Auttakaa mua eron kanssa!
Tuli tarve vuodattaa omia ajatuksia edes jonnekin ja olis mukavaa jos joku niihin vastais.
Eli tilanne on se, että erottiin viikko sitten avomiehen kanssa ja tällä hetkellä tuntuu, että en voi ikinä selvitä. Mies oli siis jättäjänä, itse olisin halunnut suhdetta vielä jatkaa. Yhdessä ehdittiin olla viisi vuotta, yli viidesosa elämästäni (olen 24).
On totta että meillä oli mennyt jonkin aikaa huonommin, mutta silti tuntui, että huonoimmillaankin suhteemme oli todella hyvä. Vaikka tappelimme vähän enemmän kuin ennen, meillä oli edelleen runsaasti läheisyyttä ja seksiä. Muutenkin sovimme mielestäni todella hyvin yhteen: meillä oli samanlainen huumorintaju, samat kiinnostuksenkohteet, samanlaiset arvot ja samanlaisia tavoitteita.
Omasta mielestäni suhteessa ei ollut tapahtunut mitään sellaista, mitä puhumalla ei olisi voinut selvittää. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että meillä ei ole enää tulevaisuutta, koska hän ei "jaksa yrittää". Kolmatta osapuolta tähän ei liity.
Kaipaan miestäni ihan helvetisti ja pelkään, etten pääse tästä ikinä yli. Muutenkin tulevaisuus pelottaa todella paljon. Muutettiin opiskeluitteni perässä miehen kanssa pari vuotta sitten uudelle paikkakunnalle ja tuntuu, että minulla ei ole täällä mitään. Koulu, muutama kaveri ja yksi harrastus, siinä se. Luentojakaan ei ole joka päivä ja näen jo sieluni silmin kuinka muumioidun sohvalle telkkarin ääreen kun elämässä ei ole mitään sisältöä.
Kommentit (15)
Et voi pakottaa toista olemaan kanssasi, joten sinun on vain pidettävä nyt itsestäsi huolta.
Minulle kävi noin samanikäisenä, kyseessä oli todellakin elämäni mies. 20 vuotta myöhemmin hän myönsi että erosimme liian helposti, ja että hän on paljon katunut sitä jälkikäteen. Mutta vaikka olin siitä yhtä rikki kuin sinäkin, ja vaikka tiesin että meillä on jotain erityistä, en voinut saada häntä vakuuttuneeksi. Hän löysi pian toisen ja meni naimisiinkin, tosin siinä ei käynyt hyvin.
Otin sen niin rankasti että menetin ystäviä ja melkein romutin opintoni ja elämäni masentumalla ja jäämällä kotiin. Älä sinä tee sitä virhettä, vaan pyydä apua ystäviltä ja perheeltä, ja pakota itsesi ulos kotoa joka aamu. Voimia sinulle, ja vaikka se pitkään tuntui mahdottomalta, minäkin löysin vielä myöhemmin oman elämäni kumppanin ja onnen.
Sinulla ei ole mitään hätäpäivää. Syö jäätelöä pari päivää, jatka opintojasi. Kyllä se siitä taas alkaa päivä paistamaan.
Jatkat opintoja ihan normaalisti, jos siltä tuntuu niin etsit jotain töitä siihen rinnalle niin saat täytettä päiviisi (ja rahaa) ja jos kavereita tarvii niin Facebookistahan löytyy pilvin pimein noita ryhmiä, joihin voi kirjoittaa oman ilmoituksen ja hakea seuraa samoilla mielenkiinnonkohteilla.
Aika auttaa eron tuomiin tuskiin, niin kliseistä kun se onkin.
Hankit lisää harrastuksia ja kavereita. Keskityt opintoihisi täysipainoisesti ja hoidat ne kunnialla loppuun.
Miehiä tulee ja menee sen sanon kokemuksesta, lapset, harrastukset ja tutkinnot pysyy läpi elämän.
Olen paljon kokenut ja elämää nähnyt, kolme eroa pitkistä (4-11v) suhteista.
Opettele nauttimaan vapaudesta ja elä villiä sinkkuelämää kunhan hieman toivut erostasi.
Elämä tuo eteen uusia mahdollisuuksia, yksi ovi menee kiinni niin toinen aukeaa.
59-vuotias
Kiitos kaikille lohduttavista kommenteista. :)
Periaatteessa tiedän järjellä että jonain päivänä tän ikävän on pakko väistyä ja helpottaa, mutta tuntuu täysin mahdottomalta nyt. Tiedän, että pitäisi panostaa opiskeluihin ja sen sellaseen, mut tuntuu etten jaksaisi tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä...
Ap
Kuule kun tuosta nouset ja keskityt omaan elämääsi niin se on aikanaan hieno tunne kun huomaat seisovasi vahvasti vain ja ainoastaan omilla jaloillasi. Ja sitten kun löydät uuden suhteen ja ehkä tulee ero tai muuten vain hankala aika niin kaikki ei hajoakaan koska suurin osa elämästäsi lepää omilla harteillasi eikä ole riippuvaista parisuhteesta tai miehestä. Että onnea tähän parempaan elämään :)!
Kiitos. :) Olisiko jollakulla jotain vinkkejä siihen, miten voisi nopeuttaa toipumisprosessia? Haluaisin vain unohtaa tämän kaiken mahdollisimman nopeasti.
Ap
Tuo on tuttu tunne. Et saa antaa sille valtaa koska kohta se ei ole enää hallinnassasi. Nouse joka päivä sängystä, siistiydy, pue päälle, lähde jonnekin, tapaa edes yksi ihminen. Joka ainoa päivä, tuntui sitten miltä tahansa. Pakotat itsesi, jossain vaiheessa tuska turtuu ja alat jaksaa taas jotain.
-3-
Lupaudu kaikkeen mihin sinua pyydetään, pidä itsesi kiireisenä ja ihmisten seurassa. Älä ole missään yhteydessä exään, koska joka kerta haavat aukeaa.
Herranen aika, tuossa iässähän elämä vasta alkaa. Miksi haluaisit sitoa itsesi johonkin riesaan noin nuorena. Onko tosiaan elämäsi suunnitelma seurustella nuoresta, mennä naimisiin, saada pari lasta, elää tasaista ja vähemmän tasaista elämää ja sitten nelikymppisenä miettiä, että olisi sitä voinut tehdä elämässä muutakin.
Nyt iloitset, että sinulla on aikaa itelle, opiskeluille, kavereille, uusille kokemuksille. Nyt se vasta elämä ja seikkailu alkaa, kun et enää seurustele.
Nyt vain ulos sieltä ja katso ympärillesi, että hei elämä, täältä tullaan. Jokaisen nurkan takana voi olla uusi seikkailu, uusi ystävä, harrastus, mitä vain. Kaikki nämä jäisi kokematta, jos kykkisit jonkun miehen kanssa nuoruutesi yhdessä ja riitelisit ja hoitaisit parisuhdetta. Ehdit kyllä myöhemminkin vielä vuosikymmeniä
Nimim. 31 vuotiaaksi sinkku (lukuun ottamatta jotain treffailuja ja lyhyitä seurusteluja) ja olen ehtinyt silti olla parisuhteessa jo 28 vuotta.
12, joku voi kohdata sen kumppaninsa jo nuorena. Olen nyt yli 50 ja vasta nyt olen löytänyt vastaavan kumppanin, kuin silloin 19 v. Älkää luulko että sielunkumppaneita tulee vastaan kerran vuodessa, juuri tuosta syystä nuorena erotaan liian helposti kun luullaan että tuleehan näitä. Sitten kolmikymppisenä otetaan se joka sattuu olemaan kohdalla, koska muuten jää lapset tekemättä.
Aika harvallahan se ensimmäinen vakava suhde kestää ja ero siitä voi tuntua tosi musertavalta. Nyt sitten vain opettelet seisomaan omilla jaloillasi. Mieluummin noin, kun kolmekymppisenä äitinä tulla täältä kyselemään, miten vaihdetaan sulake, kun on siihen asti ripustanut koko elämänsä jonkun miehen varaan.
Kiitos vielä kaikille kommentoijille, tuli parempi olo kun sain noin lohduttavia ja positiivisia vastauksia. Niin hankalalta kuin se tuntuikin, pakotin tänään itseni takaisin kouluhommien pariin ja aloin suunnitella mitä kivaa voisin keksiä kun nyt on enemmän vapaa-aikaa. Varmaan tästä vielä tulee takapakkia mutta nyt alkaa ekaa kertaa tulla sellainen olo että ehkä selviän hengissä.
Ap
Kyllä kaikki vielä järjestyy. <3