemmat ostavat suklaamunia ja muita herkkuja antavat niitä iloisesti hymyillen ovelle tuleville lapsille. Ja kun lapset lähtevät kehuvat hienoa pukeutumista ja kauniita vitsoja. Kehutaan vielä miten koristelluista pajunoksista tulee oikein pääsiäistunnelma.
Oma lapsi jää kuitenkin ilman herkkuja, eikä saa osallistua. Miksi? Olen itse nyt 17-vuotias ja kyllä vituttaa etten lapsena saanut virpoa. Kyllä vitutti taas tänä aamuna kun äiti kirkkoon lähtiessään huikkasi, että tuolla pöydällä on sitten karkkia virpojille! Miksi se ovi pitää avata ja osallistua tuohon hössötykseen, jos omat lapsetkaan eivät saa osallistua? Kai tajuatte miten paljosta lapsenne jää paitsi ja miltä tuntuu kun kaverit mussuttaa suklaata ja itse et saanut mitään? En todellakaan ymmärrä vanhempia jotka eivät anna lastensa virpoa, joten selittäkää mikä idea siinä on, että jätetään oma kersa ilman?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni eivät ole koskaan virponeet, ja silti heillä on jokaisella pääsiäisenä noin 20 suklaamunaa. Kiitos ei yhtään enempää! Herkkuja kantavat meille isovanhemmat, kummit ja tuttavat, joten itse ostan vain sen ison kindermunan jokaiselle.
No hei onpa kiva kun kaikki raahataan naaman eteen, eikä kavereiden kanssa saa pitää hauskaa. Eikö sinun lapsesi muka koskaan kysy, että miksi kaverit saa mennä mutta he ei?
Ei. Lapset ovat sanoneet, että eivät halua lähteä ja samaa mieltä on nähtävästi aika moni kaveri (6-10v), koska virpomisen sijaan tänäänkin lähti porukka uimahalliin isien kanssa ja tytöillä näyttää olevan joku askartelukerho meneillään.
Kavereitten kanssa voi näköjään pitää hauskaa, vaikka ei mene vieraitten ihmisten oville.
No hei sehän hyvä. Aloitus ei tainnutkaan sitten koskea sinua, jos sinun ei ole tarvinnut kieltää virpomista, vaan se on lasten oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt lapsena virpomassa ja se oli ihanaa. Tehdä kauniita oksia, viettää mukava päivä kavereiden tai siskon kanssa. Saada herkkuja ja rahaa jolla sai ostaa mitä halusi. Ihanaa :)
Maailma on muuttunut. Jopa lähikulmat, ihmisetkin. Omat lapset on nyt 3v, 4v ja 6v. Ovat virponeet vain sukulaisille, lähinaapureille ja tuttaville.
Mä en vaan uskalla päästää muualle. 10v serkkutyttö olisi halunnut lähteä 6v kanssa virpomaan, mutta en päästänyt. Mitä jos joku antaa myrkytettyä suklaata, vanhaa karkkia, ottaa vangiksi, satuttaa lapsia tms kamalaa.
En tiedä pitäskö vaan parin vuoden päästä antaa niiden mennä. Tai sitten itse vahdin haukkana vieressä :D
Meillä on pääsiäisenä pupujahtia (pupu piilottanut kasan suklaamunia, jokaiselle aarrekartta käteen ja etsimään munia), on herkkuja tarjolla joten ei lapset ilman suklaamunia yms jää. Ja käydään me tosiaan muutamilla tutuilla ihmisillä virpomassa jotta perinne edes hieman jatkaa lapsillekin.
Virpominen on muutakin kuin "kerjuulle" lähtemistä. Se onko kotona rahaa on sivuseikka. Lapset haluavat osallista ja tehdä samaa kuin muutkin kaverit. Tämä tiedoksi teille "kyllä minulla on varaa itse ne suklaat ostaa"-tyypeille.
Itse voin ainakin ihan rehellisesti sanoa, että virpominen oli itselleni (olen siis mies) ja veljelleni (joka on minua vuoden vanhempi) ihan toispuoleinen juttu. Äiti aina puki meille noidan vaatteet ja meikkasi poskipunalla poskia ja laittoi kajaalilla pisteitä naamaan, kun mentiin virpomaan. Muistan kuinka kerran yksi pappa huusi pihastaan meille, että ''tulkaahan tytöt tänne virpomaan'' ja mentiin noloina virpomaan. Olimme myös erittäin laiskoja tekemään niitä vitsoja, mutta se oli ainoa vaihtoehto, sillä kotona meillä ei ollut tarjolla herkkuja, vaan äiti opetti siihen, että kun tehdään hienoja vitsoja ja mennään virpomaan, saa sitten siitä palkan. Toisaalta ihan hyvä opetus, ensin pienimuotoinen työ ja sitten huvi. Ei siis todellakaan ole mitään lapsuudentraumoja virpomisesta, oli se ihan kivaakin, mutta pointtina se, että olisimme veljeni kanssa olleet ikionnellisia jos ei olisi tarvinnut virpoa ollenkaan (ja tehdä niitä vitsoja!) ja kotona olisi ollut herkkuja pöydät pullollaan.
Alue: Aihe vapaa
En ole katkera. Jos olisin niin tuskin yrittäisin saada vanhempia päästämään omia lapsiaan virpomaan. Silloin todennäköisesti yrittäisin saada muille yhtä pahan mielen mitä itselläni oli lapsena, vai mitä?