Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisi oppia pitämään liikunnasta?
12.03.2016 |
Minkä verran liikut? Pidätkö liikkumisesta? Millainen on kuntosi? Kuinka moni oikeasti nauttii liikkumisesta, ja liikkuu mielellään?
Itse en ole koskaan tykännyt siitä. Minulla on ihan hyvä kunto, ja harrastan hikiliikuntaa 3-5 kertaa viikossa noin puoli tuntia kerrallaan, ja rauhallisemmin tulee liikuttua sama määrä per viikko. Mutta se on minulle yhtä pakkopullaa! Ainoa liikuntamuoto mistä pidän, on kävely.
Voiko liikunnasta oppia pitämään? Onko kukaan saanut muutettua asennettaan? Harrastin joskus tavoitteellisempaa urheilua noin vuoden ajan, ja odotin sitä, mitä moni kertoi itselleen tapahtuneen - että jäisin siihen koukkuun. En jäänyt! Miten te muut olette saaneet koukutettua itsenne liikuntaan, vinkkejä? Vai täytyykö tyytyä liikuntaan vain terveyttä edistävänä pakkopullana?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi kun liikkuu tarpeeksi kovilla tehoilla niin varmasti saa euforisen olon.
Tarkoittaako se euforinen olo päänsärkyä? Sitä minulle nimittäin tulee, jos nostan tehoja reippaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiinejä tuntunut täälläkään koskaan. Ja liikunta on pakkopullaa, ollut koko elämän. Välillä se jää kuukausiksi, kun en saa itseäni liikkeelle. Ainoat kiksit saa siitä, että "homma on hoidettu, olen kunnon kansalainen". Aivoissa vikaa?? Samoin en saa mitään suurta nautintoa alkoholista. Tulen kyllä humalaan, mutta ei mitään euforiaa. Alkoholistakin on samalla lailla kuukausien taukoja, ei tee mieli.
Juuri tämä minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi kun liikkuu tarpeeksi kovilla tehoilla niin varmasti saa euforisen olon.
Ei saa. Kaikki ei saa, tämä on ihan fakta.
Itse olen taustaltani kilpaurheilija ja olen lapsesta saakka treenannut tosi kovaa. Sitten lopetettuani oli pitkä aika ilman mitään liikuntaa, ajatuskin oksetti.
Nyt liikun taas normaalin kuntoliikkujan teholla ja voin käsi sydämellä sanoa, että en todellakaan saa liikunnasta mitään euforista oloa. Onhan se tietynlainen uupumus kovan liikuntasuorituksen jälkeen ihan hyvä, mutta enemmän siitä syystä, että ajatuksena on, että jes, homma on ohi, tulipahan tehtyä. Ei todellakaan mikään sellainen, että aaah, huomenna sama uudestaan, aivan mahtavaa. Pikemminkin niin, että no, nyt tää päivä on tehty, seuraavan kerran on pakko vasta ylihuomenna tms. Omassa lajissani ajoi treenaamaan kunnianhimo ja menestys ja se, että oikeasti pidin lajiharjoittelusta, mutta voima-, kestävyys- jne. treenaus oli siinäkin välttämätön paha - pakko tehdä, jotta edistyy varsinaisessa lajiharjoittelussa.
Alue: Aihe vapaa
Tarpeeksi kun liikkuu tarpeeksi kovilla tehoilla niin varmasti saa euforisen olon.