Vaikea arki

En tiedä mitä tekisin. Olen ollut naimisissa kohta 3vuotta, tunnettu ollaan 4v. Mieheni ei ole suomalainen mutta Euroopasta kyllä. Meillä on kaksi pientä lasta.
Ongelmat alkoivat jo melkein heti tutustuttuamme, mieheni teki ihmeellisiä temppuja esim ei päästänyt minua kotiimme kun olimme riidelleet(oven takana tuoli), ja kaksi yötä olin toisten nurkissa. Joskus pysäytti auton keskelle tietä ja käveli loppumatkan kotiin. Suutteessaan rikkoo tavaroita, huutaa, uhkailee ja pari kertaa ottanut kevyesti fyysistä kontktia, esim ottanut kasvoistani kiinni ja huutanut ties mitä samalla. Meillä on reikiä seinissä ja rikkinäisiä huonekaluja parvekkeella.
Olin ennen seurallinen ja minulla oli ystäviä. Nykyään meillä ei käy kukaan muu kuin äitini ja siskoni joskus.
Miehelläni on vakava sairaus ja siksi hän on pitkällä sairauslomalla kotona. Teen itse osapäivätöitä ja mieheni sanoo että se ei ole mitään vaan pitäisi mennä kunnon töihin. Hän huomauttelee minulle monesta asiasta, esim että minulla on rumia ilmeitä, syön liian äänekkäästi, ystäväni ovat "lesboja" tai juoppoja, vitsini on huonoja jne. Käyn usein kaupassa hänen pyynnöstään ja hän valittaa aina ostoksista kun en osaa ostaa oikeita tuotteita.
Isänä hän on hyvin tiukka tarpeen tullen mutta muuten ihanan leikkisä ja hauska.
Lapset tottelevat häntä aina mutta minua eivät. Siitä saan jatkuvasti moitteita ja pilkkaa.

Nyt sain potkun kirjoittaa tänne kun tulin juuri kotiin ja menin siivoamaan vessaa. Mieheni pelasi tietokoneella kuten lähes aina, ja huusi yhtäkkiä että voitko sulkea sen vessan oven. Kysyin että miksi ja hän sanoi että kun tulee kylmä. Sanoin ettei ikkuna ole auki ja mieheni sanoi että nii varmaan you f****ng stupid. Menin mieheni luo ja kysyin miksi hän käyttäytyy näin. Hän sanoi että siksi koska et ymmärrä muuta puhetta, ja olet huora ja idiootti.
Tietenkin aloin itkeä ja sellaisesta mieheni innostuu, pilkkaa että voi voi pikkuista tuliko nyt itku.

Miehelläni ei ole juuri ystäviä koska hän ei koskaan jaksa pitää yhteyttä niihin. Hän ei puhu suomea eikä halua oppia sitä. Hän inhoaa ystäviäni eikä pidä sukulaisistani. Olen 2 kertaa maksanut hänelle suomen kielen kurssin ja ostanut kirjat muttei hän mennyt. Hänen elämänsä on vain kuntosalia ja tietokonetta. Hän on hyvin laiska ja hoidan hänen puolestaan paljon asioita koska muuten jää tekemättä. (myös hänen omia lääkärikäyntejään, kuskaan hänet että hän menisi, ostan lääkkeitä että hän söisi niitä, pesen pyykit ja siivoan.) sitten kun hän siivoaa, hän tekee sen kovalla äänellä ja niin marttyyrina.

Pelkään miestäni mutta samalla säälin sairauden takia. Tiedän että se masentaa häntä. Hänellä on kova lapsuus ja olen ajatellut että hän on saanut sieltä tunnevamman eikä siksi tunne juuri myötätuntoa vaan kantaa vihaa mukanaan jokapaikkaan.

Ajatus loppuelämästä hänen kanssaan on vähän masentava, tuntuu ettei se ole minunlaiseni. Olen aktiivinen ja kiinnostunut tekemään kaikkea uutta mutta hän ei halua ottaa osaa juuri mihinkään.

Enkä haluaisi luovuttaa sen takia että se nyt vaan on tapana nykyään..
Mutta hänen vetovoimansa on hävinnyt silmissäni enkä tunne juuri koskaan intohimoa häntä kohtaan. Voisin elää kuin" kaveri" hänen kanssaan.

Voi ei mitä teen?

Niin. Ja pakko sanoa että en ole puhdas pulmunen itsekään.. Kun suutun niin sanon häntä assholeksi ja se saa hänet raivonpartaalle, ymmärrän kyllä. Mutta joskus vaan menee yli..