Sori, tulet tienaamaan vähemmän kuin vanhempasi – tästä on kyse historiallisessa muutoksessa

Olen 45 vuotias ja minä tienaan selvästi enemmän kuin vanhempani, mutta voi tosiaan olla että lapsistani kukaan ei tulepääsemään omiin ansioihini.

Varmaan yleisesti ottaen näin, mutta on kyllä sitten aika paljon niitäkin jotka tienaavat enemmän kuin vanhempansa. Ehkä se ero köyhien ja rikkaiden välillä vaan kasvaa, on enemmän tosi köyhiä ja tosi hyvätuloisia. Meidän perheessä mies tienaa vähemmän kuin vanhempansa ja minä taas enemmän. Mies on vähemmän koulutettu kuin vanhempansa, minä taas enemmän koulutettu.

Suurissa ikäluokissa mututuntumalla kaikki oli enemmän tasaväkisiä varallisuuden ja tulojen suhteen, "kaikilla" oli varaa kohtuullisen hintaiseen asuntoon ja ehkä kesämökkiinkin. Nyt entistä enemmän on niitä, jotka kituuttaa kaupungin vuokrakolmiossa työttömänä ja sitten taas niitä, jotka ostaa hyvältä esikaupunkialueelta 500 000€ taloja.

Mitä sitten? ei se raha ole tärkeintä.. En tarvitse omistusasuntoa tai edes autoa, mulle riittää että saan maksettua tämän kaupungilta vuokratun kämpän vuokran ja lopuilla rahoilla ostettua jotain kivaa :) mut toki ymmärrän että joitakin professoreita tuo huolestuttaa koska kansa köyhtyy.. mut on sitä muutakin kuin raha, en ite ainakaan jaksa kahden opiskellun ammatin jälkeen ottaa enää stressiä vaan tärkeintä että on joku työ josta saa palkkaa ja menee paremmin kuin työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotias ja minä tienaan selvästi enemmän kuin vanhempani, mutta voi tosiaan olla että lapsistani kukaan ei tulepääsemään omiin ansioihini.

Kyse onkin nuoremmista ikäluokista.  

Tuo pätee, jos ollaan vanhempien kanssa samalla koulutustasolla ja suunnilleen ammatillisesti samalla viivalla muutenkin.

Mutta itse olen siivooja ja mieheni apumies rakennuksella ja lapsemme ovat kouluttautuneet, ja kyllä he varmaan tulevat tienaamaan enemmän kuin me.

Minusta pitäisi sanoa: tulet tienaamaan vähemmän kuin kollegasi sukupolvi sitten tms.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? ei se raha ole tärkeintä.. En tarvitse omistusasuntoa tai edes autoa, mulle riittää että saan maksettua tämän kaupungilta vuokratun kämpän vuokran ja lopuilla rahoilla ostettua jotain kivaa :) mut toki ymmärrän että joitakin professoreita tuo huolestuttaa koska kansa köyhtyy.. mut on sitä muutakin kuin raha, en ite ainakaan jaksa kahden opiskellun ammatin jälkeen ottaa enää stressiä vaan tärkeintä että on joku työ josta saa palkkaa ja menee paremmin kuin työttömänä.

On se vaan kaikilta pois. Ei ole varaa korjata teitä, ylläpitää nykyisen tasoista koulu- ja päiväkotijärjestelmää eikä varmasti jatkossa tukea heikompiosaisia kuten nyt tuetaan. Sairaalassakin valikoidaan ketä hoidetaan ja ketä ei jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? ei se raha ole tärkeintä.. En tarvitse omistusasuntoa tai edes autoa, mulle riittää että saan maksettua tämän kaupungilta vuokratun kämpän vuokran ja lopuilla rahoilla ostettua jotain kivaa :) mut toki ymmärrän että joitakin professoreita tuo huolestuttaa koska kansa köyhtyy.. mut on sitä muutakin kuin raha, en ite ainakaan jaksa kahden opiskellun ammatin jälkeen ottaa enää stressiä vaan tärkeintä että on joku työ josta saa palkkaa ja menee paremmin kuin työttömänä.

Niin sinäkin tulet kasvamaan jossain vaiheessa aikuiseksi. Kun olet yli kolmekymppinen ja tulee oikeasti ajankohtaiseksi perustaa perhe muuttuu ääni kellossa. Kun onkin enemmän niitä suita ruokittavana kuin vaan oma. Et vielä ymmärrä tätä koska nuorena on niin huoleton kaiken suhteen.

Suuret ikäluokat tässä vaiheessa parkuvat, että kun hiihdimme kouluun pettuleipä repussa ja sudet uloivat taustalla jne, muutta vaikka elintaso onkin noussut ja se on korkeampi nuorilla nyt, niin fakta on se, että nuorilta on tavallaan viety tulevaisuus: tarjolla pätkätyötä, huonoin ehdoin, asuminen pk-seudulla törkeän hintaista, korkea koulutuskaan ei enää takaa vakaata toimeentuloa jne. Suurilla ikäluokilla kuitenkin oli se vakkarityö, josta ponnistaa eteenpäin, perustaa perhe ja suunnitella tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotias ja minä tienaan selvästi enemmän kuin vanhempani, mutta voi tosiaan olla että lapsistani kukaan ei tulepääsemään omiin ansioihini.

Kyse onkin nuoremmista ikäluokista.  

Ei meikäläisen ikäisetkään ole päässeet vanhempiensa varallisuuteen, jos ovat samalla koulutustasolla. Itse olen käynyt enemmän kouluja ja siksi ohittanut vanhempani. Ja toisekseen, koulutus ei takaa enää nykyisin työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat tässä vaiheessa parkuvat, että kun hiihdimme kouluun pettuleipä repussa ja sudet uloivat taustalla jne, muutta vaikka elintaso onkin noussut ja se on korkeampi nuorilla nyt, niin fakta on se, että nuorilta on tavallaan viety tulevaisuus: tarjolla pätkätyötä, huonoin ehdoin, asuminen pk-seudulla törkeän hintaista, korkea koulutuskaan ei enää takaa vakaata toimeentuloa jne. Suurilla ikäluokilla kuitenkin oli se vakkarityö, josta ponnistaa eteenpäin, perustaa perhe ja suunnitella tulevaa.

Susia ei ole pahemmin ollut suurten ikäluokkien ollessa nuoria. Susikantahan on alkanut kasvaa vasta joskus 80 luvulta alkaen.

Suuret ikäluokat omien sanojensa mukaan "rakensivat Suomen" Menevät hiljaiseksi siinä vaiheessa kun kysyn, että teitteikö ihan talkoilla vai 9e/p korvauksella? 

Sehän oiskin mahtavaa jos saisi rakentaa uutta ja ylvästä kotimaata ja saisi siitä vielä palkan! 

Vierailija kirjoitti:

Tuo pätee, jos ollaan vanhempien kanssa samalla koulutustasolla ja suunnilleen ammatillisesti samalla viivalla muutenkin.

Mutta itse olen siivooja ja mieheni apumies rakennuksella ja lapsemme ovat kouluttautuneet, ja kyllä he varmaan tulevat tienaamaan enemmän kuin me.

Minusta pitäisi sanoa: tulet tienaamaan vähemmän kuin kollegasi sukupolvi sitten tms.

Äitini on lähihoitaja ja tienaa saman verran sairaalan vuorotöissä kuin minä yliopistokoulutuksen vaatimalla alalla. Eli ei välttämättä tienaa sillä koulujen käymiselläkään, oma palkkani on ihan normaali alan keskipalkka.

"Se mihin sukupolveen sattuu syntymään, määrittää kuinka paljon elämänsä aikana ansaitsee rahaa"

Ymmärrän toisaalta, että artikkeleissa yleistetään ja vedetään mutkat suoriksi, mutta onhan ihan järjetöntä sanoa noin suoraviivaisesti. Jokaisessa sukupolvessa on köyhiä, rikkaita ja keskituloisia. On nuoria, jotka tulevat tienaamaan enemmän ja on nuoria, jotka tulevat tienaamaan vähemmän kuin vanhempansa.

Mielestäni tuollaisella yleistyksellä ei saada mitään rakentavaa aikaan. Se aiheuttaa vain vastustusta ja raivoakin:  "Entäs minä? Olenko minä näkymätön, kun en mahdukaan tuohon muottiin?" Yleistyksien kautta luodaan yhteiskuntaa, jossa ihmiset jäävät heitteille, koska "tässä ikäluokassa ei ole köyhiä; te olette tilastojen mukaan kaikki rikkaampia kuin vanhempanne".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo pätee, jos ollaan vanhempien kanssa samalla koulutustasolla ja suunnilleen ammatillisesti samalla viivalla muutenkin.

Mutta itse olen siivooja ja mieheni apumies rakennuksella ja lapsemme ovat kouluttautuneet, ja kyllä he varmaan tulevat tienaamaan enemmän kuin me.

Minusta pitäisi sanoa: tulet tienaamaan vähemmän kuin kollegasi sukupolvi sitten tms.

Äitini on lähihoitaja ja tienaa saman verran sairaalan vuorotöissä kuin minä yliopistokoulutuksen vaatimalla alalla. Eli ei välttämättä tienaa sillä koulujen käymiselläkään, oma palkkani on ihan normaali alan keskipalkka.

Sairaalan vuorotöissä varmaan pääseekin ihan suht mukaviin ansioihin, mutta jos ei ole sairaalan vuorotöitä, vaan olemme molemmat mieheni kanssa ihan vaan 8-16 ma-pe töissä, niin kyllä luulen, että korkeastikoulutetut lapsemme tulevat tienaamaan enemmän.

Mutta jos he olisivat kouluttautumassa esim. siivousalalle, jossa on vaikea saada kokopäivätyötä, niin silloin he tienaisivat varmaan vähemmän kuin minä, jolla on säännöllinen siivousalan päivätyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? ei se raha ole tärkeintä.. En tarvitse omistusasuntoa tai edes autoa, mulle riittää että saan maksettua tämän kaupungilta vuokratun kämpän vuokran ja lopuilla rahoilla ostettua jotain kivaa :) mut toki ymmärrän että joitakin professoreita tuo huolestuttaa koska kansa köyhtyy.. mut on sitä muutakin kuin raha, en ite ainakaan jaksa kahden opiskellun ammatin jälkeen ottaa enää stressiä vaan tärkeintä että on joku työ josta saa palkkaa ja menee paremmin kuin työttömänä.

Niin sinäkin tulet kasvamaan jossain vaiheessa aikuiseksi. Kun olet yli kolmekymppinen ja tulee oikeasti ajankohtaiseksi perustaa perhe muuttuu ääni kellossa. Kun onkin enemmän niitä suita ruokittavana kuin vaan oma. Et vielä ymmärrä tätä koska nuorena on niin huoleton kaiken suhteen.

Olen 24 ja mun mielestä jo ihan aikuinen :) toki varmasti kypsyn tästä lisää seuraavan 10v:n aikana mutta tuo perheen perustaminen ei ole minulla suunnitelmissa, koska en ole hetero ja jos olisin niin en ehkä silloinkaan perustaisi perhettä. Toki sääli niitä jotka haluaisi perheen muttei varaa hankkia lapsia.. täytyy vaan toivoa että suomen tilanne paranisi ja syntyisi niitä työpaikkoja joihin palkataan vakituisia työntekijöitä ja elämisen hinta (asuminen, ruoka jne.) halpenisi

Mä valmistuin 90 luvun laman aikaan amitsusta. Töitä ei todellakaan saanut mistään. Puoleksi vuodeksi sain tukityön jolla pääsin liiton rahoille. Ei hääviä mutta niillä pärjäsi jotenkin. Pätkätöitä ja työttömyyttä tämä on ollut siitä asti. Raksalla olin 2000 luvulla. Kävin aikuiskoulutuksesta toisen ammatin. Rakensin ja tein korjauksia, ehdin jo luulla että lopultakin vakituisemmin töitä. Sekin loppui 2008, silloin lähti monelta työt.

Koneet ja robotit vie monelta työt ihan lähitulevaisuudessa. Työajan lyhennys eli työn jakaminen useammalle auttaa vähän. Realistisesti ajateltuna suurtyöttömyys jatkuu ja kikkailut kuten 9 euron orjuus ei mikään ratkaisu. Pelkästään raksoilta katosi lähes 30 000 työpaikkaa kun lama iski. Suuren osa kyllä korvasi halpistyöläiset. Kun yhden hinnalla saa 3-4 rakennuttajille iski ahneus. Mikähän tuonkin yhtälön kerrannaisvaikutus? Suomessa ostovoiman lasku ja ulkomaille maksetaan esim. lapsilisiä.

Kaikkea voi stressata vaikka se on turhaa kun yhden ihmisen vaikutusmahdollisuudet on lähellä nollaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat tässä vaiheessa parkuvat, että kun hiihdimme kouluun pettuleipä repussa ja sudet uloivat taustalla jne, muutta vaikka elintaso onkin noussut ja se on korkeampi nuorilla nyt, niin fakta on se, että nuorilta on tavallaan viety tulevaisuus: tarjolla pätkätyötä, huonoin ehdoin, asuminen pk-seudulla törkeän hintaista, korkea koulutuskaan ei enää takaa vakaata toimeentuloa jne. Suurilla ikäluokilla kuitenkin oli se vakkarityö, josta ponnistaa eteenpäin, perustaa perhe ja suunnitella tulevaa.

Susia ei ole pahemmin ollut suurten ikäluokkien ollessa nuoria. Susikantahan on alkanut kasvaa vasta joskus 80 luvulta alkaen.

En tarkoittanut ihan kirjaimellisesti. Viittasin vaan siihen tyyliin, kuinka eläkeläiset hehkuttavat niukkoja kasvuolojaan ja pitävät nuoria hemmoteltuina.

Ei haittaa. Olemme myös ensimmäinen sukupolvi, joka alkaa vapaaehtoisesti jättäytyä elintasokisasta ja jolle on sallittua tehdä muutakin kuin töitä 24/7. -Downshiftaaja.

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat tässä vaiheessa parkuvat, että kun hiihdimme kouluun pettuleipä repussa ja sudet uloivat taustalla jne, muutta vaikka elintaso onkin noussut ja se on korkeampi nuorilla nyt, niin fakta on se, että nuorilta on tavallaan viety tulevaisuus: tarjolla pätkätyötä, huonoin ehdoin, asuminen pk-seudulla törkeän hintaista, korkea koulutuskaan ei enää takaa vakaata toimeentuloa jne. Suurilla ikäluokilla kuitenkin oli se vakkarityö, josta ponnistaa eteenpäin, perustaa perhe ja suunnitella tulevaa.

Olen itse päälle 40-kymmpinen, opiskelin 90-luvun lamassa ja työelämään oli vaikeata päästä. Täytyy sanoa, että anoppin käsitys asioista ottaa päähän. Hän on päässyt itse 58-vuotiaana eläkkeelle (tällaista etua ei ole tulevilla sukupolvilla) ja puhuu siitä kun tehtiin työtä lauantaisin. Näin varmaan oli, mutta töitä on hänen työssäoloaikana työtä saatu hyvin, eikä hän tunnu tajuavan ollenkaan, että tämän päivän työelämä on huomattavasti kiireisempi ja epävarmempi kuin hänen olessa töissä. Lomalla pitäisi hänen mielestä tulla hänen mökille tekemään mökkitöitä, vaikka hänellä olisi varaa ostaa pienempiä mökkitöitä. Lisäksi hänen lapset auttavat taloudellisesti, jos on jotain isompaa remonttia. Siitä huolimatta hän ei käytännössä jaa mökkinsa lastensa kanssa. Sen hän "hoitaa" sillä tavalla ei ei suostu keskustelemaan kesän menoistansa (vaikka ne olisivat hänen tiedossa). Seurauksena on se, että kukaan ei voi tietää milloin mökkirauhasta voisi nauttia. Hän pitää suurena loukkauksena sitä, että joku ylipäätänsä haluaisi olla mökillä yksin, mitään sellaista lepäämistarvetta kun hänen mielestä ei voi olla. Se on tietenkin hänen oikeutensa pitää mökkiä vain itsellä, koska se on hänen mökkinsä, mutta silloin ei vastaavasti pitäsi pyytää työ- ja rahallista apua lapsilta. Minulta on mennnyt kiinostus olla koko mökillä, vaikka se on erittäin luonnonkaunilla paikalla, kun anoopin käytös on tällainen. Suomi on täynnä luonnonkauniita paikkoja, ja niistä voi nauttia muuallakin.

Kivempia ja järkevämpiä eläkeläisiä kuulemma on.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yleisesti ottaen näin, mutta on kyllä sitten aika paljon niitäkin jotka tienaavat enemmän kuin vanhempansa. Ehkä se ero köyhien ja rikkaiden välillä vaan kasvaa, on enemmän tosi köyhiä ja tosi hyvätuloisia. Meidän perheessä mies tienaa vähemmän kuin vanhempansa ja minä taas enemmän. Mies on vähemmän koulutettu kuin vanhempansa, minä taas enemmän koulutettu.

Suurissa ikäluokissa mututuntumalla kaikki oli enemmän tasaväkisiä varallisuuden ja tulojen suhteen, "kaikilla" oli varaa kohtuullisen hintaiseen asuntoon ja ehkä kesämökkiinkin. Nyt entistä enemmän on niitä, jotka kituuttaa kaupungin vuokrakolmiossa työttömänä ja sitten taas niitä, jotka ostaa hyvältä esikaupunkialueelta 500 000€ taloja.

Kuka niissä kaupungin vuokra-asunnoissa sitten ennen asui

Mutu ei nyt toimi

Minun mutuni on, että nykyään kaikki asuu omakotitaloissa ja ajaa hienoilla autoilla.