äitini valehtelee usein turhista asioista

Tämä on tosi häiritsevää ja uskon ettei hän ymmärrä että tajuan kyllä että osa hänen jutuistaan on keksittyjä. Toisaalta saattaa itsekin uskoa puheisiinsa. Tämä alkoi jo lapsuudessani ja muistan jo silloin tajunneeni että äiti valehtelee mutten ymmärtänyt miksi. Tyypillistä oli että hän kertoi minusta tai veljestä "hauskoja" juttuja esim. Kahvipöydässä sukulaisille. Yleensä aina nämä jutut oli sekä todella noloja ja keksittyjä. Muistan usein hävenneeni äidin puheita ja huusin mielessäni että noin ei ole tapahtunut!! Nyt ajateltuna näiden keksittyjen tarinoiden tarkoitus oli varmaan olla viihdyttävä ja hauska vieraiden silmissä. Sama on jatkunut edelleen. Huomaan että äiti sepittää juttuja kun yrittää miellyttää tai lohduttaa. Aina löytyy joku naapurin tuttu jolla oli sama tilanne jossa kävi niin ja näin. Joskus taas tuntuu että kertoo juttuja ihan vaan juoruilun ilosta ja silloin jutut on ilkeämpiä. Omista asioistaankin valehtelee usein tai vähintään kaunistelee asioita paljon. Tuntuu vaan että hän useimmiten valehtelee ihan turhista asioista! Opin jo lapsena tunnistamaan nämä valheet ja usein hän puhuu itsensä pussiin tai ei muista mitä on sepittänyt. Joskus kun olen myöhemmin palannut johonkin juttuun niin hän ei edes muista tarinaa ja kertoo ihan erilailla kun aiemmin. Kun on pari kertaa jäänyt ns. kiinni valehtelusta niin on lähes raivokkaasti väittänyt ettei todellakaan ole sanonut mitään sellaista. Vaikka todella on. En tiedä mitä tehdä kun luottamusta ei äitiin tämän takia mutta en vaan ole voinut sanoa tästä hänelle. Todennäköisesti ei itse tajua jatkuvaa valehtelua. Voiko tästä edes sanoa ilman että hän asettuu puolustuskannalle heti?