Lue keskustelun säännöt.
Eikö tällaisessa tilanteessa kannata vain tappaa itsensä?
12.03.2016 |
Olen kolmikymppinen. Ei ole mitään koulutusta, alempi korkeakoulututkinto on vähää vaille kesken. Tiedän kuitenkin etten voi sairauksien takia koskaan tehdä mitään työtä. Tiedän myös etten voi koskaan saada parisuhdetta tai perhettä.
Kommentit (26)
Ymmärrän täysin ap:tä. Työ antaa elämänsisältöä ja ennenkaikkea siitä saa rahaa jolla voi toteuttaa unelmiaan. Työssäkäyvien turha löpistä että pienillä tuloilla voi elää rikasta elämää jos sitä ei ole itse kokenut.
On eriasia elää opiskelijana muutama vuosi niukasti kuin 30v. tajuta että koko loppuelämä on kituuttamista. Työkyvyttömyyteen sopeutuminen ja työelämän ulkopuolelle jääminen on rankka paikka varsinkin nuorena. Lähempänä kuuttakymppiä tilanne on eri kun eläkeikä muutenkin jo kolkuttelee ovella. Silti tsemppiä ap - tiedän kokemuksesta että tuo ei ole helppo tie!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa sanoa että ap voi löytää töitä kun niitä ei riitä terveillekään. Herätkää todellisuuteen - ja se joka puhuu asenteen merkityksestä, puhu vasta sitten kun sinulla itselläsi todetaan vakava pitkäaikaissairaus!
Vierailija kirjoitti:
Se sairaus on ms-tauti. Ei vaikuta älylliseen suoriutumiseen vaikkei käsittääkseni ole mt-ongelma.
Ap
Tämä paljasti sinut viimeistään provoksi.. Aivan varmasti neurologi on selittänyt mistä MS-taudissa on kyse.
"Käsittääkseni. ."
Ei jatkoon.
T.mäsäläinen, työelämässä oleva, kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sairaus on ms-tauti. Ei vaikuta älylliseen suoriutumiseen vaikkei käsittääkseni ole mt-ongelma.
ApMinun tuntemani ms-potilaat ovat parisuhteessa ja heillä on lapsia.
Joskus sen vain tietää itsestään ettei voi koskaan saada oikeaa suhdetta. Ei oo ihmisenä sellainen joka sopisi tai huolittaisiin parisuhteeseen.
Anna mennä vaan.
Ihan rohkeasti vaan.
Mikä tässä muuttaisi mitään? Yhteiskunnassa ei mikään muuttuisi, elämä jatkuisi ja sinuun sijoitetut yhteiskunnan eurot menisivät hukkaan. Eikö olisi viisaampaa hyväksyä sairautensa, oppia elämään sen kanssa ja pikkuhiljaa odotella, josko talous tästä kääntyisi ja löytyisi töitäkin (mikäli työ on sinulle tärkeää)? Mikäli pitää saada parisuhde, niin etsi ulkomailta, jos kotimaisille ei kelpaa.