Miten tekisitte töissäkäynnin suhteen? Tarvitsen henkistä tukea....
Mulla nyt viikot 21+5. Sf-mitta oli viime viikolla jo 25 eli olen jo yhtä " iso" kuin mitä olin esikoisesta ennen kuin jäin äit. lomalle ja vuosilomille ennen sitä. Esikoisesta oli kivuttomia supistuksia viikolta 16-17 lähtien koko ajan, mutta lapsi syntyi viikolla 41+6. Sair. lomalle en tuolloin jäänyt vaan oli töissä yli 30 viikolle reippaasti.
Nyt mulla siis ollut tähän asti 50% työaika jonkin aikaa ihan muiden juttujen takia. Se vaihtuu kohta takasin 100%, koska tiedän etten kuitenkaan enää kauaa ole töissä, ni en viitsi " turhaan" anoa enää tota 50% työaikaa. Saanpahan sitten paremman sair. loma-ajan rahan ( pakko ajatella myös sitä puolta).
Mulla tässä raskaudessa siis samalla tavalla supistukset alkoi kivuttomina jo monta viikkoa sitten ja ekan kerran oli saikulla viikolla 18 yhden viikon. Siten ton 50% työajan takia mulla oli tietysti paljon vapaata muutenkin.
Viime viikolla mulla oli 6 pv peräkkäin töitä ja kaikki meni yllättävän hyvin, tosin vikana päivänä tuli kuvuttomia supistuksia koko ajan ja se 6:s päivä peräkkäin alkoi olla liikaa. Tällä viikolla mulla alkoi taas kivuttomia supistuksia yms ja perjantaina sitten soitin työpaikalle, etten tule lauantaina enkä sunnuntaina töihin. Mietin sitä pitkään ja päätin,e tten mene. Heti on huono omatunto, koska yleensä en siis ole tottunut olemaan pois töistä vaan olen aina töissä esim. flunssasta riippumatta yms. ELi en ole yleisesti ottaen " lusmu" .
Mulla on pari hyvää kaveria, jotka ovat saaneet keskosen ( ihan yksösraskaudessa) ja mulla on tuo peikko tietysti mielessäni ihan koko ajan. Työni on tällä hetkellä fyysistä hoitotyötä vanhusten kuntoutusosastolla. ELi sisältää pääosin peruhoitoa, kyykistelyä, kävelyä, vanhusten avustamista ja myös nostelua jossain määrin, pesemistä yms mitä nyt kuvitella saattaa. Ja mulla on koko ajan pelko siitä, että aiheuttaako tuo jotain haittaa vai ei.
Viikolla 19 olin äit. polilla ekan kerran ja kaikki oli ok. Verenpainetta tms mulla ei ole , olin terkkarilla viime viikolla. Nyt mulla on taas ollut parempi olo, kun olen viikonlopun vain maannut kotona ja lueskellut yms. Mies on hoitanut esikosita yms enkä ole tehnyt juurikaan mitään.
Mulla ois töitä taas ens torstaista lähtien 5 päivää. Tää mahakin kasvaa niin hirveesti, että kohta on jo hankalaa taipua ottamaan lattialta jotain yms, joten en usko, että tuö työ yhtään helpottuu viikkojen kulumisen myötä. Äippäpolilla toi lääkäri sano viimeksi, että viikolla 26-28 alkaa sair. loma automaattisesti yms. Nyt musta tuntuu taas ihan utopistiselta, että pystyisin olemaan vielä esim 5 viikkoa nykyisessä työssäni. Mietin nyt kovasti tässä, että mitä tässä pitäis tehdä. Viimeksi äit. polin lääkäri sanoi,ettei oo ennenaikasuuden riskiä, ainakaan suurta. Tarvittaessa ota yhteyttä neuvolalääkäriin tms. Neuvolassa taas terkkari kyseli,että olenko vielä töissä ja miten jaksan ko. työtä yms. HÄn myös sanoi varaavansa ajan neuvolalääkärille, jos soitan hälle. Äippäpoli mulla ois seuraavan kerran reilun viikon kuluttua, viikkoja silloin 23.
En haluis riskeerata mitään, varsinkin kun tässä ei tarttis kauaa enää odotella kun viikkoja alkais olla jo sen verran, että lapset jäis jo henkiin jos jotain tapahtuis. Mietin vaan, että pitäiskö mun mennä toi pätkä torstaista ens maanantaihin töihin ja pelätä koko ajan omaa jaksamistani vai käydä ennen tota äippäpolia tavallisella neuvolalääkärillä ens viikolla yms. Levossa mulla siis on suht hyvä olo. Hb oli laskenut raudasta huolimatta aika matalaksi, joten senkin takia mulla on ollut semmonen " uupunut" olo. Mutta lähinnä noi kivuttomat supistukset, nostelu ja ravaaminen mua pelottaa. Toisaalta koen huonoa omaatuntoa, jos jään " liian aikaisin pois" . Jos oisin istumatyössä, ni menisin varmaan vielä kuukaudeksi töihin ilman mitään ongelmia. Mutta toi vanhustyö nyt on mitä on. Yksösraskaudenkin takia ennen viikkoa 30 alkaa suurin osa olla jo enemmän saikulla ku töissä, moni paljon aiemminkin.
Mitä tässä nyt tekisi? Kokemuksia?
Kommentit (8)
Siskoni työkaveri (myöskin hoitoalalla) jäi lopullisesti sairaslomalle äitiysloman alkamiseen saakka jo viikolla 20 jatkuvien supistusten takia. Hänkin odottaa kaksosia ja lääkäri oli asiassa aika ehdoton. Itsekin odotan kaksosia ja jäin lomille jo viikolla 23 opettajan työstäni, sitten jouduinkin lepäämään kotona ja välillä sairaalassa viikolta 26 saakka ihan tähän asti - nyt viikko 32.
Tiedän kyllä kuinka syyllisyys painaa tunnollista työntekijää, itsekin podin melkoisen morkkiksen kun jouduin yllättäen jäämään pois alkuopetustyöstäni ja jättämään kaiken sijaisen huomaan. Yksi kolloegoistani totesi kyllä osuvasti sanoessaan, että nyt on kyse minun lapsistani....
Sinuna menisin lääkäriin pikimmiten ja ottaisin kunnon sairasloman.
Jaksamista!
Piiki 31+1
pois sairaslomalle rv 24. Olin ajatellut sairaslomaa jo suunilleen rv 19 lähtien todella vakavasti, mutta omatunto esti jäämästä aiemmin. Mulla alkoi kivuttomat, mutta hyvin voimakkaat supistukset rv 10 tienoilla. työtehtävät puolestaan olivat asiakaspalvelua ja nk. vaativaa sellaista ja työ vielä seisomatyötä. Työnantaja edellytti huoliteltua ulkonäköä - ei ihan tainnut loppuajasta varsinkaan se puoli täyttyä :). Mulla alkoi rv 19 aikaan tuntua seisominen selässä todella paljon. Suurimman osan päivästä keskityin nojailemaan (ja huomaamattani huokailemaan syvään). Rv 21 esimieheni sanoi erikseen, että alkaa näyttää siltä, että multa on mehut pois ja lisäksi kun odotan kaksosia, niin tietää ennenaikaisuuden riskit eikä halua ottaa vastuulleen, että synnytän kakoset tyyliin työpaikan vessaan. Että mitäpä jos hakisit sairaslomaa..? En kuitenkaan vielä siinä vaiheessa voinut tosissani kuvitellakaan.
Sinnittelin päivät töissä viikko kerrallaan ja rv 24+2 äitipolikäynnillä mut lomautettiin ihan pyytämättä. Kysyivät siellä ihmeissään, miten olen ton kokoisen mahan kanssa vielä seisomatyössä, kun supisteleekin jatkuvasti. Enkä tiennyt ennenaikaisuuden riskejä jne.
Oli kamala syyllisyydentunne soittaa pomolle ja ilmoittaa, että jään saman tien töistä, mutta siellä otettiin asia hyvin vastaan. Pari päivää kotona kierisikelin tunnontuskissani, mutta sitten alkoi helpottaa.
Nyt vasta olen tiedostanut kunnolla, mikä etu siitä on, että jäin ajoissa pois. Supistukset ovat oikeastaan loppuneet kokonaan ja vasta jälkikäteen tajusi, miten fyysisesti olin puhki jokaisen työpäivän jälkeen. Oma mieliala on kohentunut huomattavasti ja uskon sen vaikuttavan vauvoihinkin.
Väkisin töissä olemisesta et Bambi mitään mitalia saa eli rohkeasti vaan oma etu ensiksi ja sairaslomalle.
Viikolla 23 syntyneet voivat jäädä eloon, mutta taival on pitkä ja kivinen. Nyt ovat kaikkein tärkeimmät viikot levätä (22-30)! Jos lapset syntyvät nyt ennenaikaisesti, joudut käymään läpi hirveät itsesyytökset, vaikka et asialle mitään olisikaan voinut. Jää siis ihmeessä sairaslomalle! Ennenaikaisuusvaara on aina kaksosraskaudessa suuri, vaikkei näillä palstoilla juuri keskoskaksosten (siis pieniviikkoisten) äitejä juuri näykään.
ajattelin ainakin minä ja jäin sairaslomalle vko 19 loppuajaksi. Olin sitä ennen jo ollut viikon sairaslomalla rankan pahoinvoinnin takia alkuraskaudessa. Viikolla 16 alkoi kivuttomat supistukset ja viikolta 18 eteenpäin niitä tuli kokoajan.Työni on istumatyötä ja olo tuolilla koko päivän oli epämiellyttävä. Podin huonoa omaatuntoa aluksi, mutta jälkeenpäin olin tyytyväinen että jäin sairaslomalle niinkin varhain.Siellä töissä tosiaan kerkiää sitten vielä istumaan muutama vuosikymmen!!
Mä jäin töistä pois rv 24, niinkuin täälläpäin on tapana kaksosraskauksissa. Töissä ehtii käymään, sinä ja pikkuiset ovat nyt tärkeintä =).
Työnantajasi ei varmaankaan anna sulle mitään urheusmitalia jos siellä työpaikalla sinnittet ;-)
Tosiaankin ne kivuttomat supparit myös voivat salakavalasti avata paikkoja, kuten mulla kävi.
Ennenaikasen synnytyksen käynnistymisen pelko koko loppuraskauden.
Vuodelevossa loppuraskauden (kuten minä).
Olisiko sinulla mahdollisuus saada eritysäitiysvapaata työn raskauden takia? Eli siis työnantajan olisi tarjottava sinulle jotain kevyempää työtä tai jos se ei ole mahdollista niin saisit vapaata josta saa erityisäitiysrahaa.
Ajattele vauvojesi parasta ja jää kotiin. Käyt lääkärillä kunnolla valittamassa jaksamista. " Selkäsärkyn" valittamiseen voi myös hätätilanteessa turvautua ja äläkä unohda niitä suppareita, eiköhän niillä se saikkulappu irtoa.
tyossaolon suhteen. Itse olen nyt menossa viikolla 24 ja juuri olin reilun viikon sairaslomalla. Toissaviikon lopulla siis tuli " nuppi tayteen" ja pitkien omatuntoni kanssa kaymieni keskustelujen (ja vessaitkujen) jalkeen lahdin kesken paivan pois toista. Olo oli vaan tosi heikko (hbkin ollut alhainen). Viikonloppuna rupes sitten selkaa sarkemaan ja sen " avulla" sain omalaakarilta viikon lomaa. Oli tosi mahtavaa kun sai levata tarpeeksi ja ehti vahan jumppaamaankin selkaa (aiemmin ei oo vaan jaksanut, vaikka periaatteessa oli tiedossa, etta pitaisi).
Nyt sitten tuntuu taas selassa. Teen siis istumatyota. Supistuksiakin on ollut. Lahinna kivuttomia, mutta pari vahan ikavammankin tuntuinen (ei nyt kuitenkaan kipea). Ja kaiken kukkuraksi eilen tuli illalla vahan verista vuotoa! Onneksi loppu lyhyeen ja varmaan ihan normaalia ja vaaratonta (en edes soitellut mihinkaan). Huomenna on sitten aitipolikaynti ja taidan laittaa sairasloma-anomuksen vetamaan. Ei tassa nyt parissa viikossa enaa mitaan toissa saisi kuitenkaan aikaiseksi. Tai vaikka saisikin, niin kylla nama muut (miehet) ne hommat hoitaa!!
Ei firma saa kaatua siihen, etta jaat pois toista. Ja jos kaatuu, niin sitten saat auttamatta aivan liian vahan palkkaa!! :-D
Meilla pomo ollut tosi positiivinen sairaslomieni suhteen (oli rv 15 yksi viikon mittainen sairasloma lahinna vasymyksen/stressin takia ja sitten flunssan takia toinen viikon loma ennen viime viikkoista s-lomaa). Jaksaa aina muistuttaa etta terveys ja tulevat lapset ovat etusijalla. Varmaan on niiden koulutuksissa painotettu tata positiivisuutta, kun useinmiten poissaolija poteen jonkin asteista huonoa omaatuntoa (ma ainakin).
Reippaasti vaan saikkua, jos silta tuntuu. Kylla niille toille loytyy " terveempia" tekijoita. :-D
Itse vastaavassa tilanteessa vaientaisin huonon omantunnon äänen niin hiljaiseksi kun mahdollista ja jäisin epäröimättä sairaslomalle. Äiti se itse on joka parhaiten tietää. Eli jos sulla on sellainen olo, niin varmaankin on tarpeen helpata tahtia.
Mä olin odotusajan vain(?) kotona hoitamassa kolmea alle kuusvuotiasta ja silti jouduin makaamaan rv26+ lähtien (josta 4,5viikkoa sairaalassa pelkällä vessaluvalla) ennenaikaisten supistuksien takia. Ei ollut makaaminen herkkua, mutta palkinto oli kyllä hyvä: tytöt syntyivät vasta 34+4. Tahtia kannattaa siis hiljentää ajoissa!
Hyvää odotusaikaa Sinulle!
T: Episaletti ja prinsessat 8vk 1pv