Ärsyttääkö muita raskaana olevia tämä?

Krooh pyyh. Eiköhän sulla pian on suurempia huolenaiheita, koetahan vaan kestää.

Mä en ole ikinä törmännyt tollaseen, jännä homma. Eikä itseä ole ikinä kiinnostanut toisten mahat tai vauvat, pelkästään omat.

Olen ollut raskaana 90-luvun taitteen molemmin puolin ja silloin ei tuollaista koskettamisen kulttuuria ollut. 

Kukaan ei tuppautunut koskemaan mahaani enkä minä myöskään muiden. Vatsan koon kommentointiakaan en muista, mutta onhan tuosta niin kauan aikaa, että muisti saattaa tehdä tepposet. 

Ainakaan en ole loukkaantunut, sen varmasti muistaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata hankkiutua raskaaksi jos ei kestä kommentteja vatsasta......niitä nimittäin saa aivan 100% varmasti sen 9kk aikana jossainvälissä.

Kerrotkos vielä ne vaihtoehtoiset tavat, millä heteronainen voi saada lapsen olematta raskaana ja synnyttämättä? Adoptio toki on teoreettinen vaihtoehto, mutta käytännössä taitaa olla vähän lottovoittoon verrattavissa oleva asia, jos joskus saa adoptiolapsen. Minä ainakin nimittäin yritän tulla raskaaksi siksi, että saisin en lapsen, en siksi, että saisin pallomahan ja repeämiä alapäähän. Olisin enemmän kuin onnellinen, jos voisin siirtää raskauden ja synnytyksen vaikka miehen hoidettaviksi.

Ymmärrät sitten, kun kaipaat sitä raskaana olemista. Onhan siinä mystiikkaa.

Kommentointi on ok (onhan se toisten silmään iso, positiivinen muutos ulkonäössä), mutta mahan lääppimistä kysymättä ei selitä muu kuin huonot käytöstavat. Ja aina löytyy joku, joka ei tajua että vaikka siellä mahassa on vauva, on vatsa silti sinun vatsa ja osa sinun kehoasi. 

Tunnistan niin ton koon päivittelyn kiusaannuttavuuden! Ollaan anopin kanssa hyvissä väleissä, mutta voi jumalauta kun riepoo se jatkuva mahan koon ihmettely. Ymmärrän jotkut yksittäiset kommentit mahan kasvusta. Mutta kun anoppi aloitti mahan kyttäämisen heti, kun kerrottiin raskaudesta (tyylii vko 12). Käydään kylässä melkein joka viikonloppu, ja aina kun nähtiin raskauden alussa, anoppi päivitteli, että miten se maha nyt ei näy jo. Puolivälin tienoilla päivitteli sitä, että nythän se oikein erottuu hyvin, mitenköhän iso on viikon päästä. Viimeisen kolmanneksen alussa päivitteli sitä, miten mahan on epäilyttävän pieni ja itsellään oli paljon isompi. Nyt loppuraskaudesta päivitteli sitä, että maha on valtava. Ei tämä nyt suuri ongelma ole elämässäni, mutta olisi kiva kyläillä niin ettei AINA heti eteiseen astuessaan joudu mahatarkastuksen kohteeksi :D Jotenkin toi päivittely ja ihmettely ja kummastelu on niin omituista. Kyllä se maha vaan raskauden edetessä kasvaa, tarviiko sitä niin vatvoa. Onhan se kiva että anoppi on kiinnostunut vauvasta, mutta puheenaiheet voisivat olla muutakin kuin mahani koko ja tulevat vauva-arjen "massiiviset haasteet" (mikä ärsyttää puheenaiheena vielä enemmän kuin mahan koko). Appiukolla on onneksi vähän laajemmat puheenaiheet koskien lapsia.

Mahan koon lisäksi tuntuu että raskausvaivoja vatvotaan ja päivitellään oikeen urakalla. Kun kuulumisia kysellään, kysellään samalla että onkos jo tukala olla, meneekö ruoka alas ja turvottaako. Monikin tuttu oikeen yrittää kalastella sitä, että alkaisin voivottelemaan miten peräpukamat räjähtelee ja turvotus on niin kova että nesteet tihkuu ihon läpi ulos. En ymmärrä miksi niitä huonoja puolia raskaudesta pitää oikein etsiä ja ihmetellä. Kaikille vastaan että on oikein hyvä ja mukava olla, kiitos kysymästä. Vaikka kivuliaita vaivoja onkin, ei todellakaan huvita alkaa niitä vatvomaan joka toisen sukulaisen tai tutun kanssa.

Olet röyhkeä. Selvä juttu, emme enää huomio sinua.

Raskaana olevat naiset ovat ihan mahdottomia. Tekee tai sanoo niin tai näin, niin aina se menee jotenkin pieleen. Hormonit...

Tiedän tunteen

Up

Tunnustan itsekin joskus silittäneeni kysymättä tuttuni/kaverin vatsaa ja ihastelleeni joka kerta sen kasvamista. En ole koskaan itse ollut raskaana, niinpä en ole tullut ajatelleeksi kuinka ärsyttävää jatkuva silmätikkuna oleminen varmasti on. Omasta puolestani kommentit ja koskeminen on ollut puhdasta positiivista ihailua, raskausvatsat ovat jollain lailla ihmeellisiä. Pitää koittaa hillitä itseni jatkossa!

Mua ärsytti kanssa koska vatsani oli toosi iso verrattuna moneen muuhun. Kaikilla oli aina tarina kuinka heillä ei tyyliin viimeisilläänkään kukaan arvannut että olivat raskaana tai että takaapäin raskautta ei nähnytkään. Painoa mulle tuli toki muutenkin, kaikki lähti kyllä raskauden jälkeen poiskin, mutta se teki tiukkaa kun koitti raskaana ollessa pukeutua nätisti ja silti joka päivä moneen kertaan kaikki pokkana päivittelee ja jopa kauhistelee kuinka iso maha on jne jne. Ja lisäksi kaikki vielä kauhisteli kun kerroin miten kaukana laskettu aika vielä oli. Kahden muksun kohdalla sama. Voin sanoa että joskus kun oli itsellä huono päivä eikä jaksanut ottaa huumorilla, oli itkussa oikeasti pidättelemistä.

Yks sukulainenkin joka kerta nauroi suunnilleen mulle. Ei kai se auta ajatella kuin että moukka mikä moukka, vika ei ole minussa.

Se tekee tosi tiukkaa ne kaikki kropan muutokset monesti ilman että koko aika lisää muistutellaan ja kauhistellaan. Yleensä tosiaan löin huumoriksi asian mutta aina ei meinannut irrota. Koitin tehdä henkisesti työtä ja ajatella että olen kaunis jne jne, asiat jota mulle tapahtuu on maailman ihanimpia, mutta joskus oli tosi tylsä tunne. Ja masennuinkin jollain tasolla ja olin varmaan kiukkuinenkin kuin mikä. No, olenkin huonolla itsetunnolla muutenkin varustettu..

Tsemppiä odottajille! Itse kommentoin tuttujen odottajien mahaa lähinnä että ihana maha tms. Ei muuta tökeröä.

Ei ärsyttänyt, kun olin raskaana. Raskaana olevat naiset herättävät tunteita raskaina olleissa naisissa, ja se mahan kommentointi on myös kiinnostusta sitä raskaana olijaa kohtaan. Mua ei myöskään ärsyttänyt se, jos joku tuli koskemaan mahaan, se oli kyllä todella harvinaista.

Toisaalta valitetaan kun lapsettomat ystävät eivät ole kiinnostuneet raskaudesta. Tää on niin näitä kun tekee niin tai näin niin tekee väärin.

Täällä myös sellainen, joka ei pitänyt raskausmahojen kommentoinnista/koskettelusta. Eihän kenenkään vatsaa muutenkaan mennä taputtelemaan, mikä oikeus siihen sitten on, jos siellä sisällä on vauva. Mulla tuli aina vaistomaisesti askel taakse päin, jos joku tuli taputtelemaan. Olen luonnostani tarkka "reviiristä" ympärilläni. Voihan sen raskauden huomioida muutenkin kuin mahan koon kommentoinnilla. Esim. kysymällä miten on voinut, jaksaako hyvin esim. töissä tms. yleistä jutustelua.

Minua ei ärsytyäisi jos mahaa kommentoitaisiin mutta siitä en tykkää kun yksi kaveri sanoo aina kun nähdään (pari kertaa viikossa) että ompas sun posket levinnyt! ootpas sä pyöristynyt naamasta! ootpa sä lihonut naamasta!

ärsyttää. eikä se ole edes totta, en ole kovinkaan paljon lihonut naamasta, enemmänkin reisistä ja persiistä.

Myönnän että välillä tulee siliteltyä yms ystäväni raskausmahaa kysymättä. Hän ei ole ikinä siitä maininnut että se ärsyttäisi mutta toisaalta enhän voi tietää kun en ole kysynyt. Pitää lopettaa sellainen, ymmärrän hyvin jos se ärsyttää odottajia. Enhän itsekään halua että minun vatsaani kosketaan.

Mun mahaan ei koskettu, mulkoilin niin veemäisesti näitä ison mahan ihailijoita etteivät uskaltaneet ;)

Mua ei toi kommentointi häirinnyt. Ehkä siksi, että aika moni totesi heti perään, etten kyllä muuten ole ollenkaan lihonneen näköinen. Ja olihan se melko kookas (pieni suhteessa niihin valtavimpiin) tavalliseen tilaani verrattuna.

Mutta tuo lääppiminen oli inhottavaa. Onneksi moni tajusi keskenkaiken, mitä oli tekemässä, pahoitteli ja kysyi haittaako. Mutta on todella omituista, kun ventovieras hyppää kimppuun keskellä katua ja alkaa päivitellä. Mieli teki taputella takaisin ja todeta jotain nasevaa. 

Ja kaikkein pahimpia olivat ne "joko jo?"- kysymykset. Isäni soitti viimeiset kaksi kuukautta joka ainoa päivä ja kysyi joko jotain tapahtuu. Uhkasin olla kertomatta, jos kysyy vielä kerran. Soitti sitten joka päivä ja kysyi joko "onkos tuntemuksia" tai "onko jotain jännittävää tapahtunut". :D Melkein meni hermo.

Itse ihmettelin kovasti serkkuni isoa mahaa hänen raskautensa aikana. Pahoittelin jälkikäteen, kun en todella ollenkaan ollut tajunnut miten ärsyttävää se on. Päätin etten ikinä enää kommentoi moisia. Nyt näin serkkuni joka on jälleen viimeisillään. Ensimmäinen lause joka suustani vahingossa pääsi: "oi, miten ihanan valtava maha".. Jotkut ei näköjään vain opi...