Onko täällä muita, jotka toistuvasti epäonnistuvat parisuhteissa?
Minulla päättyi taas yli vuoden mittainen parisuhde. Alan uskoa, että minusta ei vain ole tyttöystäväksi kenellekkään.
Parisuhteet ovat olleet joka kerta erilaisia, mutta, vaikka kuinka yritän oppia edellisistä virheistäni, en silti ole riittävä kenellekkään ja päällimäiseksi tunteeksi jää, että olen taas itse pilannut mahdollisuuteni tavalla tai toisella.
Olen alle 30-vuotias, mutta tuntuu että en enää jaksa tätä jatkuvaa epäonnistumista.
Kommentit (28)
Olisin voinut tehdä aloituksen samasta aiheesta. Kun luin vastauksia, niin ilmeisesti omistaudun liikaa parisuhteelle. Nyt olen tapaillut miestä ja alussa ärsytti, kun mies pommitti jatkuvasti viesteillä ja olisi tullut käymään. Nyt teen itse samaa, kun suhde tavallaan on tasoittunut ja tuntuu, että mies tarvitsee enemmän omaa tilaa. Esitin suoran kysymyksen, mitä haluaa. Jos tämäkin suhde päättyy, minun on todellakin aika ottaa vastuu vain omasta elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut tehdä aloituksen samasta aiheesta. Kun luin vastauksia, niin ilmeisesti omistaudun liikaa parisuhteelle. Nyt olen tapaillut miestä ja alussa ärsytti, kun mies pommitti jatkuvasti viesteillä ja olisi tullut käymään. Nyt teen itse samaa, kun suhde tavallaan on tasoittunut ja tuntuu, että mies tarvitsee enemmän omaa tilaa. Esitin suoran kysymyksen, mitä haluaa. Jos tämäkin suhde päättyy, minun on todellakin aika ottaa vastuu vain omasta elämästäni.
Itsekin harrastan ehkä turhankin usein tuota suoraan kysymistä. Nytkin parisuhde päättyi, koska "vaadin" miestä sanomaan suoraan mitä hän haluaa. No selvisi sekin sitten :( AP
Haluan pitää kiinni uudesta tuttavuudestani. Tapailtu on 2kk kerran viikossa ja puhuttu ja makoiltu vierekkäin, ei seksiä. Muutamat elokuvat ja illalliset käyty. Sovittiin, että edetään rauhassa. Molemmilla pitkät suhteet takana ja ikääkin reilusti yli 40v. Tunnistan itsessäni liikaa sitoutumishalua ja otan liikaa yhteyksiä. Sitä pitää harventaa. Tämä henkinen kohtaaminen ja kyky puhua on ollut ainutlaatuista. Tuntuisi kauhealta menettää tuo ihminen. Joskus tunnen olevani täysin sekaisin näitten tunteitteni kanssa. Vertaistuki olisi tarpeen.
Alle 30-vuotias on tosi nuori, ei niitä suhteita tarvitse ottaa epäonnistumisina, vaan kokemuksina, jotka valmistavat elämään ja jopa siihen "the" suhteeseen. Myöhemmin, kun katsot taaksepäin, huomaat, että oli ihan hyväkin, että joku sihde vaan päättyi. Nauti elämästäsi, et ole olemassa pelkästään parisuhdetta varten.
No onhan se vähän surullista, mutta jotenkin tilanteesta vaan selviää.. En ajattele asiaa ja varmasti minussa on jotain vialla, kun usein kaverisuhteet päättyvät siihen, että minuun ollaan pettyneitä.
Jou kirjoitti:
No onhan se vähän surullista, mutta jotenkin tilanteesta vaan selviää.. En ajattele asiaa ja varmasti minussa on jotain vialla, kun usein kaverisuhteet päättyvät siihen, että minuun ollaan pettyneitä.
Mehän voitaisiin ystävystyä ja selvittää mikä meissä kummassakin mättää :D AP
Minä. Olen pahasti epäonnistunut ja mokaillut suhteissani ja nykyisen kanssa luulin viihtyväni ja pärjääväni ja lapsikin meillä on, mutta siis parisuhde on pahasti taas pielessä. Olen päättänyt yrittää viimeiseen oljenkorteen asti, mutta jos tästä seuraa ero, niin olen päättänyt elää sitten ilman parisuhdetta enää. Lapsia en ainakaan aio enää enempää tehdä, vaikka äitinä olen loistava.
Sain paljon uutta ajateltavaa. Kiitos teille. AP