Onko täällä muita, jotka toistuvasti epäonnistuvat parisuhteissa?
Minulla päättyi taas yli vuoden mittainen parisuhde. Alan uskoa, että minusta ei vain ole tyttöystäväksi kenellekkään.
Parisuhteet ovat olleet joka kerta erilaisia, mutta, vaikka kuinka yritän oppia edellisistä virheistäni, en silti ole riittävä kenellekkään ja päällimäiseksi tunteeksi jää, että olen taas itse pilannut mahdollisuuteni tavalla tai toisella.
Olen alle 30-vuotias, mutta tuntuu että en enää jaksa tätä jatkuvaa epäonnistumista.
Kommentit (28)
Jätetäänkö sinut kerta toisensa jälkeen vai? yritätkö ehkä liikaa miellyttää miestä tai elää vain miehelle? Sellaiset tekijät ovat aika tehokkaita parisuhteen tappajia.
Vierailija kirjoitti:
Jätetäänkö sinut kerta toisensa jälkeen vai? yritätkö ehkä liikaa miellyttää miestä tai elää vain miehelle? Sellaiset tekijät ovat aika tehokkaita parisuhteen tappajia.
Niin, voihan se olla, että tämä epäonnistumisen pelko takaraivossa saa kaiken käännettyä itseään vastaan.
En ole aina jätetty, mutta viimeisissä parisuhteissa kyllä. Kai mä sitten liikaa elän parisuhteelle, mutta minkäs sille mahdat kun nautin elämästä parisuhteessa niin paljon, että omat tekemiset jäävät vähemmälle. Asiaa ei helpota, että yhdessä suhteessa mies haluaa enemmän yhdessä oloa ja toisessa asia on aivan päinvastoin. En yksinkertaisesti vaan osaa tätä peliä yhtään :/ AP
En edes pääse parisuhteeseen : /
M27
Vierailija kirjoitti:
En edes pääse parisuhteeseen : /
M27
En minäkään. :( Saisipa kokea parisuhteen edes kerran elämässä, vaikka se jäisikin lyhyeksi. -N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes pääse parisuhteeseen : /
M27En minäkään. :( Saisipa kokea parisuhteen edes kerran elämässä, vaikka se jäisikin lyhyeksi. -N27
No pitäiskö vaikka teidän tutustua? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes pääse parisuhteeseen : /
M27En minäkään. :( Saisipa kokea parisuhteen edes kerran elämässä, vaikka se jäisikin lyhyeksi. -N27
No pitäiskö vaikka teidän tutustua? :)
Täällä Helsingissä on miehistä pulaa, pahoin pelkään että kaikki kivat ikäiseni sinkkumiehet asuvat pohjoisemmassa. Olisin kyllä valmis kaukosuhteeseen ja muuttamaankin mutta tutustuminen vaikeaa. -N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes pääse parisuhteeseen : /
M27En minäkään. :( Saisipa kokea parisuhteen edes kerran elämässä, vaikka se jäisikin lyhyeksi. -N27
No pitäiskö vaikka teidän tutustua? :)
Täällä Helsingissä on miehistä pulaa, pahoin pelkään että kaikki kivat ikäiseni sinkkumiehet asuvat pohjoisemmassa. Olisin kyllä valmis kaukosuhteeseen ja muuttamaankin mutta tutustuminen vaikeaa. -N27
Rekisteröidy johonkin nettideittiin ja etsi miehiä pohjoisempaa. Kyllä täällä miehiä piisaa :)
M26
Ainakin pääset edes suhteeseen.
Ikisinkkumies
Höh. Jos suhteita on ollut vain muutamia, niin sattumallakin on aika paljon osaa asiassa. Älä nyt lannistu.
Voihan kyse olla vain vääristä kumppanivalinnoista. Menetkö tunteen mukana helposti. Mieti, mitkä asiat ovat tärkeitä siinä kumppanissa ja mitä haluat tulevaisuudelta, onko molemmilla samoja ajatuksia? Älä ryhdy vakavaan suhteeseen liian nopeasti ihastumisen vietävänä. Yritä elää myös omaa elämää vaikka olisit kuinka ihastunut. Anna miehen tehdä samoin. Tunnistatko mistä eri tunteet kumpuaa? Onko se joku ihannekuva olemassa, että näin kuuluisi olla hyvässä suhteessa ja meillä ei ole -> ristiriitoja. Osaatko olla yksin ja elää kiirehtimättä seuraavaan suhteeseen? Sori sekavaa juttua, mutta jotain tällaista tulee mieleen.
Ap ehkä itse sabotoit sen suhteen. Ripustautuva, omistautuva, uhrautuva marttyyri on lähinnä pelottava kumppanina. Kumppanillekin pitää antaa tilaa elää ja hengittää. Et voi olla hänen koko elämänsä eikä hänen pitäisi olla sinun?
Onko sinulla taustalla vaikea perhe? Alkoholismia? Oletko läheisriippuvainen? Kysyn vain omasta kokemuksesta. Olet ehkä oikeassa, ja sinun pitäisi hoitaa ensin oma riippuvuutesi ennen kuin voit ryhtyä terveeseen parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Voihan kyse olla vain vääristä kumppanivalinnoista. Menetkö tunteen mukana helposti. Mieti, mitkä asiat ovat tärkeitä siinä kumppanissa ja mitä haluat tulevaisuudelta, onko molemmilla samoja ajatuksia? Älä ryhdy vakavaan suhteeseen liian nopeasti ihastumisen vietävänä. Yritä elää myös omaa elämää vaikka olisit kuinka ihastunut. Anna miehen tehdä samoin. Tunnistatko mistä eri tunteet kumpuaa? Onko se joku ihannekuva olemassa, että näin kuuluisi olla hyvässä suhteessa ja meillä ei ole -> ristiriitoja. Osaatko olla yksin ja elää kiirehtimättä seuraavaan suhteeseen? Sori sekavaa juttua, mutta jotain tällaista tulee mieleen.
Olen kyllä enenmmän tunne- kuin järki-ihminen, mutta tuskin sekään se päällimmäinen ongelma on. Tämä viimeisin parisuhde eteni jopa niin hitaasti, että mies jo loukkaantui, kun en halunnut virallistaa suhdettamme liian nopeasti, juurikin sen takia, koska olen tehnyt sen virheen aikaisemmin.
Nyt kun annoin viimein itselleni luvan luottaa ja rakastaa kunnolla, niin suhde päättyy miehen toiveesta.
Olen saanut erolle syyn, mutta se on taas aivan eri syy, kuin edellisissä suhteissa.
Olen kovin pettynyt itseeni ja alan uskoa, että minun on äärimmäisen vaikeaa rakentaa kestävää parisuhdetta tulevaisuudessa, jos sellaiseen vielä ryhdyn. AP
Eipä tuossa ole mitään ihmeellistä, että on käytävä useampi suhde läpi ennen kuin se "oikea" löytyy. Ei sinulla ole vielä kiirettäkään. Älä yritä mukautua miehen mukan, vaan ole aina oma itsesi. Se oikea mies haluaa sinut juuri sellaisena ja sillä tavalla suhde myös kestää.
Itse epäonnistun ystävyyssuhteissa. Todella monet kaverisuhteet päättyvät niin ettei voi edes moikata. Usein ne loppuvat toiselta puolelta ja itse olisin valmis jatkamaan matkaa yhdessä, joten olisi myös kiva joskus kokea oikea ystävyyssuhde. Eli osittain voin ymmärtää sinua :)
Jou kirjoitti:
Itse epäonnistun ystävyyssuhteissa. Todella monet kaverisuhteet päättyvät niin ettei voi edes moikata. Usein ne loppuvat toiselta puolelta ja itse olisin valmis jatkamaan matkaa yhdessä, joten olisi myös kiva joskus kokea oikea ystävyyssuhde. Eli osittain voin ymmärtää sinua :)
Tuo ystävyyssuhteissa epäonnistuminen kuulostaa jo surulliselta
Vierailija kirjoitti:
helpota, että yhdessä suhteessa mies haluaa enemmän yhdessä oloa ja toisessa asia on aivan päinvastoin. En yksinkertaisesti vaan osaa tätä peliä yhtään :/ AP
Tossahan se ongelma on. Ei se mitään peliä ole.
Minäkin. En ole enää vuosiin yrittänyt, koska tiedän epäonnistuvani joka tapauksessa. Joku minussa on miksei kukaan ole koskaan edes ihastunut minuun :(
Kuulostaa siltä, että et ole aloittanut suhteitasi oikean yhteensopivuuden tai riittävien tunteiden pohjalta.
Perusjuttu mikä kannattaisi muistaa on se tykkääminen itsestään. Mitä paremmin viihtyy omissa nahoissaan, hyväksyy itsensä ja elää omannäköistään elämää, sitä paremmin pystyy tajuamaan millainen olisi sopiva kumppani ja sellainen monesti viereen hakeutuukin. Oman pään tasapaino, siinä se avain onneen, parisuhde monesti seuraa mukana bonuksena.
Yrität liikaa. Ei ole sun tehtäväsi tehdä ketään onnelliseksi.