Lue keskustelun säännöt.
Mä muutan mieltäni KOKO ajan! Onko se sairaus?
19.02.2006 |
Siis mulla on aivan uskomattoman vahva taipumus muuttaa koko ajan mieltäni. Saatan aloittaa jonkin tekemisen ja kiinnostus lopahtaa saman tien. Saatan aloittaa keskustelun jostain ja saman tien mieleen pulpahtaa jotain muuta. Kysyn täällä jotain, enkä sitten edes avaa omia ketjujani kun aihe ei enää kiinnosta. Saatan tehdä kymmeniä aloituksia tunnin aikana. En jaksa keskittyä pitkään mihinkään asiaan.
Kaupoissa kiertely on ultimate ahdistus-kokemus. En osaa päättää mitään. Kokeilen vaatteita, sormeilen koruja ja laukkuja, päätän ostaa jotain ja jonossa käännyn takaisin. Uuvun totaalisesti jos joudun päättämään jotain.
Tästä piirteestä minulle ovat lukemattomat ihmiset huomauttaneet. Onko tämä sairaus?! ADHD?
Kommentit (11)
Sain siis olla juuri sellainen kuin olin.
Pystyn tietoisesti päättämään, että teen jonkin asian keskittyneesti loppuun ja se onnistuu kyllä tavoitteellisesti. Mutta se vie kyllä kaikki voimanikin. Esimerkiksi työpäivä vie minusta mehut TÄYSIN.
En minä kuitenkaan aio asiaa viedä mitenkään eteenpäin, eli en lähde millekään neurologille päätäni tutkituttamaan.. mutta ehkä vertaistuki kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä näkyy parisuhteessasi? vai näkyykö? Miten töissä menee?
niin ei pystyisi keskittymään loppuun asti, vaikka haluaisi. On niitä muitakin häiriötiloja, eri diagnooseja siis.
En ole kyllä koskaan kuullut, että päätöksen tekeminen " vie mehut" . Vastuun ottaminen ja vastuun kantaminen kyllä voi viedä. Siitäkö siinä on kyse? Rasittaa elää sen päätöksen kanssa, minkä teet? Pelkäät koko ajan, että valitsitko väärin?
Olen saanut akateemisen tutkinnon suoritettua loppuun, tosin minulla oli huomattavia vaikeuksia opintojen suunnittelussa. Isot kokonaisuudet ovat erittäin vaikeasti hahmotettavia minulle.
Parisuhteissa.. hmm. Jatkuva levottomuuteni ja impulsiivisuuteni on aiheuttanut aina paljon riitoja parisuhteissa, etsin aina kumppanista vikoja. Hakeudun aina hiljaisten ja rauhallisten ihmisten pariin. Inhoan meluavia ihmisiä ja meluisia paikkoja. Olen taipuvainen paniikkikohtauksiin.
Oletko asiantuntija, sinä joka kyselit? Osasit kysyä kiinnostavia asioita.
En koskaan ole tyytyväinen omiin valintoihini, pelkään aina tehneeni väärin. Olen taipuvainen jännittämään asioita, olen levoton ja joku on joskus sanonut minulle, että vaikutan lähes maaniselta.
Mutta toisaalta pystyn esimerkiksi kirjoittamiseen, keskusteluihin ja ruoanlaittoon keskittymään ihan täysipainoisesti.
Ja sitten on se, että en osaa ajaa autoa, vaikka kortti onkin.. en kerta kaikkiaan hallitse autolla ajoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, neurologiaa on tullut luettua jonkin verran ammatin puolesta. En kyllä lähtisi diagnoosia tekemään, mutta toiminnan ohjauksen ja tarkkaavuuden suuntaamisen ongelmia näyttäisi ainakin jonkun verran sinulla olevan. Lapsena olisi _ehkä_ saatettu löytää joitain aistitiedon prosessoinnin ongelmia ja siihen apua annettu.. ? (jos nykytieto olisi ollut silloin olemassa, ja yhtä laajalti käytössä..) Ongelmasi on ehkä se, että suuria puutteita ei ole ja pärjäät sinällään elämässä, mutta juuri tuo suurien linjojen suunnittelun ja impulsiivisuuden ongelma haittaa arkea.
Esim. nyt parhaillaankin katson telkkaa, syön ja oon tietokoneella jossa on monta ikkunaa auki. Koko ajan tarkkailen ärsykkeitä joka puolelta ja tarkkaavaisuus on hajaantunut moniin asioihin.
Ajatuskin siitä, että keskittyisin yhteen asiaan kerrallaan, on mulle ahdistava.
Mä oon ihan varma, että mun aivoista löytyis jotain puutteita tai jotain välittäjäainejuttuja, jos tää nuppi kuvattais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Esim. nyt parhaillaankin katson telkkaa, syön ja oon tietokoneella jossa on monta ikkunaa auki. Koko ajan tarkkailen ärsykkeitä joka puolelta ja tarkkaavaisuus on hajaantunut moniin asioihin.Ajatuskin siitä, että keskittyisin yhteen asiaan kerrallaan, on mulle ahdistava.
Mä oon ihan varma, että mun aivoista löytyis jotain puutteita tai jotain välittäjäainejuttuja, jos tää nuppi kuvattais.
Sen lisäksi, että voit kehittyä tarkkaavuuden suuntaamisessa ja impulsiivisuuden hallinnassa, sun täytyy käydä itsesi kanssa " surutyö" erityispiirteistäsi. Koska olet normaaliälyinen ;) sä voit kehittää itsellesi strategioita ja esim. palkitsemis-systeemin. (Ei tätä tyypillistä " palkitse itsesi kerran päivässä ;) vaan oikeasti toiminnastasi riippuva). Aseta itsellesi pienen aikavälin pieniä tavotteita ja niiden avulla etenet. Terapeutin kanssa voisot tätä tehdä, mutta kun sinulla ilmeisesti ei sellaista ole, vastuu on itselläsi.
Jotkut ovat saaneet huomattavan avun (lasten) tarkkaavuusongelmiin luontaistuotteista, oliko nyt joku kalanrasva-valmiste tms. Kysy luontaistuotekaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva tietysti, jos voisi syyttää jotain sellaista oliota kuin sairautta, joka pakottaisi muuttamaan mieltä.
Voihan se vaikka olla neurologista. Jos se ei sitä ole, niin minulla on kaksi kysymystä:
Myös eräs lastenkasvatusasiantuntija on sanonut, että lapsi, joka ei saa kotona tehdä mitään päätöksiä koskaan (tyyliin otanko siniset vai punaiset kurahousut), eivät opi niitä tekemään. Oliko kotisi kovin autoritäärinen?
Sama asintuntija myös sanoo, että jos lapselta ei vaadita jotain asiaa, hän ei sitä opi. Vaativatko vanhempasi koskaan sinua viemään mitään loppuun asti? Vai antoivatko he sinun tulla ja mennä kuten huvitti?