Koska te pienten lasten vanhemmat opitte vahtimaan niitä lapsia?

"Koska opitte", huokaus, ne lapset on hetken pieniä. Ei siinä ehdi oppia jos ei luontaisesti tuu vahtivimma.

Jos näet pienen lapsen vailla aikuisen valvontaa, älä käännä sinäkään selkääsi lapselle ajatellen ettei ole sinun tehtäväsi huolehtia muiden lapsista.

Meillä jokaisella on velvollisuus puuttua noihin tilanteisiin, koska lapsi ei ole syypää vanhempiensa toimintaan, eikä lapsen kuuluisi myöskään maksaa vanhempiensa virheistä.

Katso siis ettei lapsi joudu vaaraan ja vie asia eteenpäin. Soita vaikka hätäkeskukseen/sosiaalipäivystykseen ja kerro sinne tilanne. Jokainen siis voi sen pienen ajan huolehtia ettei lapselle käy huonosti, mutta se ei aina riitä. On vietävä asia myös eteenpäin.

Joskus tosin valvontakin voi vanhemmilta pettää, joten ei pidä olla liian ahdasmielinenkään näiden tapausten kanssa. Vahinkojakin siis voi sattua, ilman välinpitämättömyyttä. Silti aina löytyy niitäkin vanhempia jotka jättää lapsensa herran haltuun "tahallisesti." Lapsen vika se ei kuitenkaan ole.

Liian usein näkee Kaivopuiston rannassakin kävelevän vanhemman ihailevan merta ja lapsi taapertaa hänen perässään. Haloo PERÄSTÄ katoaa veteen ja hyvä jos vanhempi ehtii näkemään loiskahduksen silloin, kun ehkä kuulee äänen, eikä nähnyt putoamista! 

Onko vaikeaa opettaa lasta kulkemaan rattaiden vierellä kauempana vedestä kuin vanhempi tai koko ajan kädestä kiinni pitäen.

Ihmisiä on valitettavasti erilaisia. Vanhemmiksi voi tulla saappaan kanssa samalla älykkyystasolla olevat. Ehkä paras urpous johon minä olen törmännyt löytyy ihan lähisuvusta. Menimme appivanhempien mökille, jossa oli jo ennestään muita. Yksi pariskunta istui päämökissä ja pelasi korttia keskenään. Jonkun aikaa juteltuamme kävi ilmi että heidän 4 v. tytär oli yksin ulkona, kuulemma rantamökillä jossain.... Minä siihen aloin kauhistella että siellä yksinään jos menee veteen. Siihen tämä äiti laiskasti totesi että sehän pelkää vettä, ei se mene veteen. No mieheni lähti aikamoisella vauhdilla rantaan.

Siellä oli myös laituri josta voi pudota veteen. Itse vahdittiin omia lapsia aina kuin haukat tuolla mökillä. Kerran annoin appiukon mennä 3 v. tyttäreni kanssa rantaan. Alkoi kuitenkin kaduttaa aika nopeasti ja lähdin perään. Onneksi sillä näin appiukon kävelevän toiseen suuntaan vessaan ja kun kysyin missä tyttö on, niin ukko vastasi että rannassa. Siellä tyttö seisoi jo laiturilla. Voi perhana...Jotkut ihmiset siis vain ovat aivan järkyttävän tyhmiä.

Kaupungissa niitä lapsia on pakko vahtia, ei voi tuudittautua väärään turvallisuuden tunteeseen kuten maalla.

Voi apua! Millähän me lapset ennen selvittiin kun ei ketään aikuinen viitsinyt valvoa meitä koko aikaa.

Joka kevät hukkuu muutama lapsi ja silti ei asiasta mitään opita. Lapsi pannaan ulos yksin ja lähdetään käymään sisällä imettämässä vauvaa/vessassa/tyhjentämässä tiskikone tms.

Toivottavasti nyt olisi se kerta, että veden ääressä asuvat vanhemmat eivät jättäisi taaperoitaan yksin ulos edes siksi pieneksi hetkeksi.

Nimimerkki kirjoitti:

Voi apua! Millähän me lapset ennen selvittiin kun ei ketään aikuinen viitsinyt valvoa meitä koko aikaa.

 siihen aikaan oli vällyjen välissä vipinää ja tehtiin uutta, muutoin oli jo pirtillinen. Kyllähän niitä meni tapaturmissa, hukkui jne. 

^ juuri näin.

Mutta kyllä kauhealta tuo tänpäiväinen tapaus tuntuu. Ilmeisesti on ihan "laitettu" ulos kun tarkkaan tiedettiin mitä on päällä ja oli pipp, hanskat jne. Mutta kuka päästää 3-vuotiaan ulkoiluttamaan koiraa?? Saatk valvomatta jos lähistölläkään vettä..

Pakosti tulee mieleen, sunnuntaiaamu, onko ollu krapulassa vanhemmat, tai pieni vauva kotona ja isompaa käytetty sitten apuna. Joka tapauksessa, syyllisyys ja tuska on varmasti kamala :((

Nimimerkki kirjoitti:

Voi apua! Millähän me lapset ennen selvittiin kun ei ketään aikuinen viitsinyt valvoa meitä koko aikaa.

Niin että herran haltuun vaan? Onnekas olet jos valvomatta olet aikuiseksi (?) kasvanut. Eikö se vanhemman tärkein tehtävä ole juurikin valvoa ja vahtia lastaan?

Nimimerkki kirjoitti:

Voi apua! Millähän me lapset ennen selvittiin kun ei ketään aikuinen viitsinyt valvoa meitä koko aikaa.

Silloin ennen kuoli lapsia huomattavasti enemmän. 

Oletan, että tämä nyt liittyy siihen Turengin-tapaukseen? Tiedätkö, että nykyvanhemmat vahtivat lapsiaan paljon enemmän kuin vanhempansa vahtivat heitä ja heidän vanhempiensa vanhemmat omia lapsiaan. Lapsikuolleisuus on laskenut merkittävästi vuosien saatossa.

Ymmärrän, että on helpompi kestää lapsen kuolemaan liittyvää uutista, jos voi suojella itseään ajattelemalla, että kyse oli huonosta vanhemmuudesta eikä samoin voisi käydä itselle tai omille läheisille. Olisi kuitenkin mukavaa, jos ajattelisitte hetken sitä perhettä ja niitä vanhempia, jotka tänään menettivät rakkaansa, ja jotka tällä hetkellä ja lopun elämäänsä elävät kolme kammottavaa sanaa mukanaan: Entä jos olisin... Lapsen kuolema on raskas taakka kantaa, ja vielä raskaampaa on se syyllisyys, joka siihen väistämättä liittyy. Eli mitäpä jos miettisitte aika tarkkaan ennen kuin ilman mitään tietoa lähdette joukolla lynkkaamaan vanhempia.

Taas ollaan jo syyllistämässä Turengin vanhempia, vaikka ei edes tiedetä mitä siellä in tapahtunut. Siihenhän tällä aloituksella viitataan! Eiköhän vanhemmat saaneet joka tapauksessa pahimman mahdollisen rangaistuksensa. Miten te kehtaatte?

Ei ikinä. En ole oppinut. Onneksi vielä hengissä..

Minun lapseni ovat olleet yksin ulkona vasta kuusivuotiaina. Eli kyllä, vahdittu on.

Mutta kannattaa myös ymmärtää, että AINA voi sattua onnettomuus, vaikka vanhempi olisikin huolellinen ja vahtisi. Pieni lapsi on salamannopea, eikä aina toimi loogisesti. Esimerkiksi meillä sattui juuri sen ikäisen esikoisen kanssa kerran niin, että seisoin keittiössä tekemässä voileipaa, kolmevuotias oli vieressä. En ollut edes huomannut, että hän ylettää niin pitkälle tason päälle, tai tulisi mieleenkään vetää kuumaa teekannua päälleen, mutta niin siinä vaan tapahtui, ja siis tosiaan ihan vieressä seisoin, enkä mitään ehtinyt tehdä. Teetä siis oli Teeman posliininen, raskas teekannu täynnä - onneksi oli jo ehtinyt hautua sen verran, ettei vesi ollut enää kiehuvan kuumaa. Huutoa, itkua ja punainen iho, muttei sentään varsinaisia palovammoja. Onni onnettomuudessa, jos olisi oll vastikään kannuun kaadettua kiehuvan kuumaa vettä, se olisi ollut sairaalareissun paikka.

Mutta näitä siis tapahtuu. Ja siksi ei kannata tuudittautua siihen luuloon, että "ei meille koskaan voisi..." Kyllä voi.

Ja aika turhaa on vihaisena syytellä vanhempia, he joutuvat sitä ilmankin elämään koko loppuelämänsä tuon asian kanssa. Emmekä voi varmuudella edes tietää, mitä tapahtui.

Ymmärrän, on inhimillisesti pelottavaa myöntää itselleen, että vahinkoja ei voi täysin torjua, olemalla huolellinen. Elämän yllätyksellisyys on aika pelottava asia. Mutta sen kanssa pitää oppia elämään. Totta kai pahimmat riskit kannattaa ennakoida ja pyrkiä torjumaan, mutta omahyväisyyteen ei kannata vajota.

Vierailija kirjoitti:

Nimimerkki kirjoitti:

Voi apua! Millähän me lapset ennen selvittiin kun ei ketään aikuinen viitsinyt valvoa meitä koko aikaa.

 siihen aikaan oli vällyjen välissä vipinää ja tehtiin uutta, muutoin oli jo pirtillinen. Kyllähän niitä meni tapaturmissa, hukkui jne. 

Hohhoijaa näitä "kyllä me ennenkin sitä ja tätä" -ihmisiä. Joo, ennen ei vahdittu lapsia yhtä tarkasti. Sata vuotta sitten lapsia vahdittiin tuskin ollenkaan. Ja silloin niille sattuikin kaikenlaista, lasten tapaturmakuolleisuus oli paljon suurempaa kuin nykyisin. 

Että työ oman sädekehän kiillottajat ootte pyllystä!

Kyllä lapsia pitää vahtia ja minäkin vahdi aina.

Mutta te että tiedä mitä tuollakin on tapahtunut. Käsittääkseni kyseessä hevostila eli lapsi on hyvikin todennäköisesti olut ulkona niin että siellä on ollut aikuisakin. Aikuinen/aikuiset ovat voineet tehdä töitään siinä samalla niin ettei kokoajan silmäkovana lasta ole seurannut.

Olen 100% varma, että täälläkin on jokaisen pieni lapsi ollut joskus ulkona niin, että ei ole herkeämättä tuijottanut lastaan. Jutellaan naapurin kanssa tai luetaan viestä puhelimesta tms.

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven!

Tuon pienen tytön vanhemmilla on nyt aivan valtavan suuri suru ja täällä on hirveitä haahkoja vaan arvostelemassa.

Ja mitä koiraan tulee niin jokeen joutumiseen se varmasti liittyy. Liekkö koira mennyt jonkin perässä jokeen ja tyttö perässä vai liekö toisin päin. Surullista jokatapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimimerkki kirjoitti:

Voi apua! Millähän me lapset ennen selvittiin kun ei ketään aikuinen viitsinyt valvoa meitä koko aikaa.

 siihen aikaan oli vällyjen välissä vipinää ja tehtiin uutta, muutoin oli jo pirtillinen. Kyllähän niitä meni tapaturmissa, hukkui jne. 

Hohhoijaa näitä "kyllä me ennenkin sitä ja tätä" -ihmisiä. Joo, ennen ei vahdittu lapsia yhtä tarkasti. Sata vuotta sitten lapsia vahdittiin tuskin ollenkaan. Ja silloin niille sattuikin kaikenlaista, lasten tapaturmakuolleisuus oli paljon suurempaa kuin nykyisin. 

Yli 50 v olen ja kyllä meillä ainakin lapsia vahdittiin. Maaseudulla asuttiin ja äidin kuulin usein sanova, että lapsia pitää vahata ( vahtia).

Todella vaikea ennakoida kaikkea. Onnettomuudet ovat onnettomuuksia, koska ne tapahtuvat yllättäen.  Vaikka kuinka ennakoi ja eliminoi riskejä, onnettomuuksia tapahtuu ja tulee aina tapahtumaan. Sääli, että ihmiset eivät osaa olla syyllistämättä. Jos ajattelen onnettomuutta, en osaa juurikaan tehdä johtopäätöksiä vanhemmista, mutta sellaisen kommentoijasta tulee helposti tehtyä päätelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Liian usein näkee Kaivopuiston rannassakin kävelevän vanhemman ihailevan merta ja lapsi taapertaa hänen perässään. Haloo PERÄSTÄ katoaa veteen ja hyvä jos vanhempi ehtii näkemään loiskahduksen silloin, kun ehkä kuulee äänen, eikä nähnyt putoamista! 

Onko vaikeaa opettaa lasta kulkemaan rattaiden vierellä kauempana vedestä kuin vanhempi tai koko ajan kädestä kiinni pitäen.

Kuinkahan monta lasta Kaivopuiston rannassa on hukkunut vanhempiensa läsnä ollessa tai muutenkaan? Eipä tule näin Eirassa asuneena kolmenkymmenen vuoden ajalta yhtään tapausta mieleen. 

Totta kai nyt kadulla voi kävellä lapsen kanssa ilman valjaita. 

Turengissa on nyt tapahtunut ihan jotain muuta kuin yhdessä kävelemistä. Elämä  vain on sellaista, että ihan jokaista onnettomuutta ei voi estää. Sitä en sano, että tämä kuuluisi niihin. Kyseessä voi olla paha laiminlyönti tai sitten ihan muista syistä johtuva tragedia.