Miksi jotkut vanhemmat eivät anna lastensa rentoutua viikonloppuisin/lomilla/vapaa-aikana?

Lapsen on hyvä oppia jo pienenä, ettei elämä ole mitään sohvalla makoilua ja pleikkarin pelaamista. Menestyjät harjoittelevat ja tekevät asioita, luuserit lepäilevät ja ruikuttavat.

Ei entisaikaankaan maatalossa lepäilty viikonloppuja, vaan töitä riitti ja kaikki oppivat kunnon työmoraalin. Se monilta nykyihmisiltä on hukassa. Ne jotka oppivat tekemään töitä, menestyvät elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on hyvä oppia jo pienenä, ettei elämä ole mitään sohvalla makoilua ja pleikkarin pelaamista. Menestyjät harjoittelevat ja tekevät asioita, luuserit lepäilevät ja ruikuttavat.

Ei entisaikaankaan maatalossa lepäilty viikonloppuja, vaan töitä riitti ja kaikki oppivat kunnon työmoraalin. Se monilta nykyihmisiltä on hukassa. Ne jotka oppivat tekemään töitä, menestyvät elämässä.

Sääliksi käy sun lapsia. Meillä ovat arkipäivät hoidossa päiväkodissa, viikonloppuisin todellakin on lupa rentoutua ja nauttia vapaasta.

Meilläkin saavat rentoutua ja laiskotella vapailla (2 teiniä), kyllä se loppuelämä on tarpeeksi vaativaa muutenkin. Lepo on yhtä tärkeää kuin leikki, opiskelu, työ..jos välttämättä tarvitsen apua vaikkapa kotihommissa, auttavat kyllä mukisematta. Suorituskeskeisiä ihmisiä jotka jättävät rentoutumatta oman hyvinvointinsa kustannuksella en halua heistä kasvattaa.

Lapsuus on niin kovin lyhyt aika. Kyllä mieluummin haluan, että jää kunnolla aikaa siitä nauttimiseen ja huolettomuuteen. Toki iän mukaan haluan, että tiettyjä pieniä kodin askareita tehdään, kuten sängyn petaaminen ja huoneen siivoaminen tai omien astioiden laitto koneeseen. Kyllä meillä sen suurimman Kotityö vastuun hoitaa aikuiset ja niin sen kuuluukin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on hyvä oppia jo pienenä, ettei elämä ole mitään sohvalla makoilua ja pleikkarin pelaamista. Menestyjät harjoittelevat ja tekevät asioita, luuserit lepäilevät ja ruikuttavat.

Ei entisaikaankaan maatalossa lepäilty viikonloppuja, vaan töitä

riitti ja kaikki oppivat kunnon työmoraalin. Se monilta nykyihmisiltä on hukassa. Ne jotka oppivat tekemään töitä, menestyvät elämässä.

Sääliksi käy sun lapsia. Meillä ovat arkipäivät hoidossa päiväkodissa, viikonloppuisin todellakin on lupa rentoutua ja nauttia vapaasta.

Ohis Ei rentoutuminen ole pelkkää sohvalla istumista tai pelaamista. Se on ulkoilua, yhdessäoloa perheen ja kavereiden kanssa. Se on akkujen lataamista sisätiloissa ja ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on hyvä oppia jo pienenä, ettei elämä ole mitään sohvalla makoilua ja pleikkarin pelaamista. Menestyjät harjoittelevat ja tekevät asioita, luuserit lepäilevät ja ruikuttavat.

Ei entisaikaankaan maatalossa lepäilty viikonloppuja, vaan töitä riitti ja kaikki oppivat kunnon työmoraalin. Se monilta nykyihmisiltä on hukassa. Ne jotka oppivat tekemään töitä, menestyvät elämässä.

Sääliksi käy sun lapsia. Meillä ovat arkipäivät hoidossa päiväkodissa, viikonloppuisin todellakin on lupa rentoutua ja nauttia vapaasta.

Minun lapseni ovat aktiivisia, sosiaalisia ja onnellisia nuoria. Heillä on paljon kavereita ympäri Suomea, kummatkin menestyvät lajissaan kansallisesti omassa ikäluokassaan ja koulu sujuu kiitettävästi. He ymmärtävät työn ja menestyksen välisen yhteyden ja ovat valmiita harjoittelemaan oppiakseen ja tullakseen paremmaksi.

Sääliksi käy sinun lapsiasi, jotka oppivat että ruoka tulee pöytään sohvalla piereskelemällä. Tulevaisuudessa lapsesi ovat sitten katkeria minun lapsilleni, kun heidän nokkansa eteen ei kannatakaan asioita, jotka minun lapseni ovat kovalla työllä saavuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on hyvä oppia jo pienenä, ettei elämä ole mitään sohvalla makoilua ja pleikkarin pelaamista. Menestyjät harjoittelevat ja tekevät asioita, luuserit lepäilevät ja ruikuttavat.

Ei entisaikaankaan maatalossa lepäilty viikonloppuja, vaan töitä riitti ja kaikki oppivat kunnon työmoraalin. Se monilta nykyihmisiltä on hukassa. Ne jotka oppivat tekemään töitä, menestyvät elämässä.

Sääliksi käy sun lapsia. Meillä ovat arkipäivät hoidossa päiväkodissa, viikonloppuisin todellakin on lupa rentoutua ja nauttia vapaasta.

Minun lapseni ovat aktiivisia, sosiaalisia ja onnellisia nuoria. Heillä on paljon kavereita ympäri Suomea, kummatkin menestyvät lajissaan kansallisesti omassa ikäluokassaan ja koulu sujuu kiitettävästi. He ymmärtävät työn ja menestyksen välisen yhteyden ja ovat valmiita harjoittelemaan oppiakseen ja tullakseen paremmaksi.

Sääliksi käy sinun lapsiasi, jotka oppivat että ruoka tulee pöytään sohvalla piereskelemällä. Tulevaisuudessa lapsesi ovat sitten katkeria minun lapsilleni, kun heidän nokkansa eteen ei kannatakaan asioita, jotka minun lapseni ovat kovalla työllä saavuttaneet.

Eli jos lapset saa nauttia viikonloppuvapaista, heistä tulee luusereita? Njaa, itse ja sisaruksemme olemme olleet hyvinkin vapaita, yksi meistä lääkäri, yksi diplomi-insinööri ja yksi tietojenkäsittelytieteissä maisteri. Ollaan me vaan niin luusereita... olen siis tuo, jolle vastasit.

Tässä(kin) kultainen keskitie on paras. On hyvä, että ainakin toisena viikonloppuaamuna saa nukkua niin pitkään kun nukuttaa eikä ole kiire mihinkään. On silti myös hyvä oppia jo pienestä pitäen, että tietyt kodinhoidon työt ja ulkoilu kuuluvat myös vapaapäiviin.

Mitä se rentoutuminen on?

Tiedän perheen, jossa jokainen viikonlopun tunti on etukäteen "ohjelmoitu". Lapset ovat iloisia ja tyytyväisiä, saavat harrastaa paljon ja vanhemmat ovat mukana. Heillä on paljon kaikenikäisiä ystäviä ja lapsille pelaaminen on synonyymi yhdessä tekemiselle (eli ei sitä pleikkariakaan ole kielletty). Tämä on varmaan sitä kamalaa epärentoutumista?

Sitten on perheitä, joissa notkutaan viikonloppuaamuina reilusti yli puolenpäivän vuoteessa tai sohvalla, jonka jälkeen äiti lähtee shoppailemaan ja isä ja vastentahtoisesti kotiin, tosin ei olemaan lasten kanssa vaan tietokoneen ääreen pelaamaan. Lapset tekevät mitä tekevät, ketään ei kiinnosta.

Sunnuntaina koti on sotkuinen, kaikki ovat nuutuneita ja ryhdytään riitelemään, kenen vuoro on kantaa tilauspizzalaatikot roskiin. Mutta on saatu rentoutua jopa niin hyvin, että lapset ovat maanantaina koulussa/hoidossa väsyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se rentoutuminen on?

Tiedän perheen, jossa jokainen viikonlopun tunti on etukäteen "ohjelmoitu". Lapset ovat iloisia ja tyytyväisiä, saavat harrastaa paljon ja vanhemmat ovat mukana. Heillä on paljon kaikenikäisiä ystäviä ja lapsille pelaaminen on synonyymi yhdessä tekemiselle (eli ei sitä pleikkariakaan ole kielletty). Tämä on varmaan sitä kamalaa epärentoutumista?

Sitten on perheitä, joissa notkutaan viikonloppuaamuina reilusti yli puolenpäivän vuoteessa tai sohvalla, jonka jälkeen äiti lähtee shoppailemaan ja isä ja vastentahtoisesti kotiin, tosin ei olemaan lasten kanssa vaan tietokoneen ääreen pelaamaan. Lapset tekevät mitä tekevät, ketään ei kiinnosta.

Sunnuntaina koti on sotkuinen, kaikki ovat nuutuneita ja ryhdytään riitelemään, kenen vuoro on kantaa tilauspizzalaatikot roskiin. Mutta on saatu rentoutua jopa niin hyvin, että lapset ovat maanantaina koulussa/hoidossa väsyneitä.

No eihän tuossa ole mitään rentoutumista, jos riidellään. Ette nyt oikein ymmärrä tätä rentoutumisen käsitettä. Meillä ei aikatauluteta viikonloppuja harrastusten ympärille, harrastaa ehtii viikollakin eikä meidän lapsia pakoteta sellaisiin lajeihin pienenä, joissa treenataan joka päivä. Ehtivät itse tehdä sen valinnan kunhan vähän kypsyvät. Kyse siis alle kouluikäisistä. Meillä viikonloppuna herätään kun herätään (yleensä samaan aikaan kuin viikolla, mutta ei revitä väkisin lapsia sängystä ylös jos joskus haluavat nukkuakin pidempään). Ruokailuajat on samat kuin viikollakin, mutta paikat voi vaihdella, esim. mennään ulos syömään tai ystävien tykö jne. Ollaan paljon yhdessä ja käydään eri tapahtumissa tai sitten vain kotosalla touhuillaan yhdessä, jotain josta lapset ja aikuisetkin nauttii; ulkona tehdään retkiä lähimetsään, paistetaan nuotiolla makkaraa, kesällä paljon uidaan jne. Ilman aikatauluja. Rentoudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on hyvä oppia jo pienenä, ettei elämä ole mitään sohvalla makoilua ja pleikkarin pelaamista. Menestyjät harjoittelevat ja tekevät asioita, luuserit lepäilevät ja ruikuttavat.

Ei entisaikaankaan maatalossa lepäilty viikonloppuja, vaan töitä riitti ja kaikki oppivat kunnon työmoraalin. Se monilta nykyihmisiltä on hukassa. Ne jotka oppivat tekemään töitä, menestyvät elämässä.

Sääliksi käy sun lapsia. Meillä ovat arkipäivät hoidossa päiväkodissa, viikonloppuisin todellakin on lupa rentoutua ja nauttia vapaasta.

Minun lapseni ovat aktiivisia, sosiaalisia ja onnellisia nuoria. Heillä on paljon kavereita ympäri Suomea, kummatkin menestyvät lajissaan kansallisesti omassa ikäluokassaan ja koulu sujuu kiitettävästi. He ymmärtävät työn ja menestyksen välisen yhteyden ja ovat valmiita harjoittelemaan oppiakseen ja tullakseen paremmaksi.

Sääliksi käy sinun lapsiasi, jotka oppivat että ruoka tulee pöytään sohvalla piereskelemällä. Tulevaisuudessa lapsesi ovat sitten katkeria minun lapsilleni, kun heidän nokkansa eteen ei kannatakaan asioita, jotka minun lapseni ovat kovalla työllä saavuttaneet.

Saahan sitä aina haaveilla, että on juuri tuollaisia lapsosia. Todellisuudessa sulla ei ole yhtään lasta, olet katkeroitunut iäkäs, naimaton täti. Mutta haavemaailmassa on hyvä elää.

Fingerpori sen jo tiesi http://hs10.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1306028301538?ts=735

Mun lapsella ei oo ollut harrastuksia eikä nk sivistäviä aktiviteetteja. Koulussa on hyvin menestynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se rentoutuminen on?

Tiedän perheen, jossa jokainen viikonlopun tunti on etukäteen "ohjelmoitu". Lapset ovat iloisia ja tyytyväisiä, saavat harrastaa paljon ja vanhemmat ovat mukana. Heillä on paljon kaikenikäisiä ystäviä ja lapsille pelaaminen on synonyymi yhdessä tekemiselle (eli ei sitä pleikkariakaan ole kielletty). Tämä on varmaan sitä kamalaa epärentoutumista?

Sitten on perheitä, joissa notkutaan viikonloppuaamuina reilusti yli puolenpäivän vuoteessa tai sohvalla, jonka jälkeen äiti lähtee shoppailemaan ja isä ja vastentahtoisesti kotiin, tosin ei olemaan lasten kanssa vaan tietokoneen ääreen pelaamaan. Lapset tekevät mitä tekevät, ketään ei kiinnosta.

Sunnuntaina koti on sotkuinen, kaikki ovat nuutuneita ja ryhdytään riitelemään, kenen vuoro on kantaa tilauspizzalaatikot roskiin. Mutta on saatu rentoutua jopa niin hyvin, että lapset ovat maanantaina koulussa/hoidossa väsyneitä.

No eihän tuossa ole mitään rentoutumista, jos riidellään. Ette nyt oikein ymmärrä tätä rentoutumisen käsitettä. Meillä ei aikatauluteta viikonloppuja harrastusten ympärille, harrastaa ehtii viikollakin eikä meidän lapsia pakoteta sellaisiin lajeihin pienenä, joissa treenataan joka päivä. Ehtivät itse tehdä sen valinnan kunhan vähän kypsyvät. Kyse siis alle kouluikäisistä. Meillä viikonloppuna herätään kun herätään (yleensä samaan aikaan kuin viikolla, mutta ei revitä väkisin lapsia sängystä ylös jos joskus haluavat nukkuakin pidempään). Ruokailuajat on samat kuin viikollakin, mutta paikat voi vaihdella, esim. mennään ulos syömään tai ystävien tykö jne. Ollaan paljon yhdessä ja käydään eri tapahtumissa tai sitten vain kotosalla touhuillaan yhdessä, jotain josta lapset ja aikuisetkin nauttii; ulkona tehdään retkiä lähimetsään, paistetaan nuotiolla makkaraa, kesällä paljon uidaan jne. Ilman aikatauluja. Rentoudutaan.

Siis te voitte koska tahansa tupsahtaa ystävien luo ilmoittaen, että nyt tultiin syömään. Kun teillä ei ole mitään aikatauluja. Enkä ymmärrä, miten ruokailuajat voi olla samat kuin viikolla, jos joku herää klo 9.00 ja toinen klo 11.00 ja viikolla päiväkodissa lounas on klo 11.15.

Ei Luoja laiskoja elätä, sanoi jo äitivainaja aikoinaan, kun komensi viikonloppuisin ja loma-aikoina kasvimaalle, halkosouviin tai mattoja puistelemaan ja lattiaa luuttuamaan. Jokaisen on perheessä kannettava kortensa kekoon, kykyjen mukaisesti, totta kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se rentoutuminen on?

Tiedän perheen, jossa jokainen viikonlopun tunti on etukäteen "ohjelmoitu". Lapset ovat iloisia ja tyytyväisiä, saavat harrastaa paljon ja vanhemmat ovat mukana. Heillä on paljon kaikenikäisiä ystäviä ja lapsille pelaaminen on synonyymi yhdessä tekemiselle (eli ei sitä pleikkariakaan ole kielletty). Tämä on varmaan sitä kamalaa epärentoutumista?

Sitten on perheitä, joissa notkutaan viikonloppuaamuina reilusti yli puolenpäivän vuoteessa tai sohvalla, jonka jälkeen äiti lähtee shoppailemaan ja isä ja vastentahtoisesti kotiin, tosin ei olemaan lasten kanssa vaan tietokoneen ääreen pelaamaan. Lapset tekevät mitä tekevät, ketään ei kiinnosta.

Sunnuntaina koti on sotkuinen, kaikki ovat nuutuneita ja ryhdytään riitelemään, kenen vuoro on kantaa tilauspizzalaatikot roskiin. Mutta on saatu rentoutua jopa niin hyvin, että lapset ovat maanantaina koulussa/hoidossa väsyneitä.

No eihän tuossa ole mitään rentoutumista, jos riidellään. Ette nyt oikein ymmärrä tätä rentoutumisen käsitettä. Meillä ei aikatauluteta viikonloppuja harrastusten ympärille, harrastaa ehtii viikollakin eikä meidän lapsia pakoteta sellaisiin lajeihin pienenä, joissa treenataan joka päivä. Ehtivät itse tehdä sen valinnan kunhan vähän kypsyvät. Kyse siis alle kouluikäisistä. Meillä viikonloppuna herätään kun herätään (yleensä samaan aikaan kuin viikolla, mutta ei revitä väkisin lapsia sängystä ylös jos joskus haluavat nukkuakin pidempään). Ruokailuajat on samat kuin viikollakin, mutta paikat voi vaihdella, esim. mennään ulos syömään tai ystävien tykö jne. Ollaan paljon yhdessä ja käydään eri tapahtumissa tai sitten vain kotosalla touhuillaan yhdessä, jotain josta lapset ja aikuisetkin nauttii; ulkona tehdään retkiä lähimetsään, paistetaan nuotiolla makkaraa, kesällä paljon uidaan jne. Ilman aikatauluja. Rentoudutaan.

Siis te voitte koska tahansa tupsahtaa ystävien luo ilmoittaen, että nyt tultiin syömään. Kun teillä ei ole mitään aikatauluja. Enkä ymmärrä, miten ruokailuajat voi olla samat kuin viikolla, jos joku herää klo 9.00 ja toinen klo 11.00 ja viikolla päiväkodissa lounas on klo 11.15.

Missä noin sanoin? Että mennään yllättäen ystäville? Ystävien kanssa ollaan tehty jo pitkään niin, että ajoittain toisen luo kokoonnutaan perheineen syömään, ihan sovittu ja aikataulutettu ne vierailut on. Ymmärsit joko tahallasi väärin, tai sitten sulla ei leikkaa kuten keskivertoihmisellä.

Ruokailuajat: aamupala kun herätään (7-9 akselilla herätään), lounas 11-12, välipala kun tulee hiuko (13-15), päivällinen 16-17, iltapala noin klo 19. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Vai ajatteletko, että ihminen ei voi rentoutua jos saa syödä samaan aikaan päivästä? :D

Elämä kuitenkin päättyy kuolemaan eikä sillä oikeastaan ole merkitystä mitä kukin ennen sitä tekee. Ehkä parhainta onkin nauttia siitä lyhyestä hetkestä jonka täällä on saanut.