Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko tilanteessani? Mies ehdotti exäänsä lapsemme hoitajaksi loman ajaksi
14.03.2016 |
Olemme miehen kans lähdössä huhtikuussa reissuun kahdeksi viikoksi. Lapsemme piti mennä hoitoon kummitätinsä luo siksi aikaa, mutta terveyssyistä hän ei voi ottaa lasta. Nyt mieheni sitten ihan pokkana ehdotti, että hänen työttömänä oleva exänsä ottaisi lapsen mielellään. Tunnen tämän exän ja hän on kiva nainen, mutta ajatus on tosi outo. Mielipiteitä?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielipiteistä. Ex on lapselle tuttu ja joskus on siellä käynyt leikkimässä heidän lapsensa kanssa, mutta ihan totta kyllä ettei se paikka ole läheskään niin kodinomainen kuin mummula missä lapsi on paljon ollut. Taidamme viedä mummulle ja papalle nytkin.
ap
Joo ja mummu ja pappa on varmaan tosi iloisia viisivuotiaasta kakarasta kahdeksi viikoksi... Onko heillä mitään oikeutta kieltäytyä, jos vaikka kokisivat pestin vähän raskaanpuoleiseksi.
No tunnen vanhempani sen verran, etteivät itse ehdottaisi jos eivät sitä tarkoittaisi. Ja olemme talvisin heidän talossaan kissavahteina ja talon lämmittäjinä kun käyvät etelässä, joten vuoroon autellaan.
ap
Kissavahtina oleminen on pikkuisen eri asia kuin 5-v lapsen hoito kaksi viikkoa! Ajattele minkälaiseen vastuuseen laitat vanhempasi. Ja te oikeat vanhemmat 'lomailette'. Ei vitsi...
Mitä ihmettä muille kuuluu miten asiat perhepiirissä järjestetään? Kai tunnemme ja tiedämme itse mitä keskenämme toisiltamme pyydämme ja mitä ei voi pyytää? Apua annamme puolin ja toisin, ja heille se on ihan iso asia että voivat talvella jättää maatalon ja lemmikit huoletta. Emme ketään laita tahtomattaan vastuuseen emmekä jätä korvaamatta asioita.
ap
Nonnii, alkaa ap jo hermostumaan. Olet säälittävä 'minä-minä' -äiti ja -vanhempiesi lapsi. Onneksi minun tyttäreni ymmärtää lapsiaan eikä vaan ajattele omaa etuaan. Silloin olen myös mielelläni apuna tarvittaessa. Säälin lastasi.
Ihmettelen vain sitä, miten joku ulkopuolinen kuvittelee tietävänsä toisten perhesuhteet paremmin kuin asianosaiset itse, vaan kuvittelee vain stereotyyppisiä isovanhempien riistotilanteita. Tarvitsemme toinen toisiamme milloin isommissa ja milloin pienemmissä asioissa ja apua annetaan mahdollisuuksien mukaan. Ja myös suoraan sanomme jos ei onnistu, eikä siinä silloin mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittele, että miehesi ja lapsenne lähtisi reissuun. Sinut dumpattais jonkun tuntemattoman nurkkiin lojumaan kahdeksi viikoksi. Viihtyisitkö? Tulisko kotia ikävä, miestä, lasta?
Ap, mikset vastaa tuohon useammankin (?) esittämään aika oleelliseen kysymykseen, eli kuinka hyvin lapsi tuon eksän tuntee? Ovatko usein tekemisissä? Miehellä ja eksällä mahdollisesti yhteisiä lapsia eli lapsellanne puolisisaruksia?
Minä voitin 9 päivän reissun aikanaan kahdelle hengelle, ja totta tosiaan oli selvää että miehen kanssa kahden lähdetään. Lapset olivat puolet ajasta mummolassa ja puolet tädillään, missä olivat ekaa kertaa. Hienosti meni ja seuraavan kerran jäivät pidemmäksi ajaksi hoitoon vasta parin vuoden päästä, eivätkä silloin enää edes muistaneet edellistä "hylkäämistään", kun me huonot vanhemmat olimme sillä lailla reissuun lähteneet. Eli tästä voimme vetää johtopäätöksen ettei jäänyt suurempia traumoja heille.
Relatkaa pliis. Kaikki ei ole mustavalkoista, lapsi ei mene rikki etenkään jos tilanne hoidetaan mallikkaasti. Miksi tuomitaan heti paskaksi vanhemmaksi joka vaan haluaa lomaa lapsestaan, jos haluaa joskus pikkulapsiaikana liikkua yksilönä tai jopa, hui, miehen kanssa kaksin?
Epäilen että ap joka kk heivaa lapsen ties kelle että pääsee miehen kaa muisteleen miten ihanaa oli ennen muksun syntymää.
Kivittäkää pois, mutta minä olen sitä mieltä että täydellisen uhriutuja äidin ja itsekkään paskamutsin välillä on hyvä keskitie, joskus vaaka saattaa silti keikahtaa jompaan kumpaan edellämainituista. Kunhan se hetken päästä taas tasapainottuu, niin hyvä. Mukavaa reissua ap!
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele, että miehesi ja lapsenne lähtisi reissuun. Sinut dumpattais jonkun tuntemattoman nurkkiin lojumaan kahdeksi viikoksi. Viihtyisitkö? Tulisko kotia ikävä, miestä, lasta?
Ovat olleetkin reissussa minun jäädessä kotiin :) Oli ikävä lasta. Totta on se, ettei vieraaseen paikkaan ole hyvä lasta jättää, enkä viihtyisi itsekään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko mahdollista olla vaikka viikot exällä ja viikonloput mummolassa? Tai että mummola olis hätävarana lapselle jos ei kertakaikkiaan viihdykkään siellä exän luona? Tietenkin hankalaa jos sattuvat asumaan kaukana toisistaan.
Voihan lapselle soittaakkin reissusta ja kysellä kuulumisia. Sitten kun tuutte lomalta niin lapselle tuliaisia ja teette jotain kivaa yhdessä.
No eihän se lapsi rikki mene mutta ei ole lapselle hyväksikään ja joitain lapsia voi stressata paljonkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan lapselle soittaakkin reissusta ja kysellä kuulumisia. Sitten kun tuutte lomalta niin lapselle tuliaisia ja teette jotain kivaa yhdessä.
...jaa...
Vierailija kirjoitti:
Minä voitin 9 päivän reissun aikanaan kahdelle hengelle, ja totta tosiaan oli selvää että miehen kanssa kahden lähdetään. Lapset olivat puolet ajasta mummolassa ja puolet tädillään, missä olivat ekaa kertaa. Hienosti meni ja seuraavan kerran jäivät pidemmäksi ajaksi hoitoon vasta parin vuoden päästä, eivätkä silloin enää edes muistaneet edellistä "hylkäämistään", kun me huonot vanhemmat olimme sillä lailla reissuun lähteneet. Eli tästä voimme vetää johtopäätöksen ettei jäänyt suurempia traumoja heille.
Relatkaa pliis. Kaikki ei ole mustavalkoista, lapsi ei mene rikki etenkään jos tilanne hoidetaan mallikkaasti. Miksi tuomitaan heti paskaksi vanhemmaksi joka vaan haluaa lomaa lapsestaan, jos haluaa joskus pikkulapsiaikana liikkua yksilönä tai jopa, hui, miehen kanssa kaksin?
Epäilen että ap joka kk heivaa lapsen ties kelle että pääsee miehen kaa muisteleen miten ihanaa oli ennen muksun syntymää.
Kivittäkää pois, mutta minä olen sitä mieltä että täydellisen uhriutuja äidin ja itsekkään paskamutsin välillä on hyvä keskitie, joskus vaaka saattaa silti keikahtaa jompaan kumpaan edellämainituista. Kunhan se hetken päästä taas tasapainottuu, niin hyvä. Mukavaa reissua ap!
Voi kiitos kivasta viestistä! :) Minäkin haluaisin ajatella etteivät asiat ole mustavalkoisia. Emme tosiaankaan heivaa lasta "pois tieltä" joka kuukausi, mutta kerran vuodessa on tehty jokin reissu miehen kanssa kahestaan, tosin ei ennen näin pitkää. Myös lapsella on ollut omaa "laatuaikaa", kun on päässyt jonnekin kahdestaan isän tai äidin kanssa, joten ei ole vain minun ja miehen juttu. Monenlaisia lomia vietetään perheenä, joten mielestäni joskus saa olla se kahdenkeskinenkin loma. Se kommenteissa on ollut totta, että exän koti on liian vieras lapselle kahdeksi viikoksi, joten sen ajattelemattomuuden myönnän nyt itsekin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne miehesi exää, joten en osaa sanoa. Oman mieheni exälle en ikimaailmassa antaisi meidän lapsia edes sekunniksi. Yritti aikoinaan tappaa omaakin lastaan pariin otteeseen "muka vahingossa" ja on ollut psyykkisessä hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä voitin 9 päivän reissun aikanaan kahdelle hengelle, ja totta tosiaan oli selvää että miehen kanssa kahden lähdetään. Lapset olivat puolet ajasta mummolassa ja puolet tädillään, missä olivat ekaa kertaa. Hienosti meni ja seuraavan kerran jäivät pidemmäksi ajaksi hoitoon vasta parin vuoden päästä, eivätkä silloin enää edes muistaneet edellistä "hylkäämistään", kun me huonot vanhemmat olimme sillä lailla reissuun lähteneet. Eli tästä voimme vetää johtopäätöksen ettei jäänyt suurempia traumoja heille.
Relatkaa pliis. Kaikki ei ole mustavalkoista, lapsi ei mene rikki etenkään jos tilanne hoidetaan mallikkaasti. Miksi tuomitaan heti paskaksi vanhemmaksi joka vaan haluaa lomaa lapsestaan, jos haluaa joskus pikkulapsiaikana liikkua yksilönä tai jopa, hui, miehen kanssa kaksin?
Epäilen että ap joka kk heivaa lapsen ties kelle että pääsee miehen kaa muisteleen miten ihanaa oli ennen muksun syntymää.
Kivittäkää pois, mutta minä olen sitä mieltä että täydellisen uhriutuja äidin ja itsekkään paskamutsin välillä on hyvä keskitie, joskus vaaka saattaa silti keikahtaa jompaan kumpaan edellämainituista. Kunhan se hetken päästä taas tasapainottuu, niin hyvä. Mukavaa reissua ap!
Komppi tälle. Joo, mustakin vähän eriskummallinen järjestely tuo exälle meno, mutta mikäs siinä jos on tuttu. Vouhkaamista isovanhemmista taas en ymmärrä ollenkaan. Mulla itsellä on ollut äärettömän läheiset isovanhemmat, ja olen jo tyyliin 2- vuotiaasta ollut mökillämme heidän hoidossaan viikkoja kerrallaan. Joskus viisi-kuusi vuotiaana olin siellä joko kesä tai heinäkuun koska itse halusin ja kinusin ja isovanhemmat myös halus mut sinne. :D Ja omat vanhempani ovat siis ihan normaaleja ihania ihmisiä, että kyse ei ollut siitä ettenkö olis viihtynyt kotona. Musta on niin eriskummallinen ajatus että vanhempani eivät olis mua mummin ja papan hoivaan päästäneet niin nuorena, kun siellä viihdyin niin hyvin. Ja olen siis syntynyt vuonna 94 ettei oo mikään 'isovanhempani kasvattivat minut 50 luvulla'- juttu. Ihan ihmeellistä tää teidän juttu täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan lapselle soittaakkin reissusta ja kysellä kuulumisia. Sitten kun tuutte lomalta niin lapselle tuliaisia ja teette jotain kivaa yhdessä.
...jaa...
Niin, kerta ap miehensä kanssa ei ole reissua perumassakaan (taikka lyhentämässä).
Siis lapsi ei ole menossa miehen exälle. Kommenteissa on se ihan totta, että liian vieras paikka lapselle, vaikka exän kaikki tunnemmekin ja luotettava ihminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi 5vuotiasta, kahdeksi viikkoa mihinkään hoitoon, vaikka olis kuinka läheinen hoitaja. Liian pitkä aika olla erossa vanhemmistaan.
Ihme kiusaamista täällä, taas. Kyllä 5v voi olla 2 viikkoa hoidossa, kun hoitopaikka on tuttu. Olin itsekin eikä ole traumoja.
Kaksi viikkoa MOLEMMISTA vanhemmistaan erossa on 5-vuotiaalle lapselle AIVAN liian pitkä aika. Se on yksinkertaisesti traumatisoivaa. VARSINKIN jos hoitaja ei ole joku aivan tuttu, kuten esimerkiksi todella tutut ja rakkaat isovanhemmat.
Mielestäni se, että edes pohditte lapsen hoitopaikkana jotain lapselle noinkin vierasta ihmistä on ihan sairasta :(
Terv, Lastentarhanopettaja.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kiusaamista täällä, taas. Kyllä 5v voi olla 2 viikkoa hoidossa, kun hoitopaikka on tuttu. Olin itsekin eikä ole traumoja.
Niin, onko sitten nykyään ihan erilainen asenne. Mielestäni 4-vuotiaamme oli parempi olla mummulassaan keskellä kauneinta kesää kuin että olisimme joutuneet raahaamaan hänet päiväkotiin pitkiksi päiviksi. Pari viikkoa mentiin näin töiden vuoksi, ja hyvin meni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ottihan se Denise Richardsonkin Charlie Sheenin pojat luokseen asumaan kun poikien äiti ja Charlie olivat molemmat katkaisuhoidossa.
No sepä mukava että järjestyi. Meillä on ajateltu että lapsen on hyvä oppia olemaan välillä hoidossa, ettei sitten mahdollisessa hätätilanteessa kaiken muun päälle tule niin järkytyksenä erossa olo.
ap
Ei lapsi siihen koskaan opi, vaikka sitä "harjoiteltaisiin" etukäteen. Tiedän sen vuosikymmenien kokemuksesta, muutaman viikon erot ovat pahimpia, sillä kuukauden pari jälkeen lapsi sopeutuu.
Yleensä ensimmäiset päivät on kivaa, mutta kun uutuuden viehätys katoaa, lapsi alkaa normaali lapsi-vanhempi suhteessa ikävöimään, aluksi ennen nukkumaan menoa ja sitten kokopäiväisesti. Alle 12-vuotias ei osaa hahmottaa ajanjaksoa, kuinka pitkä se on. Kolmen hoitopäivän jälkeen se käy voimille myös hoitajalle, kun lapsen ikävä on suuri.
Kai se tuli kuitenkin työpäivien jälkeen kotiin? Lomalta ette vissiin kuitenkaan hae aina illoiksi kotiin... Itse ollut kanssa sisarusten kanssa kaksi viikkoa mummolassa hoidossa kun yh-äiti joutui olemaan töissä kesällä, vielä leireillä eli ei päästy kotiin yöksi. Itse pärjäsin koululaisena hyvin, mutta pikkusisaruksille oli liian pitkä aika. Ja meitä oli kuitenkin samasta sisaruskatraasta useampi ja serkut lähellä kavereina.
Jos exällä on jo uusi mies niin mitäs hän on mieltä?