Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko yhtään miestä, joka olisi jäänyt vastoin tahtoaan lapsettomaksi, koska nainen "ei halunnut lapsia ihan vielä"?
14.03.2016 |
Tuntuu vähän siltä, että miehet päättää senkin täyksin tuleeko lapsia vai ei ja milloin tulee. Vai onko olemassa miehiä, jotka ovat jääneet vasten tahtoaan lapsettomiksi naisen viivyttelyn takia? Eiköhän nämäkin aina jonkun uuden löydä, jonka siittää tiineeksi.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, että sitoudutaan ja naimisiinkin mennään tietämättä tai ottamatta tosissaan puolison kantaa lasten tekemiseen. Minä olen aina ihan seurustelun alkuvaiheessa tehnyt miehille selväksi sen, että lapsia en tee. Yksikään mies ei ole minua sen vuoksi jättänyt, vaan minun on pitänyt olla se suhteen lopettaja. Sekään ei ole ollut ongelma, koska minulta kiinnostus parisuhteeseen häviää heti, kun miehen reaktio on "no tehdään ne sitten myöhemmin" tai "kyllä sinun mielesi vielä muuttuu, jokainen nainenhan haluaa lapsen" tai "yritätkö sinä olla jotenkin erikoinen, vai".
Mieli muuttuu, toinen valehtelee, onhan näitä syitä, naisilla varsinkin.
Miksi pitää ottaa se riski, että toisella ei mieli muutukaan ja hän puhuu asiasta täyttä totta? Tai oikeastaan: miksi pitää ottaa se riski ja sitten, kun niitä lapsia ei sovitun mukaisesti tehdä, ruvetaan surkuttelemaan ja nyyhkimään omaa kauheaa lapsetonta kohtaloa? Maailmassa on niin paljon lapsia ehdottomasti haluavia naisia, että takertuminen vapaaehtoisesti lapsettomaan tai edes epävarmaan naiseen on silkkaa typeryyttä.
Kivasti hyökkäät keskustelukumppaniasi vastaan raivolla ja ehdottomalla oikeamielisyydellä. Olet varmasti huippuseuraa. Kaitpa naiselle on seuranhaku niin helppoa, ettei osaa edes ajatella, mitä se on eronneen miehen kohdalla. Halusin lapsia, olin kärsivällinen, rakastin, tulin kusetetuksi. Kerro, mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Miksi edes kysyn mitään tuollaiselta oikeassaolijalta. Muistutat exääni. Unohda koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, että sitoudutaan ja naimisiinkin mennään tietämättä tai ottamatta tosissaan puolison kantaa lasten tekemiseen. Minä olen aina ihan seurustelun alkuvaiheessa tehnyt miehille selväksi sen, että lapsia en tee. Yksikään mies ei ole minua sen vuoksi jättänyt, vaan minun on pitänyt olla se suhteen lopettaja. Sekään ei ole ollut ongelma, koska minulta kiinnostus parisuhteeseen häviää heti, kun miehen reaktio on "no tehdään ne sitten myöhemmin" tai "kyllä sinun mielesi vielä muuttuu, jokainen nainenhan haluaa lapsen" tai "yritätkö sinä olla jotenkin erikoinen, vai".
Mieli muuttuu, toinen valehtelee, onhan näitä syitä, naisilla varsinkin.
Miksi pitää ottaa se riski, että toisella ei mieli muutukaan ja hän puhuu asiasta täyttä totta? Tai oikeastaan: miksi pitää ottaa se riski ja sitten, kun niitä lapsia ei sovitun mukaisesti tehdä, ruvetaan surkuttelemaan ja nyyhkimään omaa kauheaa lapsetonta kohtaloa? Maailmassa on niin paljon lapsia ehdottomasti haluavia naisia, että takertuminen vapaaehtoisesti lapsettomaan tai edes epävarmaan naiseen on silkkaa typeryyttä.
Kivasti hyökkäät keskustelukumppaniasi vastaan raivolla ja ehdottomalla oikeamielisyydellä. Olet varmasti huippuseuraa. Kaitpa naiselle on seuranhaku niin helppoa, ettei osaa edes ajatella, mitä se on eronneen miehen kohdalla. Halusin lapsia, olin kärsivällinen, rakastin, tulin kusetetuksi. Kerro, mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Mitä ihmettä? Minunko vikani on, että sinä satuit valitsemaan itsellesi valehtelevan puolison? Mitä naisten seuranhaun helppoutta tarkalleen ottaen tarkoitat? Jos tarkoitat sitä, että erosi jälkeen ei naista ole löytynyt, syy saattaa olla vihamielisyydessäso ja katkeruudessasi, joka paistaa kaikista kolmesta kommentistasi.
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti tunne, mutta tiedän. Isäni. Hän ei siis loppujen lopuksi jäänyt lapsettomaksi, mutta pitkä ensimmäinen avioliitto oli lapseton, koska vaimo ei halunnut lapsia. En tiedä, tiesikö vaimo minun olemassaolostani vai ei. Vanhempani eivät siis koskaan avioituneet. Vanhoilla päivillään isä sitten oli avioitunut yllättäen itseään nuoremman naisen kanssa ja sai sitten aviolapsiakin. Mutta siinä iässä, kun lapsia yleensä hankitaan, isä oli ns. lapseton. Vain harva tiesi olemassaolostani.
Isäsi tapaus ei ole sellainen, jota ap tarkoitti. Hänhän ei jäänyt lapsettomaksi, koska hänellä oli jo lapsi ennen avioliittoaan, jossa vaimo ei halunnut lapsia. Lisäksi senkin jälkeen vielä löysi uuden, jonka kanssa teki lapsia eli lasten teko ei jäänyt väliin liiton takia.
En.
Tunnen kaksi sellaista miestä, joiden enimmäiset aviopuolisot eivät halunneet lasta. Uusissa avioliitoissaan heistä tuli isiä noin 40-vuotiaina.
Lisäksi tunnen yhden sellaisen naisen, jonka mies ei halunnut lasta ja nainen jäi lapsettomaksi.
Varma en ole mutta tunnen miehen, joka on lapsirakas mutta jostakin syystä lapsia ei kuitenkaan ole. Yleinen epäilys on että vaimo on päättänyt ettei niitä hankita, mutta eihän sitä kukaan ulkopuolinen voi tietää mistä lapsettomuus johtuu.
Miksi edes kysyn mitään tuollaiselta oikeassaolijalta. Muistutat exääni. Unohda koko juttu.